Tänään korkattiin tämän vuoden viralliset agsakisat Forssassa sekä Piikun, että Likan kanssa! Ei tullut kummallekaan tuloksia, eli mehevät hylätyt, mutta olen silti super tyytyväinen! Molemmat tytöt ovat vauhdikkaita agsakoira, joilla on oikeanlaista asennetta! Jäi niin hyvä mieli, tästä on hyvä korkata kausi.

Likka aloitti kisaamisen mittaustilaisuuden jälkeen pikkumakseissa. Se ei ole koskaan ollut edes epävirallisissa kisoissa, joten vähän jännitti miten se käyttäytyisi, suhtautuisi pilliin, kuulutuksiin, muihin koiriin, pysyisi lähdössä paikallaan, tekisi esteet jne. Ekalla hyppyradalla se selvästi oli tilanteesta jännittynyt. Pysyi kuitenkin upeasti paikallaan lähdössä ja meni juuri sinne minne ohjasin. Putkesta kepeille oli sille vielä liian vaikea kombo, varsinkin kun se on muutenkin ollut huono tekemään keppejä vieraassa paikassa. Kuitenkin se kuunteli hyvin eikä mennyt kierroksille. Lopun radan teki suht hyvin. Vikalle putkelle olisi pitänyt tehdä valssi.

Toka agsarata sujui omasta mielestä jo paremmin. Likalla oli selkeä ajatus nyt siitä mitä oltiin tekemässä ja se näkyi suorituksessa. Harmillisesti se ampui keppien sijasta putkeen, joten tuli hylly, mutta kepit tehtiin upeasti. Olen kuitenkin super tyytyväinen Likkaan, jonka kansa ekat kisat tuntuivat tosi hyviltä! Tästä me nyt saadaan kisaputki päälle, joskin toki koiran ehdoilla. Terveys ensin.

Piikulla myös kauden ekat kisat ja se näkyikin ekalla radalla sellaisella innolla, että en edes osannut aavistaa mikä into sillä olisi radalla Videolla on ensin agsarata ja sitten hypäri. Likan jälkeen oma asenne oli ehkä väärä, vaikka Piiku on melkoinen tasainen höyryjuna, menee sekin melkoisella vauhdilla ja minne sattuu jos sitä ei ohjaa ja tai ohjaa liikaa kehaisin sitä pituuden jälkeen ”menemene” käskyllä ja sehän riitti, että Piiku otti kolmannenkin hypyn suoralta. Tuloksena hylly. Vähän huolestuin a:ta edeltävällä hypyllä kun Piiku ei suostunut hyppäämään, vaan juoksi riman alta useamman kertaa. Ei hyvä. Muistui mieleen kevään kierto-ongelmat ja selän jumit. Onneksi tytöille on varattu taas hieroja muutaman viikon päästä.

Toka rata oli haastavampi pohjaltaan, mutta selvisimme siitä melko hienosti! An jälkeinen takakierto oli todella haastava, minulla ei ollut aavistustakaan miten sen voisin ohjata. Harjoittelin siihen jonkinlaisen päälle juoksun, mutta paikalla ollut valmentajamme Timo vinkkasi, että juokseminen hypyn taakse vastaanottamaan koiraa Alta voisi olla parempi vaihtoehto. Puntaroin sitä sitten paniikissa ennen rataa ja tein kuten Timo ohjeisti. Se sujui hienosti, harmi vaan että unohdin tehdä toisen valssin ja Piiku pääsi vilahtamaan putken väärään päähän. Siis hylky. Loppu rata oli niin nätti, joskin taas kepeille ohjasin huonosti ja jouduin uusimaan. Lopussa Piiku irtoaa namipallolle tosi kivasti, joten sen se on selkeästi ymmärtänyt odottavan maalissa.

Kaikenkaikkiaan oli tosi kiva kisapäivä! Niin ylpeä mun tytöistä, jotka ei todellakaan ole mitään perässä vedettäviä, ja kuten Timo sanoi, hyvähän se on että koirasta löytyy potkua! Rataan tutustuminen ja siihen liittyvä mielikuvatyö sujui hyvin ja jännitys oli mukavan kipristelevää, ei sellaista koomatilaan syöksymistä kuin tokokokeissa! Lisäksi paikalla oli hurjan mukavia ihmisiä, joiden kanssa tuli turistua koko päivä!

Ensi viikonloppuna meidät löytää kisaamasta Eurajoelta