Kotini Siltapeltotila on rekisteröity vuohi- sekä lammastila. Siltapeltotilalla on elänyt suomenvuohen ja afrikkalaisen kääpiövuohen risteytyksiä vuosina 2009-2014. Vuohet ovat kerta kaikkiaan suloisia ja touhukkaita otuksia, joiden tekemisiä on hauska seurailla. Kesällä 2019 tilalle muutti varovaisen harkinnan jälkeen ensimmäiset kesälampaat läheiseltä tilalta. Toivon, että laiduntavien eläinten käyttö ison pihan hoidossa jatkuu myös jatkossa. Tältä sivulta löydät lisää tietoa meidän sorkkaseikkailuista!
SILTAPELTOTILAN VUOHET 2009-2014
Pienet rupukkikilit (leikatut vuohipojat) Hakalan Ukko Untamo ja Hakalan Äijä Väinämöinen liittyivät perheeseen keväällä 2009 ja nopeasti kesyyntyivätkin niin, että ulkoilivat samaan aikaan isolla pihalla koirien ja kissojen kanssa.
Pojat olivat leikattuaan hyvissä väleissä ja rohkeampi Äijä johdatti Ukonkin kaikenlaisiin seikkailuihin – yleensä aidan ulkopuolelle 😉 Onneksi kuivan leivän ansiosta eläimet saatiin aina takaisin omalle pihalle ja ne seurailivatkin ihmisiä mielellään. Äijällä oli komeat sarvet, mutta se ei koskaan puskenut ihmisiä. Ukko menehtyi homeisen heinän aiheuttamiin pötsin komplikaatioihin kesällä 2013.
30v lahjaksi itselleni hankin pojille seuraksi vuonna 2011 kaksi kuttukiliä Hakalan Eukon ja Hakalan Akan. Eukko ja sarvellinen Akka olivatkin vielä kesympiä kuin pojat ja kiipesivät syliinkin jos sopivasti istui. 😀 Oma suosikkini Eukko menehtyi äkillisesti tuntemattomaan syyhyn talvella 2013/2014, minkä jälkeen Akasta tuli erityisen ihmisen perään. Päädyin raskain sydämin luovuttamaan vuohet ystäväperheeseen noin 15km päähän, koska ne vaativat melkoisesti työtä, varsinkin talvisin ja tällä perheellä oli mielestäni vuohien hoitoon paremmat tilat. Myös perheen lapset olivat eläimistä innoissaan, mikä merkitsi minulle paljon.
Lemmikkivuohesta ei ole seuraa jos sitä joutuu pitämään häkissä tai karsinassa. Se on nimenomaan osallistuja ja mukanaolija ja toimii mielellään seuranpitäjänä talon isäntäväelle ihmiset se tuntee omaksi laumakseen. Yöksi se kannattaa kuitenkin sulkea sisään. Vuohien asunnoksi sopii hyvin vanha navetta tai talli, kunhan se on kuiva ja vedoton.
Karsinaan sille voi rakentaa makuuhyllyn jossa se saa nukkua/levätä ja näin se pysyy myös puhtaampana. Vuohi pitää yleensä myös harjaamisesta ja pesemisestä mutta keväisin kun karva on vaihtumassa voi sen nahka olla hieman arka. Myös sorkkien leikkaamisesta pitää huolehtia jos sorkat eivät pääse luonnollisesti kulumaan. Itse parhaimmiksi olen havainnut Fiskarsin kalasakset. Vuohi on ennen kaikkea laumaeläin ja parasta seuraa sille on oma lajitoveri. Vuohen hankintaa harkitsevan kannattaa kuitenkin muistaa, että vuohi on pitkäikäinen ja voi elää lähes 20 vuotiaaksi. Vaikka kilit ovatkin suloisia, täytyy muistaa, että ne kasvavat nopeasti isoiksi ja vaativat todella usean vuoden sitoumuksen ja paljon töitä. Vuohi on lemmikkinä kaiken kaikkiaan viisas ja mielenkiintoinen persoona, joka vaatii omistajaltaan hyvää huumorintajua ja ymmärrystä. Vastalahjaksi ihminen saa siltä aitoa ystävyyttä ja kiintymystä. Katso lisää vuohista ->
SILTAPELTOTILAN LAMPAAT – KESÄSTÄ 2019
Lammas on kesällä suhteellisen helppo ja edullinen pitää, ja lampaiden hankkiminen kesää vasten on usein suosituinta, mutta silti lampaiden talvipaikan tulee olla mietittynä ja tiedossa. Meille lampaat tulivat läheiseltä Kalliolan lammastilalta ja palaavat kotiinsa syksyllä. Pohdin lampaiden ottoa pitkään, koska tiesin miten iso työ niissä on. Kesälampaat kuitenkin tuntuivat oikealle ratkaisulle juuri meille, koska varsinaisia ulkorakennuksia ei ole. Myös lammas on laumaeläin, joten meillä lampaita on aina 2-5 kerrallaan. Samat eläimet kuitenkin viettävät meillä koko laidunkauden eli touko-syyskuun. Yhteiselo näiden vieraiden, ei koiriin tottuneiden eläinten kanssa, on ollut varovaista: lampaat eivät ulkoile vapaana samaan aikaan koirien kanssa. Koirat eivät myöskään paimenna niitä. Lampaat saavat laiduntaa vapaana isolla takapihalla suurimman osan päivästä ja koko yön. Tyytyväinen laiduntava lammas on hiljainen, rauhallinen ja pysyy verkkoaidan tai sähkölankojen takana. Meillä lampaat tulevat määkien heti luokse ja hamuavat herkkuja, joten ovat kesyyntyneet suhteellisen hyvin. Onnea on päivittäiset herkkuhetket tarhassa, sinne juostaankin täyttä laukkaa vaikka pihan toisesta päästä.
Toivon saavani meille lampaita jatkossakin joka kesä suurta rinnetonttiani hoitamaan ja meitä viihdyttämään.
Kesän 2019 lammasrouvista vanhin ja kesyin on musta uuhi Vattu. Vatulla on hurmaava alapurenta, mistä sen tunnistaakin helposti. Vattua saa halailla ja se rakastaa rapsuttelua. Kuulemma se on kokenut laiduntaja lemmikkinä, kenties siksi se onkin niin kesy. Vattu on jopa noin 11- vuotias. Toinen musta uuhi Teresa oli saapuessaan lampaista arin, mutta nykyään se antaa jo rapsutella ja pusutellakin kuonolle! 🙂 Teresa on Vatun lailla Vuokon vietävissä, mutta toisaalta ne molemmat ovat jo käyneet alakerran sisätiloissakin tutustumassa, siinä missä valkoinen uuhi Vuokko koki turvallisemmaksi pysyä ulkona.
Valkoisella uuhella ei ollut nimeä sen saapuessa meille, mutta järjestin facebook-sivullani avoimen ehdotuskilpailun nimeksi. Sen voitti Seija Liedosta ehdottomallaan Vuokko nimellä. Vuokko otti pihan haltuun heti ensi metreillä ja se onkin näistä tytöistä kaikkein päättäväisin rouva. Koirat se ajaa pois läheltä – tai kaukaa – ja hallitsee tilaansa suvereenisesti. Se on myös aika ahne ja hamuaa herkkuja samalla ”tänne ja heti”- asenteella. Rapsutuksista se ei niin välitä, kunhan herkut on syöty se siirtyy tyytyväisenä kauemmas. Vuokko on noin 7-vuotias.
Lifedream Colliet 