Vuosien koiraharrastamisen aikana ja useamman koiran kouluttajana koen, että on muutama temppu, jotka jokaisen pennun olisi syytä oppia. Nämä pohjataidot opittuaan voi omistaja suunnata lähes lajiin kuin lajiin harrastamaan! Pennun koulutus tapahtuu aina pennun ehdoilla ja vain muutama minuutti kerrallaan.
1.Luoksetulo.
Jokaisen pennun on syytä oppia Luoksetulo. Se, että pentu kokee luoksesi tulemisen kannattavaksi kaikissa tilanteissa kannattaa aloittaa jo pentuna. Alle 5kk ikäinen pentu saa olla vapaana myös metsässä, joten Luoksetulo kannattaa harjoitella vahvaksi alusta saakka sisällä, pihalla, metsässä ja muissa turvallisissa ympäristöissä.
2.Nouto
Nouto on yksi niistä tempuista, jotka mahdollistavat kaikenlaiset lajiharrastamiseen liittyvät temput aina haun Rullailmaisusta tokon noutoliikkeeseen. Erilaisten esineiden noutaminen kannatta aloittaa jo ihan pentuna ja rohkaista koiraa kantelemaan eri tavaroita.
3.Istu/maahan/seiso
Istuminen on usein pennun ensimmäinen opittu temppu. Maahameno on jo vaativampi. Kuitenkin nämä perusliikkeet muodostavat pohjan monelle lajille aina rally-tokosta koiratanssiin. Myös pennun opettaminen seisomaan paikallaan on tärkeä temppu ja toimii niin näyttelyssä kuin tokon ylemmissä luokissakin. Yhdessä opeteltuna niistä muodostuu tokon kaukokäskyt.
4.Odottaminen
Odottaminen on Luoksetulon ohella pennulle tärkeä taito. Odottamisen koulutus aloitetaan usein ruokakupilla, mutta kannattaa yleistää sitä kaikkialle, jolloin pentu oppii odottamaan vuoroaan ovea avatessa, autosta hypätessä ja erilaisten liikkeiden aikana. Odottaminen on tärkeä taito tokossa, rallytokossa ja jopa agilityssa.
5.Leikkiminen
Leikkimään innostunut pentu tarjoaa sinulle tekemistä! Erilaisia leikkejä on useita kuten saalisleikki, noutoleikki, kahden lelun leikki ja kuolleelle lelulle juokseminen. Kaikki ovat oivia keinoja myös myöhempiä taitoja varten. Leikkimistä kannattaa ylläpitää koko pennun ensimmäisen vuoden ajan ja yleistää muihinkin ympäristöihin kuin kotiin. Erilaisiin leikkeihin perustuu monia lajitaitoja kuten tokon ruutu, nouto, agility ja tottiksen eteenmeno.
Näitä ja monia muita pennun taitoja pääset harjoittelemaan myös meillä! Katso lisää pentuyksäreistä ja pentuneuvolasta täältä.
Sisko-Likka on asunut meillä nyt parisen viikkoa. En ollut sopinut töissä enempää lomaa kuin pari kolmen päivän viikonloppua, mutta kun esimiehen taholta tuli nyt kehoitus siirtää vuosilomia tähän kohtaan, en vastustellut. Niinpä tällä viikolla olen saanut lomailla upeassa kelissä ja viettää rauhaisaa kotielämää pennun ja muiden eläinteni kanssa. Ei olisi parempaan saumaan voinut tämä ”pakko”loma tulla!! Olen saanut rauhassa tutustua Likkaan ja antaa sille mahdollisuus oppia meidän perheen rutiinit.
Sitten seuraa rutiinin seuraava osio, eli päästän ulos aikuiset koirat isolle takapihalle aamupissalle ja sillä aikaa Likka saa aamuruuan. Se on ollut vähän huono syömään omaa ruokaansa, vaikka lisään siihen piimää. Ruuan mukana koirani saavat aina pienet annokset naudan lihaa, kanaa, possua, kalaa tai naudan mahaa ja Likka on saanut oman satsinsa myös. Nirso se ei ole, sillä kerjää lahjakkaasti kyllä minulta ruokaa 😀 Ruuan jälkeen menemme uudelleen ulos kakalle. Likan suoli toimii aika kellon tarkasti aina ruuan jälkeen.
Aika kuluu kuin siivellä aamupäivän, jolloin katson päivän uutiset ja käyn läpi paperiasioita. Iltapäivällä käyn ulkona lenkillä aikuisten koirieni kanssa ja sen aikaa Likka odottaa makuuhuoneeseen tekemässäni omassa nurkkauksessaan. Pari kertaa Likka on päässyt mukaankin metsään, mutta vielä se on suurimmaksi osaksi vähän riesana kun ei tietenkään pysy isompien matkassa. Yksinoloon tutustuminen lähti meillä heti käyntiin kun joudun jättämään Likkaa yksin joka välissä: vien aikuisia ulos alakerran kautta, jonka aikana Likka odotti olohuoneessa ja laitoin Likan myös nukkumaan omaan aitaukseensa, jotta sain aikuiset rauhassa olkkariin kanssani, tai sain vaikkapa siivottua ilman, että pentu roikkuu koko ajan jaloissa. Likalle yksinolo ei ole mikään ongelma ja se rauhoittuukin omaan tilaansa hienosti. Siellä sillä on myös kaikki parhaat herkut, luut, purutikut ja possun korvat, joita ei tarjoilla muualla talossa.
Iltapäivällä käymme myös tutustumassa maailmaan: paikallisen kaupungin keskustassa olemme pyörineet eläinkaupoissa ja ostoskeskuksissa. Likka menee uusiin paikkoihin varovaisesti, mutta uteliaasti. Se omaksuu myös uutta nopeasti, joten oppii jo kerrasta ja seuraavalla kerralla toimii rohkeasti häntä tötteröllä. Likka rakastaa ihmisiä! Kaikkien luo pitäisi päästä halimaan ja pusuttelemaan. Autossa se aluksi piippaili, mutta ei kertaakaan ole voinut pahoin. Nykyään se asettuu omaan mökkiinsä nukkumaan ja torkkuu rauhasssa siellä myös silloin jos joudun jättämään sen hetkeksi yksin. Erittäin helppo maailmanmatkaaja siis! Olen todella iloinen, että sen autoilu sujuu, myös Piiku on aina ollut erittäin helppo kaveri matkoilla.
Likan eroja nahkoihin on alkanut jo näkyä. Piikuun verrattuna se on rauhallinen pentu. Ns normaali! ;D Piiku kun oli melkoinen tekele pentuna (ja vieläkin) koska se ei tarvinnut läheskään niin paljon unta ja palautui kaikesta niin nopeasti, että oli vaikeaa tarjota sille tarpeeksi tekemistä. Likka muistuttaakin siis ihan tavallista koiranpentua, joista minulla on 20 vuoden kokemus. Olen tehnyt kaikenlaisia pieniä juttuja sen kanssa oppiakseni sen ominaisuuksista ja jotakin olen jo poiminut: Likka ei ole kovin perso ruualle. Se kyllä tekee, mutta ei selkeästi koe ruokaa kovin tärkeänä. Se on myös syönyt vain puoli desiä kerrallaan, joten tuntuu ajattelevan ruuan olevan vain hengissä pysymistä varten 😀 Palkkana ihan kinkun ja kanan palat ovat toimineen parhaiten ja olemme harjoitelleet niillä tokon perusasentoa ja seuraamista, katsekontaktia, luopumista, tasapainotyynyllä takajalkojen käyttöä ja etujalkatargettia. Kuitenkin suurin into sillä on leluihin, rakastaa saalistaa ja taistella lelusta. Jonkin verran olen käyttänyt tätä jo palkkauksessa: siivekkeen kiertoon tuli huomattavasti enemmän motivaatiota kuin ruuan kanssa. Toistot ovat vain muutama kerrallaan ja varsinkin ruuan kanssa Likka lopettaa itse toiminnan, koska mielenkiinto vain loppuu. Tämä on myös Piikuun verrattuna iso ero: Piiku rakasti ruokaa ja teki sen perässä ihan mitä vain jo pentuna. Piiku myös alkoi tarjoamaan asioita jo varhaisessa vaiheessa, Likka on jotenkin vielä liian vauva yhdistelemään asioita toisiinsa tai ketjuttamaan niitä. Myös toinen suuri ero on tullut vastaan: Likka rakastaa metallia. Se nappasi metalliset kynsileikkurit suuhunsa ja juoksi karkuun kun yritin leikata siltä kynsiä ja kantelee myös mielellään sille antamiani teelusikoita. Ei colliet vaan tuolla tavalla… 😉
Vaikka Likka on rauhallinen tapaus, olen silti panostanut näissä alkujutuissa rauhoittumiseen ja luopumisharjoituksiin niin namilla kuin lelulla. Ennen ruokakupin saamista pitää istua ja ottaa katsekontakti ja lelunkin voi joutua välillä luovuttamaan Mammalle, mutta sen kyllä saa sitten heti takaisin. Pihalla luoksetulo Likalla on vahva, mutta sitä haluan vahvistaa myös silloin kun sillä on lelu suussa. Vierailemme tiuhaan naapurissa Unton, Usvan ja samanikäisen bordercollieurospennun Vipun luona. Vipun kanssa Likka pääsee juoksemaan ja leikkimään pentuleikkejä ja näiden kahden meno onkin huomattavassti rennompaa niin meille omistajille seurata kuin pennuille itselleen. Isompien jaloissa on aina loukkaantumisen vaara, mutta pentujen keskenäinen paini on tärkeä sosiaalinen aspekti näille ipanoille.
Ennen Piikun tuloa taloon, kesällä 2018, aloin pohtia uuden harrastuskoiran hankintaa ja luonnollisesti puntaroin rotuja jo tuolloin. Piikun pitkäkarva/sileäkarvainen collie yhdistelmä sai kuitenkin kylmät väreet iholleni ja tiesin, että sitä en voisi ohittaa. Mikään muu yhdistelmä ei vain tuntunut aivan oikealta. Samanlaista intuitiivistä fiilistä etsin nyt uudelleen. Pohdin paljon omaa kasvatustyötäni ja niitä ominaisuuksia, joita uudelta koiralta toivoin.
Rodun ”vaihto”prosessi kesti aikalailla kolme vuotta ja toi mukanaan paljon uusia ihmisiä elämääni, toivon mukaan pysyvästi. Sitähän sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten uuteen rotuun tutustuessa vahvistui ajan kanssa oma näkemys siitä mitä ja millaista koiraa olin hakemassa. Toivon uudelta perheenjäseneltä energiaa ja fyysistä kykyä olla Piikulle sopiva kaveri, sopeutuvuutta meidän laumaan, mutta myös työskentelyhalua, sillä toiveissa on aktiivinen ja iloinen toinen harrastuskaveri myös itselleni. Tarkastelin pentueita ja niiden taustoja myös kasvattajana – vaikkei tarkoitus ole ollut automaattisesti etsiä kantanarttua, en voi väittää, ettenkö haluaisi välttää aikaisempia virheitäni ja tiedostaa tuon mahdollisuuden jo alusta lähtien. Jo viime kesänä aloin katsoa pentueita molemmissa roduissa ja lopulta päädyin bordercollieen monestakin syystä. Tuntui, että se veisi minut uusille urille elämässä – vähän kuin aikanaan huskyni Wilyan kanssa. 20 vuotta collien kanssa on ollut hienoa aikaa, mutta kenties nyt on aika siirtyä kokeilemaan myös jotakin uutta.
Itseasiassa bordercollien tutustuin jo noin kymmenen vuotta sitten todenteolla kun suunnittelin roturisteytystä sk. Collien ja bordercollien välillä. Asia eteni kennelliitossa ja collie yhdistyksen jalostustoimikunnassa ja sai vihreää valoa. Työskentelin projektin tiimoilta parinkin tutun bordercolliekasvattajan kanssa ja sain näkemystä rotuun. Projekti oli kuitenkin tuolloin niin suuri prosessi, ettei aika ollut sille oikea.
Tuleva bordercolliepentue oli syntymässä jo vuodenvaihteessa, joten alun alkaen ajattelin sen tulevan liian aikaisin. Halusin, että Piiku olisi vähintään vuoden ennen uuden pennun saapumista taloon. Tiesin myös, että varauslistat olivat pentueeseen pitkät. Sattumalta näin Taijan uudelleen Paimiossa agilityvalmennuksessa ja hän vinkkasi yhden narttupennun olevan yhdistelmästä vielä vapaana ja että, jos todella olin kiinnostunut, hän voisi mainita nimeni kasvattaja Tiinalle. Alkoi vakava harkinta ja asian puntarointi! Pentue yhdistelmänä vaikutti juuri sellaiselta, jota olin hakenut ja vaikka monia mielenkiintoisia yhdistelmiä oli tullut jo vastaan, tässä painoi paljon Taijan tutut linjat isän puolella ja kenties myös Tiinan collietausta. Koska agility kiinnostaa minua lajeista eniten, oli luonnollisesti mukavaa, että molemmat vanhemmat olivat lajissa ansioituneita.
Tiina halusi viimeiseen asti puntaroida minulle sopivaa pentua, joten varmuudella tiesin omani vasta luovutusviikolla, Pekka Korrin tekemän pentutestin jälkeen. Tämä ei minua juurikaan haitannut, sillä uskoin Tiinan osaavan tehdä oikean päätöksen ja viimeistään Likan testituloksia kuunnellessani päästin itseni tosissaan innostumaan. Pekka oli arvioinut Likan toimintakyvyn ja hermorakenteen vitosen tasolle, eli korkeimmalle käyttämässään asteikossa.
Niinpä Sisko-Likka (Maple Yard Well Done) saapui elämäämme perjantaina 13. 3. Haimme sen Piikun kanssa yhdessä työpäiväni jälkeen ja kyllä meitä molempia jännitti!! Toivon Likan sujahtavan laumaani nopeasti ja, että siitä tulee rakas pikkusisko Piikulle. En malta odottaa, että pääsemme harjoittelemaan erilaisia temppuja ja näen millainen tämä uusi tulokas onkaan. Aiomme tulevaisuudessa harrastaa varsinkin agilityä ja tokoa, mutta myös paimennus ja pk-lajit kiinnostavat.
Mamma sanoo, että mulla oli myöhäinen juoksu, vaikka se tuli jo ennen ku täytin 1v. Se kuulemma tarkoittaa sitä, että vielä 20pv juoksun alusta Jukka olis halunnut astua. Vasta 25pv se uskalsi varmasti jättää meidät hetkeksi valvomatta. Se oli kuulemma Mammalle tosi rankkaa aikaa, koska Jukka oli ihan hullu. Myös mä olin loppua kohden normaalia levottomampi, vaeltelin kämpässä ees taas ja raavin ulko-ovea, vaikkei mulla mikään pissahätä ollut. Mamma oli musta vähän huolissaan, mutta päätti katsoa rauhoitunko kun juoksu loppuu.
Lifedream 