Tekijä: Hanna

Kevättalvella minuun otti yhteyttä Perniön seudun lehden toimittaja, joka kysyi olisinko kiinnostunut haastateltavaksi. Tottakai olin! Tarkoitus oli myös saada lisää näkyvyyttä ja kenties uusia maastoja asiakastreeneihin, mikäli maanomistajat asiasta kiinnostuisivat. Edelleen hakusessa onkin uusia maastoja varsinkin henkilöhakutreenejä varten, koirat kun kehittyvät sitä enemmän mitä erilaisemmissa maastoissa ne pääsevät harjoittelemaan.

Juttu ilmestyi Perniön seudun lehdessä ja herätti paljon positiivista kannustusta. Otsikko oli ehkä tosin vähän raflaava. En koe olevani ammatiltani koiran kouluttaja, vaan enemmänkin tiimin vetäjä, sillä koiran koulutus on aina myös vahvasti ihmisten kouluttamista. Tekstissä on myös pari pientä asiavirhettä, mutta toisaalta juttu tehtiin painoon alle vuorokaudessa, joten se siitä.

Harrastus muuttui ammatiksi

Neljä koiraa juoksee pihalla ja jokainen tervehtii vuorollaan pihalle saapuvia vierailijoita. Vauhtia riittää, kun koirat leikkivät keskenään. Jos koirat olisivat kaikki samanvärisiä, olisi vaikea arvata, mikä tassupari kuuluu millekin koiralle.

Koirien omistaja, Kiskossa asuva Hanna-Mari Neuvonen rapsuttaa koiria. Samalla hän vaihtaa koirien kanssa päivän kuulumiset. Koirien lisäksi Neuvosen kodissa on vuosien varrella asustanut myös vuohia, kanoja, kissoja, viiriäisiä, marsuja, gerbiilejä ja parta-agama.

Vuonna 2020 Neuvonen päätti ryhtyä osa-aikaiseksi koirien kouluttajaksi. –Olin työskennellyt hammashoitajana jo viisitoista vuotta ja sitten tuli ajatus, että pitäisiköhän sitä tehdä elämässä ehkä jotain muutakin. Suvussani on paljon yrittäjiä ja meillä on kalusteita ja valaisimia maahantuova perheyritys. Hyppäsin pois hoitoalalta ja suuntasin perheyritykseen kaupalliselle alalle. Olin erityisen kiinnostunut markkinointiin ja viestintään liittyvistä tehtävistä ja ryhdyin opiskelemaan merkonomin tutkintoa, Neuvonen kertoo. Kaupanalan työt kiinnostivat Neuvosta, mutta eniten hän rakasti niitä hetkiä, jotka hän sai viettää rakkaiden koiriensa kanssa metsässä lenkkeillen. Koirien kanssa harrastaminen ja niiden kouluttaminen oli jo vuosia kiinnostanut naista, mutta kokemuksen myötä hänelle kertyi rohkeutta ryhtyä itse koirien kouluttajaksi.

– Olin kasvattanut jo pitkään sileäkarvaisia collieita, harrastanut useaa eri lajia ja minua kiehtoi myös palveluskoiratoiminta. Huomasin kuitenkin nopeasti, että usean koiran omistajana ja työtä tekevänä ihmisenä minulla ei riittänyt tarpeeksi aikaa, että olisin voinut käydä pitkiä ja intensiivisiä palveluskoira- tai pelastuskoirakoulutuksia. Lopulta Neuvonen päätti ryhtyä kouluttamaan koiria rennolla otteella. Ydinajatus yritystoiminnassa oli se, että koirat saisivat tehdä niille ominaisia asioita, eli juosta, leikkiä, käyttää nenäänsä ja touhuta omistajan kanssa molemmille mielekkäitä juttuja. Neuvosen kursseilla koirat keskittyvät maastosta ihmisten etsimiseen.

Harrastusta ei kuitenkaan pidä sekoittaa viralliseen pelastuskoiratoimintaan. –Jos puhutaan sellaisista pelastuskoirista, jotka etsivät maastossa oikeasti kadonneita ihmisiä, puhutaan aina ammattilaisista. Tällaiseen pelastustoimintaan osallistuvat ihmiset ja koirat ovat käyneet pitkän koulutuksen ja lisäksi jokaisen koiran on täytynyt läpäistä testi, että pääsee mukaan etsintätyöhön. Minun kursseillani harjoitukset voivat olla osittain samanlaisia, mutta ajatuksena on tarjota koirille mielekästä tekemistä arjessa, ei pyrkiä tavoitteellisesti kohti kilpailu- tai pelastustoimintaa, Neuvonen selventää.

Vaikka Neuvosen ohjaamat kurssit ovat enemmän mukavaa harrastamista kuin totista suorittamista, koirat oppivat harjoitusten avulla paljon tärkeitä taitoja. Yrittäjä kutsuu toimintaa koirien arkiaktivoinniksi. – Kaikki koirat nauttivat etsimisestä, samalla koirat oppivat mm. sosiaalisuutta, omatoimista puuhailua, luoksetuloa ja muiden ohjeiden noudattamista. Harjoituksissa Neuvonen lähtee metsään koirien ja näiden omistajien kanssa. Koirille opetetaan kursseilla hakua ja jäljestystä, eli joko ihmisen tekemän jäljen seuraamista tai hajujäljen avulla ihmisten etsimistä. Koirat harjoittelevat etsimistä rajatulla alueella. Pari ihmistä menee piiloon metsään ja koira saa etsiä, missä kadonnut ihminen on. Harjoitusten alussa ihminen voi olla aika lähellä ja jopa vähän näkyvissä, mutta kun harjoitukset etenevät, välimatkat voivat hieman kasvaa ja piiloutumiseen voidaan käyttää esimerkiksi erilaisia maastoutumiseen tarkoitettuja verkkoja. – Jokainen kurssille osallistuva koira tulee vuorollaan etsimään ihmisiä. Koira palkitaan herkuilla tai leluleikillä, kun hän on onnistunut löytämään kadonneen ihmisen.

Kiskossa asuva Neuvonen harmittelee, että hänellä ei ole tietoa, missä metsissä hän voisi järjestää kurssitoimintaa koirille. Kiskontien varrella sijaitseva metsä on tähän asti ollut yrittäjän luottopaikka, mutta nyt metsän ovat löytäneet muutkin koira-alan toimijat, joten välillä käy niin, että metsä onkin jo koiria täynnä, kun Neuvonen saapuu paikalle kurssilaistensa kanssa. –Toivoisin, että alueen metsänomistajat voisivat ottaa minuun yhteyttä, jos heillä olisi harrastustoimintaan sopivaa metsää. Hyvistä hakumetsistä on pulaa ympäri Suomea. Me emme jätä mitään roskia jälkeemme ja korjaamme koirien kakat pusseihin harjoitusten jälkeen, jos maanomistaja niin toivoo. Ilmoittaisimme aina viikkoja ennen harjoituskertoja, että milloin olisimme tulossa metsään. Parhaimpia etsimiseen sopivia metsiä ovat Neuvosen mukaan esimerkiksi kalliopohjaiset metsät, harvahkot kuusi- tai mäntymetsät, mutta myös muunlaiset metsät sopivat harrastamiseen hyvin. Yksi poikkeus kuitenkin on, sillä liian risukkoiset ja vaikeakulkuiset metsät eivät sovellu etsimiseen. –Olisi tietysti myös hyvä, että metsä ei olisi ihan suuren maantien vieressä, syrjäisempi paikka on paljon parempi. Alueena toivoisin, että sopivia metsiä löytyisi Kiskosta, Kiikalasta, Suomusjärveltä tai Perniöstä.

Kuva treeneistä.

Kun Hanna-Mari Neuvonen puhuu koirista, hänen silmistään paistaa aito ilo ja rakkaus koiria kohtaan. Ei siis ihme, että Neuvonen pitääkin erityisen tärkeänä koiran ja ihmisen välille muodostunutta sidettä. –Minulle koira on aina enemmän kuin lemmikki, se on perheenjäsen ja ystävä. Ihmisillä ja koirilla on pitkä yhteinen historia ja olen onnellinen, että koirien kasvattajana olen saanut kulkea monen koiran kanssa koko heidän elämäntaipaleensa alusta loppuun saakka yhdessä.

Vaikka koirien kanssa työskentely on Neuvoselle rakas työ ja harrastus, päivätyöstä hän ei kuitenkaan ole luopunut. –Kun lähdin hammashoitolasta pois ja suuntasin kaupanalalle, sanoin työkavereille, että enköhän minä tule maitojunalla takaisin. No, niinhän siinä sitten kävi ja ainakin tämän kevään teen taas hoitajan hommia Salossa. Päätoiminen yrittäjyys ei olekaan Neuvosen tavoite. Tällä hetkellä päivätyön ja yritystoiminnan yhdistäminen tuntuu hyvältä yhdistelmältä. Tulevaisuudessa nainen kuitenkin haaveilee, että arkiaktivoinnin lisäksi hän voisi tarjota koirien omistajille erilaisia pentukursseja, tottelevaisuuskoulutuksia tai muuta harrastustoimintaa. –Olen avoin ideoille. Jos koirien omistajilla on toiveita kurssien tai vaikka pentutapaamisten suhteen, aina kannattaa ottaa yhteyttä.

Juttu ilmestynyt Perniön seudun lehdessä keväällä 2023