Tämän viikon ohjelmat alkavat ollakin sitten tässä:
Tiistaina menimme agsaamaan Juuson kanssa yhdessä Rosien ja pentujen kanssa. Treenit sujui varsin mallikkaasti, tosin pohdittiin, että meille parempi halvempi ja vakuuttavampi olisi koiramääränkin vuoksi Anetelta kokonainen oma tunti, joten tammikuusta lähtien otetaan sitten Juuson kanssa puokkiin pari yksäriä kuussa. Aika kiva kun Kepo on innostunut 😉
Torstaina minulla oli kuumeinen olo ja ajaminen Saloon ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Rekrytoin siis Juuson tokoilemaan Ronjan kanssa ja kuulemma he tekivät hienoja istumisharjoituksia ja paikallaoloa. Minä lämmitin saunan ja menin ajoissa nukkumaan.
Perjantaina käytin kaikki nahkat töiden jälkeen parin tunnin lenkillä metsässä, missä ne tohkeissaan lumesta juoksivat sinne sun tänne. Pelkäsin kokoajan, että meiltä menee sähköt myrskyssä sillä Haukanpesäämme, eli siis tämä talo, sijaitsee hiukan korkeammalla maastossa ja tuuli nappaa siihen vähän liiankin hyvin joka suunnasta. Veto tuntui ikkunoiden alle ja lämmitys onkin nyt tapissa, en halua edes ajatella millaiset sähkölaskut minulle tulee 😦 No, onneksi tämä tästä tuulen laantumisen myötä hieman tasoittuu.
Tänään sitten pakkasin huskyt autoon ja suuntasin kohti Räyskälää, missä meillä oli Millan kanssa treffit. Tytöillä on juoksujen parhaat päivät, mutta se ei kuulemma valjakossa haitannut. Tytöt pääsivät kasivaljakkoon ja juoksivat perätysten, ei siis parina kuten viimeksi. Matkaa kertyi 4,8km ja paikoitellen oli aika kivastikin lunta.
Lähtötilanteessa koimme jännityksen hetkiä kun yksi uroksista yhtäkkiä juoksenteli vapaana, köysi oli katkennut kuin se olisi leikattu! Ongelmia oli myös lukkojen kanssa, jotke olivat melkoisen jäässä. Pureva tuuli lisäsi pakkasen tuntua ja olinkin melkoisen jäässä jo lähtömetreillä. Allaolevassa videossa pitäisi näkyä ja kuulua hetken juuri ennen lähtöä kun pitelen johtajakoiria Kentsua ja Leyaa aloillaan sillä aikaa kun Milla kokoaa valjakkoa takana valmiiksi. Lopuksi minä hain Mayan ja Staran autosta omille paikoilleen ja sitten mentiin.
Matkaa kertyi tosiaan sen 4.8km tyttöjen kanssa, mutta kävimme vielä kaksi muuta samanpituista lenkkiä eri kokoonpanojen kanssa. Istuin koko matkan kyydissä ja mietiskelin miten hienoa olisi jos jonakin päivänä minulla olisi oma valjakko, jolla ajella. Olen melko varma, että pystyisin sen kanssa lähtemään omasta pihasta liikenteeseen tai ainakin lähimetsässä kiertää kuutisen kilometriä. Harmi vain, ettei tällaista valjakkoa vielä ole 😉
Huomenna päivä alkaa jo kuuden maissa kun lähden ajamaan kohti Lahtea. Tarkoitus on osallistua SCYn jalostustoimikunnan kokoukseen ja samalla käydä vierailulla Staran omistajan Saanan luona. En ole siellä viime kesän jälkeen käynytkään koska välimatkamme on niin pitkä. Tavallaan mukavaa lähteä reissuun – niin ja huskynpaskiaiset lähtevät mukaan – mutta toisaalta koko päivä autossa ei juuri houkuttele. Onneksi nahkapopulaatiosta täällä kotona pitävät huolta Kepo ja Maiju, jotka lupasivat auttaa. 🙂
Lifedream Colliet 