Pienenä tyttönä haaveilin olevani suuren maatalon emäntä ja hääräileväni tilan askareissa. Vuonna 2007 ostin itselleni ja koirille n. 200 neliöisen punaisen ”mökin” Salosta, entisen Kiskon kunnan alueelta. Elämä maaseudulla onkin ollut mielenkiintoinen matka ja mahdollistanut unelmani eläinten kanssa elämisestä. Vuosien varrella tilalla on elellyt koirien lisäksi myös mm. kissoja, kanoja, viiriäisiä, vuohia ja marsuja. Aina ei ole arki ollut helppoa, mutta lapsuuden unelman toteutuminen on toiminut alustana myös muille tulevaisuuden visioille
Kotini nimeltä Siltapelto sijaitsee keskellä vehmasta Varsinais-Suomen maisemaa. Kumpuilevien peltojen ja pienten jokien halkoma seutu ihastutti minut kokonaan jo vuonna 2007 kun etsin omaa taloa. Olin saanut äitini perintönä käsirahaan tarvittavan summan ja kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani Lohjalta joulukuussa 2006, olin pankissa istumassa jo helmikuussa 2007. Tiesin, ettei minulla ollut varaa mihinkään uuteen mökkiin, joten katseeni suuntautui tänne Varsinais-Suomen rajalle, missä hintaluokka oli hiukan matalampi kuin uudellamaalla, mistä olen kotoisin.
Olin etsinyt uutta kotia minulle ja koirille jo puolen vuoden ajan. Tätä taloa katsoessa ihastuin sen isoihin ikkunoihin ja monikäyttöiseen yli 100 neliön alakertaan. Muutin elokuussa keskelle remonttihässäkkää (joka kesti yli puoli vuotta!) yhdessä aikuisten koirien ja tuolloin 5 viikon ikäisten pentujen kanssa. Myöhemmin on tullut todettua, että nuo isot ikkunat vetävät talvella melkoisesti, mutta toisaalta yläkerran 80 neliön kämppä lämpenee kätevästi puulla.
Neuvoni omakotitalon ostoa suunnitteleville: ennakoi! Halusin talon, jossa naapurit olisivat suht lähellä ja tien hoito olisi helppoa myös talvella. Auraus täytyy toimia, jotta töihin pääsee. Talon ylläpitoon tulee myös löytyä taitoa, aikaa ja rahaa. Minulla ei tunnu olevan näistä mitään 😀 mutta hyvin olen silti toimeen tullut. Monet haaveet ja ideat on ollut pakko opetella siirtämään kauemmaksi, kaikkea ei voi eikä ehkä kannattakaan toteuttaa heti. Joskus joku projekti voi kestää 10 vuotta. Myös toimiva piharatkaisu on plussaa – omassani sellaista ei ollut. Olen oppinut toteamaan, että syksyllä kaikki kuolee kumminkin ja keväällä syntyy uudelleen, joten jokainen vuosi on uusi mahdollisuus pihankin suhteen. Alkujaan nelisen vuotta asumatta ollut talo ja sen pihapiiri kaipasivat kipeästi puutarhuria, mutta minä olen aina ollut siihen liian osaamaton ja kiireinen. Niinpä joka paikka kukkii nokkkosta, pujoa ja horsmaa ja taistelu niitä vastaan on jokavuotinen harmin aihe.
Eläinten kanssa eläminen on ollut minulle melkoinen seikkailu ja kaikenlaista on tullut kotettua. Tällä hetkellä tilalla asuu koirien lisäksi kanoja sekä kissoja, mutta minulla on ollut myös viiriäisiä, marsuja, gerbiilejä, vuohia, lampaita, jättikani ja liskokin.
- Lue lisää meidän kanalasta
- Lue lisää meidän kissoista
- Lue lisää vuohista ja kesälampaista
- Seuraa Siltapeltotilaa instagram-tilillä tästä, päivitän sinne kanalan, kissalan ja puutarhan kuulumisia
Maalla asumisessa on puolensa. Jos nauttii yksinkertaisesta elämästä ja siitä, että lähin kauppa on 7,5 kilometrin päässä, homma toimii vallan mainiosti. Rahaakin säästyy kun kauppaan ei tule lähdettyä pelkän maitopurkin takia. Vuodenajat ovat läsnä suorastaan kouriintuntuvasti kun syksyllä etupihan koivujen lehdet uhkaavat lentää avoimesta ovesta sisään ja talvella lumikinokset on hoidettava tavalla tai toisella. Onneksi pieni polku autolta ovelle riittää. Keittiön ikkunasta pääsen ihailemaan Kurkelanjärveä, joka loistaa sinisyydellään eri vuodenaikojen mukaan. Kotoinen ja tunnelmallinen takka tuo tupaan mukavaa lämpöä ja säästää melkoisesti sähkölaskuissa, mutta toisaalta se pakottaa myös aika tiukkoihin kellonkäymiin, kun pellit on lyötävä kiinni sopivaan aikaan (vaikka sitten herätyskellon avulla keskellä yötä).
Nautin kuitenkin talossa ja puutarhassa puuhastelusta ja siitäkin, että pientä pintaremonttia ja toteutettavia projekteja löytyy aina niin sisältä kuin ulkoakin. Vuodenaikoja olen myös päässyt ihastelemaan! Luonto, villieläimet ja toisaalta myös maanviljelijöiden arkirutiinit vuodenaikojen mukaan eivät lakkaa hämmästyttämästä.
Oman talon kuistilta pääsen tekemään jokapäiväisen 4km silmukkalenkin ja 5km juoksulenkin. Pidemmällekin pääsee päiväretkille: 13km isosilmukka, 15km Kavastontien-, Kurkelanjärvenkierros ja 25km Aneriojärvenlenkki kulkevat kaikki osin maantietä peltojen keskellä, osin metsätietä. Hirvet, kauriit ja peurat, supikoirat, ketut ja sudetkin jolkottelevat ihan lähimetsässä. Ei kulu päivääkään ettenkö ihailisi edelleen näitä upeita maisemia ja luontoa, jonka keskellä saan elää. Lenkki toisensa perään ei koskaan ole samanlainen! Pellot nousevat maasta joka kevät ja uteliaana seuraan mitä maanviljelijät minnekin viljelevät ja mitkä pellot ovat kesannolla. Keväällä puimurit jylistelevät pitkin hiekkateitä, muina aikoina traktorit ja puurekat. Keväällä saapuvat muuttolinnut pelloille ja järvelle, kesällä mökkiläisten lukumäärä moninkertaistaa lähitienoon asukasluvun ja lähikaupasssa saattaa jopa joutua jonottamaan! 😉
Koti ei ole koskaan merkinnyt minulle varsinaista asuntoa, vaan enemmän tunnetta. Tunnetta siitä, että olet perillä, löytänyt paikkasi. Suhtautumiseni taloon ja sen hoitoon on ehdottomasti vuosien aikana kehittynyt ja muuttunut. Aina silloin tällöin olen pohtinut, josko voisin elää jossakin muualla. Talon hoitaminen yksin on suuri vastuu ja se vie myös aikaa. Viimeiset 20 vuotta on antanut minulle kuitenkin voimaa ja rohkeutta, sellaista luonteen lujuutta, jota en olisi muualla saannut. Lapsuudenunelmansa toteen eläminen tuo koko elämään positiivisen vireen ja muillekin unelmille sopivan kasvualustan. En vaihtaisi kokemuksiani mihinkään, sillä ne ovat tehneet elämästäni rikkaan ja monimuotoisen.
Kaikille, jotka haaveilevat talon ostosta: go for it!!! Uskaltakaa elää unelmianne toteen! Kaikki päivät eivät ole helppoja, mutta jos elämä on sarja summittaisia kokemuksia – ainakin minun täällä maalla on ollut lottovoiton arvoinen.
Kiinnostaako elämä maalla? Lue lisää tästä linkistä!
Lifedream 