Tokoa keväällä

Tokoa ja fiiliksiä keväältä.

27.3.2022 Piikun kanssa keittiötokoa ja lähinnä paikkistreeniä. Sen vire kotona on yleensä aika hyvä ja tänäänkin pysyi hyvin paikallaan. Olen ottanut avuksi sekuntikellon ja vaihdellen yritän saada sitä ymmärtämään paikallamakuun idean. Piiku on kuitenkin hyvin vahvasti suorittaja ja tarjoaa minulle koko ajan kaikkea, joten sen on hyvin vaikeaa ymmärtää tällaista paikallaan makoilua.

8.4.2022 Tokon äkkilähtö, Salon koirahalli. Mentiin äkkilähtönä tokoa treenaamaan hallille Jeaneten ryhmään irtopaikalle. Todettiin, että kaikki muut liikkeet Piikulla tosiaan hallussa, mutta tänäänkin paikallamakuusta se lähti noin 40sekunin jälkeen.

11.4.2022 Tokon yksityistunti, Aunelin koirakoulu. Perjantaina käytiin Piikun kanssa tokon äkkilähdössä irtotunnilla ja tänään oli taas Aunelin koirakoulun yksäri. Keskityttiin Piikun paikkikseen ja liikkeestä maahanmenoon, missä jujuna voisi olla mun hitaampi askellus. Saatiin neuvoksi treenata paikkista eri paikoissa ja eri viretiloissa, jotta siitä tulisi mahdollisimman vahva.

Piikun paikkiskaverit.

Likka treenasi seuruuta, luoksetuloa ja kaukoja. Sen vireen hallinta on mulle vähän hankalaa, vaikka toisaalta näen siinä valtavasti potentiaalia lajiin. Ei se edes ennakoi niin pahasti kuin voisi. Uutena asiana paikkistreenit.

Myös Pimu pääsi uuteen halliin. Perusasentoa ja kotiläksynä oikean puolen perusasennot myös. Uutena asiana harjoiteltiin maahanmeno, se on jäänyt täysin meiltä tekemättä!

Puhuttiin Piikun mahdollisesta BHsta ja haku kokeesta tälle tai ensi kesälle sekä Likan tulevasta tokourasta. Tavoitteena olisi kuitenkin kaikille tytöille ainakin tokon alokasluokka. Saa nähdä, ajatuksia laitettiin alulle 😅

16.4.2022 Tokokoe Lohja

Hohhoijaa. Ei ehkä paras hetki tilittää tän päivän toko kokeesta. Meidän toka koe, tuloksena kolmostulos Piikun kanssa. Jotain hyvää, jotain huonoa. Paikkis taas nollille, mutta sentään parempi kuin viimeksi, sillä Piiku nousi ensin istumaan ja törrötti siinä melkein koko ajan, mutta ehti lähteä mua vastaan koirien luo siirryttäessä. Muista liikkeistä tulikin hienot 8-9,5 pisteet, joten jos toi paikkis toimisi, meillä olisi heittämällä ykköstulokset kasassa.

Mun jännitys on näissä toko kokeissa vaan niin armoton, että en tiedä pystynkö pitämään itseni kasassa niitä varten. Seuraava koe on katsottuna ensi kuulle, mutta kannattaako ilmoittaa, jos en saa paikkista kasaan? Toisaalta jos en ilmoita, jääkö toko sitten kokonaan meiltä kun rima osallistua nousee koko ajan. En pysty myöskään ilmoittamaan sekä tokoon että agsaan, kun jännitykseltä en pysty jotenkin keskittymään kuin yhteen lajiin kerrallaan. Tänään heräsin seitsemältä stressaamaan koetta, joka alkoi vasta puoli kahdelta iltapäivällä. Koko päivä menee kokeeseen jännittäessä tai siitä palautuessa. Ei tässä tunnu olevan mitään järkeä.

Mutta no, Nukutaan yön yli ja mietitään sitten josko jatketaan ja mikä sotasuunnitelma keksitään.

  • -Paikallamakuu 0
  • -seuraaminen 7.5
  • -maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
  • -Luoksetulo 9
  • -nouto esineen pitäminen 8
  • -Kauko-ohjaus 9,5
  • -este hyppy 9,5
  • -kokonaisvaikutus 8
  • Yhteensä 137,5p III tulos

JÄLKIHUOMAUTUS: niinhän siinä sitten kävi, että en ilmoittanut Piikua enää kevään kokeisiin ja sitten sillä alkoikin juoksu. Juuri nyt tokon treenaaminen on jäänyt ihan kokonaan kun en ole päässyt osallistumaan myöskään SCYn tokorinkiin. Olen ollut todella väsynyt kevään aikana johtuen uudesta työstä, maaliskuussa alkaneista merkonomi-opinnoista ja muista riennoista. Koirien treenaaminen kaikissa lajeissa on ollut nyt vähäistä. Olen pallotellut ajatusta, etten treenaisi koiriani tokon kokeita varten ihan ajan ja rahan puutteen vuoksi, vaan keskittyisin enemmän agilityyn, mutta toisaalta Piiku ja Likkakin ovat jo niin hyvin omaksuneet erilaisia alokasluokan liikkeitä, että olisi sääli jättää homma kesken pelkän paikkiksen takia. Myös rallitoko kiinnostaa ja on mahdollista, että Lotan sekä Pimun kanssa keksityn enemmän siihen. Paikkis olisi hyvä saada Piikulle vahvana haltuun, sillä sen kanssa olisi ihan aito mahdollisuus BH:seen ja sitä kautta myös PK puolen kisoihin nyt kun haussa on aloitettu kiinteän rullailmaisun opettelu. On ollut hyvin opettavaista pohtia Piikun virettä tokokokeissa ja ymmärtää, että tämä monessa mielessä Piikun vahva puoli (suorittajaluonne kun on), on tässä yksittäisessä liikkeessä hanka yhtälö kun Piiku ei millään malttaisi odotella paikallaan. Tämä on myös sen mahdollisille pennunostajille tärkeä tieto.

Yritän olla tässä kaikessa itselleni armollinen ja antaa sekä itselleni että koirille aikaa. Koska Piikua ei saatu astutettua, näyttää sen jalostusura jäävän nyt kokonaan. Tärkeintä olisi se, että treenattaisiin, sama se päästäänkö kisoihin asti vai ei. Mutta jos ei treenaa, ei voi kisoihinkaan mennä! 🙂 Tytöt ovat vasta nuoria, joten niiden kanssa on toivottavasti vielä monta hyvää vuotta edessä. Toivottavasti nyt kesällä/syksyllä löydän taas intoa treenata myös tokoa kaikkien kanssa, koska onhan sekin tosi kivaa! ❤

Koiran krooninen kipu

Tämä teksti on ollut luonnoslaatikossa jo useamman vuoden. Oikeastaan sen jälkeen kun päätin päästää urokseni Jukan ikiuneen lokakuussa 2020, koiran kroonisen kivun arviointi ja sivusta kokeminen on ollut sydäntä lähellä. Tekstin kirjoittaminen ja Jukan käytöksen muisteleminen on edelleen kova paikka. Kaikille meille on tärkeää koiramme kivuton olotila. Se, kokeeko se kipua ja millaista se on, ei ole kuitenkaan yksiselitteistä. Ontuva koira on helppo kategorioida, mutta kroonisen kivun tunnusmerkkiä on hiljakseen ilmentyvä, jopa meidän ihmisten mielestä koiran persoonallisuudeksi muuttuva käytös. Koira peittää kipuaan hyvin, joten ne voivat oireilla monin eri tavoin. Varsinkin vanhojen koirien kanssa näen paljon kipumerkkejä, joihin omistajat eivät mielestäni tarpeeksi ajoissa puutu. Ajatellaan, että koira on ”vain” vanha, ja vanhuuteen kuuluu kipua. Kuuluuko? Jokaisen koiran omistajan vastuulle kuuluu tarkkailla koiraansa ja viedä se tarvittaessa eläinlääkäriin saamaan apua.

Kolmikkoni Aino Pikkusaaren kuvauksessa vuonna 2019. Jukka 5v, Ronja 7v ja Puuma7v.

Krooninen kipu jaetaan osiin: kudosvauriokipu, neuropaattinen eli hermokipu, idiopaattinen kipu ja psykogeeninen kipu. Krooninen kipu kestää yli 2-3kk ja saattaa jatkua kudosvaurion parannuttua jos kipujärjestelmä on herkistynyt akuuttivaiheessa. Koska ihmisen ja koiran hermokudoksen fysiologia on hyvin samankaltaista, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö koira kokisi kipua samantyyppisenä kokemuksena.

Jos koiran käyttäytyminen muuttuu, on se aina syytä tutkia eläinlääkärissä. Kipukäyttäytyminen voi näyttäytyä monella tavalla riippuen koirasta ja kivun sijainnista.

Kivun ilmeneminen on yksilöllistä, muun muassa näitä muutoksia koirassa kannattaa tarkkailla:

  • kehon/raajojen asentojen muutokset; varaa painoa selvästi enemmän etuosalle/takaosalle, keventää seistessä jotain jalkaa tai siirtää jalan/jalat rungon alle, makaa tiukalla kerällä tai ei halua olla makuulla lainkaan, pitää häntää epänormaalissa asennossa, pitää selkää kaarella ylös- tai alaspäin
Jukka alkusyksystä 2020. Kipu näkyy katseessa.

Jukalla huomasin kivun ensin muutoksista karvapeitteessä, karva meni ”tukkoiseksi”. Sain useita viestejä Jukan huonosta karvasta ja asiaa yritin ensin korjata ruokavaliomuutoksella. Sitten aloin kiinnittää huomiota sen liikkumiseen, videoin sitä saadakseni muitakin mielipiteitä. Jukalle myös muodostui ranteisiin isohkoja patteja, joita tutkittiin eläinlääkärissä ja todettiin ranteissa alkava nivelrikko.

  • liikkumisessa tapahtuvat muutokset; muuttuu liikkumishaluttomaksi, haluaa liikkua enimmäkseen tietyllä askellajilla, liikkuu paljon peitsaten (saman puolen raajat samaan aikaan), jättää askelen väliin silloin tällöin jollain jalalla, liikkuminen muuttuu varovaiseksi tai jäykäksi

Vanhat koirat usein alkava liikkua muiden jäljessä, vältellä leikkitilanteita ja meno on muutenkin hidasta. Luonnolliset muutokset koiran käytöksessä iän myötä eivät tarkoita sitä, että se olisi kipeä. Eron huomaaminen on usein vaikeaa.

  • energisyyden muutokset; muutos passiiviseksi, haluttomaksi, väsyneeksi, lenkeillä ”perässä vedettäväksi” tai muutos levottomaksi, ylivireäksi, ahdistuneeksi (esim. kehän kiertäminen, hännän jahtaaminen)

Usein olen huomannut kipeiden koirien lenkillä hakeutuvat taakseni loppulenkistä. Nyt 10 vuotias Ronja hakeutuu metsässä helposti selkäni taakse, kun taas leveällä tiellä se kulkee edellä. Uskon, että myös tämä on iän tuoma oire siitä, ettei se enää samalla tavalla nauti metsässä kulkemisesta. Kroppa on jäykkä ja esimerkiksi oksien yli kulkeminen saattaa aiheuttaa kipua koiralle. Toisaalta toiset koirat kulkevat perässä pitääkseen ”lauman kasassa” ja yleensä porukassa on aina yksi, jolle lankeaa tämä vastuu.

Minä ja Jukka 2019. Kuva Linda Toivonen
  • kehon liikkuvuudessa havaittavat muutokset; haluttomuus mennä makuulle tai vaikeus nosta makuulta ylös, haluttomuus hypätä ylös tai alas, haluttomuus kulkea portaita ylös tai alas
  • venyttelyn muutokset; lopettaa venyttelyn kokonaan, venyttelee jatkuvasti, venyttää vain etu- tai takaosaa
  • monet käytöksessä näkyvät muutokset voivat olla merkkejä kivusta: hakeutuminen lähelle, hakeutuminen omiin oloihin, ylireagointi aistiärsykkeisiin (kovat äänet, valot), toisille koirille rähjääminen
  • perustoiminnoissa tapahtuvat muutokset lisääntynyt juominen, huonontunut ruokahalu

Olipa muutos käyttäytymisessä millainen hyvänsä, kivun mahdollisuus tulee ottaa huomioon. Eläinlääkärin kannattaa olla yhteydessä herkästi hoidontarpeen arvioimiseksi.

Käytösmuutokset näkyvät koirassa helpoiten yleensä aamuisin, kun koira herää tai levon jälkeen. Seuraile venytyksiä, liikkeelle lähtöä! Kipua ei käytöksessä välttämättä havaita, mutta koiran aktiivisuus vähenee. Se ei välttämättä hyppää, leiki, tutki ulkona tai halua lenkkeillä kuten aiemmin. Se saattaa myös pyrkiä makuulle kesken lenkin. Jäykkä kävely, muutokset askelrytmissä tai ontuminen ovat merkkejä mahdollisesta kivusta. Hidas nouseminen makuulta ja vaikeutunut liikkeelle lähtö levon jälkeen ovat myös merkkejä kivusta.

Ronja 10v.

Omilla koirillani kipu on näkynyt siinä, että ne lenkillä hakeutuvat taakseni kävelemään edessä kulkemisen sijasta, lakkaavat hyppäämästä autoon tai ylipäätään halua tulla autoon, lakkaavat kulkemasta portaita, tassujen tai kylkien nuolemisena ja lisääntyneenä aggressiona laumassa.

Koira saattaa kokea mielialamuutoksia ja alentunutta ruokahalua. Aggressio, välinpitämättömyys ja vetäytyminen ovat jo selkeitä merkkejä siitä, ettei kaikki ole hyvin!! Koira saattaa olla myös normaalia riippuvaisempi omistajastaan. Muita muutoksia voivat olla pään roikottaminen tai tihentynyt hengitystarve, läähätys ja runsas kuolaaminen. Runsas nuoleminen voi johtua kutinasta, mutta myös kivusta esim. nivelissä tai vatsassa. Joitakin ruokamerkkejä kokeillessa olen huomannut koirissani nivelten nuolemista ja lisääntynyttä levottomuutta. Näitä merkkejä en ole enää käyttänyt jatkossa.

Kylkien pureminen voi olla merkki prostata- tai suolikivuista . Sisälle pissaaminen ja ulostaminen, ulina, valittaminen ja ähinä ovat merkkejä, joita aliarvioidaan kun niihin totutaan ajan mittaan. On hämmästyttävää miten nopeasti johonkin tiettyihin käytöksiin tottuu ja pitää koiran rauhallisuutta tai eri tilanteissa ilmenevää herkkyyttä luonteenomaisena. Syyllistyn tähän itsekin. Siksi koiran käytöksen arvioiminen on tärkeää ja vaikkapa videoiminen ja valokuvaaminen eri ikäisenä, jotta on aiempaa materiaalia mihin verrata. Eläinlääkäri näkee koiran yleensä vain muutamia kertoja vuodessa, omistaja taas seuraa koiraansa 24/7. Usein omistajaa pitää kuitenkin neuvoa koiransa kivun tunnistamisessa, koska hän ei osaa lukea sitä koiran käyttäytymisestä.

Jukka ja Likka lenkillä kesällä 2020.

Äkilliset muutokset huomataan aina helpommin kuin pikku hiljaa tulleet. Eräänä päivänä koira ei esimerkiksi enää suostu hyppäämään autoon, tai oli jokin tietty päivä, jolloin se ei enää tullut yläkerran makuuhuoneeseen nukkumaan. Portaiden kulkeminen oli Jukallakin ensimmäisiä merkkejä kivusta. Se kulki ne ylös, mutta ei alas. Hitaasti kehittyviä käyttäytymisen muutoksia tulee varsinkin vanhemmalla koiralla helposti pidettyä luonnollisena. Koira kävelee yhä vain hitaammin, sen lenkit lyhenevät, se alkaa välttää muita koiria ja murisee niille, se vetäytyy useammin omiin oloihinsa, ja se on vanha ja väsynyt, kuurokin. Koirallani Jukalla muutokset tulivat todella hitaasti ja niiden syy jäi ikuiseksi mysteeriksi. Se saattoi olla ranteiden nivelrikkomuutokset, joista aiheutuvaa kipua Jukka alkoi kompensoida etuosan virheasennolla, joka johti selän ja lapojen kipuihin. Syy saattoi olla myös lähtöisin lapojen alueelta. Jukasta voi lukea lisää täältä.

Mikään yksittäinen oire ei kuvaa kipua luotettavasti. Kun kaikkia koiran käyttäytymisen muutoksia seurataan yhdessä, koiran kivun voimakkuutta ja sen muutoksia voidaan arvioida. Oireista voi olla vaikea tunnistaa useita, mutta kaksi tai kolme oiretta löytyy kipeän koiran käyttäytymisestä yleensä helposti.

Itselleni lemmikkieni kivuttomuus on tärkeää. Seuraan niitä päivittäin ja kiinnitän huomiota kaikkeen epänormaaliin käytökseen. Varsinkin narttujen kohtutulehdukset ovat erittäin salakavalia ja koirat voivat olla todella kipeitä ennen kuin merkit ovat jo ilmeisiä. Näitä on vaikeaa havainnoida kokeneidenkin koiranomistajien. Joskus ollaan jo liian myöhässä siinä vaiheessa kun koira viedään eläinlääkäriin. Kotona on tällä hetkellä 10 vuotias Ronja, jonka vointia seuraan joka päivä. Tiedän, että se on jäykkä ja ikäisekseen kärsii peräpää- sekä selkävaivoista. Lisäksi kotona on 2,5 vuotias bordercollie Likka, jolla vuosi sitten todettiin nivelrikkoa ja DD lonkat, joten senkin käytöksen seuraaminen on tärkeää. Toivon niille monia hyviä vuosia! ❤ Jokaisen omistajan vastuulla on huolehtia siitä, ettei koira kokisi tarpeetonta kipua. Se, mihin ratkaisuun päädytään, on aina omistajan valinta ja tilannekohtainen.

Koirani Jukka ennen lopetusta kipuoireiden vuoksi. Sen karva meni huonoon kuntoon ja ilmeestä näkee, ettei kaikki ole hyvin. Jukka oli 6-vuotias.

Koiran kipuun liittyviä positiivisen käyttäytymisen muutoksia:

Onko koira:
Virkeä ja iloinen vai apea ja masentunut?
Normaali, apaattinen tai yliaktiivinen?
 
Tekeekö koira seuraavia:
Hakee kontaktia perheenjäseniin, usein vai harvoin?
Heiluttaa häntäänsä, usein vai harvoin?
Leikkii mielellään, harvoin vai ei ollenkaan?
Syö normaalisti? Vai valikoiden tai ahmien?
Ravistelee itseään? Usein vai harvoin?
Venyttelee? Usein vai ei ollenkaan?
 
Millainen koiran ilme on? Normaali, surullinen, ylikierroksilla?

Koiran kipuun liittyviä negatiivisen käyttäytymisen muutoksia:

Ronja 10v

Onko koiralla tai onko koira:
Normaali mieliala vai hermostunut, rauhaton tai pelokas?
Ystävällinen vai aggressiivinen ihmisiä tai toisia koiria kohtaan?
 
Tekeekö koira seuraavia:
Läähättää tai lipoo huuliaan?
Pitää itseään epänormaalissa asennossa? Roikottaa päätään, pitää jalkoja korostetusti mahan alla?
Pitää korviaan taka-asennossa? Häntää koipien välissä?
Väristelee tai vapisee?
Nuolee etujalkojaan?
Katsoo, nuolee tai puree tiettyä paikkaa?
Ylireagoi kosketukseen?
Valittaa: huutaa, murisee, vikisee, inisee? Tai on aivan hiljaa?
Valittaa, kun niveliä taivutetaan esimerkiksi tassuja pyyhittäessä?
Raivoaa tai alistuu laumassa?
Näyttää hampaita kosketettaessa?
Alkaa purra?
Tekee enemmän vahinkoja sisälle?

Kivun arvioiminen koiran liikkumisessa tapahtuvista muutoksista:

Liikkuu kuin nuori eläin vai ei halua liikkua? Yliaktiivinen liikkuja?
Makaa paikallaan tuntikausia?
Hyppää kuten aina vai eikö hyppää enää?
Normaalit askellajit vai peitsaako?
Laukkaa ”pupulaukkaa” (molemmat takajalat samaan aikaan)?
Kulkee suoraan vai jakautuuko paino epätasaisesti? Pomppiiko pää askelien tahtiin?
Ontuu?
Liikkuu lenkillä edessäsi vai raahautuen takana?
Istahtaa tai menee makuulle kesken lenkin?
Kulkee portaita normaalisti vai eikö enää halua mennä alas tai ylös? Miten kulkee portaissa?
Istuu normaalisti tai ei ollenkaan, tai polvi ulos sivulle kääntyneenä?
Menee makuulle normaalisti tai hyvin hitaasti, hakee paikkaa pitkään, pyörii?
Nousee ylös normaalisti vai etu- tai takajalat ensin? Hitaasti? Nousee istumisen kautta?
Nukkuu koko yön vai vaihtaa usein paikkaa (voi kivun lisäksi myös olla merkki esim. sydämen vajaatoiminnasta)?

Vatsa- ja rintaontelon kipuja voidaan arvioida koiran asennoista:

Seisooko koira suorana pää pystyssä vai onko koiralla selkä köyryssä?
Onko koira usein ”rukousasennossa”: etupää makaa, perä ylhäällä?
Ei halua käydä makuulle ollenkaan?
Röyhtäilee, piereskelee, oksentaa, yökkäilee?
Ei pysty ulostamaan?
Jos virtsaaminen kivuliasta: katkaisee suihkun tai istuu hyvin pitkään?

Lähde: Suomen Kennelliitto Ry

Metsäjälkeä, taas mennään!

Kausi päästiin aloittamaan tyttöjen kanssa toukokuussa. Asiakkaiden jälkitreeneistä sain vihdoin kimmokkeen tallata omillekin tytöille vihdoin jäljet ja innostuin taas tästäkin hommasta! Jäljen tekeminen on helppoa ja ilmaista puuhaa ja tarjoaa samalla koirille lajityypillistä käyttäytymistä. Viime syksynä tehtiin metsäjälkeä oikeastaan ihan kauden loppuun saakka ja kuluvalla kaudella olisi tarkoitus nostaa Piikun ja Likan jäljen pituutta yli 500metriin ja toisaalta opettaa Lotalle ja Pimulle keppien ilmaisu. Teemme jälkeä ihan omaksi iloksi, aina silloin kun muilta toimilta aikaa jää.

15.5. Viikon täysin vapaa päivä ja vietettiin se tyttöjen kanssa jälkimetsässä! Otin itselleni eväät mukaan ja vietin metsässä kolme tuntia itsekseni. Pakko sanoa, että tuli vähän parempi fiilis 💗ilma oli aika tuulinen, mutta lämmin ja päästiin tekemään kauden ekat jäljet! Pakko taas kehua, että mulla on maailman parhaat tytöt!

Piiku ja Likka saivat noin 200m jäljen parilla kulmalla kuivahkossa kanervikossa. 5 keppiä nousi molemmilta hyvin ja jälki tehtiin hyvällä tempolla. Tuuli aika paljon, ja varsinkin Piiku tuttuun tapaan haravoi vähän enemmän ees taas. Likka videolla korjaa tyylilleen uskollisena todella kauniisti kulman ja ilmaisi hienosti kepit. Seuraavaksi vaan pidempää jälkeä. On hauska huomata, että tytöt tekevät jälkeä hyvin erilailla, Likan ollessa hyvin pedantti ja tarkka ja Piikun tehdessä paljon suupiirteisemmin töitä.

Likan jälki

Lotalle tein ensin purkkijäljen, jota se teki ihan valtavalla innolla ja omalle tyylilleen uskollisena sekin 😘 kokeilin sen kanssa erikseen kepin ilmaisua pitkän tauon jälkeen ja katsokaa miten hienosti se nostaa kepin!! 🤗 Ei muuta kuin lyhyt oikea Metsäjälki tulille, 5 keppiä ja noin 20m pituutta. Ja Lotta teki ja ilmaisi ekan metsäjälkensä!! Niin ylpeä tästä tytöstä!! 💗

Pimulle tein ensin sen elämän toisen makkararuudun, makkarajäljen ja lopulta kaksi lyhyttä purkkijälkeä. Se oppii nopeasti ja viimeisellä jäljellä meni luotisuorana nenä maassa purkille, vaikka kallioisessa maastossa oli haastetta.

Jos tämmöinen omatoiminen hauskanpito koiran kanssa luonnossa kiinnostaa, niin seuraava vapaa matalan kynnyksen metsäjälkipäivä on 31.7! Katso lisäinfoa.

20.5 Tänään metsäjälkeä ja sen jälkeen vielä hakua! Piikun ja Likan kanssa tehtiin 400-500m jälki peräti 9 kepillä. Molemmat tekivät hienosti, joskin Likka väsyi lopussa silmin nähden. Pienen levon jälkeen päästiin loppuun. Piiku teki taas alussa tuli pyllyn alla töitä, mutta kun lyhensin liinaa ja ”pakotin” sen pysymään jäljellä, se tekikin tosi tarkasti töitä loppuun asti. Selvästi pitää alkaa tehdä niille pidempää jälkeä, että tottuvat.

Piikun jälki

Vuoden ikäiselle Lotalle lyhyt metsäjälki neljällä kepillä ja kahdella kulmalla ja on ihana nähdä miten keppien ilmaisu ja idea vahvistuu joka kerta. Lotalle voi alkaa tekemään nyt hieman pidempää, joskin selkeästi tallottua jälkeä. Oli ihana nähdä miten se muisti mikä tässä hommassa on idea. Kepit se osaa ilmaista hienosti erillisenä temppuna, joten käytöksen vieminen jäljelle on meistä molemmista tosi hauskaa ja jännää!

Pimulle lyhyt suora purkkijälki. Pimu tuntuu omaavan tähän luontaista taipumusta, sillä se hoksasi homman idean todella nopeasti. Pimulle pitäisi alkaa opettamaan kotona erikseen keppien ilmaisua, jotta sen voi jossakin vaiheessa myös liittää jäljelle, mutta sen aika ei siis ole vielä. Purkeissa olevat nakit kannustavat sitä jäljen seuraamiseen ja kepit on purkkien päällä ikään kuin näön vuoksi. Ajan puutteen vuoksi ilmaisun opettaminen (ja moni muu koulutus) on jäänyt, mutta ehkäpä me nyt kesällä saamme aikaiseksi jotakin!

Pimu ROP ja RYP2 Hausjärven pentunäyttelyssä

Ensimmäisessä näyttelyssämme Pimu esiintyi tänään yllättävän täydellisesti ja hampaatkin katsottiin kuin esiintymisen ammattilainen! Olen ihan mielettömän ylpeä Pimusta!! 💗😘Tuomarina toimi Marja Talvitie sekä rotu-, että ryhmäkehässä.

Erinomainen tyyppi. hyvät pään linjat. korvat voisivat taittua paremmin. hyvä kaula. hieman löysät kyynärpäät. niukat etukulmaukset. hyvä etulinja. hyvä häntä. liikkuu hyvällä askelmitalla. kauniisti kannettu häntä. hyvä karva. ikänsä mukaisesti pentumaista pehmeyttä.

Mukana oli meidän tiimistä myös Pimun veli Elmo (Diamondfox Mustang), joka palkittiin VSP:llä. Hieno näyttelyharrastuksen aloitus sekä Elmolla, että omistaja Sarilla!

erittäin hyvän tyyppinen. hyvät pään linjat mutta otsapenger voisi olla selveämpi. hyvä kaula. pysty olkavarsi. löysät kyynärpäät. erinomainen takaosa. hyvät käpälät. hyvä väri ja karva. hyvä tliikkeet.

Lue myös muita uutisiamme täältä https://lifedream.blog/category/uutiset/

Hakukauden aloitus

Huhtikuun lopussa pyöräytettiin käyntiin Tehotyttöjen oma hakukausi. Viime kesällä yhteen kerääntynyt collieporukka jatkaa tänäkin vuonna ja mukaan otettiin pari uuttakin koirakkoa. Tällä hetkellä tämä ryhmä on kuitenkin täysi. Treenaamme ryhmässä kuka mitenkin tavoitteellisesti ja itselläni tavoite on vahva maalimiesmotivaatio sekä ilmaisun rakentaminen kaikille tytöille. Viime syksynä Piiku oppi irtorullan ja lennokkaan näytölle lähdön ja tänä vuonna samaa pitäisi alkaa työstää Likalle sekä Lotalle. Kaikki kolme tyttöä etsivät erittäin taidokkaasti ja motivoituneesti jo reilusta 50m syvyydestä. Apuja eivät juurikaan tarvitse. Pienen Pimun kanssa on aloitettu haku tänä keväänä ja keskitymme vasta sosiaalisuuteen, suoriin pistoihin ja siihen, että se ymmärtää aukaista metsässä nenänsä. Nämä treenit ovat kyllä ihan parasta juuri nyt!! Super porukka ja ihanat koirat ❤ Kiitos kaikille, tehdään yhdessä tästä kaudesta upea!

Su 24.4. Koska itselläni on kuitenkin neljä koiraa, joudun nyt jakamaan reiluuden nimissä porukan kahtia siten, että joka toinen treeni on isosiskojen, ja joka toinen pikkusiskojen oma treeni 😀 Tänään kauden ensimmäisissä treeneissä Piiku pääsi muistelemaan, mitä haussa onkaan kysymys. Tein sille 6 pistoa suorapalkalla, sillä en halunnut vielä tässä vaiheessa sotkea mukaan ilmaisua. Piiku oli valtavan innoissaan ja löysi ukot pienillä ylimääräisillä kierroksilla. Piikulle pitäisi vahvistaa suoria pistoja ja sitä, että se todella juoksee suoraa linjaa vähintään 50m syvyyteen ennen kääntymistä. Tokalla kierroksella tehtiin 4 pistoa ihan kunnon piiloihin verkkojen alle.

Mukana oli myös ensimmäisissä hakutreeneissään perheen kuopus, 5kk ikäinen Pimu. Pimun kanssa tavoite on tosiaan vasta maalimiehelle irtoamisessa. Aluksi oli vähän jännää lähteä mamman luota keskilinjalta, mutta nopeasti se tajusi homman idean kuitenkin. Varsinaista etsintää ei näissä ensimmäisissä treeneissä vielä tehdä.

Ma 2.5. Tänään oli Lotan ja Likan vuoto. Tänään olimme avarassa maastossa, missä välimatkat saatiin näille tehotytöille pitkiksi. Oli tosi ihanaa nähdä millainen motivaatio molemmilla oli metsään. Kaunista, tehokasta työskentelyä molemmilta! Alla olevalla videolla Lotta aloittaa kauden todella tehokkaasti ja näyttävästi. Tykkään sen fysiikasta, sinnikkyydestä etsiä ja myös keskilinjan hallinnasta, joka parani syksyllä 100% kauden edetessä. Tässä on hyvä jatkaa treenejä tänä vuonna!

Likka puolestaan on kuin pieni ohjus maastossa! Myös sillä hieno kauden aloitus! Likalle tämä homma on jo niin helppoa, että ilmaisun opettaminen rinnalle olisi taas mukava tapa saada uutta haastetta. Likan lonkkien ja ääniherkkyyden takia sitä ei koskaan tulla kilpailuissa käyttämään, mutta kukaan ei voi väittää, etteikö tämä(kin) olisi sen juttu, katsokaa tuota intoa! Mun pieni tykki 🙂 Likan myötä heräsi viime vuonna ajatus myös kaikille avoimista matalan kynnyksen hakutreeneistä, joissa pääpaino on tällainen maastotyöskentely omaksi ja koiran iloksi. Voit katsoa järjestämistäni koulutuksista lisää täältä ja lähteä itsekin mukaan!

5.5 Treenit. Päästiin mukaan vähän ekstempore. Otin mukaan vain Pimun, sillä muilla tytöillä on parhaat päivät juoksusta ja Pimulle tekee hyvää saada omaa aikaa Mamman kanssa. Pimulle jatkettiin edellisistä treeneistä eli maalimiesmotivaatiota ja suoria pistoja. Ihan ei homma mennyt kuin Strömsössä ja joillakin pistoilla välimatka oli liian pitkä. Pimu luovuttaa vielä helposti ja tulee takaisin keskilinjalle hakemaan apua. En ole tästä huolissani, lähinnä se kertoo vain siitä, että tein hölmöyksissäni harjoituksesta sille liian vaikean. Sillä on kuitenkin vahva motivaatio lähteä ihmisten luo, joten tästä tulee vielä hyvä! Kaksi viimeistä pistoa meni jo todella hienosti 🙂

12.5 Tänään mukana Lotta ja Pimu. Treeneissä oli myös pari uutta minulle ennestään tuttua koirakkoa. Teimme partiointiharjoituksia, missä koira ja ohjaaja yhdessä etsivät maalimiehiä maastosta. Tämän tyyppiset harjoitukset on tosi hyviä saamaan nenä koirille auki ja myös ohjaajille mahdollisuus oppia lukemaan koiriensa käytöstä metsässä. Tänään osa piiloista oli liukkaalla kalliolla ja tämä aiheutti lähinnä ohjaajille pientä hikeä, kun sai olla tosi varovainen oman liikkumisen kanssa. Piilot olivat osin vaikeita, mutta kaikki ukot löydettiin!

Pimu oli aluksi ihan ihmeissään mitä tapahtuu, mutta harjoituksen (ja videon) lopussa teimme harjoituksen, jossa koira lähetettiin maastoon ohjaajan kanssa ilman, että ohjaaja tiesi missä maalimies oli. Pimukin oli tässä jo tajunnut homman idean ja etsi todella motivoituneesti nenä auki. Lotalle juoksemista tulikin enemmän, sillä se juoksi suopursujen keskellä, eikä saanut alkuun kunnollista hajua. Todella hyvä harjoitus kuitenkin molemmille tytöille!

14.5 Lähdettiin treeneihin Piikun ja Likan kanssa. Molemmilla oli paljon motivaatiota juoksutauon jälkeen. Valitettavasti Likka taisi olla ainoa koira, joka selvisi metsästä kuivana. Sen jälkeen alkoi sataa yhä rankemmin ja Piikusta ei tästä syystä tullut videota lainkaan. Jouduimme myös jättämään toisen kierroksen kokonaan, koska sade oli niin voimakasta. Maasto tänään vaihteeksi hyvin risukkoinen ja näkyvyys oli huono. Likka etsi todella hyvin ja motivoituneesti, sen nenää ei niin vain huijata! Myös muut koirat toimivat hienosti!

20.5 Perjantai ja perjantaitreenit! Olin tullut metsään jo aikaisemmin, sillä tarkoitus oli tehdä Likalle ja Piikulle pitkät jäljet ja keskittyä pikkusiskojen kanssa hakuun. Treenikaverit olivat kuitenkin niin ihania, että sain treenit kaikille tytöille! Ilta venyi pitkäksi, mutta meillä oli super hauskaa ilta-auringossa metsässä fiilistellen!

Pimun työskentelyssä on selvä noususuhdanne, sillä partioinnin jälkeen se nyt lähti hyvin metsään ja etsi reippaasti. Toki sen kanssa täytyy vielä muistaa, että pistot ovat lyhyitä ja piilot suht helppoja. Viimeinen pisto otettiin jo ilman apua ja hienosti ukko löytyi.

Lotan kanssa meni koko homma ihan juoksemiseksi, koska se jostakin syystä valui keskilinjan yli toiselle puolelle. Hallinta oli tänään aivan hukassa, mikä hämmästytti minua suuresti. Noh, aina ei voi olla käskyn alla 😀 Kaikki ukot kuitenkin löytyi ja Lotta sai hyvät juoksutreenit samalla 😀

Likka puolestaan etsi tosi hienosti, mutta putosi ojaan kolmannella pistolla, mistä syystä viides pisto ei sitten ollutkaan samalle maalimiehelle helppo, vaan Likka jäi seisomaan kauemmaksi piilosta, vaikka selvästi näki maalimiehen. On jännä huomata, että se on hyvin herkkä koira, vaikka sen toimelias olemus helposti sen peittää.

Piikulle tehtiin kauden ekat ilmaisutreenit irtorullalla. Olin tosi tyytyväinen siihen, miten nopeasti se muisti viime syksyltä rullan tuonnin ja näytölle lähdön. Peruasentoon siirtyminen ei aina ole ihan presiis, mutta eipä tuo nyt ole niin tärkeää. Tärkeintä on tuo into ja ilo! Näytölle lähteminen on lennokas ja hyvä. Kaksi viimeistä pistoa tehtiin jo ihan etsimällä ja rullalla. Näytölle mentiin suoraan. Seuraavaksi pitäisi Piikulle opettaa kiinteä rulla ja se vasta mielenkiintoinen hanke onkin! Kerran kokeilin roikuttaa rullaa kaulapannassa, niin Piiku nappasi sen heti suuhunsa eikä selkeästi ole ajatusta yhdistää sitä maalimieheen. 😀 Että saapa nähdä!

Lotan paimennuksen taipumuskoe

Tänään Lotan kanssa paimennuksen taipumustestissä. Olipa kiva lähteä sen kanssa kahdestaan liikenteeseen ja olla niin ylpeä hienosti käyttäytyvästä tytöstä. Pikku-Lotta on kasvanut aika isoksi, mutta lempeäksi tapaukseksi. Paimennuksen taipumustesti on hyvin Lotan näköinen ja erittäin iloinen olen siitä, että se meni kirkkaasti läpi💗🐑tästä on hyvä jatkaa treenejä ja haaveilla esikokeesta sen ja Piikun kanssa.

  • -Sosiaalisuus ihmisiä kohtaan: tuomarin kommentti ”sylikoira”
  • -Sosiaalisuus muita koiria kohtaan : ok
  • -Ääniherkkyys: korvaton koira
  • -Suhde ohjaajaan: hyvä
  • -Este: kiertää
  • -Ohjaajan poissaolo: rauhallinen
  • -Luoksetulo: vauhdikas
  • -Lauman lähestyminen: huomioi lauman jo kaukaa.
  • -kontakti laumaan: Tarkkailee laumaa aktiivisesti ja rauhallisesti.
  • Kiinnostus ja aloitekyky: Hallitsee itsenäisesti laumaa ja hakeutuu tasapainoon.
  • Tuomarin kommentti: hyvä paimenkoiran alku!

Läpäisty arvosanalla erinomainen

Tuomarina Nina Palmu

Salo RN 8.5.2022

Kävimme pyörähtämässä Salossa näytelmissä. Tuomarina Leila Kärkäs.

Lotta JUN EH1 ”Hyvät mittasuhteet. Vielä kovin kevyt ja kapea. Hyvät pään linjat, mutta ostapenger saisi olla selvempi. Kapeat leuat ja korvien tulisi taittua paremmin. Niukasti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Riittävä luusto, vielä kapea rintakehä ja eturinta puuttuu. Luisu lantio. Liikkuu hieman lyhyellä askeleella. Miellyttävä käytös.”

Piiku AVO EH ”Hyvät mittasuhteet. Hyvät pään linjat. Kevyt suippo kuono ja korvien tulisi taittua paremmin. Korostuneet otsaluut, puutteellinen otsapenger. Hyvät silmät. Hyvä kaula ja ylälinja. Niukasti kulmautunut edestä, sopivasti takaa. Hyvä eturinta ja rintakehä. Liikkeessä saisi olla enemmän voimaa ja ulottuvuutta.”

Sivuerikoisnäyttely 2022

Tänään kävimme pyörähtämässä collieiden sivuerkkarissa Kaarinassa ja vaikka ilma olisi voinut olla parempi, oli todella mukavaa tavata niin monta ystävää ja tuttavaa. Tyttöjen omat kasvattajamammat Päivi ja Tiia pääsivät moikkaamaan Pimua ja Lottaa pitkästä aikaa. Tuomarina meillä oli Kovacevic Jasna.

Lotta esiintyi junnuissa, missä luokka oli järjettömän iso-yhteensä 18 narttua. Olin todella ylpeä Lotan rauhallisesta olemuksesta ja nätistä esiintymisestä. Se sai Erin. ”13 months old. Good head, would prefer more stop and a better bite. Good movement.”

Piiku esiintyi avoimessa luokassa, jossa oli myös 14 narttua. Piiku esiintyi tavalleen uskollisesti eli erittäin tärkeänä ja tehokkaana 😅 myös Piiku sai ERIn ja tavoitteet päivälle toteutuivat. ”Well balanced. Good mover. Moderate bones. Nice expression. Good eyes and ears.”

Yllärinä paikalla oli yksi oma kasvatti, nimittäin Puuman veli Peto (C.I.B. FI MVA DK MVA EE MVA BALTV-14 ZGBW-16 BEV-17 BDSG-19 LIFEDREAM SHEPHERD’S Pie) eli Herra Petteri. Peto esiintyi veteraani luokassa ja palkittiin Erillä ja sijoittui 2. Olipa ihana nähdä Peto niin voimissaan 💗 ”10 year old male. Lovely head, eyes and expression. Lovely neck & shoulder. Well angulated in front & rear. Good length of body. Moves very well. Over weighted.”