Avainsana-arkisto: Pentublogi

Pentublogi: LOTAN ensimmäiset temput!

Pentublogi keskittyy tällä hetkellä pienen Lotan pentukouluun. Lotta saapui minulle kesäkuun alussa ja olemme tähän mennessä luoneet vahvaa suhdetta välillemme. On ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan siihen ja huomata mitkä nappulat sille toimii ja mitkä ei. Harrastuskoiran uraa ajatellen olen pyrkinyt leikkimään sen kanssa erilaisia leikkejä ajatuksella, opettamaan sille naksuttimen periaatteet, tarjoamaan erilaisia käytöksiä jne. Tavoitteena ensimmäiselle puolelle vuodelle onkin saada Lotasta innokas ja osaava harrastuskoiran alku, jonka kanssa on helppo siirtyä syksyllä varsinaisten lajitreenien pariin. Alla on lista asioista, joita harjoittelemme.

  • rauhoittuminen erilaisissa ympäristöissä
  • odottaminen, paikallaolo
  • naksutin
  • targetit, etu- ja takajalka
  • perusasento
  • lelupalkka: lelun nouto, kuollut lelu, kahden lelun leikki
  • yksinolo
  • siivekkeen kierto
  • 2on 2 off
  • eteenmeno
  • maahanmeno
  • peruuttaminen
  • istuminen
  • luopuminen
  • imutus (seuraamisen alkeet)
  • noutokapulan pito ja nouto
  • nenäkontakti kämmeneen

Aivan pienen pennun jaksaminen on rajallinen ja olenkin huomannut, että uusia asioita Lotta jaksaa noin kolme toistoa ennen kuin se epäonnistuu tehtävässä. Tästä syystä on tärkeää pitää treenit lyhyinä, keskittyä onnistumisiin ja tarjota uusia juttuja maltilla. Näiden varsinaisten temppujen lisäksi pennut on hyvä siedättää erilaisiin ympäristöihin, äänimaailmoihin ja alustoihin. Lotan kanssa olemme käyneet uimarannalla (ranta ja vesi voivat olla jännä paikka), parkkipaikoilla (autot ja niiden äänet, asfaltti), ostokeskuksissa (äänet, ihmiset, erilaiset lattiamateriaalit, ritilät, sähköiset ovet, portaat), laajoilla nurmikoilla, metsässä (juurakot, kapeat polut, hajut, pensaat, ojat), ystävillä (uudet hajut, kodit, ihmiset, koirat), kaupungissa (kadut, pyörät, rollaattorit, autot, ihmiset, lapset, lokit, roskat, bussit, hälytysajoneuvot), treenihallissa (lattia, tekonurmi, hajut) ja treenikentällä (hiekkamaa, esteet) jne jne. Tämän kaltaista siedättämistä ei voi painottaa liikaa.

Lotta voi huonosti autosta, mutta sieltä ulos päästyään palautuu hyvin nopeasti. Aina kun menemme uuteen paikkaan, pyydän siltä helppoja temppuja kuten istumista, maahanmenoa ja nenäkosketusta, jotka se jo osaa. Pyrin leikkimään sen kanssa erilaisissa ympäristöissä, jotta se myös vanhempana palkkaantuisi erilaisilla tavoilla. Uudet temput harjoitellaan aina kotona sisätiloissa ennen niiden siirtämistä ulos pihalle ja lopulta suurempiin häiriöihin. Pennut oppivat asioita eri aikaan ja myös eri tavalla. Lotta ja Piiku ovat molemmat erittäin innostuneita ja motivoituneita työskentelemään kanssani. Ne oppivat naksuttimen ja tarjoamisen periaatteen nopeasti kun taas Likan kanssa minulla oli viime vuonna suurempia vaikeuksia. Likalla ei ole niin vahva miellyttämisenhalu, eikä se myöskään palkkaannu aivan niin hyvin ruualla kuin collietytöt. Pentuja ei saisikaan vertailla toisiinsa, se mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella. Silti, Likan kanssa kävimme useilla pentukursseilla ja siellä se alkoi tarjota toimintaa minulle sekä lelu- että ruokapalkalla hienosti.

Erilaiset pentukurssit ovatkin nykyään ihan ehdottoman tärkeitä pennuille. Siellä koirasi pääsee paitsi sosiaalistumaan muihin ikäisiinsä, myös keskittymään erilaisiin tehtäviin. Kursseilla koirasi yleensä oppii toimimaan vaihtuvissa ympäristöissä, alustoilla ja häiriössä. Varsinkin jos käsissäsi on ensimmäinen pentu, tai koiran omistamisesta on aikaa, suosittelen lämpimästi osallistumaan erilaisille kursseille jo alusta saakka. Yleensä näistä ensimmäisistä ”pentuvalmennuksista” on helppo jatkaa pidemmälle varsinaisiin lajitreeneihin. Omistajana kursseilta saa myös paljon tietoa koiran kouluttamisesta ja lajityypillisestä käyttäytymisestä, joten saat hyvän alun sinulle ja pennullesi.

Siinä missä Piikulle varsinkin nouto- ja takaa-ajaminen ovat aina olleet varsinaista taisteluleikkiä motivoivampia, tuntuu Lotta nauttivan enemmän kanssani taistelemisesta. Jopa niin paljon, että olen alkanut opettaa sille myös lelusta irroituskäskyä. Lotta on muutenkin kova tyttö puremaan: sen kanssa jalat ja sormet, jopa käsivarret ovat vaarassa. Toisaalta se ei ole vielä kertaakaan purrut tosissaan, rikkoen ihoa. Myös isojen siskojen kanssa leikki on maltillista, sillä Likan ja Piikun käytöksestä näen, ettei pennun naskalihampaat tee kipeää. Vain muutaman kerran ne ovat komentaneet sitä tosissaan ja pieni ärähdys on riittänyt palauttamaan pennun tilanteen tasalle. Lotta onkin fiksu tyyppi: se oppii nopeasti ja kerran hoksattuaan tarjoaa sitä uudelleen. Se muistuttaa hyvin paljon tässä mielessä Piikua ja sen kouluttaminen onkin todella hauskaa. Pentukoulua pidämme lyhyesti muutaman kerran viikossa. Siinä missä Piiku rakasti ja rakastaa yhä kiipeilyä erilaisille alustoille, Lotta rakastaa hyppimistä! Se oli 8vko kun hyppäsi ensimmäisen kerran sohvalle, 9 tullessaan sänkyyn ja nyt 10vko ikäisenä se hyppii syliini nojatuoliin (usein ihan kutsumatta) tai ulkona puutarhatuoleille. Tämä on selvästi sen mielestä valtavan hauskaa. Sen kyky käyttää kroppaansa jo nyt hämmästyttää minua!

Lotta ja naapurin Ventti

Varsinkin ruoka-aikaan Lotalla puhkeaa helposti haukkumaan ja ottaa tässä kyllä mallia isosiskostaan Piikusta, joka ottaa mallia Ronjasta 😀 Colliet! Oma rauhallisuus erilaisissa tilanteissa on se asia, jonka voit pennullesi ensimmäisinä viikkoina opettaa. Piikun tullessa perheeseen aika pitkän pentutauon jälkeen huomasin, että suurimmaksi osaksi pyrin vaikuttamaan sen tunnetiloihin sen sijaan, että olisin komentanut tai rankaissut sitä kielletystä käytöksestä. Niinpä pohdin paljon asioita, joilla tähän voi vaikuttaa: rauhoittumista ruualla, kiihkeyttä lelulla. Puremisen tarjoamista sallittuihin asioihin tai luoksetulon vahvistamista kaikissa tilanteissa. Pienen pennun kanssa tarvitsee hyviä hermoja, kärsivällisyyttä ja aikaa. Koko suuri maailma on aika iso paikka omaksua kerralla, joten sinusta tulee pennun tuki ja turva. Yhteiset temput ja hetket vahvistavat suhdettanne. Vielä aikuisenakin se hakee sinusta mallia, joten pentuaika on kallisarvoista myös koko tulevaa yhteistä elämäänne ajatellen. Sosiaalistaminen erilaisiin koiriin ja eläimiin on hyvä aloittaa heti kotiutumisen jälkeen, mutta varsinaiset koirapuistotapaamiset on syytä aloittaa vasta ensimmäisten rokotusten jälkeen (jos lainkaan). Siitä lisää pentublogissa taas pian!

Pentublogi käynnistyy taas

Meille on muuttanut jälleen uusi pentu tänä kesänä! ❤ Lotta on sileäkarvaisen ja pitkäkarvaisen collien yhdistelmästä, aivan kuin Piikukin ja toivon siitä itselleni harrastus- ja jalostuskoiraa tulevaisuudessa. Olen niin kiitollinen, että minulle suotu on kaksi erisukuista ja luonteeltaan mielestäni erinomaista narttua. Lotta on sijoituksessa kasvattajaltaan Tiialta ja olikin pentueensa ainoa sileäkarvainen narttu. Se tuntuu varsin lupaavalta monessa mielessä: ulkonäöltään tasapainoinen, ilmeeltään suloinen ja luonteeltaan aika pippurinen termiitti. 😀 Lotta puree huomattavasti enemmän kuin Piiku tai Likka saman ikäisenä ja on muutenkin erittäin rohkea ja samalla sosiaalinen. Likan kanssa niillä on jo kivoja leikkejä niin sisällä kuin ulkonakin.

Lotta 8vko

Pennun saapuminen taloon merkitsee tietenkin aika paljon ylimääräistä työtä, mutta toisaalta sehän on yksi pennuntulon viehätystä. Pääsen tutustumaan ipanaan ja selvittämään mikä siihen iskee ja mikä ei, millaisia avaimia minulla voi olla sen koulutukseen jatkossa ja luomaan pohjan elinikäiselle suhteellemme. Tämä on aina ollut minulle se kaikkein maagisin vaihe. Nämä ensimmäiset päivät olemme leikkineet veto- ja noutoleikkejä, Lotta tuo mielellään palloa ja leluja minulle, ja toisaalta isosiskojen kanssa olemme päässeet jo kolmen lelun leikkiin eli siihen, että heitän kaikille kolmelle omaa leluaan vuorotellen. Lotta syttyy tässä vaiheessa paljon enemmän leluun kuin ruokaan, mutta syökin ihan mielellään. Nukun myös paljon pennun kanssa. Ihan pari ensimmäistä yöstä nukuin patjalla lattialla, mutta sitten siirryin sänkyyn, joskin roikotan kättä patjan yli. Lotta nukkuu onnekseni koko yön ja aamulla herättää pissalle siinä kuuden aikaan. Käytyään pissalla, siirryn lattialle torkkumaan vielä muutamaksi tunniksi, jolloin nousemme viimein ylös isosiskojen kanssa.

Lomapäiviä pötköllään

Yksinoloa on aloitettu opettelemaan siten, että rakensin sille pienen aitauksen sängyn päätyyn. Siellä se nukkuu yönsä ja viettää myös päivällä aikaansa kun isommat saavat riehua rauhassa tai käyn lenkillä. Pidemmäksi aikaa se pääsee pukuhuoneeseen, mistä aidan takaa näkee Likan ja Piikun. Huoneessa on muovimatto, joten mahdolliset pissavahingot eivät tuhoa lattiaa, kuten muualla talossa. Huomenna onkin ensimmäinen kokopitkä työpäivä, joten tästä se arki alkaa sitten pyöriä. Ensimmäiset viisi päivää ovat kuitenkin olleet todella tärkeitä suhteemme luomiselle ja on ollut ihanaa viettää kotona aikaa pennun ja isosiskojen kanssa. Sisäsiisteys on lähtenyt hyvin käyntiin ja sisälle on tullut vain pari vahinkoa.

Ensimmäisen viikon aikana on tullut selväksi, että Lotta voi pahoin autossa. Se kuolaa ja oksentaa, joten hankin sille ystävän neuvosta rauhoittavan feromonisuihkeen. Katsotaan onko siitä apua. Olemme kuitenkin autoilleet lähes joka päivä sinne sun tänne, käyneet kaupassa Salossa, Maijun luona moikkaamassa naapurin poikia ja jopa Liedossa Tsau-hallilla Likan agilitytreeneissä. Pahoinvoinnista huolimatta Lotta reipastuu nopeasti ja kulkee häntä tötteröllä. Remmissäkin se kulkee kuin vanha tekijä.

Varsinaista koulutusta en ole vielä tehnyt, mutta Lotta osasi istua ruokaa odottaen jo kasvattajalta tullessaan ja seuraavaksi olisikin tarkoitus vahvistaa odottamista ja istumista. Myös irrottaminen lelusta tulee pian tarpeeseen, sillä se kiskoo kaikkea kovin antaumuksella, joskus sellaistakin mitä ei saisi, kuten vaatteita tai käsivarttani kuin mikäkin suojelukoira 😀 Myös agilityn alkeita olemme harjoitelleet ihan puolivahingossa kun Lotta juoksi pallon perässä putkeen ja takaisin tai tasapainoilee puomilla, jonka olen asettanut kannon päälle. Lotta rakastaa kiipeilyä ja tasapainoilua ja muistuttaakin siinä mielessä Piikua. Sillä on kuitenkin aimo annos enemmän sisukkuutta ja pippuria luonteessaan. Nöyrä ja kiltti se on, mutta puree kovaa 😀

Lotta ja Vipu

Lotalla tulee olemaan pian paljon saman ikäisiä kavereita, mutta sosiaalistamisesta lisää myöhemmin tässä pentublogissa. Ensimmäisten päivien aikana Lotta on saanut hyvät ystävät Likan ja Piikun lisäksi kissoista, Bestis on juuri saman kokoinen kaveri. Lisäksi Lotta lähestyy rohkeasti kanoja ja myös niiden kakkaa 😀 Ruuaksi se on kyllä saanut lihaa, mahaa ja lohta nappulan lisäksi eikä vatsa ole ainakaan vielä mennyt sekaisin. Lotta syö kolme kertaa päivässä, noin seitsemältä, kahdelta ja yhdeksältä illalla.

Isosiskot ovat ottaneet pikkuisen hyvin vastaan ja varsinkin Likka selkeästi nauttii sen kanssa touhuamisesta. Kunhan kokoero hieman tasoittuu näistä kahdesta tulee varmasti erottamattomat ja pihamaa rullataan juoksuleikeissä mullalle! Ei tunnu juuri Lottaa haittaavan se, että Likka naksuttaa sille hampaitaan ja toisaalta Likka osaa hienosti asettua pennun tasolle. Voimissa se tietenkin peittoaisi pennun mennen tullen, mutta Likka osaa hienosti suhteuttaa toimiaan esimerkiksi kiskomisleikeissä. Pelkoni lelujen omimisesta oli ihan turha ja sydäntä lämmittää kun Likka selkeästi menee ja tarjoaa leluja Lotalle. Kaiken kaikkiaan Lotta tuntuu juuri sellaiselta tapaukselta, jota olen laumaani kaivannut. Se on ketterä, oppii nopeasti yhdellä toistolla ja tuntuu juuri sopivasti pirtsakalta. Katsotaan millaiseksi se kasvaa! Lotasta lisää voi lukea sen omalta sivulta, täältä. Ja seuraa meitä myös Lifedream Colliet insta ja face tileillä!

Likan pentutemppuja

Sisko-Likka täytti perjantaina 12vkoa. Arki sen kanssa on lähtenyt mukavasti käyntiin kun sain olla 2 vkoa lomalla sen kanssa ja tällä hetkellä se viettää työpäiväni yhdessä Piikun kanssa isossa keittiössä. Myös naapurin bortsupentu Vipua ja nahka Untoa käymme tervehtimässä viikottain ja puolin toisin koirat ovat tottuneet oleilemaan eri talouksissa. Tämä sopeutumiskyky on mielestäni iso juttu myös myöhemmin elämässä. Likka on aloitellut aktiivisen harrastuskoiran alkeita, mutta polku ei ole ollut ihan niin auvoinen kuin alun alkaen kuvittelin.

Likka ja Piiku ovat erilaisia persoonia, joiden tapa oppia on hyvin erilainen. Piiku jo pentuna rakasti ruokaa yli kaiken ja kiipesi sen perässä vaikka puuhun ja oppi nopeasti innokkasti tarjoamaan erilaisia asioita. Se yhdisteli, ja yhdistelee edelleen, taidokkaasti asioita toisiinsa. Piiku oli loputtoman energinen, mutta samalla kiltti pentu. Likka on myös kiltti, mutta se on huomattavasti tasaisempi luonne. Se katselee uteliaasti ensin ja kokeilee varovasti ja sitten menee häntä tötteröllä. Nyt 12viikon iässä huomaan, että pientä riiviötäkin on ehkä havaittavissa (talon sähköjohdot, tyynyt, kukkalaatikot ja kissat ovat häiriötekijöitä), mutta suurimmaksi osaksi sekin on hurjan kiltti.

Piikun myötä olen innostunut koiran kouluttamisesta ja se olikin yksi seikka miksi alun alkaen hankin nyt ensimmäisen bortsuni. Minulle on siis itsestään selvää, että pennunkin kanssa touhutaan jotakin pientä alusta asti. Olen aina opettanut pennut odottamaan ruokaansa, ottamaan käskystä ja ilmankin katsekontaktia, menemään maahan ja istumaan käskystä. Myös odottaminen on tärkeä taito. Piikun myötä omat taidot ovat kasvaneet paljon ja nyt listalle ovat hiipineet tarjoaminen, takajalkojen käyttö, erilaiset jumppaliikkeet ja lajitreenien alkeet.

Likka rakastaa taistella leluista ja se onkin ollut helppo houkutella kahden lelun leikkiin. Sen sijaan noutaminen ei ole niin hauskaa, vaikka taistelu jatkuisikin. Lelu on paljon kivempi hautoa itselleen. Kaikki liike saa Likan innostumaan, joten se kyllä juoksee heitetyn esineen perään, mutta ei tuo sitä minulle. Lelulla palkitseminen on minulle enimmäkseen uusi juttu ja vaikka se varmasti myöhemmin on erittäin helppo ja hyvä taito, nyt huomaan olevani aika turhautunut.

Huomasin myös heti Likan tullessa, ettei sille ruoka ole kovin tärkeä juttu. Se syö muutenkin vähän ja sen käyttäminen motivaattorina on ollut aluksi hankalaa. Onneksi sain hyviä neuvoja tokovalmentajaltamme Anu Rikkilältä ja aloin ruokkia Likan lähes täysin kupittomasti.

Tein pieniä koulutuspätkiä, joiden aikana Likka oppi peruuttamaan, perusasennossa istumisen, etu- tai takajalkojen siirron targetille (tyyny), kiertämisen, odottamisen, namista luopumisen (hyvin vahva) ja katsekontaktin. Vielä on mietinnän alla mm. miten saan sen ymmärtämään maahan menon, mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen nähden miten tahmea alku oli.

https://www.instagram.com/tv/B-XaX74nl16/?igshid=3yrkpeddth5f

Olemme käyneet pari kertaa leikkimässä ja tutustumassa paikallisen koirakerhon agilitykenttään, missä olemme ottaneet putkea ja leikkineet leluilla. Likka saattaa olla aluksi vähän jäävi innostumaan, mutta parin toiston jälkeen osaa jo hienosti. Esimerkiksi kentällä oli pieni likainen ja jäinen putki, joka ensin vähän jännitti.

Heittelin putkeen pari namia ja kutsuin toiselta puolelta niin Likka uskaltautui siihen lopulta. Pienen tauon jälkeen kokeilin täyttä putkea, joka oli osana rataa. Hämmästyneenä totesin, että Likka juoksi intona täyden putken ees taas ihan itsekseen, selvästi nauttien esteestä. Siis geneettisesti putkihullu koira 😀

Tyynyjä kummempia targetteja en ole sille vielä esitellyt. Olen yrittänyt panostaa erilaisiin ympäristöihin enemmän kuin kouluttamiseen, joten olemme vierailleet useita kertoja Salon keskustassa tutustumassa autoihin ja ihmisiin. Kävimme myös Isossa- Omenassa viime viikolla. Likka ei ole niin rohkea kuin Piiku samassa iässä ja se on muutenkin selkeästi herkempi. Kuitenkin se on erittäin tasapainoinen ja järkevä pentu, joka ei onneksi ole vielä koskaan pelästynyt mitään, vaikka jotkut asiat ovatkin jänniä. Lisäksi se on erittäin taitava sosiaalisilta taidoiltaan. Olemme käyneet tutustumassa erilaisiin ja näköisiin pentuihin sekä aikuisiin koiriin.

Bortsun pennuksi Likka on ihan tavallinen ja Piikuun verrattuna ns. normaali pentu, jolta ei edes kiihtyessään ”pala lamppu”, vaan ajatus on aina mukana. Olen tähän erittäin tyytyväinen. Uskon myös, että ajan myötä tyttöjen erot pienenevät kun Likan vauhti sekä rohkeus kasvavat. On ollut ihana nähdä miten jo nyt niistä on tullut erottamattomat ja leikit pihalla alkavat koko ajan olla rajumpia hippaleikkejä, joista ei vauhtia puutu. Isosiskon perässä kiipeillään jo kivillä ja sisällä sangen vaivattomasti nojatuoleilla ja sohvan selkänojalla!

Toki Likan ikä ja pieni koko pitää ottaa huomioon näissä leikeissä, mutta Piiku osaa upeasti mennä pennun tasolle ja ottaa tämän huomioon. Onkin tunne, että käsissäni on kaksi kultakimpaletta, todelliset ylpeyden aiheet roduilleen ❤

3G5A1917

Pentuelämää koronaevakossa

Niin se on. Koronan vuoksi koko maa on mennyt poikkeustilaan. Ei harrasteta koirajuttuja, eikä mitään muutakaan kun yrittäjät joutuvat sulkemaan ovensa ja ihmisiä kehoitetaan pysymään sisällä ja välttämään sosiaalisia kontakteja. Tämän kevään kärsijöitä ovat myös pennut, niin sanotut koronapennut, joiden kanssa ei nyt pääse treenihalleille pentukursseille, eikä edes tutustumaan erilaisiin ympäristöihin. Onneksi hätä keinot keksii ja erilaisia verkkokursseja ilmestyy koko ajan lisää.

IMG_20200314_154940_707Sisko-Likka on asunut meillä nyt parisen viikkoa. En ollut sopinut töissä enempää lomaa kuin pari kolmen päivän viikonloppua, mutta kun esimiehen taholta tuli nyt kehoitus siirtää vuosilomia tähän kohtaan, en vastustellut. Niinpä tällä viikolla olen saanut lomailla upeassa kelissä ja viettää rauhaisaa kotielämää pennun ja muiden eläinteni kanssa. Ei olisi parempaan saumaan voinut tämä ”pakko”loma tulla!! Olen saanut rauhassa tutustua Likkaan ja antaa sille mahdollisuus oppia meidän perheen rutiinit.

Se ei olekaan juuri poikennnut normista: aamulla heräämme ilman kelloa tasan kuudelta. Olisi mukavaa nukkua pidempään kuin työaamuina, mutta jotenkin se ei ole onnistunut. Likan kanssa pusuttelemme sängyssä hetken, sitten nousen ylös ja se kävelee omien jaloiin eteiseen ja sieltä ulos pissalle. Olin alkuun todella varovainen kuistin portaiden kanssa, mutta Likka osaa kulkea ne ylös ja alas erittäin rauhallisesti, joten nykyään se saa valvotusti nuo muutamat askelmat mennä. 3G5A1835Sitten seuraa rutiinin seuraava osio, eli päästän ulos aikuiset koirat isolle takapihalle aamupissalle ja sillä aikaa Likka saa aamuruuan. Se on ollut vähän huono syömään omaa ruokaansa, vaikka lisään siihen piimää. Ruuan mukana koirani saavat aina pienet annokset naudan lihaa, kanaa, possua, kalaa tai naudan mahaa ja Likka on saanut oman satsinsa myös. Nirso se ei ole, sillä kerjää lahjakkaasti kyllä minulta ruokaa 😀 Ruuan jälkeen menemme uudelleen ulos kakalle. Likan suoli toimii aika kellon tarkasti aina ruuan jälkeen.

Sisäsiisteys on loman ansiosta myös hyvällä mallilla. Ekalla viikolla tuli useampi pieni pissa yleensä matolle, mutta kun Likka nyt pääsee itse eteiseen ja sieltä ulos kuistille, on sen helpompi ollut sisäistää asia. Myös yöllä se herättää kerran noin kolmen aikaan, jolloin kannan sen sylissä pihalle, käy pissalla ja juoksee takaisin syliin ja painumme takaisin nukkumaan. Yksinollessaan Likalla on vessana (oma keksintönsä huom) iso kevythäkki, jonka olen sittemmin vuorannut pentuliinoilla, jotka imevät pissan hyvin.

3G5A1917Kun on syöty ja käyty tekemässä tarpeet, pääsee isosisko Piiku hetkeksi leikkimään Likan kanssa siksi aikaa kun syön itse aamupalani. Tytöillä on tosi kivat leikit ja Piiku on loputtoman kärsivällinen ipanan kanssa. Yleensä ne leikkivät painileikkejä, mutta välillä Likka innostuu juoksemaan olkkarissa ympyrää Piikun ympärillä. Meno on kuitenkin ihan säädyllistä, mielestäni Likka onkin tosi tasapainoinen ja rauhallinen ydinolemukseltaan, eikä sillä leikin lomassakaan keitä ns. yli. Ulkona tytöt ovat keksineet myös lelut, joita on kiva vetää ja kiskoa keskenään. Piiku tuo leluja myös minulle, joten onneksi se edelleen hakee minunkin kontaktia vahvasti. Aivan viime päivinä Likan motoriikka on kehittynyt huimasti ja joitakin bortsumaisia piirteitä on noussut esiin: se esim ulkona jää maahan ”vaanimaan” kun piiku käy hakemassa lelua ja ampaisee sitten liikkeelle sen ollessa lähempänä. Collieni eivät ole koskaan tehneet vastaavaa.

IMG-20200315-WA0015Aika kuluu kuin siivellä aamupäivän, jolloin katson päivän uutiset ja käyn läpi paperiasioita. Iltapäivällä käyn ulkona lenkillä aikuisten koirieni kanssa ja sen aikaa Likka odottaa makuuhuoneeseen tekemässäni omassa nurkkauksessaan. Pari kertaa Likka on päässyt mukaankin metsään, mutta vielä se on suurimmaksi osaksi vähän riesana kun ei tietenkään pysy isompien matkassa. Yksinoloon tutustuminen lähti meillä heti käyntiin kun joudun jättämään Likkaa yksin joka välissä: vien aikuisia ulos alakerran kautta, jonka aikana Likka odotti olohuoneessa ja laitoin Likan myös nukkumaan omaan aitaukseensa, jotta sain aikuiset rauhassa olkkariin kanssani, tai sain vaikkapa siivottua ilman, että pentu roikkuu koko ajan jaloissa. Likalle yksinolo ei ole mikään ongelma ja se rauhoittuukin omaan tilaansa hienosti. Siellä sillä on myös kaikki parhaat herkut, luut, purutikut ja possun korvat, joita ei tarjoilla muualla talossa.

IMG_20200324_140144Iltapäivällä käymme myös tutustumassa maailmaan: paikallisen kaupungin keskustassa olemme pyörineet eläinkaupoissa ja ostoskeskuksissa. Likka menee uusiin paikkoihin varovaisesti, mutta uteliaasti. Se omaksuu myös uutta nopeasti, joten oppii jo kerrasta ja seuraavalla kerralla toimii rohkeasti häntä tötteröllä. Likka rakastaa ihmisiä! Kaikkien luo pitäisi päästä halimaan ja pusuttelemaan. Autossa se aluksi piippaili, mutta ei kertaakaan ole voinut pahoin. Nykyään se asettuu omaan mökkiinsä nukkumaan ja torkkuu rauhasssa siellä myös silloin jos joudun jättämään sen hetkeksi yksin. Erittäin helppo maailmanmatkaaja siis! Olen todella iloinen, että sen autoilu sujuu, myös Piiku on aina ollut erittäin helppo kaveri matkoilla.

Koska emme pääse nyt varsinaisille lähikursseille, olemme osallistuneet useammalle verkkokurssille. Viksu Otuksen pentukurssille osallistumme ensi viikolla. Se on 6 viikkoa kestävä kurssi, joka on suunnattu nimenomaan pennuille ja perustaitojen hiomiseen. Lisäksi Piikun kanssa Likka on ilmoitettu tokon perustaitojen etäkurssille, jossa hiomme toko valmentajamme Anun kanssa pohjataitoja lajiin ja Piikun kanssa alokasluokan liikkeitä. Agility puolestaan tulee haltuun Jaakkolan Tiinan Rontix-areenan verkkopuuhiksessa, mistä saamme hyviä apuja agsan alkeisiin. Kaikenlaisia tehtävävideoita alkaa kohta olla niin paljon, että hyvä kuin perässä pysyy! 😀 Ei ole siis tekemisen ongelmia. Koulutushetket pidän kuitenkin ihan lyhyinä Likan kanssa, koska se on pentu ja saa suurimmaksi osaksi vain olla ja ihmetellä.

3G5A1729Likan eroja nahkoihin on alkanut jo näkyä. Piikuun verrattuna se on rauhallinen pentu. Ns normaali! ;D Piiku kun oli melkoinen tekele pentuna (ja vieläkin) koska se ei tarvinnut läheskään niin paljon unta ja palautui kaikesta niin nopeasti, että oli vaikeaa tarjota sille tarpeeksi tekemistä. Likka muistuttaakin siis ihan tavallista koiranpentua, joista minulla on 20 vuoden kokemus. Olen tehnyt kaikenlaisia pieniä juttuja sen kanssa oppiakseni sen ominaisuuksista ja jotakin olen jo poiminut: Likka ei ole kovin perso ruualle. Se kyllä tekee, mutta ei selkeästi koe ruokaa kovin tärkeänä. Se on myös syönyt vain puoli desiä kerrallaan, joten tuntuu ajattelevan ruuan olevan vain hengissä pysymistä varten 😀 Palkkana ihan kinkun ja kanan palat ovat toimineen parhaiten ja olemme harjoitelleet niillä tokon perusasentoa ja seuraamista, katsekontaktia, luopumista, tasapainotyynyllä takajalkojen käyttöä ja etujalkatargettia. Kuitenkin suurin into sillä on leluihin, rakastaa saalistaa ja taistella lelusta. Jonkin verran olen käyttänyt tätä jo palkkauksessa: siivekkeen kiertoon tuli huomattavasti enemmän motivaatiota kuin ruuan kanssa. Toistot ovat vain muutama kerrallaan ja varsinkin ruuan kanssa Likka lopettaa itse toiminnan, koska mielenkiinto vain loppuu. Tämä on myös Piikuun verrattuna iso ero: Piiku rakasti ruokaa ja teki sen perässä ihan mitä vain jo pentuna. Piiku myös alkoi tarjoamaan asioita jo varhaisessa vaiheessa, Likka on jotenkin vielä liian vauva yhdistelemään asioita toisiinsa tai ketjuttamaan niitä. Myös toinen suuri ero on tullut vastaan: Likka rakastaa metallia. Se nappasi metalliset kynsileikkurit suuhunsa ja juoksi karkuun kun yritin leikata siltä kynsiä ja kantelee myös mielellään sille antamiani teelusikoita. Ei colliet vaan tuolla tavalla… 😉

IMG_20200324_194821Vaikka Likka on rauhallinen tapaus, olen silti panostanut näissä alkujutuissa rauhoittumiseen ja luopumisharjoituksiin niin namilla kuin lelulla. Ennen ruokakupin saamista pitää istua ja ottaa katsekontakti ja lelunkin voi joutua välillä luovuttamaan Mammalle, mutta sen kyllä saa sitten heti takaisin. Pihalla luoksetulo Likalla on vahva, mutta sitä haluan vahvistaa myös silloin kun sillä on lelu suussa. Vierailemme tiuhaan naapurissa Unton, Usvan ja samanikäisen bordercollieurospennun Vipun luona. Vipun kanssa Likka pääsee juoksemaan ja leikkimään pentuleikkejä ja näiden kahden meno onkin huomattavassti rennompaa niin meille omistajille seurata kuin pennuille itselleen. Isompien jaloissa on aina loukkaantumisen vaara, mutta pentujen keskenäinen paini on tärkeä sosiaalinen aspekti näille ipanoille.

Likka saa toisen ateriansa siinä kahden, kolmen aikaan ja viimeisen kahdeksalta illalla, juuri ennen nukkumaanmenoa. Koska heräämme niin aikaisin, olen itsekin aivan kanttuvei aikaisin illalla, usein nukkumaan mennäänkin jo yhdeksän aikaan. Tällä viikolla en ole kertaakaan valvonut edes kymmeneen… Yönsä Likka nukkuu omassa tilassa sängyn vieressä. Vain aamulla nostan sen hetkeksi sänkyyn, muulloin se tyytyy olemaan lattiatasolla tai korkeintaan purskelemaan sormiani kun lasken käteni sen seuraksi sängyn vieressä olevaan pahvilaatikkopetiin. Kun sammutan valot, tyttö samuu samantien. Siis me molemmat tytöt 😉

Juuri tulleen tiedon mukaan olen kotona myös koko ensi viikon! 😀 Korona tai ei – pennun kannalta tämä on kyllä ihan mielettömän hieno mahdollisuus ja antaa meille todella hienot eväät tulevaan yhteiseloon! Nyt on aikaa treenailla sekä Piikua, että Likkaa oikein rauhassa, kerrankin, ja panostaa muidenkin kanssa runsaaseen lenkkeilyyn! Lisää meidän touhuista ja mm treenivideoita varsinkin Lifedreamcollies instagram tilillä, mutta myös facebookissa.

3G5A2017
Vipu (Mithrandir Fire) ja Likka (Maple Yard Well Done)

Perheessä uusi tulokas: Piiku on saanut pikkusiskon!

Piiku on toivonut pikkusiskoa Joulupukilta (Piikun kirje Pukille löytyy tästä) ja synttärilahjaksi :D. Olen pohtinut, että näkisin mielelläni Piikulla oman leikkikaverin arjessa, sillä vanhemmat koirani ignooraavat se täysin lukuunottamatta ohimenevää Piikun ensimmäistä juoksua. Minulla on aina ollut lauma koiria, joilla on ollut seuraa toisistaan. Yhdessä on juostu ja leikitty, mutta myös nukuttu. Piikun suhteen olen itse korvannut tuon leikkikaverin ja tästä syystä suhteemme on kehittynyt hyvin läheiseksi. Piiku osaa enemmän temppuja ja käytöksiä kuin kaikki aiemmat koirani yhteensä ja sen kanssa onkin mukava siirtyä tosi toimiin harrastamisen kilpakentillä. Lue lisää Piikun ekasta vuodesta täältä. Kuitenkin kaipaan sille koirakaveria, jotakuta, jonka kanssa leikkiä painia ja hippaa ja nalluttaa kainalossa. Tämä teksti kertoo taustaa siitä, miten ja miksi meille muutti ensimmäinen bordercollie.

IMG_20200306_200508_780Ennen Piikun tuloa taloon, kesällä 2018, aloin pohtia uuden harrastuskoiran hankintaa ja luonnollisesti puntaroin rotuja jo tuolloin. Piikun pitkäkarva/sileäkarvainen collie yhdistelmä sai kuitenkin kylmät väreet iholleni ja tiesin, että sitä en voisi ohittaa. Mikään muu yhdistelmä ei vain tuntunut aivan oikealta. Samanlaista intuitiivistä fiilistä etsin nyt uudelleen. Pohdin paljon omaa kasvatustyötäni ja niitä ominaisuuksia, joita uudelta koiralta toivoin.

Rotua pohdin pitkään ja haluankin kiittää tässä yhteydessä kaikkia kasvattajia ja harrastajia niin bordercollien kuin sileäkarvaisen collienkin keskuudessa, joiden kanssa olen ollut yhteyksissä. Kiitos kaikesta kärsivällisyydestä ja avoimista vastauksistanne! Olen pohtinut myös Piikun mahdollista jalostusuraa ja ollut yhteyksissä muutamaankin uroksen omistajaan asian tiimoilta. Kiitos teillekin! Vierailin usean kasvattajan luona ja varsinkin bortsuissa pyrin saamaan rodusta laajan kuvan eri linjauksineen.

IMG_20200306_061152_336Rodun ”vaihto”prosessi kesti aikalailla kolme vuotta ja toi mukanaan paljon uusia ihmisiä elämääni, toivon mukaan pysyvästi. Sitähän sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten uuteen rotuun tutustuessa vahvistui ajan kanssa oma näkemys siitä mitä ja millaista koiraa olin hakemassa. Toivon uudelta perheenjäseneltä energiaa ja fyysistä kykyä olla Piikulle sopiva kaveri, sopeutuvuutta meidän laumaan, mutta myös työskentelyhalua, sillä toiveissa on aktiivinen ja iloinen toinen harrastuskaveri myös itselleni. Tarkastelin pentueita ja niiden taustoja myös kasvattajana – vaikkei tarkoitus ole ollut automaattisesti etsiä kantanarttua, en voi väittää, ettenkö haluaisi välttää aikaisempia virheitäni ja tiedostaa tuon mahdollisuuden jo alusta lähtien. Jo viime kesänä aloin katsoa pentueita molemmissa roduissa ja lopulta päädyin bordercollieen monestakin syystä. Tuntui, että se veisi minut uusille urille elämässä – vähän kuin aikanaan huskyni Wilyan kanssa. 20 vuotta collien kanssa on ollut hienoa aikaa, mutta kenties nyt on aika siirtyä kokeilemaan myös jotakin uutta.

3G5A0637Itseasiassa bordercollien tutustuin jo noin kymmenen vuotta sitten todenteolla kun suunnittelin roturisteytystä sk. Collien ja bordercollien välillä. Asia eteni kennelliitossa ja collie yhdistyksen jalostustoimikunnassa ja sai vihreää valoa. Työskentelin projektin tiimoilta parinkin tutun bordercolliekasvattajan kanssa ja sain näkemystä rotuun. Projekti oli kuitenkin tuolloin niin suuri prosessi, ettei aika ollut sille oikea.

Alun alkaen tarkoitus oli ottaa pentu vasta tulevana kesänä, mutta kun agilityvalmentajani Taija Salokannel vinkkasi minulle pentueesta, jossa isänä oli hänen kasvattinsa ensimmäisestä pentueesta, kiinnostuin kovasti. Tiina Hasun Maple Yard kenneliin olin tutustunut vain netissä, ja lähinnä hänen pitkäkarvaisen collien kasvatuksensa kautta. Tiinahan on valittu vuoden kasvattajaksi pehkoissa jo monena vuonna peräkkäin ja hänen koiransa vakuuttivat mm. agilityn SM-kisoissa 2019.

3G5A1000Tuleva bordercolliepentue oli syntymässä jo vuodenvaihteessa, joten alun alkaen ajattelin sen tulevan liian aikaisin. Halusin, että Piiku olisi vähintään vuoden ennen uuden pennun saapumista taloon. Tiesin myös, että varauslistat olivat pentueeseen pitkät. Sattumalta näin Taijan uudelleen Paimiossa agilityvalmennuksessa ja hän vinkkasi yhden narttupennun olevan yhdistelmästä vielä vapaana ja että, jos todella olin kiinnostunut, hän voisi mainita nimeni kasvattaja Tiinalle. Alkoi vakava harkinta ja asian puntarointi! Pentue yhdistelmänä vaikutti juuri sellaiselta, jota olin hakenut ja vaikka monia mielenkiintoisia yhdistelmiä oli tullut jo vastaan, tässä painoi paljon Taijan tutut linjat isän puolella ja kenties myös Tiinan collietausta. Koska agility kiinnostaa minua lajeista eniten, oli luonnollisesti mukavaa, että molemmat vanhemmat olivat lajissa ansioituneita.

Käväisin katsomassa pentuja Mäntsälässä Tiinan luona jo niiden ollessa noin viikon ikäisiä ja kaikki tuntui loksahtavan. Pentueen emä Eve vaikutti rauhalliselta ja lungilta tyypiltä, joka ei stressannut vaikka pääsin istumaan vastasyntyneiden viereen. Se oli ystävällinen ja avoin, mutta Tiina kertoi sen syttyvän täysillä agsassa. Tulevaisuudestahan ei tiedä, mutta kaikki tuntui loksahtavan. Tätä olin etsinyt! Pentuja pääsin katsomaan muutaman kerran ja joka kerta vakuutin lisää. Varmasti saisin yhdistelmästä kivan pennun! 3G5A0736Tiina halusi viimeiseen asti puntaroida minulle sopivaa pentua, joten varmuudella tiesin omani vasta luovutusviikolla, Pekka Korrin tekemän pentutestin jälkeen. Tämä ei minua juurikaan haitannut, sillä uskoin Tiinan osaavan tehdä oikean päätöksen ja viimeistään Likan testituloksia kuunnellessani päästin itseni tosissaan innostumaan. Pekka oli arvioinut Likan toimintakyvyn ja hermorakenteen vitosen tasolle, eli korkeimmalle käyttämässään asteikossa.

IMG_20200306_061329_827Niinpä Sisko-Likka (Maple Yard Well Done) saapui elämäämme perjantaina 13. 3. Haimme sen Piikun kanssa yhdessä työpäiväni jälkeen ja kyllä meitä molempia jännitti!! Toivon Likan sujahtavan laumaani nopeasti ja, että siitä tulee rakas pikkusisko Piikulle. En malta odottaa, että pääsemme harjoittelemaan erilaisia temppuja ja näen millainen tämä uusi tulokas onkaan. Aiomme tulevaisuudessa harrastaa varsinkin agilityä ja tokoa, mutta myös paimennus ja pk-lajit kiinnostavat.

Koska Piikun pentuaika oli suhteellisen rankkaa, suhtaudun bordercollien pentuun melko kauhunsekaisin tuntein. Pohdin riittääkö aika kaikille koirilleni ja miten Piiku pentuun suhtautuu. Olen kuitenkin päättänyt satsata kaikkeni tähän pentuaikana, sillä näistä palikoista rakennetaan myöhemmin tuleva harrastuskoira. Nöyrä toive kun olisi saada sekä Piiku, että Likka kisakentille asti ja viettää siellä aktiivista koiraelämää seuraavat kymmenen vuotta.

Uskon myös, että Piiku on innolla auttamassa pikku siskon hoidossa ja että pentuarki asettuu kyllä nopeasti uomiinsa. Jo ensimmäinen aamu osoitti, että näiltä tytöiltä ei puutu jatkossa yhteisiä painileikkejä! Jos jotakin tulevaisuudelta uskallan toivoa, niin sitä, että Likasta kasvaisi yhtä upea kuin isosiskostaan! Uusi tulokas siirsi myös Piikun jalostusajatukset parilla vuodella eteenpäin, sillä koiramäärä on nyt täysi ainakin siihen asti, että eläkeikään virallisesti siirtyvät vanhemmat narttuni täyttävät 10 vuotta. Vaikka Piiku vaikuttaa nyt runsaan vuoden iässä erittäin lupaavalta myös jalostusta ajatellen, olen tyytyväinen, että voin rauhassa katsella sen kasvua ja kehitystä ennen kuin lyön lukkoon mitään suunnitelmia jatkosta.

3G5A0013Likkasta voi lukea lisää sen omalta sivulta. Tarkoituksena on jakaa runsaasti pentuvideoita ja varsinkin niitä temppu- ja treenivideoita Lifedream collies instagram ja Facebook-tileillä, koska tämän blogin päivitys on liiaksi aikaa vievää hommaa.

Tervetuloa seuraamaan matkaamme! 🙂

Piikun pentublogi : eka juoksu ja murkkuiän kuohut

Ollaan Mamman kanssa taas touhuttu kaikkea muuta, että tän pentublogin kirjoitus väkisin jää. Mutta nyt ajattelin tulla kertomaan teille millaista oli kun mulla oli eka juoksu! Mamma osasi vähän odottaakin sitä, sillä mä aloin saada kummia oireita: haukuin normaalia enemmän ja mörköilin. Mamma sanoo, että se johtuu m u r r o s i ä s t ä, mutta en mä tiedä. Oli tosi usein pimeää kun lenkkeiltiin sillo joulu/tammikuussa ja kaikenlaisia mörköjä siellä liikkukin! Heiluvia kylttejä ja kummallisia ääniä kuului. Mamma sanoi, että se toivoo tollaisen hörhöilyn menevän ohi aikanaan.

Kuvan mahdollinen sisältö: koira, ulkoilma ja teksti

Ronja aloitti juoksun ensin ja Mamma meinasi, että nyt olis kiva jos mäkin. En ollut mitenkään kipeä ihan aluksi, mutta Mamma vaan huomasi, että nyt tulee verta pyllystä! Sitten se puki mulle sellaiset hassut pöksyt. En ensin oikein tykännyt niistä, mutta sain aina namia kun se laitto ne mulle ja nopeasti opin uuden käskysanan: pöksyt! Se tarkoitti sitten sitä, että niitä joko riisuttiin tai puettiin. Treeneissäkin ne oli mulla jalassa enkä mä sitten oikeastaan lopulta enää ees huomannut niitä.

Kaikenlaista tosi outoa tapahtui sinä aikana kun mulla oli JUOKSU. Ensinnäkin noi muut koirat halusi LEIKKIÄ mun kanssa!! Se oli oikeastaan aika pelottavaakin ensin kun sekä Puuma että Ronja hyppi mua vasten ja yritti nousta takapäähän ja mä juoksin sohvalle Mamman syliin karkuun. Kuin ne tollee, kun eivät oo koskaan halunneet mun kanssa leikkiä!?? Ja Jukkakin innostui mitä kauemmin se Juoksu mulla oli. Sen kanssa leikittiin ihan kivastikin aluksi, mutta lopulta se sai jonku kohtauksen, että huusi ja kiljui vaan kun mut näki, eikä Mamma enää voinut pitää meitä samassa huoneessa ees. Surullista oli kyllä, kun en nähnyt ketään mun kavereita yli kuukauteen. Jotenkin tässä on nyt sit yrittänyt opetella leikkimään uudelleen Untonkin kanssa kun oltiin niin kauan erossa.

Kuvan mahdollinen sisältö: ihmiset istuvat, pöytä, koira ja sisätilaMamma sanoo, että mulla oli myöhäinen juoksu, vaikka se tuli jo ennen ku täytin 1v. Se kuulemma tarkoittaa sitä, että vielä 20pv juoksun alusta Jukka olis halunnut astua. Vasta 25pv se uskalsi varmasti jättää meidät hetkeksi valvomatta. Se oli kuulemma Mammalle tosi rankkaa aikaa, koska Jukka oli ihan hullu. Myös mä olin loppua kohden normaalia levottomampi, vaeltelin kämpässä ees taas ja raavin ulko-ovea, vaikkei mulla mikään pissahätä ollut. Mamma oli musta vähän huolissaan, mutta päätti katsoa rauhoitunko kun juoksu loppuu.

Juoksun takia ei voitu tammikuussa myöskään juhlia mun synttäreitä! Niinpä Mamma järjesti synttäribileet vasta maaliskuussa ja sain kaverit Salon koirahallin Puuhikseen! Mä rakastan sitä Puuhista kun siel on kaikenlaisia temppuratoja ja siellä saa superisti nakkia. Mun kaverit Unto ja Vanja tuli sinne kanssa, mutta Elmo ja Gaston ei päässy. Unto ja Vanja juoksenteli keskenään, mut mä olin reipas ja tarjosin vaan pöytää ja nuuskuttelin niillä radoilla. Juoksun jälkeen olenkin ollut paljon rauhallisempi kuin ennen. Varsinkin sosiaalisissa tilanteissa saatan olla vähän vetäytyvä enkä leiki niin reippaasti muiden kanssa kuin aikaisemmin. En ole mitenkään arka tai pyri Mamman jalkoihin, vaan enemmänkin käännyn pois ja touhuan omiani. Sitä paitsi Untoki on just tollainen nuori poika, sitä kiinnostaa aika paljon ne takapääjutut ja mua taas ei todellakaan. Oon jo niin iso tyttö.

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö
Paras paikka!

Mammasta olen edelleen ihan kakara, mutta kuitenkin tasapainoisempi ehkä hiukan. Juoksun jälkeen en ole enää vaeltanut iltaisin ja selkeästi rauhallisempi. Saatan tosin oireilla murkkuikääni rähisemällä muille koirille tai haukkumalla runsaammin, mutta esimerkiksi treeneissä keskityn täysillä, enkä hallissakaan hauku muille, koska siellä tiedän, että Mamman kanssa työskentely on parasta. Mamma toivoo, että ajan myötä se typerä haukkuminen jää pois ja se tasapainoinen tyllerö, joka kuulemma oon pohjimmiltani, tulee takas. Saas nähdä mitä aion tehdä!! 😀

Piikulaisen pentublogi: kirje Joulupukille

Arvoisa herra Joulupukki!

Olen 11 kuukauden ikäinen nahkatyttö. Siis melkeen jo vuoden vanha! Kuulin, että sä olet monien toiveiden mies ja sulle vois sellaisia esittää. En tiedä ootko tulossa meillä käymään ja oonko ihan myöhässä, mutta kohta on jo kuulemma se Joulu! Se on päivä, jolloin kaikki toteutuu. Tai sit ei, mut mulla on ihan tosi, tosi paljon kaikkia toiveita ja Mamma käski kirjoittaa ne ylös, jotta Pukki, siis sä, tietää.

IMG_20191218_183729_179Olen Mamman oma mussukka ja tosi kiltti tyttö. Oonhan mä energinen ja vilkas ja super nopea, mutta silti myös tosi kiltti. En oo tehnyt mitään pahoja! Mamma sanoi, että vain kiltit tytöt saa lahjoja! Oon myös tosi oppivainen ja teen mielelläni Mammalle kaikenlaista, vaikka joskus niissä ei oo ees mitään järkeä. Laskettiin Mamman kanssa, että osaan varmaan ainakin 30 erilaista toimintoa (katso liite 1) ja niihin sopivat sanat. Oon pienestä asti ollut nopea oppimaan ja se on hirmu kivaa! Tylsistyn helposti, enkä oikeen osaa olla aloillani, mutta siltikin oon siis tosi KILTTI TYTTÖ. Opin melkeen yhden uuden jutun viikossa, joten oikeestaanhan mun pitäis siis osata noin 40 juttua.

Mulla olis pari pientä toivetta ja sit yks TOSI ISO. Mamma on ollut tosi väsynyt viimeisen kuukauden, joten IsoMöhkölle toivon Netflix aikaa yhdessä Mamman kanssa, koska se on niiden juttu. Möhkö makaa sen sylissä sohvalla ja sit ne lepertelee Mamman ja Möhkön omia juttuja. Möhkö rakastaa sitä. Se tykkää myös nukkua Mamman kanssa. Äly ja Väläys tykkää kans nukkua Mamman kanssa, mut niille toivon oikeesti kolminkeskistä frisbee aikaa. Mä aina varastan niiden lelut kun Mamma heittelee ja joskus niitä ottaa se vähän päähän. Joten mä lupaan, että ens vuonna annan Mamman leikkiä vaan kolmisteen Älyn ja Väläyksen kanssa. Ne vois käydä huvikseen jossain treeneissäkin, jos Pukki antaa Mammalle siihen rahaa.

Mä toivon itelleni ihan superisti lisää leluja! Sellaisia, joihin voi ihanasti kaivautua, joita voi vinguttaa monta kertaa putkeen ja sit sellaisia, jotka röhkii tai rapisee sisältä. Niistä tykkään eniten. Ja sit se iso toive. Mä haluaisin ens vuonna PIKKUSISKON. Ihan sellaisen oman kaverin, jonka kanssa leikkiä, juosta ja nukkua. Se olis tietty eka ihan pieni ja söpö ja sit se kasvais ja olisi mulle yhtä hyvä kaveri kuin Unto. Untolla on Usva, jonka kanssa juosta, mut mul ei oikeen oo ketään. Mamma on kyllä sitä mieltä, että on hyvä juttu, että ollaan yhdessä tehty kaikkea tää eka vuosi, koska meillä on niin hyvä suhde ehkä just siks. Mut mä lupaan olla tosi kiltti tyttö koko ens vuoden jos sä vaan voisit antaa mulle sellaisen pikkusiskon! Ne on kuulemma tosi kivoja! FB_IMG_1575460116623En ees revi sohvatyynyjä IKINÄ. Ja lupaan hoitaa sitä siskolikkaa ja pitää siitä huolta niiku AINA. Mammaki lupasi hoitaa sitä ja toki se kantaa siitä päävastuun, mut onhan isosiskon rooli tosi tärkee! Kaikki mun kaveritkin on sitä mieltä, että mulla pitäis olla pikkusisko, (katso liite 2.) koska oon tosi huolehtivainen ja empaattinen. Joten arvoisa Joulupukki, toivottavasti sä voit tuoda sellaisen meille ens vuonna.

Kiittäen,

Piiku Pikkarainen.

Liite 1. Asioita, joita osaan jo tehdä:

  • kuonokontakti kämmeneen
  • etujalkatargetti
  • tasapainoilu jumppapallolla tai muilla alustoilla
  • takajalkatargetti
  • istuminen
  • maahanmeno
  • namista luopuminen (ihan typerää, mut teen kun Mamma haluaa!)
  • perusasento
  • putkeen meno, myös pimeä kulma
  • agilityhyppyjä eri suunnista
  • objektin kierto
  • odottaminen
  • erilaisia leikkejä (kuollut lelu, leun vaihto ja namin vaihto lelun kanssa)
  • tassukontakti kämmeneen
  • eteenmeno
  • ruutu
  • PUSU!
  • paikallaolo
  • käy! (matolle makuu)
  • seuraaminen
  • katsekontakti
  • Liikkeestä maahanmeno
  • peruuttaminen
  • seisominen (näyttely JA toko)
  • luoksetulo
  • noutokapulan haku
  • esineen pitäminen suussa
  • Esineen luovuttaminen
  • ihmisen etsiminen maastossa
  • esineen etsiminen sisällä ja ulkona, jopa pimeellä
  • lelun tuominen Mammalle pihalla

 

Liite 2.

Arvoisa Joulupukki.

Täten toivomme, että ensivuonna toimittaisit Piikulle pikkusiskon:

  • sk. colliet Unto & Usva
  • Huskypojat Gaston & Elmo
  • sk. colliet Riesu & Rölli
  • Malinois Hermo & kelpie Räyhä
  • kotijoukot Jukka & Puuma & Ronja (jotta se jättäisi meidät rauhaan)

 

 

Ps. Rakas Pukki, jos tässä toivomaan ryhdytään, Hanna toivoisi uuden kännykän, jossa olisi parempi kamera. Ja tiskikoneen. T. Hanna

Piikulaisen pentublogi: nuoruusikä alkaa!

IMG_20191019_164649_902MOI! Mä oon Piiku. Tää on ihan mun oma blogi. Päätettiin Mamman kanssa, että kirjoittelen silloin tällöin kuulumisia niin jää joku muisto näistä pentuajoista. Olen kohta jo 9kk vanha, joten ihan pentujutut ovat jo takanapäin. Aika on mennyt tosi nopeaan eikä Mamma muistanutkaan, että edellinen pentublogi on kirjoitettu 6kk iässä! Voi mikä häpeä! Syksyllä aloitettiin agsat ja tokot ja hakumetsät ja niistä on kyllä kirjoitettu montakin juttua, mutta tämä pentublogi on jäänyt siinä sivussa kokonaan.

Meidän arki ei ole muuttunut mihinkään enkä mäkään ole lainkaan rauhottunut, vaikka Mamma sitä on jo vähän odotellut. Siinähän odottaa. Päin vastoin oikeastaan! Päivät vietän kiltisti keittiössä Puuman tai Ronjan kanssa enkä koskaan tee mitään pahoja! Oon tosi iso kiltti tyttö ja jätän pesuhuoneen pyykitkin rauhaan. En syö huonekaluja, purskele huonekasveja tai varastele astioita. DSC_0769Ei mua kiinnosta roskat, Mamman sukat tai alushousut ollenkaan, mutta iltaisin onkin eri juttu! Silloin roikun kyllä kaikessa mikä vaan liikkuu ja Mamma onkin ihmetellyt oonko jotenkin jakomielitautinen. Energiaani puretaan harrastuksissa, missä oon tosi mainio!! Kaikesta tykkään!! Oon ahne ja koko ajan enemmän tykkään myös leikkiä Mamman kanssa. Mutta Mamma on päätellyt, että nukun päivät ja nykyään myös YÖT niin tukkina, että iltaisin touhuan pää sauhuten kaikkea – sallittua ja kiellettyä.

Unton ja muiden kavereiden kanssa leikitään niin usein kuin vaan keretään, koska silleen mun energiaa on helppo purkaa. Osaan juosta jo aika kovaa Unton kanssa eikä se aina pysy enää mun mukana. Tästä Mamma on iloinen, sillä se tekee mun 3G5A3229kropanhallinnalle hyvää. Leikitään paljon metsässä ja pelloilla. Unto leikkii nykyään myös sellaisia toisenlaisia leikkejä, joista Mamma aina lempeästi komentaa, ettei niiden aika ole ihan vielä. En tiedä mitä se tarkottaa, mutta jotenkin se varmaan liittyy siihen, että Unto on poika ja mä oon tyttö. Unto myös nostaa välillä jalkaa pissalla! Se on hauskaa, koska se ei oikeen itsekään tiedä miksi se niin tekee ja välillä se pissa valuu sen kintuille heheheheh. Unto parka. Onneks mä oon tyttö ja pissaan sentään siististi.

Mamma odottaa, että mulle tulisi ekat juoksut, mutta en tiedä mitä se tarkoittaa. Juoksen tosi paljon ihan joka päivä, että ehkä ne on mulla jo! Se myös kyttää mun luonnetta, koska kuulemma voin muuttua ihan minä hetkenä hyvänsä jotenkin entistä oudommaksi. En oo kyl huomannu! Mä tykkään leikkiä mamman kanssa painileikkejä ja vetoleikkejä koska noi isot koirat ei vieläkään leiki mun kanssa. Mamma onkin mun paras kaveri arjessa. Puuma ja Ronja näkee vaan toisensa, mutta seuraan niitä metsässä tosi usein kun ne lähtee jonkun hajun perään. IMG_20191022_064107_812Tai lähinnä Puuma haistelee niitä, Ronja taas pyörii kaikessa kakassa ja siltä oon mäkin oppinut sellaisia juttuja. Mamma ei oo tykännyt ja olen joutunut kylpyyn jo pari kertaa. Aika usein Mamma laittaa meidät isolle pihalle leikkimään, mutta koska mulle tulee siellä nopeasti tylsää, olen oppinut raapimaan ulko-ovea päästäkseni sisälle. Siinä on jo isoja naarmuja! Sisällä riehun enkä anna Mamman olla ollenkaan rauhassa vaan tuon sille leluja ja sukkia ja ties mitä. Aika usein se keksii mulle kaikenlaista kivaa kuten esineiden hakemista tai erilaisia temppuja!

Vähän olen alkanut kyseenalaistamaan Mamman auktoriteettia sikäli, etten aina haluais hypätä takaisin autoon, en ainakaan ilman namia. Ja sitten treeneissä olen alkanut haukkumaan muille koirille! Silloin Mamma lykkää mulle nopeasti namin poskeen ja komentaa mua tekemään kaikkia temppuja ja sit haukunkin enää sille. Mun on tosi vaikea oppia rauhottumaan ja olemaan paikallani koska.. no enhän mä voi! Kaikkee pitää tehdä koko ajan – elämä on ihan liian lyhyt juttu vaan istumaan paikallaan! Ja komennan Mammaakin koko ajan tekemään jotakin! Varsinkin tokotreenit on silleen tosi tylsiä. En vaan pysty, vaikka nakkia tai jotakin muuta hyvää namia olis tarjolla.

IMG_20191022_064704_547Mamma on jo vähän suunnitellut vievänsä mut johonkin viralliseen näyttelyyn ensi vuonna ja sitten tutkitaan myös lonkat ja kyynärät. Jos oon terve Mamma voi suunnitella mulle pentuja! Ha! Musta tuntuu et voisin tykätä pennuista, ne olis siis iiiihan pieniä ja söpöjä ja voisin hoitaa ja leikkiä niiden kanssa! Mut Mamma on vähän joutunut miettimään millainen uros mulle sopisi, koska mä oon niin energinen ja sekopää. Kiltti oon, tooooosi kiltti, että helppo koira se kokee mun kuitenkin olevan, enkä esimerkiksi hauku koskaan turhan päiten louskuttamalla (paitsi treeneissä). Teen myös töitä ahkerasti ja keskityn täysillä myös itsenäisesti puurtamiseen, joten sellaisia ominaisuuksia se haluaisi säilyttää. Itsenäinen olen myös kotona, sillä nukun yleensä eri huoneessa kuin Mamma, enkä tykkää olla sylissä, vaikka ihmisiä rakastankin ja tykkään myös tehdä yhdessä. En kummiskaan sentään ole mikään automaatti, joten kyllä Mamman pitää tehdä asiat mulle kannattavaksi jos se haluaa mun kanssa touhuta. Se kokee, että kaikkineni olen tosi mahtava pieni nahkalassie!

IMG-20191019-WA0023Mutta tollaiset pentujutut ei oo vielä ajankohtaisia ainakaan yli vuoteen vielä!! Oon kuulemma vieläkin ihan kakara, rakas mahamakkara ja mun pitää kasvaa niin henkisesti kuin fyysisestikin, tosin omasta mielestä olen jo aifa iso ja fiisaskin. Korvat mulla höröttää vähän eri suuntiin, mutta siksi olenkin niin hauskan näköinen. Mulla on myös tosi paksu ja pitkä, pehmeä karva. Mamma odottaa, että täytän 1v niin voidaan alkaa kulkea oikeasti pitkillä lenkeillä ja vaikka juostakin yhdessä! Vähän se olisi siistii! Nyt odotellaan, että tulisi vähän pakkasta ja lunta! En oo nähnyt sellaista kuin viimeksi ihan tosi pienenä pentuna, joten se on varmasti jännää!

Me jatketaan tätä pentublogin kirjoittamista vielä, vaikken oliskaan enää ihan pieni pentu. Jonkunhan täältä on jotakin järkevää välillä raportoitava. Nih!