Camino de Santiago

Camino de Santiagon pyhiinvaellusreitti tuli minulle netissä vastaan heinäkuussa 2014 kun innoistuin pitkänmatkan kävelystä ja etsin siitä tietoa. Niihin aikoihin olin ajatellut kävellä päiväkohtaisesti pitkiä matkoja, mutta tällaisesta pitkästä vaelluksesta sain idean kertyttää kilometrejä myös vähän kerrassaan. Elokuun alusta aloin pitää päiväkirjaa kilometreistäni ja laskea niitä mielessäni 769 kilometrin tavoite vuoden loppuun mennessä.

Alkuun kävelin metsässä koirien kanssa ja matkat olivat kolmesta kilometristä kahdeksaan. Kunnon kohetessa matkat kasvoivat ja valjastin huskyni eteeni. Näin kävellen vauhti pysyi Wilyan avulla hyvin yllä. Voinkin rehellisesti tunnustaa, että ilman Wilyaa koko elämänmuutos olisi ollut vaikeampaa, jopa miltei mahdotonta. Kävelimme ensimmäisen 25kilometrin lenkin 6.9.2014 aikaan 4 tuntia ja 20 minuuttia. Kävelyvauhtini Wilyan kanssa on noin seitsemän kilometriä tunnissa. Suurinosa näistä sadoista kilometreistä on kävelty juuri Wilyan kanssa, mutta collietkin ovat päässeet reippailemaan lyhyempiä lenkkejä. Myöhemminkin yli 20km lenkkejä tehtiin muutama syksyn aikana.

 

Syksyn edetessä mukaan tuli myös hölkkä. Aluksi jalkani kipeytyivät helposti ja vauhti nousi helposti liian lujaksi Wilyan mennessä vauhdilla. Mutta loppuvuoteen mennessä etenemistahti tasottui ja lenkit tehtiin yleensä suurimmaksi osaksi kävellen, osaksi hölkäten. Syksyn aikana on kulunut kolme paria kenkiä. Loukkaantumisiakin tuli vastaan kun vasen polvilumpio meni sijoiltaan syyskuussa. Silti, vain kaksi päivää myöhemmin kävelin jo taas 8 km varovaisen lenkin. Varpaista on lähtenyt muutama kynsi ja toki jaloissa on tuntunut lihaskipuja.

Kun valoisa aika väheni oli totuteltava liikkumaan otsalampun valossa. Se oli aluksi vaikeaa, olisi ollut niin paljon mukavampaa jäädä sohvan nurkkaan katsomaan televisiota. Kokemuksena täyspimeydessä lenkkeily olikin kuitenkin hauska: vaikka reitti oli tuttu kaiken näkee silti aivan eri vinkkelistä. Loppujen lopuksi kun liikkuminen oli jo verissä, oli sitä helppo jatkaa. Etenemisvauhti on ollut noin 30-40 kilometriä viikossa siten, että viikolla on tehty päivittäin 4-5kilometrin lenkkejä ja viikonloppuisin pidempiä 10-20kilometriä.

Kuten varmaan kaikki liikunta, myös itsekseen luonnossa kävely avaa oven oman mielen syövereihin. Kävelemällä sain monta asiaa päänupin sisällä kuntoon, tunsin vahvistuvani perustavalla tavalla. Omien ajatusten selkeytyessä myös tavoitteet ja elämässäni tehdyt valinnat saivat oikeanlaiset mittasuhteet ja niiden taustoihin tuli perspektiiviä. Kun samalla huomasin painoni alkavan tippua, innostuin liikunnan tuomasta kokonaisvaltaisesta hyvästä olosta. Syyskuussa laitoin tavoitteeksi laihtua lukioaikaisiin mittoihini. En olekaan koskaan yli 20-vuotiaana painanut niin vähän kuin nyt. Laihtuminen oli kuitenkin aina vain lisäplussa sille, että pääsin toteuttamaan itseäni ja löysin uuden harrastuksen. Mutta oli se kyllä hurjan kiva plussa! Paino on tippunut hiljakseen vuoden aikana, muuta suurin osa tämän syksyn aikana. Lisävauhtia on antanut uusi kasvis- ja vähähiilihydraattinenruokavalioni.

Kun vuoden viimeinen viikko käynnistyi, oli kilometrejä jäljellä vielä 58. Jottei tehtävä olisi liian helppo, kiritin kilsat neljään päivään: tiistaina 23.12 5km, 24.12 13km, 25.12 10km, 26,12 15km, 27.12 15km. Mieli oli viimeisinä päivinä herkässä, eikä kyyneliltäkään säästytty. Koko reissu on ollut unohtumaton kokemus paitsi luonnossa koirien kanssa kulkemisen myös omien ajatusten jäsentelyn kautta. Suosittelen lämpimästi muillekin!

Muita pitkänmatkankävelyetappeja:

• 25km lenkki aikaan 4 tuntia 20 minuuttia syyskuussa 2014
• Maaliskuussa 2015 kävelin 23km aikaan 3h 25min
• 21.3.2015 kävelin 31km viidessä tunnissa.
• 7.6.2015 kävelin 40km 7 tunnissa.