Koiran kasvattajan KRONIKAT: PERiytyvät perSOONALLISUudet

Aina silloin tällöin olen kirjoitellut tänne vanhoista koiristani ja niistä oivalluksia, joita olen vuosien aikana tehnyt. Yksi sellainen asia on persoonallisuuksien periytyminen. Tiede kehittyy koko ajan ja saamme uutta tietoa koiran persoonallisuuden kehittymisestä ja geenitasolla sen periytyvyydestä. Tähän vaikuttaakin niin moni seikka, että hurjalta alkaa tuntua hyvien koirakansalaisten jalostaminen! Alla oleva teksti on noin kymmen vuotta sitten pohtimaani mututuntumaa, mutta lisäilen joukkoon viimeisimpiä tutkimustuloksia. Koska epäonnistuminen on tie oivalluksiin, haluan kertoa omista kokemuksistani. Aloittelevalla kasvattajalla harvoin on laajaa kokemusta rodun yksilöistä eikä omaa narttua kenties osaa arvioida autenttisesti. Vasta pentueen teettämisen, ajan ja kokemuksen jälkeen voi sanoa onnistuiko jokin riski vai ei ja millainen emo todellisuudessa oli. Hyvä kasvattaja puntaroikin näitä oivalluksia, tiedostaa ja välttelee tekemiään virheitään ja opiskelee lisää. Toivon tekstin herättävän ajatuksia niin kasvattajissa kuin harrastajissakin.

Persoonallisuus-termiä eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa alettiin käyttää 1990-luvulla. Persoonallisuudella tarkoitetaan pysyviä eroja yksilöiden käyttäytymisominaisuuksissa. Koirien käyttäytymistutkimukseen termi on tullut vähitellen, ja edelleen muutamat koirankäyttäytymistutkijat välttävät sen käyttämistä inhimillistämisen pelossa. Persoonallisuus ei kuitenkaan tarkoita inhimillisten piirteiden siirtämistä koiraan, vaan systemaattisten luonne-erojen olemassaoloa. Koiran käyttäytymisen eräs intensiivisimmistä tutkimuksen alueista on tällä hetkellä koiran kognitiotutkimus. Kognitiolla tarkoitetaan tunteita, oppimista, muistia, ymmärrystä ja kaikkia näihin vaikuttavia seikkoja .Tutkijoita on kiinnostanut, millaisia tunteita koira voi kokea, miten paljon koira ymmärtää ihmisistä, kuvista tai itsestään, ja millaiseen päätöksentekoon koira kykenee.

Tilastotietoa: Olen kasvattanut 15 pentuetta seitsemällä eri nartulla. Kahdella nartulla olen teettänyt kolmet pennut (mikä mielestäni sk. collien kokoisessa populaatiossa on liikaa, 2 isohkoa pentuetta on riittävä jos se osataan oikein jatkokäyttää. Jos kahdessa ensimmäisessä esiintyy ongelmia, ei kolmas muuta tuota seikkaa lainkaan), 4llä nartulla olen tehnyt kahdet pennut ja 1 narttu on saanut yhden pentueen. Olen käyttänyt yhtä tuontia ja kolmea omaa kasvattia. Vain yksi oma narttu ”linja” on saanut jatkaa sukua kolmanteen polveen asti, mutta urosten kautta ensimmäinen kantanarttuni on jo kotona asuneen Puuman suvussa neljännessä polvessa. Uroksistani sukua on omassa käytössä jatkanut kolme. Sijoituskoiria on ollut, mutta niitä ei ole käytetty. Syynä lähinnä se, etten ole onnistunut luomaan koiriin tarpeeksi läheistä suhdetta voidakseni teettää niillä pentuja. Olen käyttänyt myös kahta täys-sisarusta, joiden pennuissa oli selkeästi eroja varsinkin sosiaalisissa taidoissa sen mukaan millainen niiden äiti itse oli. Minulla on ollut myös peräti 8 alkujaan jalostukseen ajateltua narttua, mutta erinäisistä syistä näin ei ole käynyt. Näistä 5 on ollut omia kasvatteja (mukaan lukien vielä laumaan vaikuttavat Puuma ja Ronja), joista kahta en ole käyttänyt jalostukseen luonteen takia (liiallinen pehmeys tai pidättyväisyys) ja kolmea terveydellisistä syistä (kyynärvikoja ja nartun isällä todettu myöhäinen epilepsia) . 1 muualta hankittu koira oli mielestäni liian pehmeä /arka, yhdellä oli epämääräistä ontumista ja yksi tuontikoira oli mielestäni liian resurssiaggressiivinen.

Koiran persoonallisuutta on tutkittu intensiivisemmin vasta viimeisen 20 vuoden ajan. Se kiinnostaa tutkijoita, koska koirien hyötykäyttö on monipuolista ja lisääntymässä. Jotta osataan valita luonteeltaan sopivimmat yksilöt, tarvitaan perusteellista tietämystä koiran persoonallisuuden ominaisuuksista. Tutkimuksella pyritään myös luomaan koiran luonteen jaottelulle yhtenäinen terminologia. Koiraharrastuspiireissä koiran luonteesta ja käyttäytymisestä puhutaan hyvin vaihtelevin termein, mikä puolestaan antaa mahdollisuuden väärinkäsityksille.

Riippuen hieman eri tutkimuksista koiran eri persoonallisuuspiirteitä katsotaan olevan:

  • Rohkeus
  • Leikkisyys
  • Sosiaalisuus
  • Pelottomuus/ Uteliaisuus (ei-sosiaalinen)
  • Saalistushalukkuus
  • Aggressiivisuus
  • Vilkkaus
  • Aktiivisuus
  • Sinnikkyys
  • Koulutettavuus
  • Reaktiivisuus

Luonnetestit on kehitetty mittaamaan puolustusvoimien käytössä olevien koirien ominaisuuksia, mutta tänä päivänä sitä pidetään seurakoirien luonteen mittarina. Jo varhaisessa vaiheessa koin, että testissä ei tullut ilmi arjessa ilmeneviä ongelmia tai päin vastoin. Jalostukseen käyttämistäni nartuista on luonnetestattu 5 ja neljästä uroksestani kolme. Olen aina sanonut, että minulla on ollut onni omistaa paremmat urokset kuin nartut… Toisaalta luonne-erot ovat olleet nartuilla selkeästi isompia kuin uroksilla. Mielestäni huolestuttava asia on myös sellaiset piirteet, joita testi ei mittaa, kuten impulsiivisuus ja resurssiaggressiivisuus, jotka eivät välttämättä näy testissä lainkaan, mutta silti näin käyttäytyviä koiria käytetään jalostukseen (jos ne ovat kauniita) .

Uusimpien tutkimusten mukaan (mm Hannes Lohen ryhmä) koirien ei-toivottu käyttäytyminen näyttäisi olevan perinnöllistä. Tämä tarkoittaa sitä, että huolellisella jalostuksella ja sopivien käyttäytymismittareiden avulla näiden käyttäytymispiirteiden yleisyyttä voitaisiin vähentää. Tämä parantaisi koirien ja omistajienkin elämänlaatua. Narttuni, joka luonnetestin mukaan omasi +2 hermot ja joka olikin hyvin rauhallinen ja peloton koira, käyttäytyi kuitenkin arjessa impulsiivisesti. Laumassa se oli ”natsipomo” ja hyökkäsi näennäisesti arvaamatta muiden päälle ja tappeli rajusti niin, että vastapuolessa oli usein reikiä. Narttua kehuttiin luonnetestissä paljon ja sen suurta toimintakykyä. Laumassa esiintyvää kontrollifriikkiyttä se periytti kuitenkin erittäin vahvasti. En käyttänyt sen narttupentuja suoraan jalostukseen, mutta urospennun kautta näen sen piirteitä kotona jopa neljännessä polvessa olevassa Puumassa, joskin onneksi ei niin vahvana. Kyseisellä nartulla ei myöskään ollut suurempia haluja miellyttää ja sen koulutus oli erittäin haastavaa. Sillä oli myös erittäin voimakas Saalistushalukkuus ja se mm ajoi takaa ohikiitäviä JUNIA aina kun en ehtinyt kytkemään sitä ajoissa. Urosvalinnoilla Koulutettavuus parani, mutta sosiaaliset taidot ja mm riistan perään lähteminen säilyi monella pennulla.

Ihmisten kaksos- ja adoptiotutkimusten perusteella perinnöllisten tekijöiden osuus epäsosiaalisen käytöksen ilmenemisessä on noin 0,4. Perintötekijöiden merkitys on suurempi (noin 0,8) silloin, kun epäsosiaaliseen käytökseen liittyy tunnekylmiä persoonallisuuden piirteitä. Kun epäsosiaaliseen käytökseen ei liity näitä piirteitä, ympäristötekijöiden merkitys on suurempi ja geenien osuus noin 0,3. Epäsosiaalinen käytös, johon liittyy fyysistä aggressiivisuutta, periytyy voimakkaammin (geneettisten tekijöiden osuus 0,65) kuin ”peitetty” tai ei-aggressiivinen epäsosiaalinen käytös (geneettisten tekijöiden osuus 0,48) . Geeniperimä vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti erilaiset haitalliset ympäristötekijät altistavat käytöshäiriöiden kehittymiselle .

Lifedream Stop The Livestock harjoittelemassa hakua

Koiran oikeat persoonallisuuskategoriat ovat haussa parasta aikaa. Mm. Luonnetestissä hermorakenne, toimintakyky ja kovuus mittaavat kaikki samaa asiaa, rohkeutta. Omissa koirissani on ollut laajasti erilaisia persoonia aina vahvahermoisista, erittäin saalishalukkaista pehmeämpiin, nöyrempiin ja koulutettavampiin tyyppeihin. On ollut myös muutama reaktiivinen ja eri asioihin impulsiivisesti reagoiva tapaus. Ongelmakäyttäytymistä esiintyy riippumatta siitä onko koira ”pehmeä” vai ”kova”. Erilaisiin ääniin reagoivia on ollut pari. Vaikka yksilö ei ole pelännyt ukkosta tai laukauksia, se on voinut reagoida muihin ääniin, joskus aggressiivisesti. Ääni on yleensä ollut matala ja voimakas (Ruohonleikkuri, kompura) tai jokin muu äkillinen ääni kuten palohälytin, aivastus tai pennun huuto. On hyvä muistaa, että koirarotu kehittyy sen mukaan mitä käytämme jalostukseen! Käytännössä on hyvä pohtia miten eroavat arkuus ja pelko vaikkapa rotumääritelmien omanarvontuntoisesta, pidättyväisestä tai välinpitämättömästä luonteenpiirteestä. Roduissa on eroja, mutta suuria eroja löytyy myös rodun sisällä. Persoonallisuus määrittää pitkälti myös sen näkeekö koira pelokkaasti vaaroja ympärillään vai rohkeita mahdollisuuksia. Varovainen koira on pelokas koira. Optimistisuus ja pessimistisyys ovat siis luonteenpiirteitä, jotka on tunnistettavissa myös koirilla. Myös erilaiset stereotyyppiset käytökset, kuten erään tuontikoiran ravaaminen öisin (heräsin sen tepasteluun lähes joka yö), ovat periytyneet joillekin pennuille. Kasvattajat yleensä suosivat itse tietyn tyyppisiä koiria ja tästä syystä voi pieniä eroja myös kasvattajien välillä olla sen perusteella millaisia ominaisuuksia he koirilleen hakevat.

Olen havainnut koirissani paljon yksilöllistä vaihtelua kognitiivisissa ominaisuuksissa, kuten impulsiivisuudessa, itsehillinnässä, muistissa, oppimisnopeudessa sekä ongelman ratkaisukyvyssä. Vaikka collie on paimenkoira ja siksi tottunut ihan geneettiseltäkin taustaltaan ihmisen kanssa läheiseen työskentelyyn, toiset koirat ymmärtävät huomattavan hyvin ihmisen elekieltä, kun taas toisille se on hankalaa. Osa koiristani on ollut luontaisesti erittäin itsenäisiä kaikessa ongelmanratkaisussa, kun taas toiset tukeutuvat mielellään enemmän ohjaajaan. On mielenkiintoista seurata, saadaanko tulevaisuudessa lisää tietoa koirilla mahdollisista esiintyvistä henkisistä kehityshäiriöistä. On todisteita, että ihmisillä esiintyviä ADHD ja esimerkiksi autismin syntytekijöitä löytyy myös koirien geeneistä ja niiden toiminnasta. Myös esimerkiksi koirille suunnatuissa älykkyyspelejen suorittamisessa on suuria eroja. Näitä kognitiivisia ominaisuuksia mittamaan on kehitetty vuonna 2016 smartDOG-testit, jotka mittaavat koiran kognitiotutkimukseen pohjautuvilla menetelmillä ja heti kun mahdollista, aion ilmoittaa omat koirani testeihin. Testissä saatuja tuloksia eri roduista käytetään käyttäytymistutkimukseen, joten suosittelen kaikkia tutustumaan! Valitettavasti ne ovat suhteellisen hintavia, vaikka hyödyllisiä. Sen sijaan olen kouluttanut kaikkia koiriani erilaisissa harrastuksissa kuten agilityssä, tokossa ja paimennuksessa.

Koiran koulutuksella voidaan vaikuttaa koiran käytökseen ja persoonallisuuden piirteisiin kuten koulutettavuuteen, itsehillintään ja sosiaalisuuteen. En ole kovin hyvä kouluttaja, mutta toisaalta olen testannut kaikkia koiriani samoilla taidoilla ja samoissa ympäristöissä. Suurimmaksi osaksi colliet ovat olleet iloisia toimijoita, mutta liiallista pehmeyttä on esiintynyt jonkin verran. Tämä näkyy mm varovaisuutena erilaisissa ympäristöissä, jopa niin, että koira on niin paineistunut, että sen koulutus muualla kuin kotona on mahdotonta. On laiha lohtu hokea ”kyllä tämä kotona toimii” . Yleensä tähän voi vaikuttaa viemällä pentua aktiivisesti erilaisiin ympäristöihin, mutta selkeitä geneettisiä eroja on jo pentuna nähtävissä. Myös leikkisyydessä, sen eri muodoissa ja koulutettavuudessa on ollut eroja. Jos näitä ominaisuuksia ei lainkaan testata kasvattajan toimesta, kuinka niiden jalostamiseen voi kiinnittää huomiota?

Persoonallisuuteen vaikuttavat perimä eli geenit, ympäristö-tekijät, epigenetiikka ja näiden kaikkien yhteisvaikutus. Nuori pentu ei ole suinkaan mikään tyhjä taulu, josta omistaja voi muokata haluamansa yksilön, sillä pentujen persoonallisuudessa on synnynnäisiä eroja. Toisaalta ympäristön vaikutus koiran persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen on suuri, ja omistaja voi vaikuttaa paljon koiransa käyttäytymiseen. Ympäristötekijöiksi luetaan kasvatus, koulutus, ruoka ja ylipäätään kaikki kokemukset, mitä koira elämänsä aikana kokee. Koirillakin pentu-ja nuoruusiän kokemuksilla on suurin merkitys. Jo kohtuaikana–eli ennen syntymää – pentu altistuu emonsa hormoneille. Jyrsijöillä tehdyissä tutkimuksissa huomattiin, että stressattujen emojen poikaset olivat reaktiivisempia ja herkempiä testitilanteessa. Oletetaan, että emon stressi välittyy pentuihin stressihormonien välityksellä. Tämä korostaa kasvattajan merkitystä koirien persoonallisuuden kehittymisessä. Myös suoliston bakteereilla on suurempi rooli kuin ennen ajateltiin. Suolisto vaikuttaa suolen toimintaan ja immuunipuolustukseen. Se myös vaikuttaa käyttäytymiseen, stressialttiuteen sekä masennukseen sekä autonomiseen hermostoon. Voi olla hyvinkin rotukohtaista miten jalostus on vaikuttanut ja aiheuttanut eroja ruuansulatusjärjestelmiin sekä mm. sisäiseen bakteerikantaan. Kenties eroja voi olla jopa kasvattajien valitsemissa ruokintatavoissa ja ruokamerkeissä?

Tästä blogista löytyy paljon tietoa koiran käyttäytymisestä ja persoonallisuuden kehittymisestä, mutta kasvattajana minua kiinnostaa erityisesti uusimmat tutkimukset juuri kognitioon liittyvien ominaisuuksien saralla ja se miten vahvasti ne periytyvät. Oman kokemukseni mukaan saalishakuisuus (riistan hajun tai eläimen perään lähteminen) on collieissakin hyvin perinnöllinen piirre siinä missä muukin reaktiivisuus ympäristöön. Näihin ei kuitenkaan kiinnitetä välttämättä tarpeeksi huomiota, vaan pidetään niitä yksittäisen koiran ongelmakäyttäytymisenä tai piirteinä, joilla ei ole tarpeeksi painoarvoa jalostuspohdinnoissa. Arjessa ne voivat kuitenkin olla omistajalle erittäin hankalia. Suurimmaksi osaksi rodun yksilöt ja omatkin kasvatit ovat menneet aloitteleville koiraharrastajille (mikä on mielestäni tärkeä rooli collielle rotuna!), mutta tutkimusten mukaan ongelmia on eniten juuri aloittelevilla koiranomistajilla. Jos jalostuskoiralla on jokin arkea selkeästi haittaava ongelma käyttäytymisessä jo kokeneella kasvattajalla, kuinka uudet omistajat voivat pärjätä oman pentunsa kanssa? Valitettavasti kasvavan pennun persoonallisuuspiirteet voivat tulla myös kasvattajalle yllätyksenä. Tämä on toisaalta yksi syy, miksi toivon tulevien pennunostajien olevan aidosti kiinnostuneita koiran koulutuksesta. Kun koiran tunnetiloja osataan pennusta asti oikein ohjailla, voidaan mahdollisesti ehkäistä monta tulevaa ongelmaa. Myös avoimuus kasvattajien ja jalostukseen käytettävien urosten omistajien välillä on tärkeää.

Muita periytyviä piirteitä koirissa on oman kokemukseni mukaan äänenkäyttö ja jopa sen sävy. Usein useamman koiran omistajat tunnistavat koiransa haukun, mutta lähisukulaiset kuulostavat samalta. Haukkuminen on koiralle luonnollinen tapa ilmaista itseään, mutta toiset haukkuvat enemmän kuin toiset. Kasvattajien kesken olemme pohtineet onko haukun määrä sidoksissa hermorakenteeseen, colliet usein haukkuvat, mutta tyynet ja rauhalliset vähemmän. Toiset koirat myös puhelevat paljon, haukkumisen lisäksi ne örisevät ja puhisevat. Tämä on ihan normaalia. Koirien erilaiset leikkityylit tuntuvat periytyvän myös, mm. Hampaiden leikkinaksuttelu ja eleet ovat samanlaisia siinä missä sosiaaliset taidot laajemminkin. Myös Vilkkaus ja Aktiivisuus ovat periytyviä piirteitä. Koulutettavuus ja Sinnikkyys näkyvät yleensä harrastuksissa ja ovat omien koirien kohdalla periytyneet äidiltä tyttärelle vahvasti. Mielenkiintoinen seikka on esim vedestä pitäminen : toiset vihaavat kastumista ja toiset rakastavat mutaojia. Sisäsiisteys on oman kokemukseni mukaan myös periytyvää, ainakin toiset oppivat sen viikoissa kun taas toisilla siihen voi mennä lähes vuosi. Myös isä periyttää piirteitään ja usein pentueessa onkin joku, joka selkeästi on tullut enemmän isäänsä kuin muut. Kokemukseni mukaan nartun luonne on kuitenkin se, joka pentueen ”leimaa”.

Puuma ja bestis Ronja

On mielenkiintoista, että esim. Resurssiaggressiota tuntuu esiintyvän paimenkoirissakin paljon. Itselläni on ollut koiria laidasta laitaan ja kyllä nyt, kun luita ja lelujakin voi pitää surutta lattialla ja maata kaikkien koirien kanssa lähekkäin sohvalla, ei voi kun huokailla. Voin myös syöttää niitä vuoronperään ilman, että kenelläkään nuppi kuumuu liikaa. Minulla on ollut narttu, joka uudessa kodissa tappoi pienen koiran kun se hyppäsi sohvalle (lähti meiltä koska tappoi ohitse juoksevan kissani) ja toinen, joka puri kasvatinomistajani omaan whippettiin reiän kun se haki turvaa omistajastaan (jonka narttu oli ottanut resurssikseen pihalla). Kummankaan nartun käyttäytyminen ei näkynyt millään lailla luonnetestin osa-alueista, päinvastoin. Tällainen käytös ei todellakaan ole collielle tyypillistä eikä haluttua. Myös leluista ja nukkumapaikoista on tapeltu. Jos laumassa on resursseista pingottava yksilö, on tärkeää pitää mahdollisimman paljon petejä ja leluja tarjolla ja pitää kiinni rutiineista. Jos koira omii myös ihmisiä, on syytä keskeyttää sellainen käytös jo pentuna lopettamalla sen huomioiminen. Esimerkiksi bordercollieni Likka tahtoo yleensä istua olkapäälläni olohuoneessa ja huolestuu jos joku tulee liian lähelle. Onneksi se ei osoita muita hankalia mustasukkaisuuden piirteitä ja muutaman muistutuksen jälkeen se on huomannut, että sylini häviää jos se niin tekee. Ulkona Ronja ja Likka molemmat rakastavat heitettyjä palloja ja pari kertaa on tunteet kuumenneet kun molemmat hakevat sitä minulle. Tästä syystä en enää heitä palloja, sen sijaan muista leluista Ronja luopuu helposti. Oma maltti on valttia, tilannetaju ja ennaltaehkäisy.

Ronja, Puuma ja Jukka

Toiset koirat eivät sopeudu laumakoiraksi, sillä se vaatii koiran luonteelta lähes yhtä paljon kuin lapsiperheessä asuvalta koiralta. Sisäinen epävarmuus kumpuaa usein aggressiona erilaisissa tilanteissa mistä syystä muut lauman koirat oppivat välttämään koiraa, joka käyttäytyy epäjohdonmukaisesti tai väkivaltaisesti. Ihmiset usein helposti diagnosoivat tällaisen koiran ”johtajaksi” kun se saavuttaa muiden mielistelyn pelolla. Todellisuudessa tilanne on toinen. Meillä elettiin monta vuotta ilman leluja lattioilla, sillä niistä tuli helposti resursseja, joita koirat omivat. Mielestäni resurssiaggressio on piirre, johon tulisi jalostuksessa kiinnittää huomiota. Oman kokemukseni mukaan se periytyy vahvasti ja voi osaamattomassa jatkojalostuksessa muuntautua arvaamattomuudeksi, jopa joissakin tilanteissa ihmiseen kohdistuvaksi aggressioksi. Itse olen kokemuksieni jälkeen jättänyt käyttämättä koirat, jotka käyttäytyvät arjessa impulsiivisesti ja etsinyt tarkoituksella yhdistelmiä, joissa tätä ei esiintyisi. Se ei estä koiraa olemasta hyvä harrastuskoira, mutta arjessa elämä helpottuu paljon.

Pelkästään koiran DNA ja ympäristö eivät määrittele koirasi persoonaa. Myös nimittäin koiran elämän aikana koetut kokemukset voivat periytyä. Epigenetiikka tarkoittaa ympäristöstä tai kokemuksista johtuvia perinnöllisiä muutoksia geenien toiminnassa ja säätelyssä. Epigeneettiset muutokset eivät kuitenkaan ole muutoksia itse DNA-nauhassa. Ajatus siitä, että esimerkiksi elämänkokemukset ja ympäristövaikutukset periytyvät jälkeläisille, poikkeaa radikaalisti aikaisemmasta ajattelumallista, jossa perimä ja ympäristö nähdään kahtena melko erillisenä tekijänä. Moni kasvattajakin sysää koiran käytösongelmat suoraan omistajan syyksi. Epigenetiisesti periytyvät mahdollisuudet lisäävät eettisen koiranpidon, koulutuksen ja kasvatuksen merkitystä, mutta siitä aiheesta lisää tulossa tähän blogiin myöhemmin!!

Ihmisen paras ystävä .

On totta, että pienessä populaatiossa tiukat rajaukset jalostuskoirissa karsivat geneettistä materiaalia entisestään. Jalostuskoiran valintaan vaikuttaa moni seikka, mutta luonne tulisi olla listan kärkipäässä. Koiran luonteen luotettava arvioiminen on kuitenkin yllättävän vaikea temppu. Jokainen kasvattaja tekee luonnollisesti omat valintansa. Itse ajattelen, että suurimmaksi osaksi koirat kuitenkin vaikuttavat harrastuskenttien ulkopuolella perheissä ja nimenomaan seurakoiraltahan vaaditaan kaikkein eniten luonneominaisuuksia. Ainakin omat kasvatit on usein menneet ensimmäisiksi harrastuskoiriksi ja ihan tavallisille ihmisille ja haluan kasvattaa koiria, joiden kanssa arjessa pärjää. Joskus se vaatii raskaita päätöksiä. Koko ajan tulee lisää tietoa siitä miten koiran persoonallisuus kehittyy ja periytyy ja vaikka suljettujen rotujen populaatiot ovat pieniä, nämä piirteet on silti hyvä ottaa kokonaisuudessa huomioon, ettei rodun maine muutu hankalaksi. Minusta on tärkeää, että näitä asioita jalostetaan samalla kuin muitakin ominaisuuksia ja niistä voitaisiin olla rehellisiä. Onneksi meillä on nyt uusia avaimia geenipoolin laajentamiseksi, niin minäkin uskallan uudelleen yrittää. 🙂

Lähteet:

Katriina Tiira, Koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus

Helsingin yliopisto, Hannes Lohen työryhmä

https://www.koirangeenit.fi/

Käypähoito https://www.kaypahoito.fi/nix02617

2 Comments on “Koiran kasvattajan KRONIKAT: PERiytyvät perSOONALLISUudet

  1. Hei! Sinulla on hurjan hyviä pohdintoja! Olisipa kaikilla kasvattajilla rotuun katsomatta samanlainen ajatus siitä, miten koiran päänupin pitäisi toimia. Toki kasvatuskombossa on myös terveys ja jossain määrin ulkonäkö (että tunnistaa rotuisekseen :D) , että ei se mikään helppo homma ole, mutta etenkin ulkonäön suhteen pitäisi luonteen ja terveyden mennä edelle. Jos oma rotuni olisi nahkacollie, niin innostuisin kovasti kasvatuksestasi 🙂

    PS. lueskelen blogiasi säännöllisesti, sinulla on hyviä kirjoituksia 🙂

    //Terhi
    http://wiimansivu.blogspot.com/

    • Kiitos palautteestasi! Mukava kuulla, että luet blogiani säännöllisesti. Jalostus on tosiaan monen asian summa, eikä täydellisiä yhdistelmiä ole koskaan (tai on, mutta ne ei koskaan onnistu 😅) ja jokaisessa on myös riskinsä. Kaikki me olemme elämässä opin tiellä. Olen iloinen, että näille sivuille kerätty tieto herättää ajatuksia!

Vastaa käyttäjälle terhinp Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: