Vuosien koiraharrastamisen aikana ja useamman koiran kouluttajana koen, että on muutama temppu, jotka jokaisen pennun olisi syytä oppia. Nämä pohjataidot opittuaan voi omistaja suunnata lähes lajiin kuin lajiin harrastamaan! Pennun koulutus tapahtuu aina pennun ehdoilla ja vain muutama minuutti kerrallaan.
1.Luoksetulo.
Jokaisen pennun on syytä oppia Luoksetulo. Se, että pentu kokee luoksesi tulemisen kannattavaksi kaikissa tilanteissa kannattaa aloittaa jo pentuna. Alle 5kk ikäinen pentu saa olla vapaana myös metsässä, joten Luoksetulo kannattaa harjoitella vahvaksi alusta saakka sisällä, pihalla, metsässä ja muissa turvallisissa ympäristöissä.
2.Nouto
Nouto on yksi niistä tempuista, jotka mahdollistavat kaikenlaiset lajiharrastamiseen liittyvät temput aina haun Rullailmaisusta tokon noutoliikkeeseen. Erilaisten esineiden noutaminen kannatta aloittaa jo ihan pentuna ja rohkaista koiraa kantelemaan eri tavaroita.
3.Istu/maahan/seiso
Istuminen on usein pennun ensimmäinen opittu temppu. Maahameno on jo vaativampi. Kuitenkin nämä perusliikkeet muodostavat pohjan monelle lajille aina rally-tokosta koiratanssiin. Myös pennun opettaminen seisomaan paikallaan on tärkeä temppu ja toimii niin näyttelyssä kuin tokon ylemmissä luokissakin. Yhdessä opeteltuna niistä muodostuu tokon kaukokäskyt.
4.Odottaminen
Odottaminen on Luoksetulon ohella pennulle tärkeä taito. Odottamisen koulutus aloitetaan usein ruokakupilla, mutta kannattaa yleistää sitä kaikkialle, jolloin pentu oppii odottamaan vuoroaan ovea avatessa, autosta hypätessä ja erilaisten liikkeiden aikana. Odottaminen on tärkeä taito tokossa, rallytokossa ja jopa agilityssa.
5.Leikkiminen
Leikkimään innostunut pentu tarjoaa sinulle tekemistä! Erilaisia leikkejä on useita kuten saalisleikki, noutoleikki, kahden lelun leikki ja kuolleelle lelulle juokseminen. Kaikki ovat oivia keinoja myös myöhempiä taitoja varten. Leikkimistä kannattaa ylläpitää koko pennun ensimmäisen vuoden ajan ja yleistää muihinkin ympäristöihin kuin kotiin. Erilaisiin leikkeihin perustuu monia lajitaitoja kuten tokon ruutu, nouto, agility ja tottiksen eteenmeno.
Näitä ja monia muita pennun taitoja pääset harjoittelemaan myös meillä! Katso lisää pentuyksäreistä ja pentuneuvolasta täältä.
Helmikuu alkoi rytinällä kun pääsimme jo ekalla viikolla usean eri lajin yksärille! Tokoa on treenattu ahkeraan ja kävimme korkkaamassa Piikun kanssa ensimmäisen alokasluokan ykköstuloksen Lohjalla. Lohjalla starttasi myös Likan rally-tokon alkeiskurssi, jonka myötä ajatus lajista on vahvistunut. Ahkerasti on käyty myös omatoimitreenaamassa niin tokoa kuin agsaakin.
1.2 Timon yksäri. Käymme Timo Liuhdon valmennuksessa pari kertaa kuussa yhdessä ystäväni Maijun kanssa. Valmennukset ovat kyllä arjen henkireikiä, on älyttömän ihanaa ajella Kaarinaan yhdessä ja höpötellä. Emme yleensä treenaa yhdessä, joten vaihdamme kuulumisia muutenkin. Tällä kertaa mukana oli Piiku ja Lotta. Saimme hyvät treenit, mutta harmitti Lotan nopea väsyminen ja pieni motivaation puute 50cm eli kisakorkeilla hypyillä. Totesin, ettei Lotta olekaan vielä valmis kisoihin. Ei ennen kuin saan sille estevarmuutta lisää.
2.2. Seuraavana päivänä lähdimme Aunelin koirakoulun yksityisvalmennukseen aiheena toko ja rally. Kävimme läpi Piikun seuruuta ja paikallaoloa ja sain hyviä vinkkejä siihen, miten treenata paikkista yhdessä Piikun ja Likan kanssa. Likalle sain vinkkejä kapulan pitoon. Pimu ja Lotta tekivät pientä rallyn rataa ja totesimme yhdessä, että niille pitää vahvistaa seuruun oikeaa paikkaa. Pitäisi treenata rallya paljon enemmän, eikä aina agsaa 🙈
5.2 Koulutusrumba agsan yksityistunti. Likan kanssa tehtiin hyppyrataa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Likka ohjautuu hyvin, mutta omat linjat on osattava tehdä oikein, jotta koira lukee rataa ja minä ehtisin tilanteisiin tarpeeksi ajoissa. Tuntui hyvältä juosta Likan kanssa. Huomaan, että Likka kiihtyy koko ajan enemmän agsassa. Kepeillä yritti turhautuneena napata mua kun ei päässytkään virheellisesti suorittamaan. Kepeille pieni suhina auttoi sitä keskittymään paremmin, mutta erilaisia menokulmia pitää selkeästi treenata lisää.
Lotalle toivoin ajatuksia 50cm rimojen hyppäämiseen. Susku kuitenkin neuvoi ottamaan askeleen taaksepäin asiassa ja tekemään rataa 40-45cm rimoille ja tarjoamisen kautta 50cm. Lotta tarvitsee itseluottamusta agsaan ja keskitytään siihen ensin. Helppoa rataa, ei takakierto- ja tai muita kiemuroita. Lotan on vaikea hallita kroppaansa ja laukan vaihdot ovat sille erityisen vaikeita. Myös palkkausta mietittiin, mikä on sille paras palkka? Lotta rakastaa taistella lelusta ja juosta rallatella kentällä se suussa. Ruokapalkkakin toimii, mutta Susku oli sitä mieltä ettei pelkkä nakki tai lihapulla. Niinpä höyrytin sille possun suikaleita. Se teki aluksi niillä hienosti töitä ja lopuksi myös lelulla tarjoten hypyn ja taistellen kanssani. Lopuksi se sai juosta kentällä lelu suussa ja kyllähän siinä vauhtia riittää. Oli ihana nähdä se onnellisena.
Pimulla on hyvin erilainen asenne kuin Lotalla. Se tekee hitaasti, mutta tarkasti töitä. Tarjoaa paremmin itse hyppyjä ja ohjautuu hyvin. Sillekin pitää rakentaa itsevarmuutta lisää. Kepeillä se teki tarkkaan töitä. Uskon, että vauhti kasvaa kun itsevarmuus kasvaa.
Jäin pohtimaan treenaisinko sittenkin Likan kanssa esim hypäreitä varten ja ottaisin sitä mukaan Timon treeneihin Piikun kanssa ja treenasin Lohjalla omatoimisesti Lottaa ja Pimua vielä.
11. 2 Likan rally-tokon alkeiskurssi Lohjan koirakeskuksella. Helmikuussa alkoi kurssi, jota odotin tosi paljon. Meidän ensimmäinen rally kurssi! Olen käynyt muutaman yksityistunnin aiheesta viime kesänä, mutta odotin paljon viikkottaiselta kurssilta. Ei ole tarvinnut pettyä! Kurssi on selkeä ja meitä koirakkoja on sillä viisi. Olen usein vuokrannut hallin kurssin jälkeen ja treenannut myös Piikulle samoja juttuja sekä tokoa molemmille. Tämä on ollut varsin kätevää. Kurssilla olemme käyneet läpi eri kylttejä ja sitä, miten ne tulisi suorittaa. Likalle on tehnyt tosi hyvää treenata pitkästä aikaa ryhmässä ja se keskittyy tosi hienosti. Myös taukokäytös on parantunut.
17. 2 Timon yksärillä mukana sitten Piiku ja Likka. Teimme lankatöitä, eli rataan tutustumisessa asetimme pitkät langat siihen kohtaan, missä kuvittelimme koiran ponnistavan ja mikä sen linja olisi. Huomasin, että joissakin kohtaa arvioin Likan vauhdin kurveissa aivan liian kauaksi. Tämä vaikuttaa ohjaukseen siten, että koira kääntyykin nopeammin, jolloin olen oikeasti ohjauksessa myöhässä. Treenasimme myös takakiertoa siten, että itse liikumme koko ajan eteenpäin siinä missä koira jää hoitamaan oman tonttinsa. Töitä riittää!
18. 2 Salon koirahalli. Olen vetänyt pientä agilityn alkeiskurssia Salon koirahallilla ystävilleni ja ottanut mukaan vuorollaan myös Pimun tai Lotan. On ollut aina aivan ihanaa nähdä parhaita ystäviäni koirineen ja päästä heidän kanssaan tositoimiin. Eri esteiden lisäksi on tehty valssia, takakiertoa ja siivekkeen kiertoa. Testailin Lotalle sopivaa palkkaa ja videolla näkyy erot namipallon ja lelun välillä.
19. 2 Tokon irtotunti, Salo. Ostin Piikulle kokeenomaiseen irtotreeniin paikan. Koko homma meni ihan pieleen. Paikallaolo sujui odotetusti : Piiku nousi istumaan, mutta pysyi paikallaan. Yksilöliikkeitä ei kuitenkaan tehtykään, vaan keskityttiin seuruuseen, joka oli huonompaa kuin koskaan. Piiku haisteli hallia ja oli ihan muissa maailmoissa. Sain seuruuseen yleispäteviä neuvoja ja sitten se olikin jo ohi. Harmitti ihan hirveästi ja itkin matkalla kotiin. Harmitti se, että olin pettynyt Piikuun, se että irtotunti oli kallis suhteessa sen antiin ja se, etten saanut apuja itse ongelmaan. No, näitä sattuu.
Seuraavana viikonloppuna sain Likan rally valmentajalta tosi hyviä ja yksinkertaisia neuvoja seuruun ensiaskelille ja niillä sain korjattua Piikun seuruun taas vanhalle mallille. Jäi paljon parempi fiilis ja tätä on jatkettu myös keittiötreeneissä kaikkien kanssa.
Kaiken kaikkiaan helmikuussa on jatkunut hyvin alkanut harrastusvuosi! Omatoimitreenaamassa on käyty lähes viikottain ja fiilis on ollut todella energinen ja motivoitunut. Toivottavasti maaliskuussa mennään samalla asenteella!
Tälle vuodelle en halua asettaa selkeitä tavoitteita, vaan ennemminkin mennä fiiliksen ja kyvyn mukaan. Viime vuodelle asetetut tarkat tavoitteet eivät toteutuneet hakua lukuun ottamatta ja yllättäviä tilanteita tuli elämässä eteen. Niinpä tällä kertaa haluan ennen kaikkea pitää hauskaa koirien kanssa erilaisissa riennoissa ja keskittyä omaan jaksamiseen. Somessa julkaisen päiväkirjaa jokaisesta päivästä, mutta täällä blogissa kirjoitan tänä vuonna kuukausitasolla treeneistä ja edistymisestä. Tammikuussa olen päässyt treenaamaan yllättävän paljon ja erilaisten kouluttajien toimesta!
Agilityssa on tarkoituksena kevään aika saada sekä Lotta, että Pimu kisakuntoon. Tammikuun aikana ollaankin saatu jo kepit hyvälle mallille, mutta myös kontaktiesteet pitää opetella ja nostaa rimat kisatasolle. Lotan kanssa kisat voidaan aloittaa heti kun siltä tuntuu, mutta vuoden ikäinen Pimu aloittanee syksyllä. Lisäksi Pimu pitää luustokuvata. Piikun kanssa jatkamme kakkosluokassa ja tavoitteena on saavuttaa nollatuloksilla uusia koulareita. Likan kanssa päätin tammikuun alussa sen nivelrikon vuoksi keskittyä enemmän tokoon ja rallyyn, mutta toki sen kanssa voisi jatkaa myös agilityssa ykkösissä rauhakseen niin kauan kun se ei oireile kipua.
Tänä keväänä ostamme Timo Liuhdolta agilityvalmennuksia pari kertaa kuukaudessa ystäväni Maijun kanssa. Sovimme Timon kanssa, että otan treeneihin mukaan Piikun ja Lotan. Tein päätöksen, että Likan kanssa en valmennuksiin osallistu sen nivelrikon vuoksi. Vaikka molemmat rakastamme agilitya, vaatii koiran kouluttaminen ylempiin luokkiin lukuisia toistoja kepeillä sekä kontakteilla enkä ole aivan varma onko se Likan kohdalla viisasta.
Päätin jo joulukuussa keskittyä tänä keväänä agilityyn, mutta usein tällaisen päätöksen jälkeen huomaankin tekeväni jotakin ihan muuta. Niin kävi nytkin. Kun Likan kanssa oli tarkoitus keskittyä rallyyn ja tokoon, olen nyt tammikuussa treenannut muutaman kerran sitä myös Piikun kanssa. Vuosi sitten kokeet loppuivat paikalla olon epävarmuuteen, mutta nyt olen pari kertaa treenannut sitä Yhdessä Piikun ja Likan kanssa. On ollut ihanaa huomata, että molemmat osaavat jo kaikki muut alokasluokan liikkeet, joskin toki Likkaa pitää monessa suhteessa kouluttaa lisää. Tässä uudessa innossa olen kouluttanut myös Lotalle ja Pimulle lisää Seuruu alkeita, noutoa, kaukoja ja kapulan pitoa.
Timon yksityistuntien lisäksi ostin kaksi irtopaikkaa Petra Malinin agility valmennukseen Lotalle ja Pimulle. Niille tekee todella hyvää käydä joko yksin tai kahdestaan eri ympäristöissä treenaamassa. Tällä Kertaa olimme TSAUlla, mikä molemmille uusi halli. Molemmat tekivät ratatreeniä, jossa pääpainona oli irtoaminen ja estefocus.
Kävin myös Likan kanssa tokon irtotunnilla Aunelin koirakoulussa. Siitä jäi tosi hyvä mieli, varsinkin kun Likan kanssa ei olla treenattu ryhmähäiriössä pitkään aikaan. Sovittiin Aneten kanssa, että jatkamme myös viime kevään yksityistunteja tokossa sekä rallyssa.
Lisäksi olen hankkinut omatoimitreenipaikaksi Lohjan koirakeskuksen, missä olen tässä kuussa päässyt treenaamaan n. Kerran viikossa pienehkössä hallissa, jossa kuitenkin kaikki esteet. Joskus lähteminen hallille on raskasta, mutta treenit ovat aina olleet hyvät! Jos tässä ei ollut tarpeeksi, olen myös kouluttanut agilityn alkeita Salon koirahallilla parille ystävälle koirineen. Mukaan noihin treeneihin olen ottanut yleensä Pimun.
Tammikuussa hankin sekä agilityliiton, että palveluskoiraliiton kilpailulisenssit ja ensimmäiset agsakisat korkattiin Piikun kanssa kuun viimeisenä viikonloppuna. Fiilis kisoista oli positiivinen, joskin jännitys oli aamulla melkoinen. Olin ilmoittanut Piikun vain kahdelle radalle ja molemmilta tuli hyllyt. Ensimmäisellä radalla oma jännitys tarttui koiraankin ja se yritti karata ensimmäistä kertaa lähdössä. Kontaktit se lenteli hyvällä vahdilla, enkä minä niitä juuri kaikessa jännityksessä varmistellut. Hylky tuli kuitenkin kepeillä, missä tuli kaksi kieltoa ennen kuin menokulma osui kohdilleen. Kolmas hylky oli lopussa putkella. Harmitti vähän, sillä osa virheistä olisi voitu välttää paremmalla ohjauksella. Hyppyradalla fiilis oli tosi hyvä, vaikkakin rata oli hyvin tekninen ja sisälsi monta vaikeaa ohjauskuviota. Hylky tuli siitä, että Piiku hyppäsi renkaan väärään suuntaan. Tältä radalta jäi kuitenkin positiivinen, jopa onnellinen jälkikaiku. Piikun kanssa oli niin ihana juosta yhdessä!
Tammikuu meni ohi huijauksessa ja valokin lisääntyy koko ajan! Pitkän ja pimeän sekä varsin tylsän syksyn jälkeen olen aivan innoissani uusista harrastusmahdollisuuksista ja tyttöjen kanssa touhuamisesta.
Ensi vuoden tavoitteiden asettelu ei ole tänä vuonna kovin vaikeaa. Tärkeintä on oma jaksaminen. Omaan fyysiseen ja henkiseen jaksamiseen vaikuttaa kuitenkin oleellisesti ainakin minulla talous, työn ja vapaa-ajan sopiva kombo ja mukavat sekä rentouttavat harrastukset.
Halusin tehdä pienen kertauksen tästä kuluneesta vuodesta, jotta näkisin itsekin mitä on tullut tehtyä. Ja onhan tässä melkoinen lista! Isoin elämänmuutos tuli kun vaihdoin työpaikkaa etähommiin vuosi sitten marraskuussa ja alkuvuosi meni vielä uuden oppimisessa ja etätyön rytmiin pääsemisessä. Etätyö on sopinut minulle yllättävän hyvin ja varsinkin maastokauden aikana asiakkaat huolehtivat sosiaalisesta kertymästä hyvin. Itselleni suurena yllätyksenä vuoden alussa elämään asteli myös Pimu (Diamondfox Challenger), joka kiipesi Päivin pentulaatikossa syliin ja valloitti minut asenteellaan. Tuo sama asenne on sillä vieläkin: neiti on varsin itsetietoinen tapaus 😀
Minä ja tytöt keväällä 2022
Piikun kanssa keskityttiin alkuvuonna tokoon ja kävimme pari koetta sekä yksityistuntia valmennuksessa eri kouluttajilla. Totesin kuitenkin, että paikkis on vielä niin vaiheessa, että kokeisiin menoa piti siirtää. Maaliskuun alussa osallistuimme ensimmäiseen SCYn tokorinkiin Piikun kanssa. Olin valtavan innoissani rinkipaikasta, mutta vuoden aikana pääsimme mukaan vain pari hassua kertaa. Kaikki treenit järjestettiin liki kolmen tunnin ajomatkan päässä ja käytännössä bensanhintojen ollessa sitä mitä on, ei minulla ollut mahdollisuutta osallistua. Ajomatkoineen, bensakuluineen, ringin- valmennusmaksuineen ja majoituskulujen yhtenäinen summa olisi mahdollistanut useamman yksityistunnin täällä lähempänä. Puolen tunnin treeniaika tätä vasten tuntui jotenkin vähäiselle siihen nähden miten paljon aikaa ja ennen kaikkea rahaa rinki vaati. Harmitti koko juttu niin paljon, että toko jäi meillä pitkälle treenitauolle kokonaan. Olen yrittänyt muistuttaa ystäviäni siitä, että kun seuraavan kerran innostun näistä rinkijutuista tai koko vuoden koulutuksista (esim agilityn topteam), he osaavat laittaa minulle jäitä hattuun.
Tammikuussa sähköt katkesivat ja sen myötä varmistui Likan ääniherkkyys ja varsinkin sähkökatkoihin liittyvät pelkotilat, joiden kanssa jouduimme kevättalvella potemaan monta viikkoa. Piiku on valitettavasti näissä tilanteissa alkanut ottamaan Likasta mallia ja tunneherkkyys näkyy selvästi. Käytin molemmat koirat eläinlääkärissä ja saimme Likalle rauhoittavan lääkityksen, jonka kanssa olemme selvinneet kesän ukkosista ja satunnaisista sähkökatkoista.
Agilityssa kävin Likan ja Piikun kanssa Timon yksityistunneilla ja Suskun Koulutusrumban ryhmätreeneissä Lotan ja Pimun kanssa. Keväällä tytöille saatiinkin hyvät perustaidot agilityssa ja pieni Pimu pääsi alusta asti tutustumaan halliympäristöihin, vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Kaikkialle se meni uskomattoman rohkealla ja avoimella asenteella. Keväällä en kisoissa Piikun kanssa kuitenkaan käynyt ja ensimmäiset korkattiinkin vasta heinäkuussa. Kaikkineen kisastartit jäivät koko vuonna muutamaan hassuun. Menestystäkään ei tullut, mutta tämän vuoden tavoite, eli bordercollie Likan virallinen kisaura, saatiin korkattua.
Maaliskuussa sain ostettua tytöille 5 yksityistuntia paimennukseen Usvanummentilalle. Kävimme treenaamassa noin joka toinen viikko ja se oli hyvä rytmi. Sain treenattua sekä Lotalle, että Piikulle taitoja mahdollista esikoetta varten. Toukokuussa Lotta läpäisi kirkkaasti paimennuksen taipumuskokeen ja sai tuomarilta hyvää palautetta. Pimun taippari siirtyi ensi vuodelle.
Maaliskuussa tulin ostaneeksi Suomen kaivohuollolta kaivon huollon ja saneeraustyön. Koko homma meni niin metsään kuin voi asiat mennä: pumppu nosti hienoa hiekkaa kaivosta putkistoon ja kaikki taloni vesihanojen sihdit tukkeutuivat. Asian hoito kesti kauan, kunnes lopulta marraskuussa koko juttu jouduttiin tekemään uudelleen. Onneksi maksettavaa tästä ei minulle tullut muuta kuin alkuperäinen lasku ja esimerkiksi kymmenet putkimiehen käynnit yritys maksoi mukisematta. Kuitenkin yli puolen vuoden ongelmat veden saannissa aiheuttivat lisää työtä (käytännössä jopa vessan vetämiseen tarkoitettu vesi tuli kantaa 10km päästä yleisestä hanasta) ja monet väsyneet itkut.
Huhtikuun alussa pyörähti käyntiin Lifedream-maastotreenit Joka Sessen hauskalla hakukurssilla. Lunta oli metsässä vielä jonkin verran, mutta selvisimme hyvin ja asiakkaille jäi hyvä fiilis. Monet heistä jatkoivat vakitreeneissä, jotka saimme käyntiin kuun lopussa kun lumet metsästä lopulta sulivat. Treenejä on ollut noin 30-40 kauden aikana, joten lähes 2 kertaa viikossa olen ollut metsässä asiakkaiden kanssa. Tämä on ollut erittäin antoisaa! Haluan kiittää asiakkaitani kuluneesta vuodesta. Toivottavasti intoa riittää myös ensi vuodelle!
Minä ja paavo
Kevään juoksut alkoivat tytöillä huhtikuussa. Lotalla oli erittäin vahva valeraskaus, jonka myötä jouduin käyttämään sitä parikin kertaa eläinlääkärissä. Lisäksi Lotan viralliset luustokuvat otettiin ja todettiin tyttö terveeksi! Ensi vuodelle sille onkin erittäin mielenkiintoisia pentusuunnitelmia! Yritin jälleen astuttaa Piikua kevään juoksusta, mutta tämäkään ei onnistunut. Ei, vaikka käytin apuna ensimmäistä kertaa progetestejä. Toiveet Piikun astuttamisesta ovat nyt lähes kadonneet ja tuntuukin, että sitä vastaan puhuu useakin seikka. Tästä syystä olin valtavan innoissani kun kuulin, että Piikun sulhanen Koda saisi pennut norjan tuontinartun kanssa. Varasin yhdistelmästä heti pennun ja ilo on ollut varsin suuri kun syksyllä tiimiin liittyi rohkea ja komea Paavo. Paavo asuu ystäväni Sirjan luona. Lisäksi Lotan tuleva sulhanen Ferro on Piikun velipuoli, joten toiveissa on saada Piikun sukua omaankin käyttöön tulevaisuudessa.
Vuoden aikana kävimme muutamassa näyttelyssä, mutta varsinainen tähti kehissä on ollut Pimu, joka viidessä ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään valioitui junnuvalioksi ja messukeskuksessa voitti kaikki kolme juniorivoittajatitteliä. Se myös valittiin collien erikoisnäyttelyn kauneimmaksi pennuksi syyskuussa. Myös Lotta valioitui junnuvalioksi vain muutaman näyttelyn jälkeen. Yhteistyö tyttöjen kasvattajien/omistajien kanssa on mielestäni ollut todella hyvää ja haluan kiittää Päiviä ja Tiiaa kuluneesta vuodesta! Kiitos näistä tytöistä! ❤
Meidän oma hakukausi alkoi toukokuussa ja olen ollut varsin innoissani, että haussa saimme tämän vuoden tavoitteet kasaan: Piiku oppi kiinteän rullan ja Likka sekä Lotta irtorullan. Vaikkei kisatavoitteita olekaan, tytöt nauttivat metsässä työskentelystä. Jälkeä olemme tehneet vähemmän, mutta Lotta ja Pimu oppivat syksyllä jälkikeppien ilmaisun ja nyt voinkin tehdä kaikille tytöille eripituisia metsäjälkiä omaksi iloksi ja virikkeeksi.
Elokuussa meille muutti kaksi maataisikissanpentua Godis ja Bonbon ❤
Meidän koti kesäkuussa 2022
Muutamille koira-aiheisille verkkoluennoille osallistuin vuoden aikana ja sain lisää ymmärrystä koirien maailmasta. Tällaisia ovat olleet mm. Claudia Fugazzan language learning and processing in dogs, Miiamaaria Kujalan koiran mieli ja tunnetilat, Katriina Tiiran koiran resilenssi ja elekieli ja sen tulkitseminen-luennot, Emmi Riihikosken koiran ruokinta tutkimusten valossa, Jirka Vierimaan vireen hallinta ja häiriöharjoittelu sekä Sofia Haapasen ongelmallinen käyttäytyminen, miksi sellaista ilmenee-luento. Lisäksi osallistuin helmikuussa Photoshopin käyttöön perehdyttävälle kurssille Muurlan opistolla.
Maaliskuussa aloitin myös merkonomi-opinnot. Koulua olen tehnyt oppisopimuskoulutuksena eli oman työni ohella. Keväällä keskityin työyhteisössä toimimiseen ja asiakaspalveluun ja syksyllä markkinointiviestintään, sisällöntuotantoon ja tulokselliseen toimintaan. Sain kursseista ja näytöistä kiitettävän arvosanan, mihin olen erittäin tyytyväinen se huomioiden miten vähän aikaa ja energiaa oli paneutua kouluhommiin työn ohella. Koulu jatkuu näillä näkymin taas kesällä ja keväällä suoritan yhden näytön.
Syksyllä 2022
Syksyä on vahvasti varjostanut taloudellinen ahdinko. Talon ylläpito ja nousevat korkokustannukset lainoissa ovat saaneet minut erittäin huolestuneeksi. Maksettavaksi tulivat myös ennakkoverot, kiinteistöverot ja jäännösverot, kaikki yhtä aikaa elo-marraskuussa. Vakituisten harrastusten puute nyt syksyllä on saanut oman mielen jotenkin ahdistuneeksi. Pidän siitä, että elämässä on tavoitteita – suuria ja pieniä sekä toimintaa. Vakitreenit koirien kanssa tuovat arkeen pientä luksusta sekä sosiaalista kanssakäymistä. Tuntuu, että kevään aktiivisista treeneistä on jo – no, melkein vuosi aikaa! Ensi vuodelle haaveissa onkin keskittyä enemmän omaan tekemiseen ja löytää sopiva tasapaino työn, yrittäjyyden ja oman koiraharrastuksen välillä. Näistä suunnitelmista lisää myöhemmin.
Elokuussa vietettiin pienellä porukalla perinteisiä rapujuhlia ja oli ihana saada paikalle ystäväni ja pikkuveljeni vaimoineen. Lopuksi kiitokset ystävilleni, erityisesti Sirjalle koirien hoidosta ja viikonlopuista yhdessä, Maijulle yhteisistä agsavalmennuksista (sushista!) ja avusta arjessa, Virvalle herkullisista kahvihetkistä, Sarille yhteisistä näyttelyreissuista, lenkeistä ja pakohuonepeleistä aikoina kun ei kyetä mihinkään muuhun ja Petralle puheluista, joita ensi vuonna pitää kyllä soitella enemmän. Kiitos kuluneesta vuodesta ja siitä, että olette aina tukenani. Voin vain yrittää olla yhtä hyvä ystävä. ❤
Toivotamme kaikille ystäville, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille oikein rauhaisaa joulun aikaa! Meillä sitä vietetään yhdessä Sirjan, Paavon ja Puuman kanssa Joulu onkin yhdessä rentoutumisen aikaa, mutta haluan lähettää erityisterveiset kaikille yksinäisille ja yksin joulua viettäville. Ensi vuonna uusia kujeita ja vauhdin hurmaa!
Joulun aikaan minulla ei ole pakollisten päivien lisäksi lainkaan lomaa. Uusia tuulia puhaltaa rankasti heti vuoden alussa, kun jään virkavapaalle nykyisestä työstä ja siirryn takaisin hammashoitajan hommiin ainakin puoleksi vuodeksi. Tämä tarkoittaa melkoista muutosta meidän arkeen, sillä etätyö vaihtuu päivätyöhön Salossa. Uskon, että 15 vuoden kokemuksella hammashoitajan hommat lähtevät taas selkärangasta ja kevään aikana sitten selviää myös jatko työkuvioissa. Alku on kuitenkin varmasti aika musertava.
Kevään maastokausi alkaa heti kun lumet sulavat metsästä, mutta tuotemyynti alkaa heti tammikuun alussa. Kauttani on saatavilla laadukkaita ruokia, herkkuja, vaatteita ja esimerkiksi ravintoöljyjä. Pyrin pitämään hinnat alhaisina. Katso lisää tuotetilauksista ->
Arjen aktivointiin tähtäävät maastokurssit, näyttely- ja käsittelykoulutukset jatkuvat ensi vuonna. Toivotan kaikki tervetulleiksi kokeilemaan henkilöhakua tai metsäjälkeä meidän treeneihin! Ensi vuonna on tarkoitus järjestää myös hauskoja leikkimielisiä turnauksia lajien parissa asiakkaiden kesken. Myös ison pihan pentutreffejä luvassa ensi vuonna ja tuttuun tapaan olen avoin asiakkaiden ideoille! Katso lisää palveluista ->
Ensi vuonna isoin juttu on se, että pääsemme treenaamaan agilitya Timo Liuhdon valmennuksessa noin kaksi kertaa kuukaudessa. Ensi vuoden tavoitteista kirjoittelen myöhemmin lisää.
Tänä syksynä ei ehditty treenaamaan tyttöjen kanssa vallan hirmuisesti, mutta kuitenkin sen verran, että hommat etenivät. Piiku ja Likka tekevät sekä esineruutua, että jälkeä omaksi iloksi ja Lotta sekä Pimu opettelivat alkeita. Lotta oppi etsimään ja noutamaan esineitä ja jäljellä ilmaisemaan kepit. Pimun talven tavoite on noudon opettelu, sillä sen opittuaan se kykenee tekemään vaikka mitä temppuja! Jäljellä se oppi tänä syksynä etsimään ja ilmaisemaan kepit, mikä on loistojuttu!
3.9.2022 Eilen tytöillä oli Jälki-ja esinepäivä 2kk tauon jälkeen! Talloin ensin Likalle ja Piikulle 300m jäljet kuudella kepillä, Lotalle 100m neljällä kepillä ja Pimulle pari purkkijälkeä. Sitten tein 30x30m esineruudun 4 esineellä. Videolla Likka etsii esineitä tarmokkaasti, vähän liiankin laajalta alueelta. Sen kanssa tämän työstäminen on kestänyt kauan ja esineen tuominen minulle takaisin ei ole mikään itsestäänselvyys. Se on myös hyvin herkkä muille hajuille, joten vapaaksi päästäminen tehtävää varten on aina vähän jännää. Siispä mieltä lämmittää sen into ja kuuliaisuus!
Lottaa ikävöidessä voin katsella muutaman viikon takaisia jälki- ja esineruutuvideoita siitä Lotan metsäjälki on edistynyt huimasti ja nyt tehdään jo keppien ilmaisua n. 100m jäljillä. Idea on ymmärretty, joten kriteerinä on selkeä ilmaisu nostamalla keppi suuhun. Esineen etsintä on vielä vähän hakusessa ihan siksi, ettei olla paljon treenattu, joten sitä lisää kunhan saadaan Lode kotiin
Pimu harjoittelee jäljestystä nakkipurkeilla. Vähän käytiin Sivuraiteilla, koska en ollut perinteisesti merkannut reittiä kunnolla🙈. Kuitenkin muutamia hyviä lyhyitä pätkiä ja hieno 90 asteen kulma, josta tosin lähdettiin taas sivuun, mutta tästä on hyvä jatkaa! Mulla pieniä vaikeuksia kerätä purkit, merkit ja pitää kännykkää😂 Pitäisi harjoitella myös ilmaisua Pimun kanssa jatkoa ajatellen. 💗
Viime lauantaina talloin tytöille 30×30 esineruudun neljällä esineellä. Piiku löysi hienosti ensimmäiset kaksi, mutta varsinkin neljäs vei jo melkoisesti aikaa. Piiku juoksi ristiin rastiin innokkaana tapansa mukaan höyryissä ja välillä mentiin kunnolla alueen ulkopuolellakin. Mutta löytyi kuitenkin kaikki lopulta. Super aktivointia ja hauskaa!
Videolla Likka tekee jälkeä. Koska edellisestä kerrasta on todella pitkä aika, tein pitkän, mutta suoran jäljen. Kaikilla tytöillä oli pitkän treeni tauon jälkeen melkoisesti intoa, niin myös Likalla. Kuudesta kepistä nousi viisi, mutta varsinkin loppua kohden työskentely tarkentui. Olipa kiva pitkästä aikaa treenailla koiria!
11.9
Kurssin jälkeen talloin Piikulle ja Likalle 500m jäljen, mutta sen verran laiska olin, että ekaa kertaa ajoin saman jäljen ensin Piikun ja sitten Likan kanssa. Sen verran sekaisin olin, että unohdin tyttöjen valjaat ja liinan kotiin,mutta pitkä remmi toimi itseasiassa paremmin kuin hyvin ja jälki oli molemmilla seesteinen, joskin tein siihen tarkoituksella vähän serpenttiinikiemuraa. Keppejä oli peräti 10. Pitkä jälki, mutta molemmat jaksoivat hyvin.
Sitten tein Pimulle ekan metsäjäljen viidellä kepillä. Jäljellä oli kaikkea: vähän nakkia alussa, keppi jonka päällä nakkia, pari keppiä ilman nakkia (palkka siis taskusta), keppi nakilla ja lopuksi purkki märkä ruualla ja keppi sen päällä. Pimun kanssa ei olla tehty juurikaan ilmaisutreeniä, joten tämä oli sellainen perse edellä puuhun malli, mutta Pimu teki hienosti! Oli hienoa nähdä kuinka se ihan itse tajusi etsiä kepin maastosta. Wau! 🔥💗
5. 10.22 treenattiin esineitä Sarin kanssa. Piiku ja Likka treenasivat ihan kivasti ja löysivät neljä esinettä, joista kaikki neljä oli Sarin eli vieraita esineitä tytöille. Vähän tuntui lähtevän alueella pysyminen lapasesta, mutta ainakaan asenteen puuttumisesta ei tyttöjä voi syyttää. Myönnetään, että neljä esinettä on ehkä vähän liikaa, kolme olisi treenin kannalta järkevämpi.
Lotan vuorolla se etsi ensin hienosti 2 tuttua ja sitten yhden vieraan esineen. Sitten se juoksenteli vähän liian kauas ruudusta, palasi ja etsi lopulta neljännen, ihan pikkuisen esineen ruudun Etuosasta. Ihanan sinnikäs Tyttö ja hurja kehitys!
Syksyn aikana treenattiin parikin kertaa Sarin kanssa esineitä, joten tytöt saivat mukavaa toistoa. Nyt talvella esineitä voidaan opetella kotonakin siten, että vahvistan esineen noutoa minulle.
Sileäkarvainen collie on Suomessa ja maailmalla suhteellisen pieni rotu. Pentuja rekisteröidään Suomessa vuosittain noin 200 kpl ja tällä tasolla se on pysynyt jo kauan. Siinä missä pitkäkarvaisen rekisteröinnit ovat pysyneet melko tasaisesti 500-700 pennun tietämillä viimeiset kymmenen vuotta, sileäkarvainen collie ei jostakin syystä ole noussut koskaan suuren yleisön valinnaksi. 12 vuotta sitten suunnittelin roturisteytystä bordercollien kanssa, sillä olin huolissani rotuni tulevaisuudesta. Pieni geenipooli ja sen tuomat valinnan vaikeudet ahdistivat jo tuolloin niin paljon, että lopetin kasvattamisen lähes kymmeneksi vuodeksi. Olen nykyään ihan tyytyväinen, että jätin tuon risteytyksen tekemättä. Toisaalta, ihmisenä, joka aiemmin oli sitä mieltä, että ”pehkoilla ei ole mitään annettavaa”, voin ylpeänä nyt todeta, että olinpas taas kerran väärässä.
Rodun populaatio, eli sen yksilöt, on hyvin sisäsiittoinen. Samoja koiria ja niiden jälkeläisiä käytetään paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että koirat ovat vahvasti sukua keskenään. Tällaisessa kannassa pienetkin virheet voivat kostautua suuresti. Virheillä tarkoitan nyt koirien luonne- ja terveysongelmia, joista yleensä kasvattajat eivät ole tietoisia ennen kuin on liian myöhäistä. Pienessä populaatiossa jalostus tulisi olla harkittua ja varovaista. Tällaisessa tilanteessa yhdistelmien ei tulisi vahvistaa niinkään jalostusta, vaan populaation yleistä kehittämistä: tehdään monipuolisia jalostusvalintoja, eikä lainkaan esimerkkisi uusintayhdistelmiä.
Maailmanlaajuisesti suomalaiset sileäkarvaisen collien edustajat ovat olleet huippuluokkaa ja niitä on viety ulkomaille jalostuskäyttöön runsaasti. Emme voi ratkaista siis ongelmia täysin tuomalla ulkomailta uutta verta, eikä sellaisia ole olemassakaan muualla kuin Yhdysvalloissa ja Canadassa. Kuten monessa rodussa, myös meidän rodussamme kaikki koirat pohjautuvat muutamiin yksilöihin Englannista. Onneksemme Yhdysvalloista ja Canadasta on tuotu runsaasti koiria jalostuskäyttöön Suomeen, Saksaan ja Alankomaihin ja näiden koirien jälkeläiset vaikuttavat myös meillä. Jenkkitausta näkyy koirissa lähinnä koossa: koiramme ovat lähes poikkeuksetta isoja ja urosten säkäkorkeudet ovat usein lähellä tai yli sallitun koon. Täytyy tässä kohtaa mainita, että itse rakastan jenkkitaustaisia koiria: ne ovat yleensä luonteeltaan lauhkean lempeitä ja niiltä puuttuu joillekin suomalaisille koirille tyypillinen reaktiivisuus. Toisaalta ne voivat olla harrastuksissa hitaita ja kömpelöitä.
Olemme saaneet rodun elvyttämiseksi myös uusia työkaluja: pitkäkarvaiset pennut rekisteröidään nykyään karvan mukaan pitkäkarvaisiksi, voimme yhdistää soopelin ja meren ja jopa merle-merlen (toki geenitestien jälkeen) tai käyttää jalostukseen pitkäkarvaista collieta. Tämä mahdollisuus oli ensin poikkeuslupana, jota anottiin rotyhdistykseltä ja kennelliitolta. Tällainen luvalla haettu poikkeuslupa on saatu esimerkiksi pentueelle, josta kotona asuva Piiku on. Tällä hetkellä meillä on menossa viiden vuoden poikkeusaika, jonka aikana kasvattajat saavat käyttää pitkäkarvaisia vapaasti, kunhan ne täyttävät sileäkarvaisen pevisa-vaatimukset. Tuo poikkeuslupa päättyy vuoden lopussa 2025. Tällaisesta yhdistelmästä on kotona asuva Lotta. Juttelin tässä taannoin ystäväni kanssa ja hän mainitsi, ettei halua pentua risteytyspentueesta. Hänen mielestään niistä syntyvillä koirilla on liian pitkä, avonainen turkki ja epätyypillinen ilme. Ymmärrän hänen mielipiteensä ja uskon, ettei hän ole yksin sen kanssa. Olemme tottuneet sileäkarvaiseen collieen näyttävänä, niukkaturkkisena rotuna, jolla on – collielle tyypilliseen tapaan – hyvin tunnusomainen ilme. Jäin kuitenkin miettimään tätä lausahdusta ja tämä teksti heräsi näiden ajatusten pohjalta.
Vaikka näitä risteytyspentueita on tehty maltillisesti jo useita, koen kuitenkin, etteivät ne tule pelastamaan rotua seuraavien vuosikymmenien aikana. Olen aidosti huolissani, että sileäkarvaisen collien terveys on laskusuunnassa ja tästä merkkinä ovat mm. lisääntyneet immunologiset sairaudet. Ei ole perusteltua käyttää tällaista sairautta periyttävää koiraa jalostukseen populaation monipuolisuuden nimissä. Jotta populaatio pääsisi oikeasti elpymään, tarvitsemme koiria, joiden suvussa olisi vähintään viisi sukupolvea eri koiria. Täytyy muistaa myös, että vaikka yksilöt keskenään eivät olisi sukua, mutta niiden oma sukutaulu on nivottu yhteen samoja koiria, on SUKUKATO silti hälyttävä. On vaikeaa löytää yhdistelmiä ja koiria, joissa tämä ei toteutuisi. Olen huolissani, että risteytyspentueiden yksilöt yhdistetään heti takaisin valtavirtaan, jolloin todellinen hyöty jää vähäiseksi.
Meillä kasvattajilla on käsissämme rodun tulevaisuus. Usein rodun suuntaa määrittelevät täysin ulkomuototuomarit ja olemme nähneet kuinka tietyn tyyppiset koirat menestyvät aika ajoin rodussa. Tuomarit eivät kuitenkaan näe koirien sukutauluja kehissä, he eivät arvioi sitä miten geneettisesti laajat niiden taustat ovat, päin vastoin: he arvioivat sitä, miten samantyyppisiä koirat ovat keskenään ja kuinka ne vastaavat rotuihannetta. Tyyppijalostuksessa halutaankin samanlaisia koiria, jolloin yksilöiden variaatio laskee. Tällöin ei voida enää vastata negatiivisiin muutoksiin, joita rodussa syntyy. Ulkoisesti nämä koirat muistuttavat toisiaan, mutta myös geneettisesti niiden ominaisuudet ovat yhtä ja samaa. Tämä on loistava alusta kaikenlaisille immunologisille ongelmille, joista ensimmäisenä merkkinä nähdään allergioiden ja epämääräisten oireiden kasvu. Toivon, että kasvattajat tiedostaisivat tämän, jos tuomarit tai kennelliitto eivät kykene asioihin puuttumaan. Rotumääritelmän sisällä meidän on mahdollista kasvattaa erilaisia tyyppejä ja tämä olisi rodun diversiteetille eli monimuotoisuudelle hyväksi.
Istuskelin sunnuntaina konsertissa, jossa isäni lauloi kuorossa. Kuorolaulu on isäni rakas harrastus ja olen kuunnellut upeita konsertteja jo vaippaiästä. Kenties tästä syystä minulla on aina ollut vahva ajatus siitä, miten monella elämänalueella pienistä yksittäisistä äänistä yhdistyy lopulta kuorossa upea pauhu. Meidän äänillämme on merkitystä. Orkesterissa jokaisella soittajalla on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Jokainen huilu, viulu, trumpetti ja rumpu vastaavat omasta osuudestaan kokonaisuudessa. Jos menetämme orkesterista soittimia, musiikin laatu kärsii. Sukusiitosta voidaan karkeasti arvioida kahdella eri tavalla: pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä se kattaa ne koirat, jotka kertyvät koirien sukutauluun kaukana menneisyydessä. Emme voi juuri vaikuttaa tähän muilla kuin nykyisillä valinnoillamme. Lyhyen aikavälin sukusiitos syntyykin niistä yhdistelmistä, joissa koiran suvussa samat yksilöt tuplautuvat lähisuvussa. Näillä valinnoilla menetämme nopeasti geneettistä vaihtelua ja kasvattajat voisivat vaikuttaa jalostuspäätöksillään oleellisesti juuri tähän seikkaan. Yhdistelmissä vähintään viisi sukupolvea tulisi olla eri koiria. Tähän on kiinnitetty mielestäni liian vähän huomiota ja valitettavasti aina se ei enää ole mahdollistakaan.
Palatakseni lopulta alkuperäiseen aiheeseen eli pitkä- ja sileäkarvaisen collien risteytyksiin. Heräsin pohtimaan, että roduilla on sama esi-isä: Trefoil niminen koira, joka eli Englannissa 1870- luvulla. Vielä 1980- luvulla rodun alkuperämaassa tehtiin useita risteytyksiä ja naapurimaassa Ruotsissa se on edelleen mahdollista ilman poikkeuslupaa. Risteytyksistä ollaan montaa mieltä, mutta kukaan ei voi kiistää sitä, etteikö niistä olisi apua geneettisen monipuolisuuden takaamiseksi. Koska roduilla on yhteinen kaukainen historia, koen, että juuri siksi ristiin käyttö on hyvä asia. Rodut eivät ole kovin kaukana toisistaan ulkonäkö- tai luonneominaisuuksissa. Niiden käyttötarkoitus on alkujaan ollut sama. Varsinkin sileäkarvaiselle collielle tämä on pelastusrengas. Koirien tyyppi ehkä muuttuu nykyisestä, mutta mielestäni molemmissa roduissa alkuperäisempään suuntaan. Alkujaanhan rotuja on risteytetty työskentelyominaisuuksien mukaan, ei karvapeitteen niukkuuden tai suuruuden tai edes näyttelyissä tapahtuvan maatavoittavan liikkeen vuoksi. Oma kokemukseni risteytyksistä on niin hyvä, että olen vaihtanut mielipiteeni pitkäkarvaisesta colliesta melko radikaalisti. Olen erittäin kiitollinen Piikun ja Lotan kasvattajille heidän tekemästään työstä ja visiosta. Molempien koirien vanhemmat ovat myös eri kasvattajilta. Tiedän, että tytöissä näkyy myös heidän työnsä. Makuasioista en lähde kiistelemään, mutta omasta mielestäni työskentelyyn kaikin puolin kykenevä koira tulisi olla jalostuksen lähtökohta. Tämä tarkoittaa luonne- ja ulkonäköominaisuuksien lisäksi geneettistä laajuutta ja terveyttä. Toivonkin, että poikkeusaikaa jatketaan ja harkittuja risteytyksiä saisi edelleen tehdä melko matalalla kynnyksellä.
Ilman monipuolisia, useamman sukupolven yli vieviä harkittuja jalostusvalintoja rotumme ei tule selviytymään. Yhdessä sukupolvessa ongelmat eivät korjaudu eikä se, tai mikään muukaan, takaa automaattisesti pennun ostajille tervettä pentua. Nämä yhdistelmät kuitenkin pitkällä tähtäimellä parantavat rotua ja vievät sitä eteenpäin. Haluan luoda rohkeutta rodun uusille ja miksei vanhoillekin kasvattajille: uskaltakaa tehdä erilaisia ja uniikkeja yhdistelmiä, luottakaa näkemykseenne. Aina voi tulla myös yllätyksiä, sille meistä kukaan ei ole valitettavasti immuuni. Kuten tiedämme, jalostus ei ole koskaan ollut – eikä tule olemaan – mustavalkoista. Jos haluamme nauttia tästä rodusta vielä vuosikymmenien päästä, on meidän oltava tarpeeksi rohkeita ottaaksemme laskelmoituja riskejä.
Jos me kasvattajat emme ota vastuuta rodustamme, kuka sen ottaa?
Otsikko on vähän raflaava, mutta tänä syksynä on agility jäänyt hyvin vähiin. Keväällä keskityin Piikun kanssa tokoon, kesällä loppuivat viikkotreenit ja nyt syksyllä minulla on ollut akuutti raha- ja aikapula. Kisaaminen on jäänyt kun ei ole treenaamaankaan juuri päässyt. Tiesin etukäteen, että tänä syksynä elän todella tiukalla budjetilla eikä agilityyn tai muihinkaan harrastuksiin ole juuri rahaa. Tämä on ollut todella turhauttavaa monella tapaa. Toisaalta, jos palkkapäivänä laskujen jälkeen ei jää edes ruokarahaa, on aika itsestään selvää, että näistä menoista on karsittava. Minua kuitenkin lohduttaa se, että en ole todellakaan ainoa, joka tänä syksynä/talvena joutuu tarkkaan pohtimaan kulutustaan.
Olen kiitollinen, että edes kerran kuukaudessa olemme päässeet juoksemaan Timo Liuhdon yksityistunnille Oneminddogs areenalle Kaarinaan. Tämän yksärin olen jakanut ystäväni Maijun kanssa.
7.9 Timon yksäri Piiku ja Likka. Keskiviikkona oltiin Timo Liuhdon yksärillä Piikun ja Likan kanssa! Jännitti, koska ei olla treenattu kahteen kuukauteen!! Oma kunto on ollut vaihteleva koronan jälkeen ja painoa vain kertyy… Piikun takakierto- ja Likan paikallaolo-ongelmat eivät ole innostaneet kisoihin ja toisaalta juuri nyt ei ole ollut aikaa tai rahaakaan. Mutta tästä sain kyllä paljon uutta virtaa treenata tyttöjen kanssa! Piiku lenteli niin upeasti ja Flow tilassa, mun pieni täydellinen lapseni. Ja Likka oli pieni sähikäinen, joka myös teki monta kiemuraa hienosti. Kepit ei tosin irronneet tänään. Kiitos valtsu Timo!
19.10.22 Timon yksäri: Pimu ja Piiku. Pitkästä aikaa agilityvideota! Keskiviikkona päästiin Timon yksärille ja Piikun kanssa päästiin rallattelemaan. Homma kosahti noihin keppeihin, joiden jälkeen olisi ollut putki. Ohjaajan ei kannattanut jatkaa keppien vierellä, sillä rata jatkui ihan toiseen suuntaan. Aluksi Piiku ohjautui putken väärään päähän ja sitten ei aivan kestänyt mun jäämistä paikoilleen. Piiku osaa kyllä hakeutua kepeille tästäkin kulmasta, mutta mun jääminen taakse ja tuo putki oli liikaa 😂Olipahan treeniä! Mutta asenne ja vauhti oli taas kultaa ja takakierto vasemmalle sujui kuin tanssien. Kiitos taas Timolle treeneistä!
Olin tiputtaa silmäni kun otin huvikseen Pimun mukaan. Likka oli lenkillä tehnyt tapansa mukaan jonkun kevyen pikku pyrähdyksen ja totesin, että sen juoksut oli siltä päivältä juostu.. Pimun lähti siis ihan villikorttina mukaan. 10kk ikäisellä Pimulla ei ole aiemmin ollut aivan sellaista asennetta, jota olen toivonut, mutta selkeästi ikä ja aika on nyt tehnyt tehtävänsä! Näissä treeneissä se keskittyi hienosti ja uudessa paikassa irtosi myös hienosti putkeen sekä hypyille. Tarjoaa esteitä upeasti. Tuli sen kanssa ihan kiire😂🙈 siitäkin tulee vielä hieno agsakoira. Olen valtavan innoissani siitäkin, että eilen tulleen tiedon mukaan keväälle on tulossa talousahdinkoon helpotusta ja päästään kuin päästäänkin tyttöjen kanssa Timon valmennukseen lähes joka toinen viikko! 🙏🙈 Ainakin toivon, että tämä suunnitelma onnistuu! Agility on kyllä niin meidän juttu 💗
16.11.22 Timon yksäri Piiku ja Likka. Eilen Käytiin Timo Liuhdon yksityistunnilla Piikun ja Likan kanssa. Molempien tyttöjen kanssa rata oli haasteellinen. Piikulle vaikeita paikkoja oli Keinu ja kepit, jotka molemmat oli sijoitettu putken taakse siten, että ihannetilanteessa esteen pystyi leijeröimään. Vaikka Piikulla on tosi vahva Keinu ja kepit, tällaisia ei olla treenattu. Piikun piti siis jäädä hoitamaan oma tonttinsa, vaikka minä olin kauempana putken takana. Olipas taas opettavainen tuokio meille molemmille! Katsokaa muuten miten huikea vauhti Piikulla paikoin on. On se 💗
Likan kanssa tehtiin vauhtipätkää, sillä se oli kerta kaikkiaan niin innoissaan, että tärisi ennen kentälle pääsemistä. Tiesin, että nyt on turha vääntää sen kanssa jotakin kontaktin tynkää. Harjoiteltiin takakierron jälkeistä päälle juoksua ja vauhdikkaana, mutta nopeasti ohjaukseen reagoivana Likan kanssa tässä kesti hetki ennen kuin saatiin onnistuminen! 😀 Rakastan tuota yhdistelmää, joka Likassa on, vaikka toisaalta colliet ovat minulle huomattavasti helpompia ohjata ja niiden kanssa tulee useammin se ZEN-tila ja yhteinen FLOW.
Kuten tuossa tulikin jo mainittua, jos kaikki menee nappiin, on ensi keväänä tarkoitus panostaa taas agilityyn täysillä: olemme Maijun kanssa varanneet Timolta valmennustunteja pari kpl kuukaudessa ja tarkoitus on jatkaa treenejä myös omatoimisesti. Tämän vuoden tavoitteet ovat toteutuneet vain puoliksi: Likan kanssa kyllä aloitettiin viralliset kisat, mutta Piikun kanssa kilpailu jäi muutamaan hassuun kolmosiin siirtymisestä puhumattakaan. 1,5 vuotiaan Lotan kontakteja ja keppejä hiottiin kesällä, mutta ajatuksena olisi vahvistaa niitä kisavalmiiksi nyt kevään aikana. Haaveeni on korkata sen kanssa kisat keväällä, ennen sen suunniteltuja syksyn 2023 pentuja. Ensi kuussa vuoden täyttävä Pimu puolestaan opettelee kontaktiesteitä ja keppejä rauhalliseen tahtiin, jotta Lotan jäädessä mammalomalle, saisin sen kanssa juostua muutamissa kisoissa. Oma kunto pitäisi saada myös kohenemaan ja paino taas laskemaan. Siinä ikuisuusprojektissa sitä työnsarkaa sitten riittääkin.
En malta odottaa, että pääsisimme taas tehokkaasti treenaamaan ja kisaamaan! Kevään valmennuksen kehityskohteita:
Likan ja Piikun eteen ja sivulle irtoamiset
Likan ja Piikun esteiden leijeröinnit
Likalle keppien menokulmat ja kontaktit, vauhdissakin kuunteleminen
Lotalle kepit ja kontaktit
Lotalle täysi rimakorkeus asteittain (ikää nyt 1,5v)
Lotalle ja Pimulle estevarmuutta ja erilaisia ohjauskuvioita
– Yllä olevasta listasta voi päätellä, että:
minulle erilaisten estekuvioiden ja vaihtoehtojen lisäämistä työkalupakkiin
Ohjauslinjat (mielestäni Piikun kanssa paremmat, mutta Likka karkaa usein)
Joulu onkin yhdessä rentoutumisen aikaa, mutta haluan lähettää erityisterveiset kaikille yksinäisille ja yksin joulua viettäville. Ensi vuonna uusia kujeita ja vauhdin hurmaa!
! Talloin ensin Likalle ja Piikulle 300m jäljet kuudella kepillä, Lotalle 100m neljällä kepillä ja Pimulle pari purkkijälkeä. Sitten tein 30x30m esineruudun 4 esineellä. Videolla Likka etsii esineitä tarmokkaasti, vähän liiankin laajalta alueelta. Sen kanssa tämän työstäminen on kestänyt kauan ja esineen tuominen minulle takaisin ei ole mikään itsestäänselvyys. Se on myös hyvin herkkä muille hajuille, joten vapaaksi päästäminen tehtävää varten on aina vähän jännää. Siispä mieltä lämmittää sen into ja kuuliaisuus! 
Lifedream Colliet 