Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Ihanaa, kun on yksi vapaapäivä. Hoin itselleni eilen illalla varmaan sen seitsemän kertaa, että Luojan kiitos ei tarvii mennä töihin huomenna! Ja saa nukkua pitkään. Ja niin teinkin: heräsin kymmeneltä, mikä on minulle kyllä ruhtinaalisen myöhäinen ajankohta. Tätä kirjoittaessa koirat on aamupissatettu, huskyt on siirretty tarhaan ja vuohet omaansa ulkoilemaan kerrankin kun pakkanen on selvästi vähentynyt.
Viikonloppuna meillä kävi huskien ja kissojen kanssa pieni ”klikki” kun Maximus lauantaina ja isänsä Symppis sunnuntaina ei hoksannut väistää tarpeeksi nopeasti pihalla ulkoilevia huskeja. Tytöt tarrasivat kissoihin kiinni ja hetken pelkäsin, että niiltä on henki pois. Maximus ampaisi karkuun aidan yli, mutta Symppis kiipesi neljän metrin korkeudelle puuhun eikä tullut alas kahteen päivään. Vasta tiistaina se oli hävinnyt puusta, eikä sitä ole sen koommin näkynyt 😦 Maximus puolestaan oli poissa kolme päivää kunnes Juuso sattumalta löysi sen ajaessaan pihatielle. Kyllä siinä melkoiset helpotuksen itkut pääsi kun näin mitä Juuso kantoi kotiin!!
Yhteiselo kissojen ja huskien kanssa on ollut tähän mennessä helppoa, mutta nyt mietin pitäisikö huskeille kiinnittää vaikka pienet kulkuset kaulapantoihin, että kissat tietäisivät milloin ne ovat pihalla.
Vuohienkin kuulumisia: Ukko vuohemme on ollut nyt pitkään outo. Ensin ajattelin, että sillä uusii homemyrkytyksen oireet, joita se sai kesällä 2011. Silloin se kävi kuoleman rajamailla ja selviytyi viime tipassa annettujen lääkkeiden johdosta. Sen jälkeen se ei ole ollut normaali ja nyt, kun vuohet ovat siirtyneet sisätiloihin sen vointi on jälleen jostakin syystä huonontunut. Ukko kerää oikeaan suupieleen melkoisen mällin heinää ja välillä tuntuu, että koko leuka on sijoiltaan kun se yrittää mällätä ruohomöykkyä. Kyseessä on pötsintoiminnan häiriöstä kertova vaiva ja eläinlääkäri kehoitti antamaan sille sokeria, hiivaa, piimää ja agrimarketista saatavaa pötsipkua, mutta mikään ei tunnu auttavan. Kolme muuta vuohta ovat kunnossa, joten kyllä tilanne vähän hiljaiseksi vetää. Olin huskien vuoksi jo päättänyt, että vuohet saavat löytää uuden kodin. Yhteiselo ei ole vuohille turvallisimmasta päästä varsinkaan jos ja kun huskien määrä tästä nousee. En kuitenkaan halua antaa vuohia lypsytuontantoon enkä mielelläni vieraalle ihmiselle satojen kilometrien päähän. 😦 Leimmikkeinä ja ruohonleikkureina ovat mainioita. 🙂 Joten saavat olla kotona niin kauan kuin oikea koti tulee vastaan. Ukon suhteen olen kuitenkin tehnyt päätökseni ja se on, ettei se lähde meiltä muualle kuin ikusille vihreille nummille. Ei olisi oikein antaa jatkuvasti sairastelevaa, sellaista ”ei se kyl ihan normaalikaan ole” eläintä eteenpäin. 😦
Kissarouvani Bestis viettää suurimman osan ajastaan täällä yläkerrassa, nytkin nukkuu Lyylin kanssa sängyssäni. Muutenkin olen tänä syksynä räpsinyt kännykällä kuvia unikavereistani, tässä siis syksyn satoa:
Tiistaina hain Joannan meille tänne tilalle miltei viikoksi. Joannan koirista Leelalla ja Shantilla on juoksut, mutta aika kivasti me täällä kuitenkin pärjäillään. Omista koirista huskyt aloittivat juoksut, samoin Missy. Metteä, Rosieta ja Lyyliä pojat haistelee melkoisesti, mutta ainakaan vielä en ole paperilla saanut kenestäkään kiinni. Rosie meni tiistaina Juusolle hoitoon ja kaipa ne siellä viihtyvät hyvin kaksistaankin. Ronja puolestaan on meillä juoksuttamassa Petoa ja Hukkaa ja Puumallakin on nyt siis paljon kavereita 🙂
Lyyli olisi tarkoitus astuttaa nyt tästä juoksusta, joten pentuja odoteltaisiin sitten keväällä. Uros meni viikonloppuna vaihtoon, ei siksi, että siinä olisi itsessään ollut mitään vikaa, mutta mielestäni taustat olivat sellaiset, etten kumminkaan halua niitä alkaa yhdistelemään. Niinpä sitten jo aikaisemmin Lyylin sulhasia pohdittuani päätin astuttaa sen Sirjan Riesulla, joka on siis oma kasvattini. Ainakin tunnen koiran taustat hyvin ja uskon olevani aika vahvalla pohjalla siinä, että tiedän mitä saan (vaikkei sitä oikeasti koskaan tiedäkään). Lisää pentueesta voi lukea vasemmalla olevista linkeistä.
Se, mikä huskeissa on outoa, on niiden juoksut. Huomaan juoksut nähtävästi aina vasta ihan muutama päivä ennen tärppejä ja tästä onkin aiheutunut melkoisesti päänvaivaa. Jostakin syystä urokseni eivät reagoi niihin lainkaan samoin kuin nahkojen juoksuihin. Yleensä huomaan juoksut aina silloin kun ne alkavat kun pojat haistelevat tyttöjen peräpäätä ja tytöt muuttuvat äreiksi ja murisevat niille. Sitten voidaankin elää yhteiseloa vielä suht pitkään, reilun viikon, ennen kuin koirien käytös alkaa olle niin huolestuttava että on parempi erottaa koirat toisitaan. Näin olen selvinnyt kaikki nämä vuodet ja melkoinen shokki onkin ollut huomata, ettei tosiaan huskejen kanssa varoaikaa ole kuin muutama hassu päivä. Milla ja Saana ovat kertoneet, että huskyt pitävät itsensä hyvinkin puhtaina ja karva peittää turvotuksen. Niiden käytös pitää myös urokset hyvinkin kaukana ennen varsinaisia päivä, joten kaipa tuo on ihan normaalia sitten 😀 Mutta melkoisen varovainen saa kyllä olla. Mitenkähän pelkästään tarhoissa elävät koirat? Luulisi niiden sikiävän kuin sienet sateella 😀
Tässä joku päivä näpsin näitä kuvia pihamaalta kun otin huskyt juoksemaan nahkatyttöjen kanssa. Minusta on ihanaa miten hienosti ne tulevat toimeen keskenään ja huskyt vain jotenkin täydentävät laumaa hienosti. Terrieri Missyä en voi pitää huskejen kanssa näköetäisyydellä, sillä se on niin tyhmä, että haastaa niiden kanssa riitaa ja käy aidan vierellä huutamassa. Niin paljon kuin Missystä tykkäänkin, niin se on vähän tahvo tyypillisesti siinä mielessä, että luulee olevansa isompi kuin onkaan 😀 Missyn allergia on nyt ollut parempi kun se on saanut RC Sensitive Skin ruokaa. Seuraavaksi kokeilen sille Belcandon Finest Crockia jota sain Saanalta, katsotaan miten se pelittää.
Tänään olisi tarkoitus käydä ehkä ajolla tyttöjen kanssa ja yritän tässä juuri päättää lähdenkö kelkalla omasta pihasta vai menenkö suosiolla metsään. Kaikki riippuu siitä, onka lunta tarpeeksi kelkkaa varten. Tytöt juoksivat tosi hyvin Millan valjakossa ja seuraava miitinki on sovittu viikon päähän, todennäköisesti käyn molempina päivinä tuolloin ajamassa Räyskälässä.
Tiistaina meillä oli agility Aneten hoivissa Ehytillä ja Juuso pääsi taas juoksemaan Rosien kanssa. Ei ole helppo tämä laji ei kun pitää osata katsoa koiraa, pitää rintamasuunta seuraavaan esteeseen, napa kohti ponnistuspaikkaa ja samalla toisella silmällä katsoa koiraa ja toisella rataa. 😀 Mutta minusta on niin ihana seurata miten innoissaan (ainakin vielä) tuo meidän Kepo kaikesta on. Saa minun puolestani treenailla Rosieta ihan rauhassa kun Romppainen kuitenkin osaa jo sen verran, ettei Juusolle tule ahdistus (ainakaan siitä). On siinä ihana mies 😉 Samalla minä treenasin Puuman ja Ronjan kanssa. Teemme niiden kanssa joka kerta aika paljon irtoamisharjoituksia, ja se onkin tosi hyvä, koska sellaisia ei olla muiden koirieni kanssa tehty.
Tälläkertaa menimme kahta mutkaista putkea, ja paria hyppyä, joiden takana Anette odotti namikupin kanssa. Ronjalle tuli joku ihme sätky ja se säikähti jotakin, mikä sai sen innon lannistumaan, mutta sen sijaan Puuma juoksi niin lujaa, että itseltä meinasi loppua kunto kesken 😀 On se nopea ruskea salama! 🙂 Vitsi, en malta odottaa ensi kesää, että pääsen kanssa tositoimiin! Irtoaa tosi kivasti nyt kun tajunnut homman juonen. Ronja on aikaisemmin mennyt hienosti, en tiedä sitten mikä nyt alkoi mätätä.
Tänään onkin viikon ainoa lepopäivä, koska viikonloppuna on molempina päivinä näyttelyt Helsingin Messukeskuksessa. Molempina päivinä omista kasvateista on tulossa Hukka paikalle ja sunnuntaina myös Maya pääsee esiintymään. Vaikka paikalla on hirveästi ihmisiä ja koiria ja muuta sälää, niin onhan MESSUKESKUKSEN NÄYTTELYT aina vuoden kohokohta! ! Ei voi missata! ! Kuinkahan monta vuotta olen siellä jo käynyt? Ja mukavaa on myös nähdä kaikkia tuttuja useammasta rodusta, sillä se on todellinen kokoontumispaikka. Jaan paikanpäällä sunnuntaina myös Vuoden Koirapalkinnot leikkimielisessä, mutta varsin tiukassa kisassamme ja käymme yhdessä tiimin kanssa syömässä. Mahtavaa!
Onneksi Joanna on täällä minua auttelemassa. Ensi viikon maanantaina on jälleen kammoamani päivystysvuoro töissä, joten Joannan apu on kullan arvoinen. Tässä siis tämän viikon mietteitä, lisää jälleen viikonloppuna tai viimeistään ensi viikolla! 🙂 Lisää kuvia löytyy kuva-albumista (linkki).
Lifedream Colliet 