Eläinyhteys- nykyihmisen menestystekijä

Elokuun alussa hankin kotiini vanhan kissarouva Bestiksen seuraksi kaksi pientä kissanpentua. Pennut olivat eläneet puolivilleinä maatalon pihapiirissa ja käsittelin niitä viiltosuojahanskoin kun selvitimme 8 pennun pentueen sukupuolet. Jo toisena päivänä meillä ollessaan Godis antoi silittää ensimmäisen kerran ja sain nostettua sen syliini ilman ongelmia. Siskonsa puolestaan on vielä kuukaudenkin jälkeen paljon arempi, mutta seurailee minua jo uteliaana huoneesta toiseen. Minua on aina kiehtonut eläinten ja ihmisten välinen yhteys. Ollessani noin kaksi-vuotias on äitini kirjoittanut minusta päiväkirjaansa: ”Piiku on erityisen kiinnostunut koirista. Jokainen vastaantuleva koira saa Hanna-Marilta kärryjen pohjalta innostuneita kiljahduksia ja höpötystä.” En tiedä mikä luonnonoikku olen, sillä suvussani ei esiinny erityistä rakkautta eläimiin, eikä minulla koskaan ollut omaa koiraa lapsuuskodissani.

Kissanpentu Godis

Oma kiinnostukseni eläimiin on tuntunut synnynnäiseltä, mutta ei ainakaan lähisuvusta periytyvältä. Olen aina suhtautunut eläimiin tuntevina ja ajattelevia olentoina, joihin molemminpuolisen yhteyden rakentaminen on taianomainen juttu. Meillä on eri kieli, aistimme maailman eri lailla ja myös käytöksemme poikkeaa toisistaan. On hienoa pystyä kommunikoimaan keskenämme ja se on minua loputtomasti kiehtova ajatus riippumatta eläinlajista. Sen myötä kotiini on ilmestynyt monia eri eläimiä ja mielestäni kokemukset niiden kanssa ovat rikkautta parhaimmillaan.

Yhdysvaltalainen paleoantropologi Pat Shipman on esittänyt maailmalle hypoteesin, että juuri yhteytemme muihin eläimiin on syy sille, miksi nykyihminen on niin menestynyt. Hän esittää, että ihmiskunnan tarina kaipaa uutta päivitystä. Ihmisen kehityshistoria käsittää noin 2,6 miljoonaa vuotta. Maapallolla on elänyt samanaikaisesti useita eri ihmis- ja apinaihmislajeja. On uskottu, että neandertalinihmisen kuoltua sukupuuttoon noin 40 000 vuotta sitten syntyi nykyinen tilanne, jossa maailmassa on vain yksi ihmislaji, nykyihminen. Ihmisyyden selkeitä erityispiirteitä katsotaan olevan kolme: työkalujen valmistus, kieli ja symboolinen kulttuuri sekä muiden lajien domestikaatio. Pat Shipman esittää, että näitä kolmea yhdistää ja kenties jopa peremmiltään synnytti neljäs nykyihmisen piirre, eläinyhteys. Mikään edellä mainituista piirteistä ei ole vain ihmiselle ainutlaatuinen. Monet eläimet käyttävät työkaluja, niillä on monimutkaista kieltä, jopa lauserakenteita ja ne elävät symbioottisessa suhteessa toisiinsa. Ihmisellä kuitenkin nämä piirteet ovat ainutlaatuisia mittakaavassaan ja monimutkaisuudessaan ja niillä on ollut tärkeä rooli evoluutiossamme.

Jucaides Cayla Cahaya ”Piiku”

Esinekulttuuri eli työkalujen valmistaminen on ihmisyyden piirteistä vanhin, noin 2,5 miljoonaa vuotta vanha. Alkuihminen oppi käyttämään teroitettuja kiviä ja luita esimerkiksi iskemiseen, kaapimiseen ja leikkaamiseen. Oleellista on, että työkalujen käyttö lisääntyi huomattavasti lihan syömisen myötä. Ihminen ei tuohon aikaan ollut kovin kummoinen kilpailija sen ajan suurpedoille ja työkalut helpottivat toimintaa. Niillä voitiin nopeasti leikata raatoja ja päästiin käsiksi luuytimeen, johon muilla pedoilla ei ollut keinoja. Eläminen luonnon armoilla tuohon aikaan on maailmankuva, jota nykyihmisen on vaikeaa käsittää. Ympäröivää luontoa tuli jatkuvasti tarkkailla ja ennakoida selviytymisen vuoksi. Ihmisryhmät, jotka käyttivät aikaa eläinten seuraamiseen ja käyttäytymisen tarkkailuun menestyivät paremmin. Metsästysretket monimutkaistuivat ja materiaalien käyttö laajeni.

Minä ja parta-agamani Taisto vuonna 2015.

Niin kutsutun kognitiivisen vallankumouksen aikana (80 000-30000 vuotta sitten) ihmisen kokema kehitys hämmästyttää tutkijoita edelleen. Ei osata täysin selittää, miksi 200 000 vuotta vanhalla lajilla äkkiä ajattelutapa tehostui ja moderni käyttäytyminen alkoi. Fyysisesti mikään ei muuttunut, mutta nyt kehitys oli ihmisen olemassaoloon nähden todella nopeaa. Seurauksena ihminen käytti yhä enemmän työkaluja, teki luolamaalauksia, taidetta ja mm alkoi haudata kuolleensa rituaalimenoin. Luolamaalaukset käsittelevät lähes poikkeuksetta eläimiä ja niistä tehtyjä kuvia löytyykin ympäri maailmaa runsaasti. Vain harvoin maalauksissa kuvataan maisemaa, säätä tai esimerkiksi kasvikuntaa, joka oli ihmiskunnalle tärkeä ravinnon lähde. Aivan kuin ihminen olisi jo tuolloin pohtinut ihmisen ja eläimen välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Vähintäänkin eläinten tarkkailun katsottiin olevan tarpeeksi tärkeää, jotta se taltioitiin tuleville polville. Maalauksissa kuvataan hyvinkin yksityiskohtaisesti eläinten käyttäytymistä, ulkonäköä ja sukupuolieroja. Taide keskittyi siis kertomaan eläimistä ja halusta tarkkailla sekä oppia ymmärtämään niitä. Pat Shipman esittää hypoteesissaan, että eläinyhteys on erityinen, ikivanha ihmiselämän malli. Miltään muulta ihmislajilta ei ole arkeologisten tutkimusten perusteella löytynyt vastaavaa ja se voi hyvinkin olla syy sille, miksi homo sapiens menestyi neandertalilaisten sijaan.

Minä ja tehtotytöt talvella 2022

Matkustat minne tahansa maapallolla, ihminen ei elä yksin. Kulttuurimme sisältää muitakin eläimiä kuin ihmisiä. Biologit ovat vasta nyt antaneet kotieläimille sen kunnioituksen mitä ne ansaitsevat: domestikoituja eläimiä on alettu tutkia vasta viimeisen 15 vuoden aikana. On mielenkiintoista, että juuri koira on ihmisen vanhin kumppani, meillä on noin 30 000 vuotta yhteistä historiaa. Koira domestikoitui kauan ennen muita kotieläimiä, jotka ilmestyivät noin 10 000 vuotta sitten. Koiralla ja eläinyhteydellä voikin olla suurempi merkitys kehityksellemme kuin ymmärrämmekään. Alkukantaisissa kulttuureissa ympäri maailmaa on edelleen tapana kesyttää erilaisia eläimiä. Koiran domestikaatio on kuitenkin monella tapaa merkillistä: koira on peto, ei kasvissyöjä kuten monet muut domestikoidut eläinlajit. Koiran käyttötarkoitus on voinut olla kumppani ja tärkeä apu metsällä, mutta ruuanlähteenä se on ollut toissijainen. Selvää on, että ihmisryhmät, joilla oli käytössään koiria selvisivät paremmin ja menestyivät. Suhde eläimiin voi olla syy sille, miksi ihminen kykeni levittäytymään kaikkialle kun eläimistä saatu hyöty mahdollisti liikkumisen laajemmin. Domestikoidut eläimet toivat ihmisille lisää voimaa, nopeutta ja aistien herkkyyttä.

Pat Shipman esittää, että eläinyhteys on ihmisen tärkein ihmisyyden piirre ja sillä on ensisijainen vaikutus geeneihin ja evoluutioon. Eläinyhteys on ihmisen tarve ymmärtää ja pyrkiä yhteyteen muiden eläinten kanssa. Shipman esittää, että ajan myötä evoluutio vahvisti eläinyhteyteen liittyviä geenimuotoja. Näitä on esimerkiksi laktoosin sietokyky. Homo sapiensin ainutlaatuinen, monimutkaistuva kulttuuri kertoo synnynnäisestä evoluutiosta ja geenimuutoksista. Sukupolvien myötä ne ominaisuudet, jotka veivät lajia eteenpäin vahvistuivat: meistä tuli yhä taiteellisempia, näppärämpiä, luovempia ja kykenimme yhä monimutkaisempaan kolmiulotteiseen hahmottamiseen. Geenit loivat tarpeen ihmisten erilaisille kyvyille: toiset meistä ovat erityisen taitavia laulajia, toiset kädentaitajia. Toisilla meistä on erityinen kyky luoda yhteys eläimiin. Muuttuva ihmiskunta on ollut ajan myötä yhä herkempi eläimille.

Minä ja kesälammas Vattu 2020

Tämä herättää minussa vallankumouksellisia ajatuksia. Olen aina pitänyt itseäni ikään kuin sukuni oikkuna. En osaa selittää tarvettani elää ja viettää aikaa eläinten kanssa ja ennen kaikkea muodostaa vahva yhteys niiden kanssa. Koirien kasvatus ja nyt myös toiminimellä muiden ihmisten ja heidän koiriensa kouluttaminen on elämäntapani ja tuntuu minusta vahvasti sisäisesti oikealle. Tuntuukin hienolle, että tapani olla olemassa olisi ikivanha piirre, jota minä olemassaoloni kautta toteutan. Olen looginen tulos evoluutiosta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että eläinyhteys ja herkkyys eläinten käyttäytymisen seuraamiseen ei ole sinällään hyvä tai paha, mutta sitä on aikojen saatossa käytetty molempiin. On minun vastuuni toimia eläinkunnan ja omien lemmikkieni hyväksi.

Tätä kirjoittaessa kissanpentuni Godis hyppää äkkiä syliini, hajottaa muistiinpanoni ympäriinsä, aloittaa voimakkaan kehräyksen ja heittäytyy kyljelleen silityksiä vaatien. Uskonpa, että on aika vastata sen toivomukseen.

Koiran roolista ihmisen vanhimpana kumppanina on tulossa pian oma blogikirjoitus.

Tämä kirjoitus pohjaa:

Tiina Raevaara: Minä, koira ja yhteiskunta

Pat Shipman: Animal Connection

Katso muut lähteet täältä

Tehotytöt paimentaa kesällä

Kesällä päästiin taas paimentamaan Usvanummentilalle ja saimme todella kivaa treeniä sekä Piikulle, että Lotalle! Olen valtavan innoissani tyttöjen kehittymisestä lajissa ja on hurjan innostavaa suunnitella ensi vuodelle vaikka paimennuksen esikoetta. Syksyllä on kuitenkin viralliseen taipumuskokeeseen menossa ensin Pimu.

26.7 Paimentamassa Usvanummentilalla Piikun ja Lotan kanssa. Piiku työskenteli jo tehtävissä omalla vuorolla: treenattiin lampaiden ottamista häkistä, kuljetusta ison laitumen ympäri ja häkittämistä takaisin. Piiku osaa lukea eläimiä huomattavasti paremmin kuin minä ja olemme valmentaja Mervin kanssa yhdessä aivan haltioissamme tästä kehityskaaresta! Piiku oli kuulemma aivan innoissaan saadessaan ihan oikeita työtehtäviä ja Mervin sanoin ilme oli varsin haltioitunut. 💗🐑 Voi mun pieni nöpönassuni, kyllä se on niin mainio tapaus! Hienosti se tässäkin lajissa yrittää paikkailla mun virheitä.

Lotta puolestaan treenaili pyörössä ensimmäistä kertaa vapaana (liinan kanssa) eläinten pysäyttämistä ja suuntia. Osasi niin hyvin, että Mervin epäili meidän salaa harjoitelleen parin kk aikana, mutta ei me kyllä olla 😂 Lotalla on välillä vielä kakan syömistä, mutta focus on todella hienosti eläimissä. Toisaalta se on rauhoittanut valtavasti itseään sitten viime kevään ekojen treenejen.

Molemmat tytöt ovat lampaille hurjan kilttejä, ottavat hyvin ohjeita vastaan ja Piikulla alkaa olla jo luottoa sen verran, että voin pyytää sitä tekemään jotakin ilman, että se heti nostaa käpälät pystyyn ja luopuu leikistä. Piiku on herkkä ja kohtelias kuin urhea pikku possu.

28.7 Paimentamassa iltapuhteella naapurissa. Lotta käväisi laitsalla vain nopeasti, sille tuli jokin outo halu poistua alueelta, joten en alkanut pakottamaankaan. Katsotaan ensi kerralla uudelleen. Pimu kävi katsomassa lampaita pienessä neliön mallisessa aitauksessa. Kiersimme poispäin ajoa lampaiden takana ja yritin saada sen innostumaan suunnista. Muutama hyvä kierto sillä oli, mutta todella paljon kakan syöntiä ja turhautuessaan haukkua.

Piiku isolla laitsalla yritti ensin kanssani peruskuljetusta erittäin liikkuvilla lampailla, joilla oli kova veto kavereiden luokse. Siitä ei tullut yhtään mitään. Piiku yritti parhaansa ja olin jo luovuttamassa, mutta sitten Maiju sai ylipuhuttua minut kokeilemaan vielä kerran. Saimmekin hyviä kuljetuksia laitsan takareunalla aikaiseksi ja Piiku haki hyvin itse tasapainoa. Toivon, että saisimme kokemusta myös Maijun lampailta, koska silloin voisimme treenata naapurissakin silloin tällöin. Tästä jäi loppujen lopuksi hyvä fiilis, että kokeillaan uudelleenkin! Piikulla pysyi lopulta hyvin motivaatiokin yllä.

Likkakin pääsi melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen katsomaan lampaita ja työstimme asiaa liinassa. Sehän omasta mielestään osaa kaiken kyllä, mutta oikeasti sen into eläimiin vain räjäyttäisi lauman. Siksi mennään poispäin ajoa liinassa ja ohjeistan sitä suuntiin. Pitäisi opettaa sille jokin pysähtymiskäksy suuntien lisäksi, voisi auttaa asiaa 😀 Mutta Likan kanssa olen itse ihan hukassa, ja niin on vähän Maijukin. Likka ei ole paimennuslinjaa ja sen tekeminen on hyvin erilaista kuin Maijun paimenlinjaisten bortsujen. Ei se ihan niin mene, että bortsu kuin bortsu osaa luonnostaan 😉

Piiku vviime vuonna

11.8. Usvanummentilalla paimentamassa Piikun ja Lotan kanssa. Lämmin päivä. Lotta aloitti pyörössä. Se vaikutti jotenkin varovaisella lampaiden kanssa, poissa on innokas ja tarmokas tyttö. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta asia parani silmin nähden kun otettiin liina ekan kerran kokonaan pois. Lotta teki ekan kerran peruskuljetusta ja haki itse suunnan vaihtoja. Toisaalta se myös söi kakkaa jonkin verran.. Toisella kierroksella se hakeutui itse varjoon ja mietittiin voiko lämmin päivä vaikuttaa siihen, vai onko se jotenkin muuten kipeä. Jäi vähän huolestunut fiilis sen yleisvoinnista.

Piiku puolestaan työskenteli laitsalla. Tehtiin rataa, jossa peruskuljetusta, silta, pujottelua, laidunnus ja mm kapea kuja. Selvisimme vähän yllättäen kujalle asti, mutta Piiku ei vielä oikein ymmärtänyt kapean kujan funktiota, kun ei koskaan olla sellaista vielä tehty ja muutenkin hakeutui jostakin syystä lampaiden ja aidan väliin, mikä puski eläimet juuri väärään suuntaan. Seuraavalla kierroksella harjoiteltiin suuntia ja saatiin asiasta kotiläksyjäkin! Tätä aletaankin harjoitella kaikkien kanssa ihan täällä kotona! On ihan mielettömän mukavaa, että voidaan jo treenata tyttöjen kanssa erilaisia perustehtäviä, varsinkin Piikun kanssa on tehty liki 2v töitä, että ollaan päästy tähän pisteeseen. Super innostavaa taas ja toivottavasti päästään treenaamaan vielä syksyllä, lähinnä taloudellisista syistä.

Koiran sisäsyntyinen käyttäytyminen

Koiran käyttäytyminen koostuu geneettisestä pohjasta, mutta myös oppiminen ja kokemukset vaikuttavat. Usein mediassa keskitytään enemmän koirien älykkyyteen, mutta ammattilaisia kiinnostaa koiran sisäsyntyisen käyttäytymisen ohjaaminen. Synnynnäiset käyttäytymismallit ovat lähtöisin geeneistä, sillä ne määrittelevät milloin jokin käyttäytyminen ilmaantuu. Tämän tyyppinen käyttäytyminen ilmestyy ilman oppimista, kunhan ympäristössä on sopivia ärsykkeitä. Aikoinaan tällaisten ”vaistojen ja viettien” oletettiin olevan perusta kaikelle käyttäytymiselle, mutta nykytiede on todistanut, ettei kaikki käyttäytyminen ole sisäsyntyistä ja yleensäkin se on huomattavasti paljon monimutkaisempi järjestelmä kuin on uskottu. Oppimisen myötä nämä mallit muodostavat ketjuja.

Toisia asioita koira oppii nopeasti ja toisia taas hitaasti. Mitä kiinteämpi käytösmalli on, sen vaikeampaa siihen on koulutuksella vaikuttaa, varsinkin jos koira on jo ehtinyt toteuttaa itseään. Tämä johtuu siitä, että suurin osa sisäsyntyisistä käytösmalleista on itsessään palkitsevia: palloa jahtaava koira saa tyydytystä toiminnasta ja jahtaamishalu vahvistuu jo pelkästä pallon näkemisestä. Helpoiten näitä malleja voikin muokata siinä vaiheessa, kun jokin tietty käytös on vasta puhkeamassa, kuten pentuna tai myöhemmin murrosiässä. Se milloin, jos lainkaan, mikäkin käytös ilmenee riippuu koiran perimästä. Koiran koulutuksessa ei aina olekaan tärkeää miten jokin asia opetetaan, vaan milloin. Joskus paras vaihtoehto käytöksen muokkaamiseen on pitää koira mahdollisimman paljon erossa sen laukaisevista ärsykkeistä ja toisinaan voimme suunnata käyttäytymisen johonkin sallittuun toimintaan.

Omat koirat Missy, Mette ja Maya keväällä 2013

Jos koira on tehtäväänsä sopiva tällaiset käyttäytymismallit, kuten metsästäminen, ovat omiaan sen käyttötarkoituksessa. Bordercollie herää paimentamaan nähdessään lampaita, vihikoira saa vainun, terrieri säntää liikkuvan kohteen kimppuun ja seisojat ilmoittavat saalista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne automaattisesti olisivat kaikki hyviä näissä taidoissa, vaan sisäisen käytöksen lisäksi koirilla riittää myös opeteltavaa. Kasvattajien tehtävänä onkin valita jalostukseen koiria, joilla luontaiset kyvyt ovat muita paremmat mikäli nämä ominaisuudet ovat haluamisen arvoisia. On tärkeää muistaa, että myös synnytys ja pienten pentujen hoivaaminen on koiralle sisäsyntyistä. Kasvattajien tulisikin pitää tämä mielessä ja kiinnittää emojen hoivaviettiin huomiota. Monet koirien toimintatavat rakentuvat kiinteistä käytössarjoista, jotka ympäristön ärsykkeet käynnistävät. Esimerkiksi astuva uros voi opetella nartun kosimista harjoituksen avulla, mutta oikealla hetkellä se sisäsyntyisesti tietää mitä pitää tehdä. Tällaiseenkin luonnon ohjaamaan elinvoimaisuuteen tulisi kiinnittää huomiota ja sitä tulisi vaalia. Vastaavanlaiset mallit ovat elintärkeitä, eivätkä siksi ole kadonneet kehityksen myötä. Ihmisen ohjaama jalostus voi kuitenkin aiheuttaa häiriötä myös sisäsyntyiseen käyttäytymiseen.

Vuonna 2013 Wilya huskyvaljakkoni johdossa

Metsästyskäyttäytyminen on koiralla vielä hyvin tallella, vaikka kyseessä ei olisikaan perinteinen metsästyskoira. Koiraeläimet saalistajina ovat tottuneet etsimään, vaanimaan, ajamaan takaa, tarttumaan, tappamaan, paloittelemaan ja syömään saaliinsa. Se, miten voimakkaasti tällainen käyttäytymisketju heijastuu koiran käyttäytymisessä on kiinni sen perimästä ja opituista asioista. Ketjun osion voimakkuus ja muoto koiran käytöksessä vaihtelee paljonkin. Luonnonvaraisilla eläimillä näin ei ole. Metsästyskäyttäytymisen lisäksi  koiraeläimillä on myös puolustukseen liittyviä vahvoja sisäsyntyisiä käytösmalleja, sillä niillä on myös luonnollisia saalistajia. Tällaisia liikesarjoja ovat muun muassa pakeneminen, vaaran välttely ja uhalta puolustautuminen. Koirilla on rotujen sisälläkin suuria eroja siinä käyttävätkö ne esimerkiksi hampaita puolustaessaan itseään ja mikä niiden turhautumisen sietokyky on. Tässä asiassa haluankin taas painottaa kasvattajien vastuuta rotuaan kohtaan.

Lisääntymiseen liittyvät käyttäytymismallit ovat säilyneet koirilla vielä hyvin, mutta metsästykseen liittyvässä liikesarjassa on suuria eroja. Liikkeen osien välillä voi olla aukkoja tai koira voi hypätä osasta toiseen ja aloittaa jostakin muusta kuin etsimisestä. Toisilla koirilla taas esiintyy vain yhtä ketjun osaa, ne eivät siirry siinä eteenpäin eikä se näin ollen johda mihinkään. Jalostuksella on varmasti ollut vaikutuksensa myös tässä asiassa: lampaita tappava paimenkoira tai saaliista luopuva metsästyskoira eivät varmastikaan ole jatkaneet sukua. Tämän päivän seurakoirissa tällaisilla ominaisuuksilla ei katsota olevan niin väliä, joten lisääntymään pääsevät myös nämä koirat.

Eri koiratyypeille ominaisia liikemalleja:

Luonnonvarainen tyyppi: etsiminen > tuijotus > vaaniminen > takaa-ajo > tarttumispurenta > tappopurenta

Laumanvartijakoira: etsiminen > tuijotus > vaaniminen > takaa-ajo > tarttumispurenta > tappopurenta

Paimenkoira: etsiminen > tuijotus > vaaniminen > takaa-ajo > tarttumispurenta > tappopurenta

Ajokoira:  etsiminen > Ajohaukku > takaa-ajo > tarttumispurenta > tappopurenta

Seisoja: etsiminen > tuijotus > vaaniminen > takaa-ajo > tarttumispurenta > tappopurenta

Noutaja: etsiminen > tuijotus > vaaniminen > takaa-ajo > tarttumispurenta > tappopurenta

(ei osoita, vahva käytös)

Akita Lifedream Joka Mustin rennossa jälkipäivässä

Ajokoirilta, vinttikoirilta ja terriereiltä löytyy yleensä kokonainen metsästykseen liittyvä käyttäytymisketju. Ne etsivät saaliin, ajavat sitä takaa, tarttuvat siihen ja purevat sen hengiltä. Ne saattavat jopa paloitella ja syödä aarteensa. Brasilian terrierini Missy oli todistetusti toimiva rottakoira. Sen sijaan noutajat ja vesikoirat etsivät kyllä kohteen, mutta niille ilmeistä on saaliin kantaminen. Tappopurenta ei ole toivottu ominaisuus, sillä koira tuo linnun metsästäjälle kokonaisena. Seisovat kanakoirat puolestaan ovat etsijöitä. Ne osoittavat metsästäjälle saaliin sen havaittuaan nostamalla toisen etujalan. Paimenkoirat työskentelevät käyttäen hyväkseen käyttäytymisketjun ensimmäisiä vaiheita: ne etsivät, vaanivat (tuijotus) ja ajavat takaa. Laumanvartijat ovat mielenkiintoinen koiraryhmä, sillä niillä ei yleensä esiinny LAINKAAN metsästyskäyttäytymistä.

Koska koiran ei ole tarvinnut yhdistää metsästyskäyttäytymistä syömiseen, on varsinainen tappopurenta ja saaliin syöminen hävinnyt joidenkin koirien käyttäytymisestä. Ne saattavat myös ilmentää tätä käytöstä kaikenlaista ei elävää kohtaan kuten polkupyörät tai liikkuvat lelut. Monesti esim. autojen jahtaus voi johtua myös pelosta kovaa kohti liikkuvaa objektia kohtaan. Vaikka koiraa ei käytettäisi metsästykseen, niillä voi silti esiintyä tarve käyttäytyä ketjun mukaisesti. Jos koiralta tämä mahdollisuus kielletään, se saattaa purkautua pitkästymisenä ja turhautumisena. Henkinen pahoinvointi voi ilmetä ongelmakäyttäytymisenä. Koiran halu toteuttaa itseään on aito ja kumpuaa sen perimästä. Siksi sekä koira, että sen omistaja ovat onnellisempia silloin kun koiran kyvyt vastaavat niitä mahdollisuuksia, joita sille on todellisuudessakin tarjolla. Monet työkoirat tai työkoiriksi linjatut rodut voivat olla omistajilleen haastavia, jos niille ei tarjota mahdollisuutta sisäsyntyiseen käyttäytymiseen. Esimerkkinä paimenkoirat ja metsästyskoirat. Tästäkin syystä rotuvalinta koiraa hankkiessa on äärimmäisen tärkeä asia tulevaisuuden mutkattoman yhteiselon kannalta. Metsästysviettisen koiran vapaaksi päästäminen muualle kuin aidatulle alueelle on hyvin kyseenalaista. Valitettavasti menetin kissani juuri tämänkaltaisessa tilanteessa kesällä 2022 kun kesämökkiläisen irtokoira puri kissan hengiltä omassa pihapiirissä. On meidän ihmisten vastuu omistajina tarjota koiralle sopivat puitteet elää ja toteuttaa itseään kuitenkin niin, ettei siitä aiheudu kanssaeläjille ongelmia.

Lifedream Af Ládugård Shere Khan tutustumassa koiriin.

Erot metsästyskäyttäytymisessä saattavat selittää monia rotujen välisiä eroja koirien käyttäytymisessä. Sitä, milloin mikäkin käytösmalli puhkeaa nuoren koiran käyttäytymiseen on hyvin vähän tutkittua tietoa. Jalostuksessa nuorien koirien käyttäminen (alle 2v) suvun jatkamiseen on kyseenalaista, sillä niin moni käytös puhkeaa vasta murrosiän aikaan tai jopa sen jälkeen. Eri yksilöiden ja rotujen kehittyminen eroavat niin suuresti toisistaan, että tässä onkin melkoisesti tutkimus-sarkaa. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että roduissa on eroja mitä tulee oppimiskykyyn. Koiria ei todellakaan voi laittaa samalle viivalle ja olettaa niiden oppivan yhtä nopeasti tai käyttäytyvän samalla tavalla. Jalostuksen aiheuttamat ulkoiset erot ovat muuttaneet koirien aivojen kokoa ja rakennetta, jolla on myös selkeä yhteys koirien käytökseen.

Katso lähteet täältä

Ilmaisutreenejä

4.6 Tänään Piiku ja Likka pääsivät hakuilemaan! Ukkonen oli juuri ohittanut maaston ja aurinko alkoi paistaa. Lämmin oli. Piikulle tein 5 pistoa, joista joka toinen ilmaisulla. Piikulle opetin irtorullan vahvasti noudon avulla ja yhdistin aika nopeasti näytölle lähdön mukaan ketjuun. Tänään oli Likan ihka ensimmäinen ilmaisutreeni metsässä. Olemme harjoitelleen rullan tuomista toki muuten. Vähän oli ensin hämmästynyt, että mitä nyt pitää tehdä ja sitten väliaikaisesti motivaatiokin oli hukassa, mutta lopulta saatiin hyviä onnistumisia. Päätettiin treenit kahteen hyvään etsintään täydestä syvyydessä suorapalkalla, jottei päivä ihan mennyt Likasta pilalle 😂

Seuraavaksi muutetaan harjoitusta siten, että palkkaan itse rullan tuonnista purkkiherkulla koska haluan motivaatiosta rullan tuomiselle maalimieheltä vahvan. Pelkkä lihapulla ei selvästikään riitä😂. Muutama toisto ja erilliset näytölle lähdöt. Hyvä tästäkin tulee jahka Likka hoksaa yhdistää asiat toisiinsa. 💗 Mahtavaa päästä vihdoin työstämään ilmaisua myös sille! 🤩

6.6 Tänään kallioisessa maastossa Lotan ja Pimun hakutreeneissä. Lotta haki kaikki kuusi ukkoa valtavalla motivaatiolla ja vaikka selvästi alkoi lopussa vähän väsy jo painaa, etsi hienosti. Tokalle pistolle tarvittiin toinen kierros keskilinjan kautta kun kanervikossa makaava maalimies ei vaan osunut nenään. Vika pisto ilman apua. Lotalle otin myös pienen rullan noudon treenin päätteeksi ja se sujui hyvin. Seuraavaksi sitten maalimies mukaan.

Pimu puolestaan haki avuilla kuusi maalimiestä, yksi täydessä, loput puolessa syvyydessä. Käytettiin apuna ääntä ja puolipakenevia maalimiehiä. Pimu, joka helposti kääntynyt takaisin jos matka on ollut liian pitkä, teki nyt hienosti töitä jokaisella pistolla, vaikka maasto oli hankalaa. Todella ylpeä siitä! 💗

Ihanaa on lähteä välillä kahdestaan pikku siskojen kanssa liikenteeseen. Perinteisen loppuriehan aikaan huomaan, miten paljon hyvää Lotalle tekee olla välillä se vanhin ja isosiskona Pimulle. Pimu tosin ei ehdi Lotasta mallia ottamaan, vaan juoksee yhtenä jätkistä vaan kilpaa poluilla, se rakastaa kirittää ja juosta! 😂🙈

11.6 Tänään hakutreeneissä Likka ja Piiku saivat lyhyttä ilmaisutreeniä. Olen molempiin valtavan tyytyväinen!! 💗💗 Sää oli lämmin, vaikka treenattiin illansuussa, joten suunnittelin harjoitukset kaikille sen mukaan. Meitä oli vain kolme treenaajaa, joten videota ei valitettavasti saatu. Tässä muistiinpanot :

Piiku ja norjalainen kiinteärulla

Piikulle ekalla kierroksella neljä pistoa hyviin piiloihin irtorullailmaisulla. Oli tosi jännää nähdä sen katoavan maastoon ja tulevan sieltä Rulla suussa!! En tiennyt itsekään missä maalimiehet olivat, joten näytöllä Piiku ihan oikeasti näytti minulle missä ukot olivat. Kahdelle ensimmäiselle pistolle otettiin ääniapu. Sen toiminta on selkeää ja järjestelmällistä. Väsyessään se saattaa unohtaa näytöllä missä ukko on, mutta lisäkäskystä jatkaa heti matkaa. Tokalla pistolla ihmeteltiin, kun maalimies oli unohtanut jäädä piiloon näyttöä varten ja oli jo puolimatkassa seuraavaan piiloon kun ryskyttiin Piikun kanssa paikalle 😂 kolmannella pistolla Piiku kääntyi väärään suuntaan näytöllä, pysähdyttiin. Katsoin sitä ja kysyin ”missä SEPPO?” ja se kääntyi ja lähti uudelleen näyttämään. 💗 Tämä käytös lisääntyy mitä väsyneempi se on. Toisaalta, ajatus selkeästi pysyy mukana. Neljännellä pistolla sattui kämmi kun se tiputti rullan n. 10m ennen keskilinjaa ja jäi sitä sitten etsimään. Kun Rulla ei heti löytänyt, se lähti juoksemaan takaisin maalimiehelle. Onneksi Reetta oli ajantasalla eikä palkannut sitä, joten haettiin yhdessä Rulla keskilinjalle. Väsymyksestä huolimatta Piiku lähti näytölle hyvin ja juoksi suoraan maalimiehelle. 💗 Tokalla kierroksella otin sille kaksi piiloa partiomaisesti. Se kesti ehkä kolme minuuttia, sen verran taitavasti oli nenä auki, vaikka alue oli suht iso. 😂

Piikulle pitäisi nyt alkaa harjoitella kiinteää rullaa. Sen into tehdä on sydäntä lämmittävää. Sen koulutus on ollut helppoa, mutta kiinteän rullan opettaminen kyllä jännittää. Piiku on varmasti niitä koiria, joilla Rulla on kokoajan suussa, ihan vain varmuuden vuoksi 😂🙈

Likalle ekalle kierrokselle kuusi rullan tuomista maalimieheltä. Likka oli ihmeissään ja vähän pettynytkin kun ei tarvinnut etsiä ketään mistään, vaan jotakin typerää rullaa piti tuoda. Mutta kun palkka oli sama ihana purkki, niin kyllähän sitä sitten saattoi tuoda. Toisinaan Rulla ei heti maastossa löytynytkään ja silloin tultiin takaisin hakemaan lisäapua. Sain liitettyä käytökseen myös sivulle tulon, mistä olin tosi iloinen. Tokalla kierroksella tehtiin ensin kaksi pistoa piiloille rullan kanssa. Palkkasin edelleen itse purkilla. Eli hommassa oli jo mukana etsimistä. Valitettavasti Likka otti ekalla pistolla rullan kuulemma hyvin suuhun, mutta se sotkeutuikin maalimiehen naamioverkkoon. Jouduttiin ottamaan uusiksi kun Likka tuli keskilinjalle ilman rullaa. Toka pisto oli ihan täydellinen: Likka haki maalimiehen, nappasi rullan ja toi sen minulle. Vuolaat palkat ja kehut. Kolmas ja neljäs pisto olivat näkyvillä ja lähempänä ja niihin lisättiin myös näyttö. Likka haki hyvin rullan minulle, minä kytkin sen kiinni ja lähdettiin näytölle Seppo-käskyllä. Maalimiehen samalla kutsuessa Likka tajusi lähteä takaisin maastoon, mutta tämä vaatii vielä toistoja ennen kuin käytöksestä tulee varma.

Tämä oli kuitenkin vasta toinen treeni irtorullalla, joten siihen nähden mielettömän hyvää edistystä myös Likalla!! Super hienoa saada sillekin ilmaisua mukaan!

Molemmille tekniset, kehittävät treenit. Aivan mieletöntä saada hommaan mukaan ilmaisu 🥰🔥🔥

2.7 Tänään mentiin hakuilemaan vasta yhdeksän jälkeen kuumuuden takia. Oli noin 24 astetta, joten otettiin kaikille koirille 4 pistoa. Suurimman osan kanssa treenasimme ilmaisua. Likalle olen treenannut irtorullaa patukoilla ja se sujuu hienosti. Pari kertaa olen nyt kokeillut sille kiinteää rullaa, jossa Letkun mallinen norjalainen Rulla, ja tässä kokeillaan ensin sen tuomista minulle irtorullana, vaatii vielä vähän työtä. Kiinteää rullaa Likka pääsi myös kokeilemaan, mutta vaikka se ottaa käskystä rullan suuhun luonani, se ei ymmärrä vielä yhdistää tätä maalimieheen. No, hitaasti hyvä tulee.

Lopuksi otettiin kaksi pistoa täyteen syvyyteen vanhalla ja tutulla irtorullalla ja Likka haki tosi hienosti sen ja lähti näytölle täyteen syvyyteen nyt ensimmäistä kertaa. Olen niin ylpeä siitä!! Se oppii vähän eri lailla kuin Piiku (joka oppii kuin itsestään kaiken), joten saan sopivasti haastetta sen kouluttamisesta. 💗 Treenit lopetettiin puolen yön aikaan uinnilla ja siitähän Likka tykkäsi!

Piiku pääsi kokeilemaan kiinteää rullaa ensimmäistä kertaa. Otin neljä pistoa puoleen syvyyteen ilmaisulla ja näytöllä. Harjoiteltiin toki ensin pari kertaa maalimies näkyvillä ja lyhyellä matkalla, mutta Piiku tajusi nopeasti homman idean. Piikun koulutus on kyllä äärettömän helppoa, se keksii itse yhdistää asioita toisiinsa, joten pääsen helpolla!! Piikulla kesti hetken keksiä miten rullan kanssa juostaan ja rullan ottamista suuhun tuen vielä sanallisella vihjeellä, mutta tämä tuntuu kyllä super hyvälle!! Super Piikanen 💗 Tuhannet kiitokset treenikavereille, meillä oli tunnelmallinen, mutta samalla kaikille onnistunut ilta!

Näiden treenien jälkeen tyttöjen ilmaisua on vahvistettu lyhyillä rullatreeneillä silloin tällöin. Tällä hetkellä Piikulla on jo kaulassa kiinteärulla ja se ilmaisee hyvin lyhyellä matkalla. Likalla puolestaan jatketaan vielä irtorullan kanssa ainakin siihen asti, että saan kokonaisen ketjun näyttöineen aikaiseksi. Voipi olla, että Likalle rullaksi tulee pannassa roikkuva i-mallinen rulla, joka on kotona jo odottamassa oikeaa hetkeä.

Lue seuraavat treenit kesäloma 2022-postauksesta, täältä.

Koiran tietoisuus ja tunteet

Sosiaalinen oppimiskyky ja yhteistyöhalukkuus ovat olleet ominaisuuksia, jotka ovat edistäneet niin ihmisen kuin koirankin menestymistä evoluutiossa. Jotta eläin kykenisi toimimaan laumassa, sen pitää olla tietoinen itsestään ja teoistaan. Tunteet toimivat jonkinlaisena työkaluna sosiaalisessa kanssakäymisessä ja auttavat käytöksen hallinnassa. Jakaessaan elintilansa ihmisen kanssa koira on sisäistänyt monia ihmiselle ominaisia toimintamalleja ja sen käytökseen on vuosituhansien aikana tullut paljon piirteitä, jotka auttavat sitä sopeutumaan ihmisten maailmaan. Eläinten sosiaaliset ja kognitiiviset taidot tulevat esiin muun muassa pyrkimyksessä vuorovaikutukseen, mutta myös kiintymyksessä ja lojaaliudessa. Koirien käyttäytymisen kehitys eroaa sudesta ja muista luonnonvaraisista eläimistä, sillä kesyyntyminen on tuonut koiraan lisää sosiaalisuutta ja halun ihmisen kanssa toimimiseen. Koira ei ole kovin älykäs eläin jos verrataan esimerkiksi suteen tai vaikkapa varikseen, mutta tärkeintä onkin, että se on erittäin hyvin sopeutunut elämään ihmisen kanssa.

On vaikeaa tutkia millä tasolla eläimet tietävät mitä tekevät. Tietoisuuteen tarvitaan:

  • mahdollisuus tuntea jotakin, kokemus tunteista, vaikkei olekaan ymmärrystä miksi tuntee
  • tietoinen kyky prosessoida tietoa
  • metakognitio eli kyky ajatella omaa ajatteluaan. Todettu mm kyyhkyillä.
  • itsetietoisuus, eli kokemus itsestä on yleisempää kuin luullaan. Jopa niin yleistä, ettei sitä enää pidetä niin tärkeänä mittarina älykkyyden määrittelyssä.

Tieteellä on vielä monia avoimia kysymyksiä kuten:

  • miten yleistä empatia on eri eläinlajeilla?
  • mitä tunteita on vähemmän tutkituilla eläimillä?
  • millaisia erilaisuuksia ja yhtäläisyyksiä on saman lajin sisällä yksilötasolla, esim. kalat
  • miten yksinkertainen eläin voi ylipäätään kokea tunteita? Tarvitaanko kivun tunteeseen aivot?

Eläinten tunteiden tutkimuksessa käytetään kognitio- ja neurotieteiden osaamista sekä eläinten käyttäytymistiedettä eli etologiaa. Uusimpia tutkimusmenetelmiä ovat muun muassa eläimen aivojen toiminnan kuvantaminen erilaisissa tilanteissa, katseen kohteiden tunnistaminen erityisen silmänliikekameran avulla, ja vaikkapa stressin mittaaminen lämpökameralla. Eläimen aivojen rakenteen ja toiminnan ymmärtäminen antaa uusia näkökulmia sen käyttäytymiseen. Erilaiset tuntemukset ovat peräisin aivotoiminnasta ja niiden tutkiminen onkin koirankin kohdalla ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana suuressa nousussa. Aivojen rakenne selittää myös eri eläinlajien välisiä eroja. Esim. kissan aivoissa kolmiulotteisen tilan hahmottamiseen liittyvät alueet ovat kehittyneempiä kuin koiran, mistä seuraa mm. että paikkojen tuttuudella tai vieraudella on suurempi merkitys kissalle kuin koiralle. Sosiaalisiin suhteisiin liittyvät aivoalueet ovat koiralla sekä kaikilla laumaeläimillä kehittyneempiä kuin kissalla, mistä seuraa mm. että oman perheen jäsenten läsnäololla on suurempi merkitys koiran turvallisuudentunteelle kuin kissan.

On monia asioita, joissa kaikkien nisäkkäiden, myös ihmisen, aivot ovat hyvin samankaltaiset. Fyysiset tuntemukset, kuten kylläisyys tai kipu ovat kaikilla nisäkkäillä samantapaisia.

Perustunteita on 7:

  • mielihyvä, ilo (eläin haluaa ja odottaa, mutta myös saavuttaessaan)
  • leikki, jakautuu kolmeen osioon: sosiaalinen, liikunnallinen ja esineellinen
  • huolehtiminen ja sosiaaliten suhteiden luominen (löydetty myös kaloilta: oksitosiinitasot vanhemmilla ja jälkeläisillä. Evoluutio tukee sosiaalisia rakenteita, koska mahdollisuudet selvitä ovat paremmat)
  • seksuaalisuus (monesti tuntuvat autopiloteilta, mutta seksuaalisuuteen liittyy paljon muutakin kuin viettiä)
  • pelko ja ahdistus
  • aggressio, jakautuu kolmeen osaan puolustuksellinen, kilpailullinen ja saalistaminen
  • suru ja murhe (vastakkainen kuin huolehtiminen kun elimistön oksitosiinitaso laskee, joka voi johtaa lyhytaikaisesti surun tunteeseen, mutta jatkuessaan vrt. masennus ja depressio esim. sosiaalisissa yhteyksissä, elinkumppani menetetään

Eniten tutkitut nisäkkäiden tunnetilat ovat mielihyvän, leikin, hoivan, sosiaalisuuden, seksuaalisuuden, pelon ja ahdistuksen, surun ja murheellisuuden, aggression sekä kilpailun parissa. Nämä tunteet ja tarpeet ovat yhteisiä kaikille nisäkkäille, vaikka niitä esiintyy toki eri mittakaavoissa lajista riippuen. Samanlaisuuden syy näkyy aivoissa: pelkoon, helpotukseen jne. liittyvät hermoradat ja niiden toiminnat ovat varsin samanlaiset kaikilla nisäkkäillä. Muut tunteet ovat mainittujen perustunteiden yhdistelmiä, jotkin yksinkertaisempia kuten huolestuminen ja jotkin monimutkaisempia kuten syyllisyydentunto. Tässä vaiheessa tullaan alueelle, jossa koiran ja ihmisen erot alkavat. Uusia tutkimuksia tehdään jatkuvasti eläinten tunne-elämästä ja näin myös tiede kehittyy koko ajan. Olen varma, että jo viiden vuoden päästä meillä on hyvin erilainen mielikuva siitä, miten koira käsittää maailman ja itsensä kuin nykyään.

Kukaanhan ei kiellä, etteikö eläimillä olisi tunteita. Jos kysyt keneltä tahansa koiran omistajalta asiaa, vastaus on varma kyllä. Mutta sitten kun mennään hetkiin ja tilanteisiin onkin paljon vaikeampaa määrittää MITÄ eläin milloinkin ajattelee ja -niin- tuntee. Tieteelliset tutkimukset evoluution, kognitiivisen etologian ja sosiaalisen neurotieteen saralla tukevat näkemystä, jonka mukaan lukuisilla ja erilaisilla eläimillä on rikas ja syvällinen tunne-elämä. Tunteet ovat kehittyneet ns. sosiaaliseksi liima-aineeksi, joka sitoo ja pitää eläimet yhdessä. Tietoisuutta on useita tasoja, ja koko tietoisuuden tutkimus on vielä voimakkaassa muuttumistilassa, tiedeyhteisön sisälläkin näkemykset eläinten tietoisuudesta vaihtelevat. Siitä kuitenkin ollaan aika yksimielisiä, että tietoisuuden kehittynein taso eli itsetietoisuus – se, että pystyy mielessään katsomaan itseään “ulkopuolelta” ja ymmärtää olevansa yksi erillinen yksilö siinä missä muutkin yksilöt edellyttää suurta otsalohkoa.

Suurimmat erot nisäkkäiden aivotoiminnassa liittyvät tietoisuuden tasoihin, mistä seuraa eroja myös siinä, millaisia tunteita minkäkin lajin on mahdollista kokea. Yleisin koirien tunteiden väärintulkinta on koiran huolestuneisuuden tai hermostuneisuuden tulkitseminen niin, että koira tuntee syyllisyyttä tai häpeää aikaisemmasta teostaan. Huolestumiseen ja hermostumiseen koira kykenee, koska niihin riittää kyky tuntea pelkoa ja käsittää mahdollinen vaaran olemassaolo. Uusimmissa tutkimuksissa on kyetty myös todentamaan, että koira kykenee ainakin jossakin määrin ymmärtämään mitä omistaja näkee, vaikkei itse näkisikään samaa näkymää kuin omistaja. Itsensä tiedostava eläin ymmärtää olevansa muista erillinen yksilö. Klassisessa peilitestissä maalitäplällä merkitty eläin laitetaan katsomaan itseään peilistä. Jos eläin osoittaa peilikuvan kautta tunnistavansa maalitäplän omassa kehossaan, sen katsotaan olevan tietoinen itsestään. Korpit tunnistavat itsensä peilistä, mutta koirat eivät. Tästä tehtiin alkuun päätelmä, ettei koira tiedosta itseään, mutta onneksi tutkijat eivät ole luovuttaneet: näköaisti ei ole paras tapa mitata koirien kykyä itsensä tiedostamiseen, sillä koiralle näköaisti ei ole tärkein aisti ympäristön hahmottamiseen. Hajuaistiin liittyvässä peilitestin sovelluksessa koirat sen sijaan pärjäävät hyvin: ne tunnistavat itsensä oman hajunsa perusteella. Eläinten tietoisuuden tutkimisessa onkin tärkeää pohtia myös miten eläin hahmottaa maailman, sen aistien toiminnallisuudesta ja fyysisistä rajoitteista. Emme voi muodostaa johtopäätöksiä eläinten älykkyydestä tai tietoisuudesta vain sen perusteella, ettemme osaa tutkia sitä.

Aivojen rakenteesta löytyy myös selitys sille, että koiran ja ihmisen kyky itsehillintään ovat erilaisia: ne perustuvat osaksi eri asioihin. Koirakin voi oppia itsehillintää, ja sitä kannattaakin koiran kanssa harjoitella varsinkin impulsiivisten yksilöiden kanssa, mutta sen onnistuminen perustuu osaksi vaihtoehtoisten, palkitsevampien toimintatapojen oppimiseen. Syy tähän on se, että aivojen otsalohko, jossa tapahtuu omien tunnetilojen ja tekojen tietoinen säätely, on ihmisellä paljon suurempi kuin koiralla. Tunteisiin vaikuttavat aivojen osat, kuten mantelitumake ovat sen sijaan hyvin kehittyneet niin koiralla kuin muillakin nisäkkäillä. Ihmiseen verrattuna koira onkin paljon suuremmassa määrin tunteidensa orja.

Tunteen ajatteleminen ja tiedostaminen mahdollistaa joustavuuden siinä reaktiossa, jonka eläin viestittää toiselle vaihtuvissa tilanteissa. Mikä käytös olisi kaikkein paras missäkin tilanteessa: alistuminen, hyökkäys, kontaktin otto.. Joskus, jos joku häiritsee sinua, on parempi vain kävellä pois tilanteesta ja toisessa tilanteessa taas tällainen käytös saattaa aiheuttaa vieläkin pahemman reaktion – riippuen siitä kuka tämä ihminen on ja millaisia seurauksia pelkäät. Vaikkakin suurin osa tunnepohjaisista reaktioista syntyy alitajunnassa – ne siis ilmestyvät ajattelematta – me opimme yrittämään ajatella ennen kuin toimimme. Ajattelu mahdollistaa meille nähdä asioiden syy- ja seuraussuhteita tunteiden saralla. Tiedemaailmassa on tällä hetkellä vallalla käsitys, ettei älykkyys varsinaisesti ole yhteydessä perustunteiden kokemiseen ja ettei tunnetasolla älykkyydellä ole merkitystä. Tunteet ja fyysiset reaktiot toimivat riippumatta älykkyyden tasosta, joten jopa ihan alkeellisetkin eläimet voivat tuntea iloa, pelkoa ja kipua. Tämä tarkoittaa, että ainakin alkeellinen itsetietoisuus kaikilla eläimillä on enemmän sääntö kuin poikkeus!

Eläinten tietoisuuden tutkimisen ja mittaamisen ongelmilla on ollut huomattavan vakavat seuraukset aikamme vallitsevalle eläinkäsitykselle. Siitä, että eläinten tietoisuus on ollut niin vaikea tutkimuskohde, on tehty radikaali päätelmä, ettei sellaista ilmiötä kuin eläinten tietoisuus ole olemassakaan. Tosiasiassa monet ainoastaan inhimillisinä pitämämme ominaisuudet ovat osoittautuneet myös monien eläinten ominaisuuksiksi. Sellaisia ihmislajin ainutlaatuisia ominaisuuksia, jotka kaikilta muilta lajeilta puuttuisivat, ei juurikaan ole löytynyt. Onneksi tietoisuuden tutkiminen ei lopu lemmikkeihin tai tuotantoeläimiin. Myös luonnonvaraisia eläimiä kuten kaloja ja lintuja tutkitaan entistä enemmän.  Aivojen rakenne on niillä erilainen, mutta kemialliset toiminnot ovat samanlaiset. Kalojen on todettu tuntevan kipua, mielihyvää ja ne myös leikkivät.

Jos olemme eläinten kanssa fysiologisesti samoin rakentuneita, miten psyykemme voisi olla täysin erilainen kuin kaikilla muilla eläimillä?

Lue lähteet.

Syksyn koiratapahtumia

Kalenteriin on nyt lyöty lukkoon kaikenlaisia hauskoja matalan kynnyksen koiratapahtumia Salossa ja Turussa!! Toimintani on pienimuotoista ja koira- sekä ihmiskeskeistä. Suurin osa ilmoittautumisista tapahtuu google formsin kautta ja lisätietoja saat ilmon jälkeen. Klikkaa tapahtumaa saadaksesi lisäinfoa ja tervetuloa mukaan!

KAIKISSA TAPAHTUMISSA ON VIELÄ TILAA!

Pe 12.8 TUTUSTU COLLIEEN -iltama, Kisko klo 18-20.30 H.5e

Pe 19.8 Näyttely- ja käsittelytreenit, Suomusjärvi klo 19.00 H. 10e

Su 21.8 Joka Sessen hauska hakupäivä, Kisko klo 10-14.30 H.30e sisältää teorian meillä ja käytäntöä

Pe 2.9 Pentujen ison pihan leikkitreffit, Kisko. Klo 18.00 H.10e

Pe 9.9 VALOKUVAUS-ilta, Turku. Klo 14.00 H.40e (kaikki onnistuneet kuvat)

Pe 16.9 Näyttely- ja käsittelytreenit, Suomusjärvi klo 18.00 H. 10e

Su 18.9 Hauskat hakuilut-päivä, Kisko. Klo 9-16 H 45e/ 50e sis. teoria-luennon. Tämä hauska päivä sisältää vähintään kaksi hakukierrosta. Teoriaa opiskelevat saavat yhteisen opetuksen etänä ennen käytäntöä. Päivä sisältää lounastauon omilla eväillä. Ei kilpaileville, vaan arkiaktivointina koirallesi. Huom! Etusijalla ovat Lifedream-treeniryhmäläiset, maksu myös kortilta 2krt). Mukaan mahtuu enintään 7 koirakkoa.

La 24.9 Joka Sessen hauska hakupäivä, Kisko klo 10-14.30 H.30e sisältää teorian meillä ja käytäntöä

La 1.10 Joka Mustin rento jälkipäivä. Kisko klo 10-13 H.30e sisältää teorian meillä ja käytäntöä

Pe 14.10 Näyttely- ja käsittelytreenit, Suomusjärvi klo 17.30 H. 10e

Su 16.10 VALOKUVAUS-päivä, Piikkiön linnavuori. Klo 11.00 H.40e (kaikki onnistuneet kuvat)

Su 23.10 Hauskat hakuilut-päivä, Kisko. Klo 9-16 H 45e/ 50e sis. teoria-luennon. Tämä hauska päivä sisältää vähintään kaksi hakukierrosta. Teoriaa opiskelevat saavat yhteisen opetuksen etänä ennen käytäntöä. Päivä sisältää lounastauon omilla eväillä. Ei kilpaileville, vaan arkiaktivointina koirallesi. Huom! Etusijalla ovat Lifedream-treeniryhmäläiset, maksu myös kortilta 2krt). Mukaan mahtuu enintään 7 koirakkoa.

Piiku ja Unto Piikkiön linnavuorella.

Sudesta koiraksi

Koira on kehittynyt harmaasudesta. Kesyyntyminen on tapahtunut todennäköisesti useammassa paikassa yhtä aikaa sen sijaan, että koiran synnylle voitaisiin esittää jokin tarkka syntypaikka. Muutos sudesta koiraksi on tapahtunut hitaasti, mutta evoluution mittapuulla myös harvinaisen nopeasti. Myös ihmisen omassa kehityspolussa on ”aukkoja”, joissa kehitystä varsinkin kognitiivisella puolella on tapahtunut nopeasti. Näitä muutoksia ei vielä tänä päivänäkään kyetä täysin selittämään. Sudet ja ihmiset ovat eläneet rinta rinnan ja vuosituhansia ja molemmille lajeille on ollut hyödyllistä opiskella toisen käyttäytymistä ja mm seurata mukana metsästysretkille. Opimme siis jo varhain hyötymään toisistamme.

Fyysisiä eroja

Nykyisen DNA-tutkimuksella on pystytty selvittämään, että sudella ja koiralla on samat geenit, mutta koiralla eri geenit ovat aktiivisia. Esimerkiksi suden väritys vaihtelee harmaan eri sävyissä, mutta niissä ei esiinny kirjavuutta. Koirissa puolestaan hyvinkin yleinen vaaleanruskea sävy ei esiinny lainkaan susissa.

Suden ja koiran kallot poikkeavat merkittävästi toisistaan. Koiran kallo on pienempi, jopa suurien rotujen kallot ovat samanpainoiseen suteen verrattuna viidenneksen pienemmät. Koirien aivot ovatkin 10% pienemmät kuin suden. Merkille pantavaa on, että molempien lajien aivot kehittyvät saman aikaisesti, mutta koirien aivojen kehitys pysähtyy ennen susia. Tämä selittää monia käyttäytymiseroja lajien välillä.

Kallon lisäksi myös hampaat on koirilla susia pienemmät, mutta niitä on silti yhtä paljon.

Kuono-osa on koiralla lyhyempi ja paksumpi.

Myös korvat ovat koirilla pystyt, lurpat tai siltä väliltä kun taas suden ovat aina pystyt.

Koiralla on sutta paksumpi iho.

Koiran ja suden ruuansulatus eroaa toisistaan. Koira kykenee käyttämään hyväkseen paremmin viljoja ja muita ihmisen tähteitä.

Venäjällä on tehty ainutlaatuinen tutkimus hopeaketuilla. (Dimitri K. Belyaev 1917-1985) Turkistarhauksessa käytettyjä kettuja alettiin jalostaa pelkästään kesyjä ominaisuuksia silmälläpitäen. Muutamassa sukupolvessa ketuista tuli erilaisia niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään: haukkuminen, heiluva häntä, ei ujo, lurpat korvat, lyhyt häntä, kirjava turkki, pienet aivot, lyhyempi kallo, narttujen juoksu 2 krt vuodessa ja uroksen lisääntymiskyky läpivuoden olivat kaikki ominaisuuksia, jotka tulivat pelkän kesyyntymisen myötä!

Käyttäytymiseroja

Luonnonvaraiset eläimet eivät ole kesyjä, eikä se ole niille toivottu ominaisuus eloonjäämisen kannalta. Käyttäytymistä tutkittaessa tämä on hyvä asia ottaa huomioon. Yhteiset vuosituhannet ihmisen kanssa ovat vaikuttaneet oleellisesti koirien tapaan kohdata ihminen ja elää yhdessä kanssamme.

Susi ei koskaan, vaikka olisi ikänsä elänyt ihmisen kanssa, hae samalla tavalla ihmisen kontaktia ongelmaratkaisutilanteissa kuin koira.  Koira seuraa ihmisen katsetta, susi ei (Hare & Tomasello 2005, Miklôsi 2003 osoitus- ja katsekokeet). Erilaisissa susien ja ihmisten välisen yhteistyöhön keskittyvissä tutkimuksissa tulokset ovat olleet hieman ristiriitaisia. Kuitenkin jo pieni koiranpentu kääntyy luontaisesti hakemaan apua ihmiseltä, mitä susi harvoin tekee. Molempien lajien käyttäytymiselle on oleellista aikuisten lajikumppanien sosiaalistaminen pentuaikana. Molempien elekieli muodostuu synnynnäisistä sekä opituista käytöksistä ja on hyvinkin samanlainen. Pentujen herkkyysikä vaihtelee susien kolmesta viikosta koirien seitsemään, mikä selittää monia eroja käyttäytymisessä.

Eroavaisuuksia löytyy myös mm. metsästyskäyttäytymisessä ja ääntelyssä. Molemmilla lajeilla on voimakas sisäinen tarve sosiaalisuuteen. Koirien kouluttaminen on helpompaa kuin susien, koska ne synnynnäisesti hakevat enemmän huomiotamme. Ne kestävät myös erilaisia ympäristöjä paremmin ja sopeutuvat myös aikuisina. Tämä johtuu siitä, että vähäinen reagointi mahdollistaa koiran säilymisen ihmislajin kumppanina. Sudella on kuitenkin enemmän käyttäytymismalleja kuin koiralla ja niillä ilmenee myös sellaisia käyttäytymisketjuja, joita ei ilmene ainakaan täydessä määrin koirassa.

Lifedream S & Y pentuja 2012

Koiran katsotaan olevan kehityksessä noin 4kk ikäisen sudenpennun tasolla. Tämä selittää monia käyttäytymiseen liittyviä eroja. Koiraurokset ovat sukukypsiä läpi vuoden, kun taas susiuroksista vain lauman alfauros  jatkaa sukua. Lisääntymiskäyttäytyminen on jo ympäristöoloista johtuen varsin erilaista: susi elää laumassa, jonka muodostaa alfapari ja näiden lapset, koiran on täytynyt sopeutua eloon ihmisen kanssa ja me olemme pitkälle päättäneet millainen sen laumasta muodostuu, millaisia yksilöitä ja mitä sukupuolta ne laumassa ovat. Koiranartut saavat juoksun 2krt vuodessa, siinä missä susi vain kerran vuodessa ja tuolloinkin se kelpuuttaa vain alfauroksen. Koiranarttu voi taas antaa useammankin uroksen astua, mikä tarkoittaa sitä, että pentueessa voi olla useampi isä. Tämä vaikuttaa perustavanlaisesti eläinten käyttäytymiseen.

Järvenjäällä 2012

Koira ovat leikkisempiä kuin sudet ja myös metsästyskäyttäytyminen on harvoin täydellinen. Susien elekieli on hienovaraisempaa ja sitä myös tulkitaan tarkasti. Tappelut susien kesken ovat harvinaisempia kuin koirien, sillä sudet tulkitsee viestejä tarkasti. Alistuvaa sutta ei yleensä purra. Sen sijaan koirien välisiä käyttäytymismuotoja on useita, monet johtuvat jo huonosta sosiaalistamisesta pentu aikana. Koirat hakevat meiltä ohjastusta, vähän kuin sudenpennut emoiltaan.

Susien kommunikointieleitä on tutkittu ja listattu. Eri rotuja tarkastellessa on havaittu, että joissakin roduissa nuo eleet ovat vähentyneet tai kokonaan kadonneet! Erot rotujen välillä olivat suuria. Koirien kykyyn esittää susien elekieltä vaikuttaa niiden jalostettu ulkonäkö: töppöjalat, lyhyt häntä, pieni koko, tylppä kuono jne. Saksanpaimenkoirilta löytyi eniten susien kanssa vastaavia eleitä, huskyt olivat listassa toisena. Jumbosijan, siis vähiten suden eleitä esittävä rotu, oli Cavalier. (Goodwin et al. 1997)

Tämä selittää myös miksi jotkut koirat eivät tule toistensa kanssa toimeen – ulkonäölliset erot estävät niitä lukemasta tai ymmärtämästä toisiaan.

Juttusarja jatkuu pian: koiran tietoisuus.

Lähteet, katso lisää.

Kesäloma 2022

Työpaikan vaihdon myötä lomaa on kertynyt vain parisen viikkoa. Päätin pitää viikon nyt kesällä ja jättää toisen talvelle. Viikko tuntui ja tuntuu edelleen todella vähäiselle ajalle palautua talvesta, mutta ei voi mitään. Heti päätin, että lomalla keskittyisin treenaamaan tytöille agsaa: Lotalle pitäisi saada kepit kuntoon ja Likalle taitoja ykkösluokkaa varten. Näiden lisäksi tuli treenattua myös rallytokoa, hakua ja metsäjälkeä. Nukuimme pitkään, söimme hyvin ja vietimme aikaa ystävien kanssa. Ja niin, kävimme myös uimassa melkein joka päivä! Mikäs se ihanampaa?

Piikun maanantain treeni

Maanantaina 4.7 kävin hallilla tyttöjen kanssa. Treenasimme erotteluja, keppejä Lotalle sekä Likalle ja sik-sik alkeita. Oli ihanaa treenata ajan kanssa ja rauhassa.

Likka mmaanantain treeni

Tiistaina pakkasin tytöt taas autoon ja ajoin Sarin luokse Somerolle, missä pääsimme uimaan ja treenaamaan rallytokoa. Jokainen koira sai kaksi kierrosta lyhyellä radalla. Olin hämmentynyt siitä, miten hienosti kaikki tytöt viimeistään tokalla kierroksella muistivat talven treenejä! Edellisistä rallytreeneistä on nimittäin jo kotvanen aikaa!

Lotan maanantain treeni

Lottaa olen treenannut rallya ajatellen ehkä eniten koiristani. Vielä pitää treenata erilaisia kiertoliikkeitä ja eteen siirtymistä.

Pimun maanantain treeni

Piiku on rallystä vähän hämillään, se haluaisi tapansa mukaan mennä vaan satasella eikä oikein ymmärrä kaikkia kieputuksia. Uskon kuitenkin, että siitä saisi vallan mainion koiran myös rallyyn😜

Likka on ihan pro. Se tekee todella hienoa seuruuta ja liikkeet on nopeita ja näyttäviä. Likalle varsinkin luuston takia tämä laji voisi tarjota todellisen vaihtoehdon agsalle ja Likka oli tapansa mukaan ihan innoissaan!

Pimun kanssa ei ole tehty kuin keittiötokoa. Siihen nähden Seuruu pätkät imutuksella ja suurin osa liikkeistä sujui hyvin. Ohjaajan kiertämistä pitää vielä vahvistaa, mutta Pimu on oppinut viimeisen parin viikon aikana siirtymään edestä perusasentoon pelkästä suullisesta vihjeestä 💗

Vaikka olen luvannut itselleni, etten treenaa syksyllä tavoitteellisesti kuin agsaa, niin jospa kuitenkin vähän rallyakin?? 🙈😂

Keskiviikkona oli vuorossa taas hallilla agilitya. Otin mukaani Lotan ja Likan, sillä Piiku ja Pimu pääsivät hakuilemaan illalla. Lotan kepit alkavat hahmottuva hyvin. Halusin myös treenata muuria, sillä se on vähemmälle treenille jäänyt ja rengasta. Todella iloinen olin molemmista tytöistä, niin hienosti osasivat! Likalle keppien hakeminen täydessä vauhdissa on vielä vähän haaste, mutta kyllä se sieltä tulee.

Lotan kepit

Illalla Piiku harjoitteli kiinteän rullapannan kanssa ilmaisua. Otettiin neljä pistoa, joista kaksi ensimmäistä mielikuvilla täydessä syvyydessä. Piiku haki hyvin ensimmäisen ukon, mutta Rulla unohtui ottaa suuhun. Siirrettiin ukkoa lähemmäksi ja lisäkäskyllä Rullakin muistui ottaa suuhun. Toka pisto täyteen syvyyteen sujui täydellisesti ilmaisten. Kolmas ukko löytyi pienen lenkin jälkeen, ilmaisu oli täydellinen ja näytöllekin juostiin saman mutkan kautta. Neljäs ukko oli ihan keskilinjan tuntumassa, mutta lieneekö väsymyksestä kun Piiku ei muistanut taaskaan ottaa rullaa, siirrettiin sitten maalimies ihan näkösälle. Tällaisia selkeitä ilmaisuja rullan kanssa olisi hyvä tehdä lisää.

7kk ikäinen Pimu treenasi myös hakumetsässä. Ilta-aurinko alkoi jo laskea kun päästiin hakemaan ukkoja. Ensimmäiset kaksi pistoa oli ajatuksena käyttää mielikuva harjoitusta, jossa Pimu näkee etukäteen maalimiehet keskilinjalta. En kuitenkaan ollut tullut ajatelleeksi, ettei Pimu ole hakuillut pitkään aikaan eikä sen itsevarmuus vielä riitä pitkille välimatkoille (ekoissa pistoissa mm oli noin 50m). Ensimmäinen pisto sujui hyvin, mutta toka meni ihan plörinäksi. Hienosti Pimu juoksi kolme kertaa kauas etsimään, mutta ei saanut hajua. Lopulta pyysin maalimiestä vähän lähemmäksi. Kolmas pisto oli lähemmäs haamuna ja neljäs ilman apuja myös ihan keskilinjan tuntumassa.

Tässä olisi pitänyt ennakoida, ettei Pimun taidot vielä riitä mielikuvien avulla noin pitkälle. Oli kuitenkin kivat treenit ja super ylpeä Pimusta, joka teki parhaansa 💗 kyllä siitäkin hieno hakukoira mulle tulee

Torstaina koirat saivat vapaapäivän, sillä Luokseni saapui ystävä yökylään. Teimme lyhyen palauttelevan lenkin metsässä ja vietimme illan syöden, jutellen ja leffaa katsellen.

Likka treenaa keskiviikkona

Perjantaina iiltapäivällä likka, Piiku ja Lotta pääsivät Suskun, KoulutusRumba, agilityn yksärille ja Pimu Ronjan kanssa remmilenkille. Likalle esitin toiveen päästä treenaamaan ykkösluokan rataa, sillä viralliset kisat lähestyvät. Suskulla olikin hauska, joskin minulle melko rankka rata, jossa sain juosta täysiä pitkiä välimatkoja. Onneksi ykkösluokassa harvoin on näin pitkiä estevälejä. Juuri tällaista olen kuitenkin kaivannut tytöille, jotka tottuneet treenaamaan pienessä hallissa. Siihen nähden Likka ja Piiku irtosivat tosi hyvin! Myös Lotta pääsi treenaamaan eteenmenoa etupalkalla. Oma kunto on kyllä ihan hanurista, pitäisi tehdä asialle jotakin. Syön mielestäni terveellisesti, mutta paino ei vain tipu. Jossakin kohtaa tuntui, että jalat tekivät stopin, ei vain enää pystynyt, vaikka mieli edelleen paineli menemään.Agsa on kyllä niin kivaa, vaikka rankkaa! 😂💗😅

Lauantaina jalat olivat pikkuisen kipeänä, mutta lähdimme silti metsälenkille yhdessä tuttavan ja hänen koiransa kanssa. Erityisen iloinen olin, kun saimme seuraa heistä myös metsäjäljelle, en ole varma olisinko jaksanut lähteä ilman heitä! Tein Lotalle kaksi lyhyttä neliön muotoista jälkeä kolmella Kepillä ja Lode teki ne hienosti!! Pitäisi panostaa oikeanlaiseen palkkaan vielä enemmän, vaikka ihan märkäruokaan purkeissa, jotka tulisivat taskusta. Silti, hienosti se on ymmärtänyt homman jujun! Pari kertaa kävi niin, että en itse muistanut mihin kepin olin jättänyt ja Lotta etsi sen ilman apua.

Pimulle tein ensin lyhyen purkkijäljen, jonka se teki hienosti, joskin purkeilla oli hiukan liian lyhyet välimatkat. Seuraava jälki olikin pitkä ja sisälsi yhden kulman. Laitoin nakkia matkan varrelle kulmaan ja pariin muuhun paikkaan purkkien väliin. Pimu ajoi jäljen hyvin, mutta nenä nousi liiaksi ylös niillä pätkillä, joissa ei ollut nakkia. Niinpä seuraavaksi palaan hieman takaisin opettelussa ja purkkien lisäksi jätän jäljelle muutamia nakkeja, jotta nenä pysyisi paremmin maassa. Lopuksi puoli vahingossa pieni ilmaisutreeni kepillä ja Pimu nosti kepin hienosti!

Sunnuntaina vuorossa oli metsätreenejä Sarin kanssa. Harmittavasti alkoi sataa kesken kaiken, joten ihan kaikkea ei päästy treenaamaan, mutta suurimmaksi osaksi suunnitelman mukaan. Likka sai haun ilmaisu- ja näyttötreeniä ja myös viestitreeniä. Vielä pitäisi päättää kumpi Rulla on sille parempi, i:n mallinen vai norjalainen. Likka pienenä koirana helposti sotkeutuu pantaan juostessaan, joten siinä mielessä pannasta roikkuva i-malli olisi turvallisempi. Näytölle lähtö sujui parin toiston jälkeen pelkästä käskystä, hienoa! Viestiä tehtiin sille neljä toistoa Mäkisellä metsätiellä ja oli ihanaa nähdä sen silmien loistavan, se tietää jo mistä tässä on kyse ja juoksee Sarin luokse erittäin mielellään. Lotta treenasi tippunutta esinettä. Ei ollakaan tehty pitkään aikaan esineiden kanssa treeniä, joten tämä oli tosi kivaa! Lotta teki kaksi hyvää toistoa ja vieläpä ylämäkeen! Piikulle treenattiin ilmaisua näkyvillä olevalle maalimiehelle, ilman siis etsintää, mutta välimatka maalimiehen ja ohjaajan välillä oli suht pitkä. Tämä sujui hyvin. Pari kertaa Piiku tuntui unohtavan rullan tuomisen tai tarjosi sitä myös keskilinjalla, mitä en huomioinut. Lopuksi otimme yhden suorapalkan ja sen jälkeen rullan tuomisen ja sujui mallikkaasti! Pimulle aloitettiin nouto ihan alkeista. Kun sulla on vahvasti noutavat isosiskot, ei oikein oma noutaminen tunnu vahvistuvan! Täytyy jatkaa näitä treenejä mahdollisimman usein. Kiitos taas Sarille seurasta ja treeneistä! Yksin olisi niin paljon tylsempää! Illalla käytiin vielä uimassa ja Lotta sekä Pimu houkuttelivat Elmoa uimasille. Lotta hakee uiden hienosti lelua jo pitkiäkin matkoja silloin kun Likka ei ole mukana 💗😂

Loma oli siis lyhyt, intensiivinen ja aktiivinen. Ei tullut siivottua juurikaan, eikä vietettyä aikaa ravintolassa, terassilla tai hiekkarannalla. Ei matkusteltua tai käytyä konserteissa. Mutta eipä sellainen olekaan minun juttuni, ei ainakaan jos loma on vain viikon mittainen 😂