Tammikuun treenit

Tälle vuodelle en halua asettaa selkeitä tavoitteita, vaan ennemminkin mennä fiiliksen ja kyvyn mukaan. Viime vuodelle asetetut tarkat tavoitteet eivät toteutuneet hakua lukuun ottamatta ja yllättäviä tilanteita tuli elämässä eteen. Niinpä tällä kertaa haluan ennen kaikkea pitää hauskaa koirien kanssa erilaisissa riennoissa ja keskittyä omaan jaksamiseen. Somessa julkaisen päiväkirjaa jokaisesta päivästä, mutta täällä blogissa kirjoitan tänä vuonna kuukausitasolla treeneistä ja edistymisestä. Tammikuussa olen päässyt treenaamaan yllättävän paljon ja erilaisten kouluttajien toimesta!

Agilityssa on tarkoituksena kevään aika saada sekä Lotta, että Pimu kisakuntoon. Tammikuun aikana ollaankin saatu jo kepit hyvälle mallille, mutta myös kontaktiesteet pitää opetella ja nostaa rimat kisatasolle. Lotan kanssa kisat voidaan aloittaa heti kun siltä tuntuu, mutta vuoden ikäinen Pimu aloittanee syksyllä. Lisäksi Pimu pitää luustokuvata. Piikun kanssa jatkamme kakkosluokassa ja tavoitteena on saavuttaa nollatuloksilla uusia koulareita. Likan kanssa päätin tammikuun alussa sen nivelrikon vuoksi keskittyä enemmän tokoon ja rallyyn, mutta toki sen kanssa voisi jatkaa myös agilityssa ykkösissä rauhakseen niin kauan kun se ei oireile kipua.

Tänä keväänä ostamme Timo Liuhdolta agilityvalmennuksia pari kertaa kuukaudessa ystäväni Maijun kanssa. Sovimme Timon kanssa, että otan treeneihin mukaan Piikun ja Lotan. Tein päätöksen, että Likan kanssa en valmennuksiin osallistu sen nivelrikon vuoksi. Vaikka molemmat rakastamme agilitya, vaatii koiran kouluttaminen ylempiin luokkiin lukuisia toistoja kepeillä sekä kontakteilla enkä ole aivan varma onko se Likan kohdalla viisasta.

Päätin jo joulukuussa keskittyä tänä keväänä agilityyn, mutta usein tällaisen päätöksen jälkeen huomaankin tekeväni jotakin ihan muuta. Niin kävi nytkin. Kun Likan kanssa oli tarkoitus keskittyä rallyyn ja tokoon, olen nyt tammikuussa treenannut muutaman kerran sitä myös Piikun kanssa. Vuosi sitten kokeet loppuivat paikalla olon epävarmuuteen, mutta nyt olen pari kertaa treenannut sitä Yhdessä Piikun ja Likan kanssa. On ollut ihanaa huomata, että molemmat osaavat jo kaikki muut alokasluokan liikkeet, joskin toki Likkaa pitää monessa suhteessa kouluttaa lisää. Tässä uudessa innossa olen kouluttanut myös Lotalle ja Pimulle lisää Seuruu alkeita, noutoa, kaukoja ja kapulan pitoa.

Timon yksityistuntien lisäksi ostin kaksi irtopaikkaa Petra Malinin agility valmennukseen Lotalle ja Pimulle. Niille tekee todella hyvää käydä joko yksin tai kahdestaan eri ympäristöissä treenaamassa. Tällä Kertaa olimme TSAUlla, mikä molemmille uusi halli. Molemmat tekivät ratatreeniä, jossa pääpainona oli irtoaminen ja estefocus.

Kävin myös Likan kanssa tokon irtotunnilla Aunelin koirakoulussa. Siitä jäi tosi hyvä mieli, varsinkin kun Likan kanssa ei olla treenattu ryhmähäiriössä pitkään aikaan. Sovittiin Aneten kanssa, että jatkamme myös viime kevään yksityistunteja tokossa sekä rallyssa.

Lisäksi olen hankkinut omatoimitreenipaikaksi Lohjan koirakeskuksen, missä olen tässä kuussa päässyt treenaamaan n. Kerran viikossa pienehkössä hallissa, jossa kuitenkin kaikki esteet. Joskus lähteminen hallille on raskasta, mutta treenit ovat aina olleet hyvät! Jos tässä ei ollut tarpeeksi, olen myös kouluttanut agilityn alkeita Salon koirahallilla parille ystävälle koirineen. Mukaan noihin treeneihin olen ottanut yleensä Pimun.

Tammikuussa hankin sekä agilityliiton, että palveluskoiraliiton kilpailulisenssit ja ensimmäiset agsakisat korkattiin Piikun kanssa kuun viimeisenä viikonloppuna. Fiilis kisoista oli positiivinen, joskin jännitys oli aamulla melkoinen. Olin ilmoittanut Piikun vain kahdelle radalle ja molemmilta tuli hyllyt. Ensimmäisellä radalla oma jännitys tarttui koiraankin ja se yritti karata ensimmäistä kertaa lähdössä. Kontaktit se lenteli hyvällä vahdilla, enkä minä niitä juuri kaikessa jännityksessä varmistellut. Hylky tuli kuitenkin kepeillä, missä tuli kaksi kieltoa ennen kuin menokulma osui kohdilleen. Kolmas hylky oli lopussa putkella. Harmitti vähän, sillä osa virheistä olisi voitu välttää paremmalla ohjauksella. Hyppyradalla fiilis oli tosi hyvä, vaikkakin rata oli hyvin tekninen ja sisälsi monta vaikeaa ohjauskuviota. Hylky tuli siitä, että Piiku hyppäsi renkaan väärään suuntaan. Tältä radalta jäi kuitenkin positiivinen, jopa onnellinen jälkikaiku. Piikun kanssa oli niin ihana juosta yhdessä!

Tammikuu meni ohi huijauksessa ja valokin lisääntyy koko ajan! Pitkän ja pimeän sekä varsin tylsän syksyn jälkeen olen aivan innoissani uusista harrastusmahdollisuuksista ja tyttöjen kanssa touhuamisesta.

Kuluneen vuoden tunnelmia

Ensi vuoden tavoitteiden asettelu ei ole tänä vuonna kovin vaikeaa. Tärkeintä on oma jaksaminen. Omaan fyysiseen ja henkiseen jaksamiseen vaikuttaa kuitenkin oleellisesti ainakin minulla talous, työn ja vapaa-ajan sopiva kombo ja mukavat sekä rentouttavat harrastukset.

Halusin tehdä pienen kertauksen tästä kuluneesta vuodesta, jotta näkisin itsekin mitä on tullut tehtyä. Ja onhan tässä melkoinen lista! Isoin elämänmuutos tuli kun vaihdoin työpaikkaa etähommiin vuosi sitten marraskuussa ja alkuvuosi meni vielä uuden oppimisessa ja etätyön rytmiin pääsemisessä. Etätyö on sopinut minulle yllättävän hyvin ja varsinkin maastokauden aikana asiakkaat huolehtivat sosiaalisesta kertymästä hyvin. Itselleni suurena yllätyksenä vuoden alussa elämään asteli myös Pimu (Diamondfox Challenger), joka kiipesi Päivin pentulaatikossa syliin ja valloitti minut asenteellaan. Tuo sama asenne on sillä vieläkin: neiti on varsin itsetietoinen tapaus 😀

Minä ja tytöt keväällä 2022

Piikun kanssa keskityttiin alkuvuonna tokoon ja kävimme pari koetta sekä yksityistuntia valmennuksessa eri kouluttajilla. Totesin kuitenkin, että paikkis on vielä niin vaiheessa, että kokeisiin menoa piti siirtää. Maaliskuun alussa osallistuimme ensimmäiseen SCYn tokorinkiin Piikun kanssa. Olin valtavan innoissani rinkipaikasta, mutta vuoden aikana pääsimme mukaan vain pari hassua kertaa. Kaikki treenit järjestettiin liki kolmen tunnin ajomatkan päässä ja käytännössä bensanhintojen ollessa sitä mitä on, ei minulla ollut mahdollisuutta osallistua. Ajomatkoineen, bensakuluineen, ringin- valmennusmaksuineen ja majoituskulujen yhtenäinen summa olisi mahdollistanut useamman yksityistunnin täällä lähempänä. Puolen tunnin treeniaika tätä vasten tuntui jotenkin vähäiselle siihen nähden miten paljon aikaa ja ennen kaikkea rahaa rinki vaati. Harmitti koko juttu niin paljon, että toko jäi meillä pitkälle treenitauolle kokonaan. Olen yrittänyt muistuttaa ystäviäni siitä, että kun seuraavan kerran innostun näistä rinkijutuista tai koko vuoden koulutuksista (esim agilityn topteam), he osaavat laittaa minulle jäitä hattuun.

Tammikuussa sähköt katkesivat ja sen myötä varmistui Likan ääniherkkyys ja varsinkin sähkökatkoihin liittyvät pelkotilat, joiden kanssa jouduimme kevättalvella potemaan monta viikkoa. Piiku on valitettavasti näissä tilanteissa alkanut ottamaan Likasta mallia ja tunneherkkyys näkyy selvästi. Käytin molemmat koirat eläinlääkärissä ja saimme Likalle rauhoittavan lääkityksen, jonka kanssa olemme selvinneet kesän ukkosista ja satunnaisista sähkökatkoista.

Agilityssa kävin Likan ja Piikun kanssa Timon yksityistunneilla ja Suskun Koulutusrumban ryhmätreeneissä Lotan ja Pimun kanssa. Keväällä tytöille saatiinkin hyvät perustaidot agilityssa ja pieni Pimu pääsi alusta asti tutustumaan halliympäristöihin, vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Kaikkialle se meni uskomattoman rohkealla ja avoimella asenteella. Keväällä en kisoissa Piikun kanssa kuitenkaan käynyt ja ensimmäiset korkattiinkin vasta heinäkuussa. Kaikkineen kisastartit jäivät koko vuonna muutamaan hassuun. Menestystäkään ei tullut, mutta tämän vuoden tavoite, eli bordercollie Likan virallinen kisaura, saatiin korkattua.

Maaliskuussa sain ostettua tytöille 5 yksityistuntia paimennukseen Usvanummentilalle. Kävimme treenaamassa noin joka toinen viikko ja se oli hyvä rytmi. Sain treenattua sekä Lotalle, että Piikulle taitoja mahdollista esikoetta varten. Toukokuussa Lotta läpäisi kirkkaasti paimennuksen taipumuskokeen ja sai tuomarilta hyvää palautetta. Pimun taippari siirtyi ensi vuodelle.

Maaliskuussa tulin ostaneeksi Suomen kaivohuollolta kaivon huollon ja saneeraustyön. Koko homma meni niin metsään kuin voi asiat mennä: pumppu nosti hienoa hiekkaa kaivosta putkistoon ja kaikki taloni vesihanojen sihdit tukkeutuivat. Asian hoito kesti kauan, kunnes lopulta marraskuussa koko juttu jouduttiin tekemään uudelleen. Onneksi maksettavaa tästä ei minulle tullut muuta kuin alkuperäinen lasku ja esimerkiksi kymmenet putkimiehen käynnit yritys maksoi mukisematta. Kuitenkin yli puolen vuoden ongelmat veden saannissa aiheuttivat lisää työtä (käytännössä jopa vessan vetämiseen tarkoitettu vesi tuli kantaa 10km päästä yleisestä hanasta) ja monet väsyneet itkut.

Huhtikuun alussa pyörähti käyntiin Lifedream-maastotreenit Joka Sessen hauskalla hakukurssilla. Lunta oli metsässä vielä jonkin verran, mutta selvisimme hyvin ja asiakkaille jäi hyvä fiilis. Monet heistä jatkoivat vakitreeneissä, jotka saimme käyntiin kuun lopussa kun lumet metsästä lopulta sulivat. Treenejä on ollut noin 30-40 kauden aikana, joten lähes 2 kertaa viikossa olen ollut metsässä asiakkaiden kanssa. Tämä on ollut erittäin antoisaa! Haluan kiittää asiakkaitani kuluneesta vuodesta. Toivottavasti intoa riittää myös ensi vuodelle!

Minä ja paavo

Kevään juoksut alkoivat tytöillä huhtikuussa. Lotalla oli erittäin vahva valeraskaus, jonka myötä jouduin käyttämään sitä parikin kertaa eläinlääkärissä. Lisäksi Lotan viralliset luustokuvat otettiin ja todettiin tyttö terveeksi! Ensi vuodelle sille onkin erittäin mielenkiintoisia pentusuunnitelmia! Yritin jälleen astuttaa Piikua kevään juoksusta, mutta tämäkään ei onnistunut. Ei, vaikka käytin apuna ensimmäistä kertaa progetestejä. Toiveet Piikun astuttamisesta ovat nyt lähes kadonneet ja tuntuukin, että sitä vastaan puhuu useakin seikka. Tästä syystä olin valtavan innoissani kun kuulin, että Piikun sulhanen Koda saisi pennut norjan tuontinartun kanssa. Varasin yhdistelmästä heti pennun ja ilo on ollut varsin suuri kun syksyllä tiimiin liittyi rohkea ja komea Paavo. Paavo asuu ystäväni Sirjan luona. Lisäksi Lotan tuleva sulhanen Ferro on Piikun velipuoli, joten toiveissa on saada Piikun sukua omaankin käyttöön tulevaisuudessa.

Vuoden aikana kävimme muutamassa näyttelyssä, mutta varsinainen tähti kehissä on ollut Pimu, joka viidessä ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään valioitui junnuvalioksi ja messukeskuksessa voitti kaikki kolme juniorivoittajatitteliä. Se myös valittiin collien erikoisnäyttelyn kauneimmaksi pennuksi syyskuussa. Myös Lotta valioitui junnuvalioksi vain muutaman näyttelyn jälkeen. Yhteistyö tyttöjen kasvattajien/omistajien kanssa on mielestäni ollut todella hyvää ja haluan kiittää Päiviä ja Tiiaa kuluneesta vuodesta! Kiitos näistä tytöistä! ❤

Meidän oma hakukausi alkoi toukokuussa ja olen ollut varsin innoissani, että haussa saimme tämän vuoden tavoitteet kasaan: Piiku oppi kiinteän rullan ja Likka sekä Lotta irtorullan. Vaikkei kisatavoitteita olekaan, tytöt nauttivat metsässä työskentelystä. Jälkeä olemme tehneet vähemmän, mutta Lotta ja Pimu oppivat syksyllä jälkikeppien ilmaisun ja nyt voinkin tehdä kaikille tytöille eripituisia metsäjälkiä omaksi iloksi ja virikkeeksi.

Elokuussa meille muutti kaksi maataisikissanpentua Godis ja Bonbon ❤

Meidän koti kesäkuussa 2022

Muutamille koira-aiheisille verkkoluennoille osallistuin vuoden aikana ja sain lisää ymmärrystä koirien maailmasta. Tällaisia ovat olleet mm. Claudia Fugazzan language learning and processing in dogs, Miiamaaria Kujalan koiran mieli ja tunnetilat, Katriina Tiiran koiran resilenssi ja elekieli ja sen tulkitseminen-luennot, Emmi Riihikosken koiran ruokinta tutkimusten valossa, Jirka Vierimaan vireen hallinta ja häiriöharjoittelu sekä Sofia Haapasen ongelmallinen käyttäytyminen, miksi sellaista ilmenee-luento. Lisäksi osallistuin helmikuussa Photoshopin käyttöön perehdyttävälle kurssille Muurlan opistolla.

Maaliskuussa aloitin myös merkonomi-opinnot. Koulua olen tehnyt oppisopimuskoulutuksena eli oman työni ohella. Keväällä keskityin työyhteisössä toimimiseen ja asiakaspalveluun ja syksyllä markkinointiviestintään, sisällöntuotantoon ja tulokselliseen toimintaan. Sain kursseista ja näytöistä kiitettävän arvosanan, mihin olen erittäin tyytyväinen se huomioiden miten vähän aikaa ja energiaa oli paneutua kouluhommiin työn ohella. Koulu jatkuu näillä näkymin taas kesällä ja keväällä suoritan yhden näytön.

Syksyllä 2022

Syksyä on vahvasti varjostanut taloudellinen ahdinko. Talon ylläpito ja nousevat korkokustannukset lainoissa ovat saaneet minut erittäin huolestuneeksi. Maksettavaksi tulivat myös ennakkoverot, kiinteistöverot ja jäännösverot, kaikki yhtä aikaa elo-marraskuussa. Vakituisten harrastusten puute nyt syksyllä on saanut oman mielen jotenkin ahdistuneeksi. Pidän siitä, että elämässä on tavoitteita – suuria ja pieniä sekä toimintaa. Vakitreenit koirien kanssa tuovat arkeen pientä luksusta sekä sosiaalista kanssakäymistä. Tuntuu, että kevään aktiivisista treeneistä on jo – no, melkein vuosi aikaa! Ensi vuodelle haaveissa onkin keskittyä enemmän omaan tekemiseen ja löytää sopiva tasapaino työn, yrittäjyyden ja oman koiraharrastuksen välillä. Näistä suunnitelmista lisää myöhemmin.

Elokuussa vietettiin pienellä porukalla perinteisiä rapujuhlia ja oli ihana saada paikalle ystäväni ja pikkuveljeni vaimoineen. Lopuksi kiitokset ystävilleni, erityisesti Sirjalle koirien hoidosta ja viikonlopuista yhdessä, Maijulle yhteisistä agsavalmennuksista (sushista!) ja avusta arjessa, Virvalle herkullisista kahvihetkistä, Sarille yhteisistä näyttelyreissuista, lenkeistä ja pakohuonepeleistä aikoina kun ei kyetä mihinkään muuhun ja Petralle puheluista, joita ensi vuonna pitää kyllä soitella enemmän. Kiitos kuluneesta vuodesta ja siitä, että olette aina tukenani. Voin vain yrittää olla yhtä hyvä ystävä. ❤

Rentouttavaa joulua!

Toivotamme kaikille ystäville, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille oikein rauhaisaa joulun aikaa! Meillä sitä vietetään yhdessä Sirjan, Paavon ja Puuman kanssa ❤ Joulu onkin yhdessä rentoutumisen aikaa, mutta haluan lähettää erityisterveiset kaikille yksinäisille ja yksin joulua viettäville. Ensi vuonna uusia kujeita ja vauhdin hurmaa!

T. Lifedream kennelin tehotyttötontut 🙂

Joulun aikaan minulla ei ole pakollisten päivien lisäksi lainkaan lomaa. Uusia tuulia puhaltaa rankasti heti vuoden alussa, kun jään virkavapaalle nykyisestä työstä ja siirryn takaisin hammashoitajan hommiin ainakin puoleksi vuodeksi. Tämä tarkoittaa melkoista muutosta meidän arkeen, sillä etätyö vaihtuu päivätyöhön Salossa. Uskon, että 15 vuoden kokemuksella hammashoitajan hommat lähtevät taas selkärangasta ja kevään aikana sitten selviää myös jatko työkuvioissa. Alku on kuitenkin varmasti aika musertava.

Kevään maastokausi alkaa heti kun lumet sulavat metsästä, mutta tuotemyynti alkaa heti tammikuun alussa. Kauttani on saatavilla laadukkaita ruokia, herkkuja, vaatteita ja esimerkiksi ravintoöljyjä. Pyrin pitämään hinnat alhaisina. Katso lisää tuotetilauksista ->

Arjen aktivointiin tähtäävät maastokurssit, näyttely- ja käsittelykoulutukset jatkuvat ensi vuonna. Toivotan kaikki tervetulleiksi kokeilemaan henkilöhakua tai metsäjälkeä meidän treeneihin! Ensi vuonna on tarkoitus järjestää myös hauskoja leikkimielisiä turnauksia lajien parissa asiakkaiden kesken. Myös ison pihan pentutreffejä luvassa ensi vuonna ja tuttuun tapaan olen avoin asiakkaiden ideoille! Katso lisää palveluista ->

Ensi vuonna isoin juttu on se, että pääsemme treenaamaan agilitya Timo Liuhdon valmennuksessa noin kaksi kertaa kuukaudessa. Ensi vuoden tavoitteista kirjoittelen myöhemmin lisää.

Rauhallista joulua kaikille!

Syksyisessä metsässä esine- ja jälkitreenejä

Tänä syksynä ei ehditty treenaamaan tyttöjen kanssa vallan hirmuisesti, mutta kuitenkin sen verran, että hommat etenivät. Piiku ja Likka tekevät sekä esineruutua, että jälkeä omaksi iloksi ja Lotta sekä Pimu opettelivat alkeita. Lotta oppi etsimään ja noutamaan esineitä ja jäljellä ilmaisemaan kepit. Pimun talven tavoite on noudon opettelu, sillä sen opittuaan se kykenee tekemään vaikka mitä temppuja! Jäljellä se oppi tänä syksynä etsimään ja ilmaisemaan kepit, mikä on loistojuttu!

3.9.2022 Eilen tytöillä oli Jälki-ja esinepäivä 2kk tauon jälkeen🙈! Talloin ensin Likalle ja Piikulle 300m jäljet kuudella kepillä, Lotalle 100m neljällä kepillä ja Pimulle pari purkkijälkeä. Sitten tein 30x30m esineruudun 4 esineellä. Videolla Likka etsii esineitä tarmokkaasti, vähän liiankin laajalta alueelta. Sen kanssa tämän työstäminen on kestänyt kauan ja esineen tuominen minulle takaisin ei ole mikään itsestäänselvyys. Se on myös hyvin herkkä muille hajuille, joten vapaaksi päästäminen tehtävää varten on aina vähän jännää. Siispä mieltä lämmittää sen into ja kuuliaisuus! 💗

Lottaa ikävöidessä voin katsella muutaman viikon takaisia jälki- ja esineruutuvideoita siitä 💗 Lotan metsäjälki on edistynyt huimasti ja nyt tehdään jo keppien ilmaisua n. 100m jäljillä. Idea on ymmärretty, joten kriteerinä on selkeä ilmaisu nostamalla keppi suuhun. Esineen etsintä on vielä vähän hakusessa ihan siksi, ettei olla paljon treenattu, joten sitä lisää kunhan saadaan Lode kotiin 🥰

Pimu harjoittelee jäljestystä nakkipurkeilla. Vähän käytiin Sivuraiteilla, koska en ollut perinteisesti merkannut reittiä kunnolla🙈. Kuitenkin muutamia hyviä lyhyitä pätkiä ja hieno 90 asteen kulma, josta tosin lähdettiin taas sivuun, mutta tästä on hyvä jatkaa! Mulla pieniä vaikeuksia kerätä purkit, merkit ja pitää kännykkää😂 Pitäisi harjoitella myös ilmaisua Pimun kanssa jatkoa ajatellen. 💗

Viime lauantaina talloin tytöille 30×30 esineruudun neljällä esineellä. Piiku löysi hienosti ensimmäiset kaksi, mutta varsinkin neljäs vei jo melkoisesti aikaa. Piiku juoksi ristiin rastiin innokkaana tapansa mukaan höyryissä ja välillä mentiin kunnolla alueen ulkopuolellakin. Mutta löytyi kuitenkin kaikki lopulta. Super aktivointia ja hauskaa!

Videolla Likka tekee jälkeä. Koska edellisestä kerrasta on todella pitkä aika, tein pitkän, mutta suoran jäljen. Kaikilla tytöillä oli pitkän treeni tauon jälkeen melkoisesti intoa, niin myös Likalla. Kuudesta kepistä nousi viisi, mutta varsinkin loppua kohden työskentely tarkentui. Olipa kiva pitkästä aikaa treenailla koiria!

11.9

Kurssin jälkeen talloin Piikulle ja Likalle 500m jäljen, mutta sen verran laiska olin, että ekaa kertaa ajoin saman jäljen ensin Piikun ja sitten Likan kanssa. Sen verran sekaisin olin, että unohdin tyttöjen valjaat ja liinan kotiin,mutta pitkä remmi toimi itseasiassa paremmin kuin hyvin ja jälki oli molemmilla seesteinen, joskin tein siihen tarkoituksella vähän serpenttiinikiemuraa. Keppejä oli peräti 10. Pitkä jälki, mutta molemmat jaksoivat hyvin.

Sitten tein Pimulle ekan metsäjäljen viidellä kepillä. Jäljellä oli kaikkea: vähän nakkia alussa, keppi jonka päällä nakkia, pari keppiä ilman nakkia (palkka siis taskusta), keppi nakilla ja lopuksi purkki märkä ruualla ja keppi sen päällä. Pimun kanssa ei olla tehty juurikaan ilmaisutreeniä, joten tämä oli sellainen perse edellä puuhun malli, mutta Pimu teki hienosti! Oli hienoa nähdä kuinka se ihan itse tajusi etsiä kepin maastosta. Wau! 🔥💗

5. 10.22 treenattiin esineitä Sarin kanssa. Piiku ja Likka treenasivat ihan kivasti ja löysivät neljä esinettä, joista kaikki neljä oli Sarin eli vieraita esineitä tytöille. Vähän tuntui lähtevän alueella pysyminen lapasesta, mutta ainakaan asenteen puuttumisesta ei tyttöjä voi syyttää. Myönnetään, että neljä esinettä on ehkä vähän liikaa, kolme olisi treenin kannalta järkevämpi.

Lotan vuorolla se etsi ensin hienosti 2 tuttua ja sitten yhden vieraan esineen. Sitten se juoksenteli vähän liian kauas ruudusta, palasi ja etsi lopulta neljännen, ihan pikkuisen esineen ruudun Etuosasta. Ihanan sinnikäs Tyttö ja hurja kehitys!

Syksyn aikana treenattiin parikin kertaa Sarin kanssa esineitä, joten tytöt saivat mukavaa toistoa. Nyt talvella esineitä voidaan opetella kotonakin siten, että vahvistan esineen noutoa minulle.

Pienen rodun toivo

Sileäkarvainen collie on Suomessa ja maailmalla suhteellisen pieni rotu. Pentuja rekisteröidään Suomessa vuosittain noin 200 kpl ja tällä tasolla se on pysynyt jo kauan. Siinä missä pitkäkarvaisen rekisteröinnit ovat pysyneet melko tasaisesti 500-700 pennun tietämillä viimeiset kymmenen vuotta, sileäkarvainen collie ei jostakin syystä ole noussut koskaan suuren yleisön valinnaksi. 12 vuotta sitten suunnittelin roturisteytystä bordercollien kanssa, sillä olin huolissani rotuni tulevaisuudesta. Pieni geenipooli ja sen tuomat valinnan vaikeudet ahdistivat jo tuolloin niin paljon, että lopetin kasvattamisen lähes kymmeneksi vuodeksi. Olen nykyään ihan tyytyväinen, että jätin tuon risteytyksen tekemättä. Toisaalta, ihmisenä, joka aiemmin oli sitä mieltä, että ”pehkoilla ei ole mitään annettavaa”, voin ylpeänä nyt todeta, että olinpas taas kerran väärässä.

Rodun populaatio, eli sen yksilöt, on hyvin sisäsiittoinen. Samoja koiria ja niiden jälkeläisiä käytetään paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että koirat ovat vahvasti sukua keskenään. Tällaisessa kannassa pienetkin virheet voivat kostautua suuresti. Virheillä tarkoitan nyt koirien luonne- ja terveysongelmia, joista yleensä kasvattajat eivät ole tietoisia ennen kuin on liian myöhäistä. Pienessä populaatiossa jalostus tulisi olla harkittua ja varovaista. Tällaisessa tilanteessa yhdistelmien ei tulisi vahvistaa niinkään jalostusta, vaan populaation yleistä kehittämistä: tehdään monipuolisia jalostusvalintoja, eikä lainkaan esimerkkisi uusintayhdistelmiä.

Maailmanlaajuisesti suomalaiset sileäkarvaisen collien edustajat ovat olleet huippuluokkaa ja niitä on viety ulkomaille jalostuskäyttöön runsaasti. Emme voi ratkaista siis ongelmia täysin tuomalla ulkomailta uutta verta, eikä sellaisia ole olemassakaan muualla kuin Yhdysvalloissa ja Canadassa. Kuten monessa rodussa, myös meidän rodussamme kaikki koirat pohjautuvat muutamiin yksilöihin Englannista. Onneksemme Yhdysvalloista ja Canadasta on tuotu runsaasti koiria jalostuskäyttöön Suomeen, Saksaan ja Alankomaihin ja näiden koirien jälkeläiset vaikuttavat myös meillä. Jenkkitausta näkyy koirissa lähinnä koossa: koiramme ovat lähes poikkeuksetta isoja ja urosten säkäkorkeudet ovat usein lähellä tai yli sallitun koon. Täytyy tässä kohtaa mainita, että itse rakastan jenkkitaustaisia koiria: ne ovat yleensä luonteeltaan lauhkean lempeitä ja niiltä puuttuu joillekin suomalaisille koirille tyypillinen reaktiivisuus. Toisaalta ne voivat olla harrastuksissa hitaita ja kömpelöitä.

Olemme saaneet rodun elvyttämiseksi myös uusia työkaluja: pitkäkarvaiset pennut rekisteröidään nykyään karvan mukaan pitkäkarvaisiksi, voimme yhdistää soopelin ja meren ja jopa merle-merlen (toki geenitestien jälkeen) tai käyttää jalostukseen pitkäkarvaista collieta. Tämä mahdollisuus oli ensin poikkeuslupana, jota anottiin rotyhdistykseltä ja kennelliitolta. Tällainen luvalla haettu poikkeuslupa on saatu esimerkiksi pentueelle, josta kotona asuva Piiku on. Tällä hetkellä meillä on menossa viiden vuoden poikkeusaika, jonka aikana kasvattajat saavat käyttää pitkäkarvaisia vapaasti, kunhan ne täyttävät sileäkarvaisen pevisa-vaatimukset. Tuo poikkeuslupa päättyy vuoden lopussa 2025. Tällaisesta yhdistelmästä on kotona asuva Lotta. Juttelin tässä taannoin ystäväni kanssa ja hän mainitsi, ettei halua pentua risteytyspentueesta. Hänen mielestään niistä syntyvillä koirilla on liian pitkä, avonainen turkki ja epätyypillinen ilme. Ymmärrän hänen mielipiteensä ja uskon, ettei hän ole yksin sen kanssa. Olemme tottuneet sileäkarvaiseen collieen näyttävänä, niukkaturkkisena rotuna, jolla on – collielle tyypilliseen tapaan – hyvin tunnusomainen ilme. Jäin kuitenkin miettimään tätä lausahdusta ja tämä teksti heräsi näiden ajatusten pohjalta.

Vaikka näitä risteytyspentueita on tehty maltillisesti jo useita, koen kuitenkin, etteivät ne tule pelastamaan rotua seuraavien vuosikymmenien aikana. Olen aidosti huolissani, että sileäkarvaisen collien terveys on laskusuunnassa ja tästä merkkinä ovat mm. lisääntyneet immunologiset sairaudet. Ei ole perusteltua käyttää tällaista sairautta periyttävää koiraa jalostukseen populaation monipuolisuuden nimissä. Jotta populaatio pääsisi oikeasti elpymään, tarvitsemme koiria, joiden suvussa olisi vähintään viisi sukupolvea eri koiria. Täytyy muistaa myös, että vaikka yksilöt keskenään eivät olisi sukua, mutta niiden oma sukutaulu on nivottu yhteen samoja koiria, on SUKUKATO silti hälyttävä. On vaikeaa löytää yhdistelmiä ja koiria, joissa tämä ei toteutuisi. Olen huolissani, että risteytyspentueiden yksilöt yhdistetään heti takaisin valtavirtaan, jolloin todellinen hyöty jää vähäiseksi.

Meillä kasvattajilla on käsissämme rodun tulevaisuus. Usein rodun suuntaa määrittelevät täysin ulkomuototuomarit ja olemme nähneet kuinka tietyn tyyppiset koirat menestyvät aika ajoin rodussa. Tuomarit eivät kuitenkaan näe koirien sukutauluja kehissä, he eivät arvioi sitä miten geneettisesti laajat niiden taustat ovat, päin vastoin: he arvioivat sitä, miten samantyyppisiä koirat ovat keskenään ja kuinka ne vastaavat rotuihannetta. Tyyppijalostuksessa halutaankin samanlaisia koiria, jolloin yksilöiden variaatio laskee. Tällöin ei voida enää vastata negatiivisiin muutoksiin, joita rodussa syntyy. Ulkoisesti nämä koirat muistuttavat toisiaan, mutta myös geneettisesti niiden ominaisuudet ovat yhtä ja samaa. Tämä on loistava alusta kaikenlaisille immunologisille ongelmille, joista ensimmäisenä merkkinä nähdään allergioiden ja epämääräisten oireiden kasvu. Toivon, että kasvattajat tiedostaisivat tämän, jos tuomarit tai kennelliitto eivät kykene asioihin puuttumaan. Rotumääritelmän sisällä meidän on mahdollista kasvattaa erilaisia tyyppejä ja tämä olisi rodun diversiteetille eli monimuotoisuudelle hyväksi.

Istuskelin sunnuntaina konsertissa, jossa isäni lauloi kuorossa. Kuorolaulu on isäni rakas harrastus ja olen kuunnellut upeita konsertteja jo vaippaiästä. Kenties tästä syystä minulla on aina ollut vahva ajatus siitä, miten monella elämänalueella pienistä yksittäisistä äänistä yhdistyy lopulta kuorossa upea pauhu. Meidän äänillämme on merkitystä. Orkesterissa jokaisella soittajalla on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Jokainen huilu, viulu, trumpetti ja rumpu vastaavat omasta osuudestaan kokonaisuudessa. Jos menetämme orkesterista soittimia, musiikin laatu kärsii. Sukusiitosta voidaan karkeasti arvioida kahdella eri tavalla: pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä se kattaa ne koirat, jotka kertyvät koirien sukutauluun kaukana menneisyydessä. Emme voi juuri vaikuttaa tähän muilla kuin nykyisillä valinnoillamme. Lyhyen aikavälin sukusiitos syntyykin niistä yhdistelmistä, joissa koiran suvussa samat yksilöt tuplautuvat lähisuvussa. Näillä valinnoilla menetämme nopeasti geneettistä vaihtelua ja kasvattajat voisivat vaikuttaa jalostuspäätöksillään oleellisesti juuri tähän seikkaan. Yhdistelmissä vähintään viisi sukupolvea tulisi olla eri koiria. Tähän on kiinnitetty mielestäni liian vähän huomiota ja valitettavasti aina se ei enää ole mahdollistakaan.

Palatakseni lopulta alkuperäiseen aiheeseen eli pitkä- ja sileäkarvaisen collien risteytyksiin. Heräsin pohtimaan, että roduilla on sama esi-isä: Trefoil niminen koira, joka eli Englannissa 1870- luvulla. Vielä 1980- luvulla rodun alkuperämaassa tehtiin useita risteytyksiä ja naapurimaassa Ruotsissa se on edelleen mahdollista ilman poikkeuslupaa. Risteytyksistä ollaan montaa mieltä, mutta kukaan ei voi kiistää sitä, etteikö niistä olisi apua geneettisen monipuolisuuden takaamiseksi. Koska roduilla on yhteinen kaukainen historia, koen, että juuri siksi ristiin käyttö on hyvä asia. Rodut eivät ole kovin kaukana toisistaan ulkonäkö- tai luonneominaisuuksissa. Niiden käyttötarkoitus on alkujaan ollut sama. Varsinkin sileäkarvaiselle collielle tämä on pelastusrengas. Koirien tyyppi ehkä muuttuu nykyisestä, mutta mielestäni molemmissa roduissa alkuperäisempään suuntaan. Alkujaanhan rotuja on risteytetty työskentelyominaisuuksien mukaan, ei karvapeitteen niukkuuden tai suuruuden tai edes näyttelyissä tapahtuvan maatavoittavan liikkeen vuoksi. Oma kokemukseni risteytyksistä on niin hyvä, että olen vaihtanut mielipiteeni pitkäkarvaisesta colliesta melko radikaalisti. Olen erittäin kiitollinen Piikun ja Lotan kasvattajille heidän tekemästään työstä ja visiosta. Molempien koirien vanhemmat ovat myös eri kasvattajilta. Tiedän, että tytöissä näkyy myös heidän työnsä. Makuasioista en lähde kiistelemään, mutta omasta mielestäni työskentelyyn kaikin puolin kykenevä koira tulisi olla jalostuksen lähtökohta. Tämä tarkoittaa luonne- ja ulkonäköominaisuuksien lisäksi geneettistä laajuutta ja terveyttä. Toivonkin, että poikkeusaikaa jatketaan ja harkittuja risteytyksiä saisi edelleen tehdä melko matalalla kynnyksellä.

Ilman monipuolisia, useamman sukupolven yli vieviä harkittuja jalostusvalintoja rotumme ei tule selviytymään. Yhdessä sukupolvessa ongelmat eivät korjaudu eikä se, tai mikään muukaan, takaa automaattisesti pennun ostajille tervettä pentua. Nämä yhdistelmät kuitenkin pitkällä tähtäimellä parantavat rotua ja vievät sitä eteenpäin. Haluan luoda rohkeutta rodun uusille ja miksei vanhoillekin kasvattajille: uskaltakaa tehdä erilaisia ja uniikkeja yhdistelmiä, luottakaa näkemykseenne. Aina voi tulla myös yllätyksiä, sille meistä kukaan ei ole valitettavasti immuuni. Kuten tiedämme, jalostus ei ole koskaan ollut – eikä tule olemaan – mustavalkoista. Jos haluamme nauttia tästä rodusta vielä vuosikymmenien päästä, on meidän oltava tarpeeksi rohkeita ottaaksemme laskelmoituja riskejä.

Jos me kasvattajat emme ota vastuuta rodustamme, kuka sen ottaa?

Lähteet

Agilityn hidas kuolema

Otsikko on vähän raflaava, mutta tänä syksynä on agility jäänyt hyvin vähiin. Keväällä keskityin Piikun kanssa tokoon, kesällä loppuivat viikkotreenit ja nyt syksyllä minulla on ollut akuutti raha- ja aikapula. Kisaaminen on jäänyt kun ei ole treenaamaankaan juuri päässyt. Tiesin etukäteen, että tänä syksynä elän todella tiukalla budjetilla eikä agilityyn tai muihinkaan harrastuksiin ole juuri rahaa. Tämä on ollut todella turhauttavaa monella tapaa. Toisaalta, jos palkkapäivänä laskujen jälkeen ei jää edes ruokarahaa, on aika itsestään selvää, että näistä menoista on karsittava. Minua kuitenkin lohduttaa se, että en ole todellakaan ainoa, joka tänä syksynä/talvena joutuu tarkkaan pohtimaan kulutustaan.

Olen kiitollinen, että edes kerran kuukaudessa olemme päässeet juoksemaan Timo Liuhdon yksityistunnille Oneminddogs areenalle Kaarinaan. Tämän yksärin olen jakanut ystäväni Maijun kanssa.

7.9 Timon yksäri Piiku ja Likka. Keskiviikkona oltiin Timo Liuhdon yksärillä Piikun ja Likan kanssa! Jännitti, koska ei olla treenattu kahteen kuukauteen!! Oma kunto on ollut vaihteleva koronan jälkeen ja painoa vain kertyy… Piikun takakierto- ja Likan paikallaolo-ongelmat eivät ole innostaneet kisoihin ja toisaalta juuri nyt ei ole ollut aikaa tai rahaakaan. Mutta tästä sain kyllä paljon uutta virtaa treenata tyttöjen kanssa! Piiku lenteli niin upeasti ja Flow tilassa, mun pieni täydellinen lapseni💗. Ja Likka oli pieni sähikäinen, joka myös teki monta kiemuraa hienosti. Kepit ei tosin irronneet tänään. Kiitos valtsu Timo!

19.10.22 Timon yksäri: Pimu ja Piiku. Pitkästä aikaa agilityvideota! Keskiviikkona päästiin Timon yksärille ja Piikun kanssa päästiin rallattelemaan. Homma kosahti noihin keppeihin, joiden jälkeen olisi ollut putki. Ohjaajan ei kannattanut jatkaa keppien vierellä, sillä rata jatkui ihan toiseen suuntaan. Aluksi Piiku ohjautui putken väärään päähän ja sitten ei aivan kestänyt mun jäämistä paikoilleen. Piiku osaa kyllä hakeutua kepeille tästäkin kulmasta, mutta mun jääminen taakse ja tuo putki oli liikaa 😂Olipahan treeniä! Mutta asenne ja vauhti oli taas kultaa ja takakierto vasemmalle sujui kuin tanssien. Kiitos taas Timolle treeneistä!

Olin tiputtaa silmäni kun otin huvikseen Pimun mukaan. Likka oli lenkillä tehnyt tapansa mukaan jonkun kevyen pikku pyrähdyksen ja totesin, että sen juoksut oli siltä päivältä juostu.. Pimun lähti siis ihan villikorttina mukaan. 10kk ikäisellä Pimulla ei ole aiemmin ollut aivan sellaista asennetta, jota olen toivonut, mutta selkeästi ikä ja aika on nyt tehnyt tehtävänsä! Näissä treeneissä se keskittyi hienosti ja uudessa paikassa irtosi myös hienosti putkeen sekä hypyille. Tarjoaa esteitä upeasti. Tuli sen kanssa ihan kiire😂🙈 siitäkin tulee vielä hieno agsakoira. Olen valtavan innoissani siitäkin, että eilen tulleen tiedon mukaan keväälle on tulossa talousahdinkoon helpotusta ja päästään kuin päästäänkin tyttöjen kanssa Timon valmennukseen lähes joka toinen viikko! 🙏🙈 Ainakin toivon, että tämä suunnitelma onnistuu! Agility on kyllä niin meidän juttu 💗

16.11.22 Timon yksäri Piiku ja Likka. Eilen Käytiin Timo Liuhdon yksityistunnilla Piikun ja Likan kanssa. Molempien tyttöjen kanssa rata oli haasteellinen. Piikulle vaikeita paikkoja oli Keinu ja kepit, jotka molemmat oli sijoitettu putken taakse siten, että ihannetilanteessa esteen pystyi leijeröimään. Vaikka Piikulla on tosi vahva Keinu ja kepit, tällaisia ei olla treenattu. Piikun piti siis jäädä hoitamaan oma tonttinsa, vaikka minä olin kauempana putken takana. Olipas taas opettavainen tuokio meille molemmille! Katsokaa muuten miten huikea vauhti Piikulla paikoin on. On se 💗

Likan kanssa tehtiin vauhtipätkää, sillä se oli kerta kaikkiaan niin innoissaan, että tärisi ennen kentälle pääsemistä. Tiesin, että nyt on turha vääntää sen kanssa jotakin kontaktin tynkää. Harjoiteltiin takakierron jälkeistä päälle juoksua ja vauhdikkaana, mutta nopeasti ohjaukseen reagoivana Likan kanssa tässä kesti hetki ennen kuin saatiin onnistuminen! 😀 Rakastan tuota yhdistelmää, joka Likassa on, vaikka toisaalta colliet ovat minulle huomattavasti helpompia ohjata ja niiden kanssa tulee useammin se ZEN-tila ja yhteinen FLOW.

Kuten tuossa tulikin jo mainittua, jos kaikki menee nappiin, on ensi keväänä tarkoitus panostaa taas agilityyn täysillä: olemme Maijun kanssa varanneet Timolta valmennustunteja pari kpl kuukaudessa ja tarkoitus on jatkaa treenejä myös omatoimisesti. Tämän vuoden tavoitteet ovat toteutuneet vain puoliksi: Likan kanssa kyllä aloitettiin viralliset kisat, mutta Piikun kanssa kilpailu jäi muutamaan hassuun kolmosiin siirtymisestä puhumattakaan. 1,5 vuotiaan Lotan kontakteja ja keppejä hiottiin kesällä, mutta ajatuksena olisi vahvistaa niitä kisavalmiiksi nyt kevään aikana. Haaveeni on korkata sen kanssa kisat keväällä, ennen sen suunniteltuja syksyn 2023 pentuja. Ensi kuussa vuoden täyttävä Pimu puolestaan opettelee kontaktiesteitä ja keppejä rauhalliseen tahtiin, jotta Lotan jäädessä mammalomalle, saisin sen kanssa juostua muutamissa kisoissa. Oma kunto pitäisi saada myös kohenemaan ja paino taas laskemaan. Siinä ikuisuusprojektissa sitä työnsarkaa sitten riittääkin.

En malta odottaa, että pääsisimme taas tehokkaasti treenaamaan ja kisaamaan! Kevään valmennuksen kehityskohteita:

  • Likan ja Piikun eteen ja sivulle irtoamiset
  • Likan ja Piikun esteiden leijeröinnit
  • Likalle keppien menokulmat ja kontaktit, vauhdissakin kuunteleminen
  • Lotalle kepit ja kontaktit
  • Lotalle täysi rimakorkeus asteittain (ikää nyt 1,5v)
  • Lotalle ja Pimulle estevarmuutta ja erilaisia ohjauskuvioita

– Yllä olevasta listasta voi päätellä, että:

  • minulle erilaisten estekuvioiden ja vaihtoehtojen lisäämistä työkalupakkiin
  • Ohjauslinjat (mielestäni Piikun kanssa paremmat, mutta Likka karkaa usein)
  • Ohjauksen rytmitys

Loppukesän ja syksyn hakutreenejä

Loppukesä ja syksy on hakuiltu tyttöjen kanssa aina kun saimme porukan kasaan. Olemme myös ystäväni Sarin kanssa treenanneet ilmaisua erikseen esimerkiksi yhteisten lenkkien yhteydessä ja tämä on ollut tosi mukavaa ja motivoivaa. Pimulle ja Lotalle on alettu rakentamaan vahvaa ilmaisua: Lotta ilmaisee rullalla ja Pimu haukulla, joskin jälkimmäinen on vielä täysin alkeisasteella. Likka puolestaan on saanut tehdä töitä irtorullan kanssa erilaisissa maastoissa ja välimatkoilla ja samalla on vahvistettu myös näytölle lähtöä. Piiku hakee peruskuntoa. Keväällä aloitettu treeni kiinteällä rullalla on kauden aikana muodostunut selkeäksi ja se lähtee myös näytöille hyvin. Väsyneenä voi tulla virheitä, joten tästä syystä peruskuntoa rakennetaan pitkillä lenkeillä. Mukaan on päässyt 3kk ikäinen Paavokin pari kertaa alkeita harjoittelemaan!

15.8.2022 Tänään päästiin pitkästä aikaa treenaamaan hakua iltasella. Aloitettiin kasilta ja lopetettiin kympiltä ja silloin oli jo pimeää. Syksy tulee…. Meitä oli vain kolme treenaajaa , joten videoita ei tullut, mutta olipa meillä hyvät treenit!! Neljä pistoa ja kaksi kierrosta.

Lotalle ekalla kierroksella vain etsimistä hyvistä piiloista suoralla palkalla. Lotta haki hyvin ja motivoituneesti, nenä oli hienosti auki, vaikka eka ukko kesti vähän enemmän juoksemista. Tokalla kierroksella irtorullan tuomista lyhyemmällä välimatkalla ilman piiloja. Yksi maalimies oli omasta mielestä liian kaukana, mutta Lotta haki silti kauempaa ja haastavassa maastossa puiden yli hyppien ja kanervikossa rämpien, joten tämä edistyy vauhdilla siihen nähden miten vähän on rullaa treenattu. 🥰🙏

Pimulle ekat pistot lähempänä ja puoliksi näkyvillä, jotta saadaan lisää motivaatiota. Pimulla on ollut tapana lähteä, mutta tulla sitten takaisin vähän hakemaan henkistä tukea jos ukot ei heti löydy. Nyt se haki todella motivoituneesti monta minuuttia, vaikkei heti ukko noussutkaan. Toisella kierroksella ukot oli jo kunnon piilossa ja otettiin ääniavulla. Vähän Pimu väsyi matkan varrella, mutta silti työskenteli loppuun asti. Keskilinjalle tulo oli todella hienoa, aina mun kautta, vaikka olisi voinut karatakin ja toisaalta keskilinjalle ei tultu jos ukko ei löytynyt💗🥰

Siihen nähden, että ollaan tyttöjen kanssa treenattu tosi harvoin, niin kehitys on ollut suurta. Aivan ihanaa olla nuorison kanssa liikenteessä🥰 ja kiitos taas kanssatreenaajille!

30.8.2022 Eilen Piiku pääsi hakuilemaan sattumalta kuukauden tauon jälkeen. Asiakkaat ovat pyytäneet minua ottamaan Piikun mukaan, jotta näytösluontoisesti voisimme esitellä taitojamme. Eilen kuitenkin treenaajia olikin vain kaksi, joten sovimme asiakkaiden kanssa yhteisistä treeneistä. Tavoista poiketen minäkin menin siis koirille piiloon ja treenasin Piikun täydellä hakuradalla. Otin sille kuusi pistoa: 1. ääniavulla ja rullailmaisulla, 2. suoralla palkalla ja ääniavulla, 3. suoralla palkalla, 4. rullailmaisulla, 5. rullailmaisulla ja 6. suoralla palkalla. Suorapalkat olivat täydessä syvyydessä, kun taas näytöt noin puolessa syvyydessä ihan itsenikin takia. Koronasta palautuminen kestää yllättävän kauan! Kolmannella pistolla Piiku lähti liian sivuun eikä saanut hajua, joten se palasi keskilinjalle takaisin. Ääniavulla maalimies löytyikin sitten nopeasti. Viidennellä pistolla se otti rullan suuhun, mutta oli tiputtanut sen keskilinjalle saapuessa, joten pyysin maalimiestä lähemmäksi ja toistettiin homma. Piiku tekee upeasti töitä, mutta huomaan sen keskittymisen rakoilevan heti kun väsymys iskee. Tämä on toki luonnollista ja sitä voidaan harjoitella. Oli niin hienoa päästä pitkästä aikaa treenaamaan ja palaute asiakkailta oli riemastunutta! Onhan se vähän jännääkin olla piilossa ilmaiseville koirille suoran palkan sijaan! Kiitos Riia ja Miia eilisestä!

Piikun kanssa on ihan super ihanaa treenailla, se oppii nopeasti ja tekee säntillisesti töitä. Sillä on vahva ajatus siitä miten homma toimii, joten se etsii pitkään ja hartaasti. Toki vielä riittää opeteltavaa ja kunnon kohentamista molemmilla. Olisi hauskaa päästä sen kanssa vierailemaan johonkin ”vakavamieliseen” hakuporukkaan. Eihän sitä tiedä jos vaikka joskus päästäisiin kokeisiinkin asti. Piiku on ❤

4.9.2022 Tänään vuorossa oli Likan ja Lotan hakutreenit! Suunnittelin molemmille tekniset harjoitukset, joissa sai olla kieli keskellä suuta, että muistettiin kaikki omat roolimme😂 mutta se meni upeasti! Likka treenasi rullan lisäksi ekan kerran tyhjän etsimistä. Lotalla taas treenataan irtorullan tuomista sekä ensimmäistä kertaa näytölle lähtöjä. Treeneihin melkoisesti häiriötä toi lähi lentokentälle laskeutuvat ja nousevat armeijan helikopterit😂🙈 mutta kaikki koirat kuitenkin toimivat melusta huolimatta hienosti. Videolla Lotan treeni neljänneltä pistolla lähtien. Olen niin iloinen, että homma edistyy joka treenissä, vaikka treenimäärä on ollut tosi vähäinen.

Videolla myös Likka. Tein sille irtorullalla ilmaisua ja näytölle lähtöä, alkaa sujua aika kivasti tämä ketju. Osa pistosta suorapalkalla. Ekaa kertaa lähetin myös pari kertaa tyhjää etsimään, mutta tätä pitää vielä vähän hioa, Likka kun sinnikkäästi etsii, vaikka ketään ei piilossa olisikaan 😂💗 alueella hääri helikoptereita, joista tuli hirmuinen meteli, mutta ei onneksi häirinnyt Likkaa tai muitakaan.

17.9 Pimu ja Likka hakuilemassa. Uusi maasto tänään treeneissä! Koirille aiheutti vähän vaikeuksia korkeat saniaiset, joiden joukossa maalimiehet makasivat😂 Pimulle otin tästä syystä viisi pistoa suoralla palkalla ja selkeillä ääniavuilla. Toka pisto lähti ilman apuja, mutta kaarsi nopeasti takaisin. Vain vikalla pistolla lähetin sen ilman apuja. Pitkä aika viime treeneistä ja meni hienosti kuitenkin. Tuosta perusasentoon siirtymisestä olen aika ylpeä myös 💗 on se upea sininen salama! Aika iso myös 🙈

20.9. Tänään Piiku ja Likka pääsivät treenaamaan hakua. Tein meille radan, jossa pitkät välimatkat. Kuusi pistoa, joista eka suorapalkalla, toka rullanäytöllä, kolmas rullanäytöllä, neljäs tyhjä, viides suorapalkka ja samoin kuudes. Piiku teki mieletöntä työtä ja ihan nappiin rullan tuominen ja näytölle lähtö. Tyhjää etsi hyvin, mutta tuli myös luokse kun kutsuin. Vaikka varmasti painoi matka jo jaloissa, lähti vikalle pistolle siitäkin huolimatta, etten huomannut jalkaan sotkeutunutta liiviä. Piiku on kyllä uskomaton💗

2.10 Pimu on päässyt treenailemaan haukkuilmaisua tänä syksynä. Vaikka se on kova tyttö haukkumaan, on tämä käskystä haukkuminen ollut vähän jännää. On hauskaa kokeilla haukun opettamista, sillä kaikki muut tytöt ilmaisevat maalimiehen rullalla.

5.10. Lotta pääsi eilen hakuilemaan pitkästä aikaa! Se oli niin innoissaan, että ikään kuin unohti mistä on kyse. Sydäntä lämmittää sen into lajiin, josta on ollut sen kohdalla reilun kuukauden tauko. Tehtiin kolme pistoa suorapalkalla ja kolme irtorullalla ilmaisua näytöillä ja hetken empimisen jälkeen Lotta toi rullan hienosti. on sellainen hessuhopo tämä meidän Lotta! 🤪

Paikalla oli myös rajalaitoksen kenraaliharjoitukset ja tien toiselta puolelta kuultiin kovaa sarjatulta. Onneksi he tulivat meitä tästä etukäteen varoittamaan. Kukaan ryhmän koirista ei reagoinut laukauksiin mitenkään. Ei edes mukana ollut Likka. Uskonkin, että sen Ääniherkkyys rajoittuu ukkoseen ja siitä mahdollisesti aiheutuvaan sähkökatkoon.💗

15.10 Piiku ja Pimu pääsivät hakuilemaan lauantaina. Piikulle otin 4 pistoa, joista kaikkissa yritin vahvistaa ns. Laatikkoa. Otettiin haamuna ensin mielikuva ja sitten koiran näkemättä maalimies liikkui sivulinjalla eteenpäin piiloon. Piikulla on tapana juosta minne sattuu, vaikka nenä sillä onkin hienosti auki. Tällaista teknistä rakennetta treeneihin lisätään, jotta se osaisi edetä selkeämmin. Kahdella ekalla pistolla oli ilmaisu mukana ja myös näytölle lähtö. Kolmannella Piiku sai suoran palkan, vaikka nappasi rullan silti suuhunsa maalimiehellä ja toi sen minulle😂neljäs pisto oli jälleen ilmaisulla. Piiku on kyllä niin mainio ja on sykähdyttävää nähdä se työskentelevän rullan kanssa💗

Pimu puolestaan sai 6 pistoa ja myös sille rakennettaan laatikkotyöskentelyä. Se ymmärsi idean heti ja juoksi täydellisesti suoraa lähetyslinjaa sivulinjalle, kääntyi lähes 90 astetta ja löysi maalimiehen. Pimulla on vielä suorapalkka, mutta otettiin pari haukutusta myös vain muutama metri keskilinjalta ja näkyvällä maalimiehellä. Haukkuminen ei lähde ihan luontaisesti Pimulta, vaikka se haukkuu kyllä muuten varsin paljon.🙈 Tätä on treenattu nyt jonkin verran ihan muualla kuin treeneissä, joten jatketaan työstämistä!

22.10 Lotta puolestaan on harjoitellut rullan tuomista lyhyillä välimatkoilla ja välillä sitä on otettu mukaan treeneihinkin. Tällä videolla Lotta harjoittelee rullan tuomista ja näytölle lähtöä. Välimatka on ensin lyhyt ja sitä pidennetään vaiheittain kun koira ensin ymmärtää mitä siltä toivotaan.

Lotan edistyminen on ollut nopeaa. Lokakuussa päästiin jo treenailemaan rullaa ja näyttöä radanomaisesti. Sillä on valtava into maalimiehelle ja tuo rullaa todella kivasti. Rakennan sille vaihdellen radan siten, että rullat ovat vielä puolimaastossa. Tänään se sai kaksi suoraa pistoa, 2 rullaa, yhden suoran piston, viides oli rulla ja viimeinen suoralla palkalla. Lotan kanssa treenaillaan rauhassa irtorulla ja näyttö mahdollisimman vahvaksi ja ensi kaudella siirrytään kiinteän rullan harjoitteluun.

Likka lokakuu. Likalle on tämän syksyn aikana rakennettu vahvaa irtorullaa ja seuraava etappi olisi kokeilla sille i:n mallista kiinteää rullaa. Hakuradat olen suunnitellut vaihtelevasti siten, että olemme treenanneet laatikkoa sivulinjalla ja irtorullan tuomista ja näytölle lähtöä suorilla pistoilla. Likka on aivan valtavan pätevä. 22.10 Tein sille kuusi pistoa, ensimmäinen äänellä ja irtorullalla ilmaisten. 2. Rulla, 3.suora, 4.rulla, 5.rulla. Tässä alkoi jo väsymys eikä Likka ottanutkaan heti rullaa. Varmistin maalimiehelle, että Rulla on näkyvillä ja lähetin uudelleen. erillisellä käskyllä likka toi rullan hienosti. Näytölle lähdöt olivat myös tosi hyviä. Vika kuudes pisto oli lyhyt ja suora maalimies näkyvillä.

Likka on kuulemma maalimiehellä super kohtelias ja kiltti, melko eleetön tapaus. Se saa aina valtavasti kehuja 🥰 on se sellainen vauhtimimmi! Koska Likalla on nivelrikkoa lonkissa, ja koska aikakin on kortilla, en todennäköisesti tule koskaan kilpailemaan sen kanssa. Tämä on kuitenkin harrastus, jota Likka rakastaa yli kaiken ja motivoi sitä suuresti.

Ps. Lähde säkin koirasi kanssa omaksi iloksi metsään! Ensi vuonnakin järjestän matalan kynnyksen lajiin tutustumisia melkein joka kuukausi ja irtotreenit pyörivät viikoittain. Nämä treenit sopivat ennen kaikkea heille, jotka kaipaavat arkeensa hauskaa tekemistä ja koiralleen virikettä. Treenit ovat avoimia kaikille roduille ja roduttomille sekä ikäisille.

Myös pentumme Paavo on päässyt hakuilemaan ensimmäisiä kertoja! ❤ Paavon kanssa keskitytään vasta maalimiesten esittelyyn ja siihen, että se ymmärtää saavansa heiltä herkkuja. Videolla Paavo on vasta 9 viikon ikäinen. Varsinaisia välimatkoja pääsemme treenailemaan lisää myöhemmin parin kuukauden päästä kun pennun jalat ovat kasvaneet vähän lisää korkeutta.

Holistinen koirankasvatus

Tämä juttu jatkaa koirankasvatukseen liittyvää sarjaa ja on kirjoitettu alunperin jo vuonna 2009.

Holismi on kreikkaa ja tarkoittaa suoraan käännettynä kokonaisuutta ”holos”. Se on filosofinen käsite, jonka mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Esimerkiksi neuronissa ei ole tietoisuutta, mutta osana aivoja neuroni on osa tietoisuutta. Holismi rikkoo perinteisiä näkemyksiä siinä, että tutkittavana olevat kohteet tulisi pilkkoa osiin, jotta niitä voisi tarkastella. Tällainen ajattelu aiheuttaa kokonaisuuden tarkastelun uudella, monimuotoisemmalla tavalla. Ammatillisissa lähihoitajan opinnoissani törmäsin jatkuvasti holistiseen ihmiskäsitykseen, eli siihen että ihminen on kokonaisuuksiensa summa. Meille hoitajille painotettiin, että kaikkiin ongelmiin löytyy useampi vastaus ja että ihmistä tulisikin hoitaa kokonaisuutena.

fb_img_1547329009477

Myös koirankasvatuksessa haluan noudattaa holismin määritelmää. Luonani asuvat koirat ovat yksilöitä ja niiden hoito ja jalostus on monen pienen asian summa. Kuten edellä on kirjoitettu, viimeisen sadan vuoden ajan ihmiset ovat kasvattaneet koiria lähinnä ulkomuotoa ajatellen. Nykyisin käydäänkin paljon keskustelua niin TV:ssä kuin lehdissäkin koirien perinnöllisistä sairauksista, luonnehäiriöistä ja roduille tyypillisten ominaisuuksien häviämisestä. Nämä ongelmat johtuvat pienistä populaatioista, joissa jalostuspohja kapenee, pelkästään ulkomuotoon pohjautuvista jalostuskriteereistä sekä yhteiskunnan vaatimuksista koiriin nähden.

Kokonaisvaltainen koirankasvatus on ajatus siitä, että kaikki koiran ominaisuudet tulisi jalostuksessa ottaa huomioon ja, että siihen osallistuisivat aktiivisesti kaikki eläimiä rakastavat ja hoitavat osapuolet: liitot, rotuyhdistykset, eläinlääkärit, ulkomuototuomarit, luonnetesti- ja käyttökokeiden tuomarit, kasvattajat, toimihenkilöt ja omistajat.

Yksinkertaisemmillaan se olisi kasvattajan ja kasvatin omistajien yhteistä työtä rodun hyväksi sekä koiran kunnioittamista ainutlaatuisena eläimenä.

u-pennut

Ensimmäiseksi kasvattajan tulisi perehtyä koiran ominaisuuksiin riippumatta rodusta tai käyttötarkoituksesta. Tietynlainen rotusokeus on valitettavan yleistä kasvattajien joukossa ja toisaalta useamman rodun seuraaminen intensiivisesti on aikaa vievää ja työlästäkin puuhaa. Katseen irrottaminen omasta rodusta antaisi kuitenkin uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia niin kasvattamiseen kuin koirien hoitoakin ajatellen. Kasvattajan tulisi kouluttaa itseään erilaisilla kursseilla ja luennoilla sekä päivittää koiratietoisuuttaan tutustumalla aiheen kirjallisuuteen. Myös koiran yleinen historia ja sen merkitys nykypäivään on tärkeää, jotta voisi ymmärtää koiran vaistoja ja käyttäytymismalleja.

Jalostusvalintoja tehdessä tulisi kiinnittää huomiota muihinkin asioihin kuin vain tuloksiin. Kuten yllä olen kirjoittanut, koiran perusterveyden kartoittaminen on tärkeää siinä missä hyvän luonteenkin huomioiminen. Luonteella on merkitystä myös rodun tyypin kannalta, tulisi tietää millainen oman rodun edustajan tulisi olla käyttötarkoitukseensa nähden. Se, että koira pärjää tottelevaisuus-, agility- tai pk-kisoissa ei aina tarkoita sitä, että koira olisi esim. hyvä paimenkoira, mitä colliekin ensisijaisesti mielestäni periaatteessa kuuluisi olla.

Aivan kuin tässä ei olisi jo kylliksi: yhdistelmiä tulisi tarkastella myös populaatiotasolla: mitä annettavaa niillä on ja ennen kaikkea mihin ne sijoittuvat suvullisesti: onko vastaavia yhdistelmiä jo tehty entuudestaan? Onko vanhempia tai sisaruksia käytetty runsaasti jalostukseen?

Paimentavan koiran luonneominaisuudet poikkeavat esim. suojelukokeissa käytetyn koiran ominaisuuksista. Jokainen kasvattaja muodostaa omat näkemyksensä asioihin, mutta itselleni on avautunut paimennuksen kautta melkoisen uusi maailma ja koen, että juuri NE luonteenpiirteet ovat niitä, joita kasvateilleni haluan. Tämä ei tietenkään sulje muita harrastuskenttiä pois, sillä paimentavalta koiralta vaaditaan toimintakykyä, rohkeutta, sinnikkyyttä, itsevarmuutta ja tiettyä määrää ohjaajapehmeyttä työskennellä yksin, mutta valppaana aivan kuten moni muukin laji. Parhaimmillaan colliesta on hyvin moniin erilaisiin harrastuksiin.

ramsesjussikisa122
Ramses agilitykisoissa

Se, että tänä päivänä niin harvoin kasvattajat kykenevät todella mittaamaan koiriensa käyttöarvoa johtuu siitä, että kennelliitot ja rotujärjestöt eivät järjestä rodulle tyypillistä toimintaa tai siihen tarkoitettuja kokeita. Tämä taas johtuu monin paikoin siitä, ettei tehtävään osaavia ihmisiä enää ole. Monien rotujen historia kantautuu niin kauas, että sen todellisten käyttöarvojen taitajat ovat levänneet haudoissaan jo kauan. Tähän on ilokseni tullut muutosta kuluneen 10 vuoden aikana.

Halusimme tai emme, rotujen ominaisuudet alkavat muuttua sitä mukaa kun niiden käyttötarkoitus muuttuu alkuperäisestä vastaamaan nykyistä ihannettamme. Meidän tulee pohtia, mitä se tarkoittaa oman rotumme kannalta.

Aina tämä ei ole ollut hyvä asia, eikä koirien pääkoppa ole pysynyt vauhdissa mukana. Vastauksen siihen, onko meillä todella sellaiseen oikeutta voi jokainen miettiä syvällä sisimmässään. Jos olemme saaneet rotujemme tilan tähän pisteeseen sadassa vuodessa, missä olemme seuraavan sadan vuoden jälkeen?

Minä ja tytöt 2022

Koirien terveyttä tulisi mitata muutenkin kuin perinteisillä testeillä ja kuvauksilla. Rotujärjestöillä on ollut käytössään jo vuosia jonkinlaisia kaavakkeita kasvattajille täytettäväksi, jotta saataisiin enemmän tietoa koirien terveydestä. Valitettavasti näihin kyselyihin vastaavat vain ani harvat. Jos rodussa on tuhansia yksilöitä ja vain 30stä saadaan vastaus, kertooko se rodun tasosta vai jostakin muusta? Kasvattajilla on ainutlaatuinen mahdollisuus seurata kasvattiensa elämää olemalla yhteydessä omistajiin. Kennelliitto on tekemässä uusia seurantalomakkeita rotujärjestöille, jotta nämä voisivat jakaa niitä kasvattajille. Asioihin on tulossa muutoksia, mutta hitaasti. Kasvattajan tietämys kasvateistaan on siis kullan arvoista, tätä on syytä painottaa myös pennun ostajille. Nykyään suositaan myös geenitestausta ja ne ovatkin hyvä apu jalostusvalinnoissa, mutta toisaalta pienessä populaatiossa myös ne rajaavat vaihtoehtoja.

Jos narttu ei selviä synnytyksestä ilman apuja tai peräti joudutaan keisarinleikkaamaan, on syytä pohtia kannattako sitä astuttaa uudelleen. Polttoheikkous ja muut nartun synnynnäiset ongelmat ovat periytyviä ominaisuuksia.

fb_img_1547813317188

Monissa roduissa on vakavia ongelmia koirien kyvyssä synnyttää tai hoitaa pentuja itse. Syyt johtuvat jalostuksen aiheuttamasta rakenteesta, pentujen elinvoimaisuudesta tai korkeasta sukusiitosprosentista. Normaalin lisääntymis- ja hoivavietin ylläpitäminen koirilla on yksi tärkeimpiä kasvattajan tehtäviä, mutta sen laatua ei voida tarkkailla jos siihen ei anneta mahdollisuutta. Jos kasvattajat ”auttavat” rutiininomaisesti koiria astutuksissa, synnytyksissä ja pentujen hoidossa voivat eläinten synnynnäisten käyttäytymismallien puuttuminen jäädä huomaamatta. Olemmeko me ihmiset parempia hoitamaan koiranpentuja kuin narttu itse? Narttujen luonne ja hoivakäyttäytymisen laatu vaikuttavat pentujen varhaisiin elämänkokemuksiin ja siten tulevien luonteiden muovautumiseen. Mielestäni on hälyttävää jos ensikertalainen jalostuskoira päädytään keinosiementämään. Useissa roduissa on tapana ottaa koirista järjestelmällisesti progesteroni-testejä, keinosiementää, käyttää emot ultrassa ja keisarinleikata. Osa näistä toimenpiteistä toki tukee kasvattajaa, mutta jos turvaudutaan kaikkiin vain siksi, että saadaan pennut nartulta ulos, on jotakin vakavasti pielessä. Tämä ei ole myöskään halpa tie. Arvostan kasvattajia ja koiran omistajia, jotka haluavat oppia myös koiran lisääntymiskäytöksestä, tuntevat sikiöt sormituntumalla ja lukevat koiraansa synnytyksen hetkellä.

Kasvattajan tulisi pohtia koirien henkistä kasvua ja sen merkitystä. Tänä päivänä Suomessakin on paljon eroahdistuksesta tavalla tai toisella kärsiviä koiria. Ongelmakäyttäytymistä ja häiriöhaukuntaa. Onkin esitetty väite, jonka mukaan jotakin on vakavasti pielessä ihan koirien kasvattamisessa. Onko kenties luovutusikä liian alhainen, jolloin pienen pennun sosiaalinen kehitys häiriintyy ja se oireilee myöhemmin elämässä? Vai onko vika aina omistajissa, jotka eivät osaa kouluttaa koiraansa? Koira elää ihmisen maailmassa. Sen säännöt ja tavat eivät ole koiralle synnynnäisiä, mutta opittujen asioiden omaksuminen on.

Kykyjensä ansioista koira sopeutuu nopeasti uuteen perheeseen ja leimautuu ihmisiinkin voimakkaasti.

Koiranpennun sanotaan sopeutuvan paremmin ihmisten kanssa elämiseen jos se vieroitetaan aikaisemmin, mutta eikö ihmisen tulisi sopeutua koiraan eikä päin vastoin? Jos kasvattajat havahtuisivat kiinnittämään huomiota koiran kasvuun osana ihmisten yhteiskuntaa, voisi mielestäni moni koira saada paremmat palikat elämälle alusta lähtien. Pentuja siedätettäisiin ja sosiaalistettaisiin alusta asti ajatuksena se, että ne sopeutuvat helpommin muuttuviin olosuhteisiin myös vanhempana. Tässä on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana paljon muutosta. Viimeisten tutkimusten mukaan sopiva luovutusikä pennuille on 7-8 viikkoa ja riippuu hieman rodusta. Moni kasvattaja on alkanut sosiaalistaa ja siedättää pentujaan kaikenlaiseen jo ennen luovutusta.

fb_img_1545317958447

Miltään muulta eläimeltä ei vaadita niin paljon kuin koiralta. Kennelliitolla on suuri merkitys asioiden muuttamisessa. Sijoituskoirien sopimuksiin on tulossa muutoksia, joiden mukaan nartun on oltava pidempään kuin 5 viikon ikään kasvattajan luona, jotta pentujen henkinen kasvu saataisiin hyvälle alulle (muutokset tulivat v.2012 ja vielä uudet kymmenen vuotta myöhemmin 2021) Eläinlääkärit ovat jo vuosia yrittäneet saada muutoksia ajettua Kennelliittoon koskien koirien rotujalostusta. Ulkomuototuomareilta vaaditaankin nykyään entistä tiukempaa seulaa koskien liioiteltuja piirteitä, mutta samalla kennelliitto sanelee säädöksiä, joita ei tunneta missään muualla maailmassa. Liian tiukkaan nivotut säädökset ja mm. geenitestien rajoitukset kaventavat nekin geenipoolia ja laukaisevat suurempia ongelmia. Liian korkea sukusiitos- ja katokerroin ja useiden esi-isien esiintyminen koiran sukutaulussa aiheuttaa häiriöitä niin terveydessä, luonteessa kuin ulkonäössäkin.

Pennunostajien tulisi tutkia koirakirjoja ja tutustua eri rotuihin syvällisesti. Heidän tulisi myös ymmärtää, että koiran omistaminen – on se siten miten pieni tahansa – tarkoittaa aina elämäntapamuutosta. Koira ei ole ihminen, ei lapsen korvike eikä susikaan. Koira on ihan oma lajinsa ja jokainen koira on yksilö, myös rodun sisällä. Ostajien tulisi tarkkaan miettiä mihin heillä on mahdollisuuksia ja ennen kaikkea tarkastella koirarotuja niiden luonteen ja aktiviteetin perusteella.

Ostajilla on suuri vastuu koirien hyvinvoinnista ja siitä millaisista paikoista koiria voi ostaa. Pentutehtailijat menestyvät, koska ihmiset eivät kyseenalaista heitä tai ymmärrä millaisia vaatimuksia koiran vastuulliselle kasvattamiselle tulisi olla.

Ulkonäkö on koiran hankinnassa sivuseikka, vaikka se usein onkin se ensisijainen valintakriteeri. Ostajien tulisi etsiä kasvattaja, jonka kanssa he tulevat myöhemminkin toimeen ja joka on kiinnostunut kasvateistaan myös jatkossa. Jatkossa ostajat kertovat eteen tulevat ongelmat ja hyvätkin asiat kasvattajille, jotta heillä on mahdollisuus kiinnittää asioihin huomiota tulevassa jalostustyössään. Kasvatinomistajien merkitys kasvattajalle on suuri, sillä vain murto-osa hänen koiristaan asuu kotona. Tästä syystä jokaisen rotukoiran hankkijan tulisi olla sen verran kiinnostunut rodustaan, että kantaa kortensa kekoon auttamalla kasvattajaa.

20180322_192654
Frodo ja minä vuonna 2000

Kokonaisvaltainen koiranjalostus pyrkii hahmottamaan koiran eläimenä. Siihen voi vaikuttaa kuka tahansa, joka tuntee asian läheiseksi sydämelleen. Kasvatuksessa tulisi vahvasti tiedostaa koiran historia, nykyisyys ja myös tulevaisuus, jotta asioita saataisiin eteenpäin. Koira on ainutlaatuinen olento muodostaessaan meihin kiinteään siteen ja ihan totta, siitä on pikku hiljaa muodostumassa runsas lukuinen, mutta sisäsiittoinen UHANALAINEN LAJI!

Sen uskollisuus on palkitsevaa ja toisinaan ylitsevoimaista. Yhteiskunnalle koira on tärkeä apulainen, mutta myös meille yksittäisille ihmisille koiran läsnäolo on korvaamaton. Kuka voisi vastustaa iloista pentua tai tyytyväisenä huokaavaa vanhusta? Koiran kanssa eläminen on yksi suurimpia rikkauksia ja voisimme halutessamme oppia niiltä paljon. Koiran sinuun luoma uskollinen katse sulattaa sydämesi. Olen iloisena todennut, että mm koiran koulutus on edennyt viime vuosina paljon ja tieteeseen pohjautuvaa tietoa tulee koko ajan lisää. Tämä ei todellakaan ole mikään valmis polku, vaan vasta alku huikealle seikkailulle yhdessä parhaan ystävämme kanssa.

On mielestäni meidän kaikkien velvollisuutemme kantaa huolta koiran hyvinvoinnista kokonaisuutena myös tulevaisuutta ajatellen.

”Jos taivas on olemassa, varmasti myös meidän koiramme pääsevät sinne. Niiden elämä on niin sidoksissa omiimme, että vaadittaisiin enemmän kuin Arkkienkeli irrottamaan meidät toisistamme.”

Lähteet: Irliskasvattajan peruskurssi, Suomen Irlanninsusikoirien juhlajulkaisusta vuodelta 1994, kirjoittanut Merja Viertokangas

Koirien käyttäytyminen, WSOY 2007, Tuire Kaimio


HETI Ry eli Kokonaisvaltaisen Koiranjalostuksen Tuki Ry http://www.koiranjalostus.fi