Kuulumisia

Hiukan kuulumisia pitkästä aikaa ja agilityyn sekä tokoon liittyvää pulinaa. Viime viikot ovat olleet aika raskaita, tai siis OVAT jätetään se ”aika” pois. Jokainen päivä on ollut töiden jälkeen jotakin ekstraa ja kun työkään ei ole ihan helpoimmasta päästä olen ollut välillä niin väsynyt, että iltaisin jalat ovat todella vain haperoa. Viime viikon tiistaina aloitimme Juuson kanssa Aneten agilitykurssin pentujen kanssa, mutta sovimme jo yhden kerran jälkeen, että jatkossa Juuso saa koemaistella lajia Rosien kanssa kun minä puolestani keskityn pentujen alkutreeneihin. Anette oli kovin huolissaan, että Juuso Keposen into lajiin sammuu jos ei pääse kunnolla juoksemaan 😉 Siispä kokeilemme sitten tällaista asetelmaa.

Pennut tekivät tosi hienosti, olin oikein ylpeä molemmista siihen nähden, ettei näiden maatiaispimujen kanssa olla käyty juuri missään vielä ja niin ne vain toimivat kivasti pienessä hallissa vieraiden koirien läsnäollessa. Puuma ei jostain syystä leikkinyt, mutta se tekee kaikkea silti mielellään ja on hyvin palkattavissa myös namilla. En usko, että leikkimättömyys on pysyvä vaiva, pitää vain jaksaa ylläpitää sitä. Ronja puolestaan vähän jännitti Anettea ja vierasta ympäristöä enemmän, mutta toisaalta leikki kanssani muristen lelusta ja käytimmekin sitä palkkana. Aika hauskat tyypit nämä pimatsut, ihan erilaiset tosin.

Keskiviikkona heitin Joannan Turkuun, missä Shanti osallistu ohjaaja Sessan kanssa mölliagikisoihin. Kello oli jo tuolloin niin paljon, etten mitenkään jaksanut jäädä lähtöä seuraamaan, mutta kuulin myöhemmin sen menneen ihan ok, vaikka paremminkin olisi voinut mennä. 20 virhepistettä.

Torstaina olikin sitten Bregon ja Rosien tokokurssin aloituspäivä ja töiden jälkeen ajoin jälleen Saloon. Jätin tällä kertaa Bregon kotiin syystä, jonka ehkä saatte tietää myöhemmin 😉 Ja siis Rosie oli ainoana mukana. Se oli ihan tohkeissaan kun pääsi taas pitkästä aikaa tokoilemaan, agilityyn kun olemme lähinnä viime aikoina keskittyneet. Kertasimme alokasluokan liikkeitä ja pientä epätoivoa oli meikäläisellä kyllä taskussa.

Perusasento on Rosiella ihan hanurista. Yritän parantaa sitä käsiavulla, mutta Romppainen ei vain tajua, että sivu on SIVU ja myös seuraamisessa tulisi pysytellä jalan VIERELLÄ eikä paahtaa kuin pieni sika eteenpäin. Että silleen. Paikallaolo sillä on vahva ja siitä olen ylpeä, se myös on pysynyt aika kivasti maassa kun palaan sen luo, joten ennakoimisia ei pitäisi tulla. Buah. Seuraaminen on niin ja näin, remmissä pysyy paremmin vierellä, mutta vapaana taas menee paremmalla tempolla ja säilyttää paremmin kontaktin. Mutta kun sen jalan vieressä pysyminen on vaikeaa niin mene ja tiedä.. Jäävissä liikkeissä maahanmeno on ollut hyvä, mutta eipä ollutkaan torstaina! Siinä se jökötti eikä tehnyt mitään. Seisominen sentään sujui kun mentiin vanhalla kaavalla. Luoksepäästävyydessä käsky SIVU on pakko unohtaa, Rosie vain törröttää eikä liiku mihinkään. TÄNNE käskyllä sen pitäisi vavahtaa liikkeelle, lönkytellä luokseni, kiertää minust ja istua sivulle. Ainakin periaatteessa. Hyppyä treenasin itsekseni ja se sujui aika kivasti nykyään jo ilman käsiapua. Se myös jäi odottamaan kun menin sen viereen, mikä voi sekin olla kovin jännittävää.

Tänään lauantaina sain sitten vihdoinkin pyykkikoneeni takaisin pesuhuoneeseen ja JOPA PYÖRITETTYÄ ekat pyykit KOLMEEN KUUKAUTEEN!!! Voitte uskoa, että hukun likapyykkiin. En tajua miten selvisin. Ulko-oven onneksi sai auki, niin että ilma pääsi välillä vaihtumaan.

No vitsi vitsi. Mutta on kyllä tipahtanut into myös siivota kun joka paikka on täynnä pyykkiä. Tänä viikonloppuna olisikin tarkoitus siivoilla, koska muuten minulta hajoaa pää. Toisaalta pitäisi pystyä myös rentoutumaan ja tarjoamaan koirille virikkeitä vaikka metsälenkillä, että siihen se aika sitten meneekin kun miettii tehdäkkö A:ta vai B:tä tulematta hulluksi.

Tänään oli kuitenkin Lifedream tiimin agilityn valmennusryhmäni miitinki Salon koirahallilla. Olimme vuokranneet ison hallin kolmeksi tunniksi, mikä oli passeli aika. Olin päättänyt, että tällä kertaa treenaisimme erilaisia tekniikkaa vaativia ohjaustapoja ja ihan hyvin se taisi mennä. Listassa oli valssia pienen radan muodossa, pakkovalssiin tutustumista ihan parilla esteeellä, jaakotusta sekä päällejuoksua muutamalla esteellä. Niin omistajat kuin koiratkin olivat innoissaan ja minulle tuli tosi hyvä mieli kun näin miten paljon puolin ja toisin porukka nautti tekemisen ilosta.

Minulla oli mukana Lyyli, Leela ja Rölli, jota Maiju sai kunnian ohjata. Maijulla oli myös Röllin tytär Usva ja Anulla samasta pentueesta veli Uuno. Miisa treenasi Voittopojan kanssa. Myös Kepo hyöri paikalla. 🙂 Lyyliin olin sangen tyytyväinen, pidin pätkät lyhyinä ja palkkasin vain lelulla. Sillä oli satalasissa koko ajan ja se pysyi hyvin kärryillä. Kovin on hanakasti alkanut minua komentamaan.. Leela taas meni myös aika kivasti, ohjastin maijun heittämään lelun palkaksi oikeassa kohtaan ja se toimi hyvin.

Meillä onkin edelleen talo varsin täysi kun Rölli ja Riesu ovat meillä ainakin vielä ensi viikon ja nyt myös Leela on minulla ainakin huomiseen asti hoidossa. Vaikka en näille hoitokoirille missään nimessä sano ei – ovat kuin osa perhettä – niin kyllä tämä elämä suurperheen kanssa alkaa hiukan kuluttaa, varsinkin kun sää on tällainen kuin se on. Koirat ovat joka sisääntulon aikaan kainaloita myöten ravassa TAI ne eivät ole liikkuneet kuistilta minnekään mikä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että riehuminen alkaa keittiössä. Huskeille ei ole vieläkään saatu aikaiseksi koppia ja se ahdistaa enemmän kuin mikään muu. En ymmärrä miten välillä kaikki voi olla niin hankalaa.

No, katsoin säätiedotusta ja se taisi luvata alkuviikoksi AURINKOISTA :O !! Niin, että ehkä se oma mielikin voisi tästä kohentua, tai vaikka hurmioitua puhtaan pyykin tuoksussa.

Lisää kuvia agilitypäivästämme löytyy täältä.