Treenikiikkuja, vko 29

Viime viikolla hyviä kiikkuja Nuuksiossa, Kauhalassa ja Turun Luolavuorella. Ensimmäinen oma boulderointireitti putsattu ja tehty! Liidipää alkaa olemaan hukassa, mutta toisaalta itsepä päätin keskittyä vaativampaan treeniin kesän ajaksi: yläriprojektointia maksimirajalla ja boulderointia niin paljon kuin jaksaa ja ehtii. Treeneistä jääkin vähän epäpätevä fiilis, mutta positiivisesti yritän ajatella, että se tarkoittaa vain sitä, että treenaan itselleni vaikeita juttuja. Ja vain siellä, omien kykyjen ylärajalla, voi kehittyä. Toiveissa on, että voima kasvaa ja vaikka liidi hetkellisesti ontuukin, niin ehkäpä tästä on hyötyä myöhemmin.

Ma 17.7. Toravuori. Olimme ystäväni kanssa kalassa ja ajelimme ympäriinsä tutustumassa paikallisiin kohteisiin, kuten Särkisaloon. 😀 Pysähdyimme myös korkkaamaan Toravuoren kiipeilykallion. Kyseessä on minulle aivan liian vaativa seinä, mutta halusin käydä sen juurella kurkistamassa millaisia nämä 6A-7b reitit ovat. Kallio on nimensä veroinen; korkea, noin 25- 30 metrinen luiskemainen tapaus, jossa myös lienee erittäin vaikea varmistaa. Minulle mahdollisesti helpoin reitti oli aivan oikeassa kulmassa, mutta sinne piti kiivetä jyrkkää kalliopolkua. Kallioon oli jopa pultattu oma rengas varmistajalle! Ei ollut ihan vakuuttunut olo 😀 Toisaalta, jos joskus olen niin hyvä, että kaipaan haastetta niin tämä on ehdottomasti se paikka 😀

To 20.7 Nuuksio. Markon kanssa Nuuksiossa hiomassa Patriottia (6b+) ja Camouflagea (6C). Olen jo pitkään halunnnut päästä jälleen kokeilemaan Nuuksion vaativimpia reittejä ylärillä. Molemmat ovat jo kerran menneet puhtaasti, mutta muuvit haluan kasaan varmaksi suoritukseksi. Molemmilla reiteillä on enää yksi vaikea muuvi, joka joko menee tai sitten ei. Myös Scud (6C+) on ollut projektin alla, mutta sille olen antanut vain pari hassua yrkkää joskus keväällä.

Aloitin liidaamalla Kiss Me:n (5) ja Marko heti perässä. Seuraavaksi hän liidasi Jekun (6A) ja minä ylärissä kävin siirtämässä ankkurin Patriotille. Olisin voinut liidatakin, mutta sormet syyhyten halusin päästä pitkästä aikaa Patriotin kimppuun. Kahden kuukauden tauko oli tehnyt tehtävänsä ja lipesin kerrran alussa, mutta keskivaihe meni mukavasti. Reitti on todella herkkää tasapainoilua olemattomilla listoilla. Kuten tavallista, jäin roikkumaan isomman hyllyn nousuun: vasemman käden, jalkojen siirtojen ja varsinkin oikean käden siirtäminen hyllyn kulmaan on minulle todella vaativa ja fyysinen liike, jossa olen aivan äärirajoilla. Projektoin liikettä pitkään ja muistuttelin mieleeni sen rytmiä. Ulkokauden viime hetkinä viime vuonna kiipesin Patriotin puhtaasti, mutta tavoite olisi saada muuvit haltuun tasaiseksi nousuksi.

Marko siirsi vuorollaan ankkurin Camouflagelle ja sitten pääsin muistuttelemaan vappuna puhtaasti yläröimääni reittiä. Alku tuntui olevan ensin vähän hukassa ja tossu suti keskivaiheilla melkoisesti, mutta yläosan muuvit alkoivat jo muistua mieleen, varsinkin viimeinen oikean käden saideri. Kiipeän yläosan viimeisen pultin vasemmalta puolelta, joskin oikea käsi käy pultin vieressä nykeröotteella ennen halkeamaan mätsäämistä. Markon vuorolla alkoi inhottavasti sataa, vaikka ilma oli ollut todella kuuma ja aurinkoinen.

Kaikenkaikkiaan oli hienoa päästä muistuttelemaan itseään ja kroppaansa näillä linjoilla. En tiedä mikä reiteissä niin kiehtoo, mutta rakastan niitä! Herkkä tasapainoilu sopii minulle, ja sormivoima on aina ollut vahva valtti kiipeilyssä. Tästä on taas hyvä jatkaa reittien kimpussa ensi kerralla! Kiitos Markolle projektoinneista!

Pe 21.7 Kauhala. Ollin kanssa Kauhalan kutos-sektorilla. Ensimmäinen kerta minulle tällä sektorilla, mutta nyt olen kokenut ne kaikki 😀 Kävelimme aika pitkän matkan eteläpään parkkipaikan tietä edeten pienemmälle parkkikselle ja siitä polkua metsään. Lähestyimme aluetta liiankin pohjoisesta, mutta pääsinpäs näkemään sen lammen ja rannan, josta olen paljon kuullut. Todella kiva ja hieno rantapaikka! Ensi kerralla uikkarit mukaan! Tuntuu, että minulla on nykyään vähän väliä joku rinkka selässä, joko retkeilyyn, kiipeilyyn tai sukellukseen liittyen. Se ei kyllä auttanut yhtään, hiki virtasi ja hyvät lämmöt sai päälle jo lähestymisessä.

Kuljimme seiskan läpi kutoselle. Sektorilla on useita trädireittejä ja kolme sporttia. Tarkoituksena oli kokeilla ja mahdollisesti liidata (tai no, Ollilla oli 😀 ) ne. Olli lähtikin liidaamaan trädireittiä Asteroidia (5). Oli hauska nähdä taas trädiä up N´close-perspektiivistä. Jonakin päivänä haluan kyllä itsekin kokeilla! Olli teki yläankkurin meille Helppo Hylly (6B) nimiselle reitille. Yritin sitä ensin ilman lämppäreitä, koska kuvittelin olevani ihan tarpeeksi lämmin, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Neljän pultin reitti on kaatuvalla seinällä, jossa useita minulle raskaita muuveja. Niinpä kiipesin Asteroidin ylärillä ensin. Kiva halkeamareitti, joita olisi mukava päästä treenaamaan lisääkin.

Olli kiipesi Helpon hyllyn hienosti vikalle pultille, missä sitten hieman puntaroi vikoja muuveja. Näytti todella fyysiselle!! Omalla vuorolla lähdin matkaan ilman odotuksia, jospa tokalle pultille (ekalle hyllylle) pääsisi. Nyt kun olin nähnyt Ollin menevän reitin ja saanut alkuun hieman kosketuspintaa, pääsinkin alun kankeamisen jälkeen tokalle pultille ja siitä vielä isommalle hyllylle, siis vikalle pultille asti!! Suoritus oli minulle fyysinen ja tiesin, ettei jakoa reitin toppaamiseen ollut. Mutta silti!! 😀 Olli vähän avusti niin, että pääsin kokeilemaan sloupperimaisia otteita yläosassa.

Olli antoi liidiyrkän reitille, mutta yläosan muuvit olivat sen verran tiukkoja, että päätimme välissä kokeilla Lintulautaa (6b). Se vaikutti helpolta ensin, mutta koska tämäkin reitti oli negatiivisesti päälle kaatuva, ei minulla ollut sille mitään jakoa. Pääsin juuri ja juuri ekalle pultille ja se siitä 😀 Sitten yritin viereistä trädireittiä ylärillä Jammi vai ei (5). Kyseessä aika iso halkeamalinja, johon olisi pitänyt uskaltaa jammata kädet pitkälle halkeamaan. Ei riittänyt voima eikä kantti. Olli jäi pohtimaan liidiä, mutta antoi uuden liidiyrkän Helppo Hylly (6b) reitille. Tällä kertaa meni jo paremmin!

Minä lähdin viemään yläriä sektorin ainoalle 6A reitille, Mountain Minorille. Kyseessä olikin suhteellisen helppo lähestyminen yläkautta, mutta minun piti laskeutua ankkurille männyn kautta, mikä aiheutti vähän ongelmia. Männyn oksat olivat ankkurin kohdalla ja raavin itseni niihin. Pitkästä aikaa perinteinen laskeutuminen ankkurille ja siihen ankkurin teko! Uusi Petzlin Connect Adjust Sport– merkkinen lehmänhäntäni toimi nytkin loistavasti. Todella hyvä hankinta, jossa mukava ja varma olo roikkua ankkurissa. Yritin kiivetä reittiä saman tien ja ehkä se aavistuksen oli helpompi, mutta negatiivisena fyysinen. Tuntui, ettei tänään kyllä kiikut todellakaan omalla kohdalla onnistuneet, mutta toisaalta tiesin reittien olevan negatiivisuuden vuoksi minulle rankkoja. Vähän kuin boulderointia, mutta ylärissä! Takaisin käveltiin alaopolkua, eli suoraan koko alueen sektoreiden läpi. Hyvin pääsee lähestymään siis myös tätä kautta 🙂 Suosittelen!

Kuvissa Juha projektoi Oho eiku (6b+) reittiä Luolavuorella.

Su 23.7 Luolavuori. Sunnuntaina lähdin Rean ja Juhan matkassa Turkuun Luolavuoren boulderointikeitaaseen. Kyseessä oli Juhalle rakas paikka, hänen aikanaan löytämänsä jättimäisten kivijärkäleiden koostuma, jossa reittejä satoja. Ilma oli puolipilvinen, mutta suhteellisen lämmin kun nousimme mäntymetsän kukkulalle katsomaan reittejä, joihin Juhalla selkeästi oli hyvin vahva tunneside. 🙂 Intohimoisena kiipeilijänä Juhalla on melkoinen historia lajin parissa, eikä voi kuin ihailla hänen innostustaan ja myös kokemusta lajin parissa.

Juha esitteli meille suuret kivenlohkareet, jotka toimivat omina sektoreinaan: Joogo-, Mascara- ja Kiusauskivi sekä monia muita. Aloitin reippaasti kiipeämällä Mascara-kiven Hissikyydin (3+) sekä taiteilin Alppiopas (5)- reitin.  Pulkkaprojekti (4) saman kiven kulmassa tuntui ekaksi hiukan pelottavalle kun otteita  ei tuntunut löytyvän toppaukseen, mutta päivän loppupuolella se menikin jo helposti. Jatkoin Kiusauskiven loivemmalle puolelle Kyljyksiä Koreaan (4) reitille ja sitten lähdin katsomaan mitä Juha ja Rea puuhasivat kauempana.

He olivat löytäneet  hauskan poikkarin kivestä, jonka suoralta puolelta näin heti hauskan linjan. Putsasimme kiveä kolmeen pekkaan melkein joka kantilta ja suunnittelimme jokainen oman reittimme. Me Rean kanssa olemme vielä vitosen boulderoijia ulkona, joten reitit olivat meille sopivan vaativia. Oli todella hauskaa kokeilla tehdä ihan oma reitti. Katselin kiveä ja alkuotteita. Juha nimesi kiven myöhemmin Kellot-kiveksi, koska siellä ollessamme kirkonkellot soivat taustalla useaan kertaan. Oma reittini on nimeltään Kirkonkellot (5+) ja sen toppaus on hauskan herkkä, ainakin meikäläisen taidoille. Myös Rea yrkkäsi ja toppasi omansa.

Tämän jälkeen lähdimme takaisin vaativammille reiteille. Otin kuvia Juhasta hänen yrkkäillessä upeita reittejä Kiusaus- ja Joogakivellä. Itse projektoin Myllytys (6A+) istumalähtöä Mascara-kivellä, mutta vaikka pääsin pari muuvia, en kuitenkaan aivan jaksanut vetää itseäni hyville kahvoille saakka. Tämä oli kuitenkin todella hyvää treeniä koko kropalle ja tehtyäni lopuksi Jooga-kiven Kievari (4) nimisen reitin, olin ihan tyytyväinen vain valokuvaamaan Juhan yrkkäilyjä. Jos olisin lukenut topoa tarkemmin, olisin löytänyt vielä paljon lisää kivoja vitosia ja projektoitavia 6A-reittejä, joten toivottavasti pääsen myös ensi kerralla mukaan! 🙂 Muutenkin pitää muistaa katsella 27:aa enemmän silloin kun on mestoilla, silloin boulderoinnista saa niin paljon enemmän irti! 🙂 Kiitos Juha ja Rea seurasta!