Aihearkisto: Näyttelyt

Koiranäyttelyissä 2019

Tänä vuonna olemme käyneet näyttelyissä harvakseltaan, mutta silti enemmän kuin viime vuosina! Piiku on pärjännyt kivasti pentukehissä voittaen oman luokkansa ja Jukalle napsahti viimein toinen serti! Näyttää siltä, ettei kehissä tule enää loppuvuodesta pyörittyä, joten uskallan päivittää kehäkertomukset siltä osin blogiin!

11.5 Helsinki KV, Tarja Löfman

Jukka EH AVK3 – 5-vuotias mittasuhteiltaan tyypillinen uros. Hyvä purenta ja pigmentti. Hyvin täyttynyt kuono-osa ja oikeat pään linjat. Oikea-asentoiset korvat. Hieman raskas runko ja ylälinja. Voisi olla tiiviimpi. Hyvä eturinta ja kulmaukset. Liikkuu erinomaisella askeleella sivusta, leveästi edestä.

19.5 Mynämäki, Marit Sunde, Norja

Jukka EH AVK1 – epäselvä arvostelu.

67732098_2526474290706227_8754946355044024320_n
Piiku erkkarissa

30.5 Vantaa PK-tapahtuma, Aaltonen Pirjo

Jukka ERI AVK2 – Hyväntyyppinen ja luustoinen uros. Selvä sukupuolileima. Erittäin kaunisilmeinen pää. Hyvä pään kiila. Kauniisti taipuvat korvat. Hyvä rintakehän pituus. Hyvin kulmautuneet raajat. Liikkeessä hieman pehmeäselkäinen, korkealla kannettu häntä. Hyvät edestakaiset liikkeet. Hyvä ulottuvuus sivuliikkeessä. Lanneosaltaan saisi olla hieman lyhempi. Saisi olla tiiviimmässä kunnossa.

Puuma ERI AVK3 SA – Selvän sukupuolileiman omaava narttu. Hyvä runko ja luuston vahvuus. Hyvät pään linjat. Hyvin asettuneet hieman kevyesti taittuvat korvat. Hyvä kaula, tasapainoiset kulmaukset. Hieman pehmeyttä ylälinjassa. Hyvin kannettu häntä. Tehokkaat sivuliikkeet. Hyvät etu- ja takaliikkeet.

7.7 Tuusula NORD, Peter Bailey UK

Jukka ERI AVK1  SA PU2 SERT NORD VARA-SERT – 5 year old sable & white dog. Lovely size. Eyes are correct color. Earset is perfect. Love his expression. Very good on the move. Excellent breed type.

Puuma ERI AVK1 SA VASERT – good temperqment. 7 year old sable – white bitch. Excellent breedtype. First class on the move. Balanced in body, make & shape. Excellent on the move. Nothing not to like in this bitch.

14.7 Nastola pentunäyttely , Tarja Löfman

Piiku PPEK2 PN2-pentu – 5kk erinomaisen tyyppinen feminiinen narttu. Hampaat vaihtumassa. Päässä vielä eri suuntaiset linjat. Kevyet korvat. Hyvin kulmautunut. Erinomainen ylälinja ja lantion asento. Kauniit ulottuvat sivuliikkeet. Löysä edestä.

4.8 Kuopio erikoisnäyttely, Hartus Jaana ja pennut Eerola Päivi

66856966_10220424788594330_6682181909495152640_n
Piiku Nastolan pentunäyttelyssä

Jukka AVK EH3 – 5v varsin vankka. Noin keskikokoinen. Erittäin hyväntyyppinen uros, jolla toivoisin aavistuksen enemmän raajakorkeutta & linjakkuutta. oikea ylälinja. Pitkä lanneosa. Varsin hyvät pään linjat. Turhan paljon löysää kaulanahkaa. Hyvät korvat. Tasapainoiset kulmaukset. Varsin sujuvat liikkeet

Puuma AVK EH – Erinomaisessa, jäntevässä kunnossa esiintyvä, erinomaista tyyppiä oleva narttu. Hyvä, täyteläinen runko. Oikea ylälinja. Tulisi olla sentin korkeampi. Erittäin mallikas pää. Kevyehköt korvat. Erityisen kaunis alaleuka. Tyypilliset kulmaukset & liikkeet.

Unto PPEK4 – Vankka, näyttävä urospentu. Tasapainoiset kulmaukset ja lupaava askelpituus. Hyvä eturinta, hyvin urosmainen pää. Vielä kookkaat raskaat korvat. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvä reipas esiintyminen. Hyvässä kunnossa, esitetään edukseen

3G5A6823
Unto ja Piiku erkkarissa 2019

Piiku PPEK1 KP PN2-pentu – Vankkarakenteinen. Sopiva raajaluusto. Lupaavalinjainen, narttumainen pää. Tummat silmät, hyvä korvien koko. Riittävästi edestä, hyvin takaa kulmautunut. Lupaava karvanlaatu. Keskipitkä askel. Ei oikein malta esiintyä edukseen. Näyttää ikäiseltään.” PN2-pentu

 

Kesä 2019 – jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain … oranssia?

Puolen vuoden välein on tavakseni tullut käydä läpi tavoitteitani ja elämän suuntaa. Yleensä vuoden vaihteessa ja uudelleen kesälomani jälkeen. Aikaisempia kesäseikkailuja voi lukea blogista. Tänä kesänä olen touhunnut lähinnä koirien parissa, mikä onkin virkistävää vaihtelua. Kiipeilemässä ja melomassakin olen sentään päässyt käymään, mutta koirien kanssa puuhailu on ollut pitkästä aikaa erittäin antoisaa ja olo on ollut sen myötä varsin harmoninen. Olenkin ihmetellyt tätä rauhallisen seesteistä, onnellista olotilaa jo pari kuukautta. On ihanaa kun on selkeä suunta elämässä ja toisaalta lukuisia eri vaihtoehtoja miten edetä. Kesälomani koostui kahdesta pätkästä, joista ensimmäiset kolme viikkoa kesä- heinäkuussa ja yksi elokuun puolessa välissä.

3G5A0695
Uimassa

Lomani alkoi viikko ennen Juhannusta. Olin keväällä joutunut töissä hiukan uusiin tehtäviin ja se tuntui kyllä luissa sekä ytimissä pienenä työuupumuksena. Lisäksi iltaisin koiraharrastukset ovat vienneet paljon aikaa, mutta olen siten saanut hyvin nollattua pääni. Kesäkuussa auto vaati huoltoa lähes viikon välein ja näin myös ystäviä loman aikana. Lue lisää linkeistä!

  • ma 17.6 auton huolto, ystävällä käymässä ja illalla pentuagsa
  • ti 18.6 Rallitoko
  • ke 19.6 valokuvausta Korkeasaaressa
  • to 20.6 Agsavalmennus
  • pe 21.6 Juhannus, paras ystäväni tulee yökylään. Retkeilyä Iso-Valkeella
  • la 22.6 Kaupunkipäivä Piikun kanssa Isossa-Omenassa ja Espoon Matinkylän rannassa
  • su 23.6 Kesäkiikut yhdessä Sarin kanssa Kauhalassa

3G5A0724
Iso-Valkee, juhannus 2019

Kesän aikana olen myös tutustunut koiratouhuissa uusiin ihmisiin. On ollut ihanaa löytää uusia tuttavia ja jakaa koiratietoa puolin ja toisin ❤ Lajin kuin lajin parissa on ollut hauskaa höpötellä ihmisten kanssa omaa vuoroa odotellessa. Onpa käynyt niinkin, että vesisateessa agsaa treenatessa sain jopa takin lainaksi kanssatreenaajalta! Olen kaivannut paljon tätä sosiaalista puolta harrastamisessa ja kai se on myönnettävä, että vaikka meitä koiraihmisiä on moneen junaan, olemme kuitenkin lähtökohtaisesti aika avoimia, rentoja ja hauskoja tyyppejä. Kaikkia yhdistää rakkaus koiraan ja vilpitön halu toimia sen hyväksi. Tämä yleensä näkyy myös asenteissa. Vanhoja tuttuja on ollut myös hauskaa nähdä näyttelyissä ja meselangatkin käyvät nykyään taas kuumina 🙂

67281423_2172984682992697_8424331579463041024_n
Halikonjoki

Kiipeilemään ei ole ollut hirmuista hinkua ja jotenkin kesän aikana on selkeästi mielessäni vaihtunut uusi lehti. Koiratouhut vievät yhä enemmän aikaa ja olen tästä erittäin innoissani. Viime kesänä kokemani ahdistus on sulanut pois, eikä enää harmita vuorikiipeilyjen kariutuminen. Itseasiassa, rahaa olen sitonut valtavan varaavan takan maalaukseen, ikkunaremonttiin (aloitettu syksyllä 2018) sekä tulevaan käyttövesiputkiremppaan (syyskuu 2019) ja niinpä elo täällä maalla tuntuu jälleen muutaman vuoden tuskailun jälkeen juuri siltä, mitä minun kuuluukin tehdä. Kuin palaset loksahtaisivat taas paikalleen. Rakastan maaseutua ja näitä maisemia ja nyt kun talokin alkaa olla peruskorjattu, on se tuonnut yhteisiä vuosia lisää. Haaveeni on viettää täällä monia rikkaita vuosia, kuin tv-sarjan tanskalainen maajussi ikään! 12 vuoden asumisen jälkeen olen vieläkin erittäin motivoitunut rakentamaan elämääni tänne Kiskoon.

  • ma 1.7 Agsaa, omatoimitreeniä Maijun kanssa Salon koirahallilla
  • ti 2.7 Isä tuo lautatavaraa ja uusia valaisimia, melontaa iltasella
  • ke 3.7 Auton huolto
  • to 4.7 Valokuvauskeikka Helsingissä
  • pe. 5.7 Unton nimipäiviä viettämässä Maijulla, vierailulla Keyword-kennelissä
  • la 6.7 Retkeilyä Teijon Hamarijärvellä
  • su 7.7 Tuusulan näyttelu Jukan ja Puuman kanssa

3G5A5345
Piiku ja oranssit uudet liivit!

Tuusulan näyttelystä meille saapui viikoksi hoitoon Jukan morsmaikku Piitu. Ensimmäinen kesän työviikko alkoikin siis pyörittämällä kotona kahta laumaa: piiku & piitu tiimi ja Jukka omien tyttöjen kanssa. Astutustilanteet saivat aikaan hieman harmaita hiuksia, mutta lopulta Jukka onnistui astumaan Piitun hienosti kolme kertaa. Jäimme jännityksellä odottaamaan tiineyden vahvistumista, mikä tapahtuikin elokuun alussa : 3-4 pentua tulossa!! Jippii!!

Lauantaina 13.7 kävimme ystävieni kanssa melomassa Ruoholahdessa ja vuokrasimme kajakit Laguunista. Oli upea ja lämmin päivä, meillä oli hurjan hauskaa. Jälkeenpäin istuimme terassilla olutta siemaillen.

67071110_10220424794234471_1890360843799887872_n
Piiku ja veli parikilpailussa Nastolassa

Sunnuntaina 14.7 oli kauan odotettu Piikun ensimmäinen pentunäyttely Lahden Nastolassa. Sain mukaani Keyword kennelin Riipin Elinan ja matka sujuikin joutuisasti Piikun nukkuessa ja meidän höpistessä koirajuttuja. Ja niitähän riitti!!:D Paikalla oli kasvattaja Suvin pentutapaaminen ja Piikunkin sisaruksia oli saapunut aika liuta! Oli todella hauskaa tutustua kaikkiin ja erityisesti Piikun isän omistajaan Paulaan, joka kilpailee koiriensa kanssa useammassa lajissa. Myös Piikun äiti oli paikalla omistajansa Lindan kanssa ja hän otti Piikusta upeita kuvia kehässä. Kiitos kaikille! Piiku voitti oman luokansa pikkupentunartut ja sai kunniapalkinnon! ❤

Keskiviikkona 17.7 Pääsimme Piikun kanssa kokeilemaan hakua Pauliinan ryhmään Liedossa. Olipas meillä mukavaa!! Piiku sai päälleen ensimmäistä kertaa oranssin palveluskoirien liivin 😉

Lauantaina 27.7 Meillä oli kesän kuumin päivä ja aloitimme agilityvalmennuksella Tassupäivillä. Sen jälkeen lähdin melomaan Halikonlahdelle yhdessä junalla Saloon saapuneen ystäväni kanssa. Halikon joki on niin upea, että oli hienoa päästä esittelemään sitä myös hänelle.

3G5A6730
Unto erkkarissa 2019

Erkkariviikonloppu 3.8-4.8 Lauantaina koittikin paljon odotettu päivä, kun pakkasimme Maijun kanssa auton täyteen koiria ja läksimme Kuopion erikoisnäyttelyyn. Matka kesti lauantaina 6 tuntia, mutta koirat matkustivat esimerkillisesti: omani takaluukussa ja Unton takapenkillä häkissä. Yövyimme Kuopion keskustassa Steiner-koulussa, jonka tilavissa huoneissa oli meidän hyvä olla. Aamulla kuuden aikaan nousimme vähin äänin ja siirryimme näyttelypaikalle. Ilmassa oli syksyn koleutta kun odottelimme kehien alkua, mutta onneksi päivän mittaan aurinko alkoi taas paistamaan. Paikalla oli paljon tuttuja, mm. Unton kasvattaja Päivi sekä Unton isän omistaja Katja. Koirat pärjäsivät tiukoilla suomalaisilla tuomareilla odotettua paremmin. Jukka sijoittui avoimessa ERIllä kolmanneksi. Puuma sain EHn, mutta valittiin paras pää ja korvat- sekä paras häntä ja liikkeet- sarjoihin. Piiku voitti jälleen pikkupentunartut ja sai kunniapalkinnon ja Unto sijoittui omassa luokassaan pikkupennuissa neljänneksi. Kotiuduimme vasta puolen yön aikaan, joten viikonloppu oli hauska, mutta raskas.

3G5A5356
Piiku paimentamassa

Elokuussa minulla oli vielä yksi viikko lomaa, joka sujuikin enemmän levon merkeissä ja kotinurkkia kunnostaessa.

  • su 11.8 Espoo boulder, syömässä Isossa-Omenassa, leffassa
  • ma 12.8 Maijulla, teen pitkän lenkin koirien kanssa
  • ti 13.8 Siivouspäivä
  • ke 14.8 Putkiremontin konsultaatio, Hakukurssi!
  • to 15.8 Maalaushommia, mummolla, agsavalmennus alkaa
  • pe 16.8 Maalaushommia, kaupoilla, Jimi saapuu
  • la 17.8 Korkeasaari
  • 18.8 Kiipeilemässä

Upea kesä takana! Vaikeaa uskoa, että pian on jo syyskuu ja katse kääntyy kohti kynttilöitä, villasukkia, oman takan loimua ja sohvan nurkkaa. Tarkoituksena on syksyllä käydä edelleen kiipeilemässä 1-2 kertaa viikossa ja agilitya Piikun kanssa harrastamme aina torstaisin Agipowerin koirakoulussa Taija Salokanteleen valmennuksessa vuoden loppuun saakka. Tämän lisäksi on luvassa paimennusta, hakutreenejä ja tokoa sekä omatoimi- että ohjatuissa treeneissä. Aika ei käy pitkäksi! Kesälampaamme muuttavat takaisin kotiinsa oletettavasti syyskuun loppupuolella, mutta ensi kesäksi lampaita on tarkoitus hankkia jälleen meitä piristämään! Kunhan Piikulle tulee lisää ikää, alan myös pidentämään kävelylenkkejämme nykyisistä 4-6km lenkeistä 8-13kilsaan, jotta saan normin pitkänmatkanlenkit pyörimään pari kertaa viikossa. Agilitya js kiipeilyä ajatellen hyvä peruskunto on sekä minulle, että koirille tarpeen. Odotan tätäkin innolla! Oikein hyvää syksyn alkua kaikille!

 

 

Piikulaisen pentublogi: lomaillen heinäkuussa

66453883_2471819796171677_5217190340313743360_nMOI! Mä oon Piiku. Tää on ihan mun oma blogi. Päätettiin Mamman kanssa, että kirjoittelen silloin tällöin kuulumisia niin jää joku muisto näistä pentuajoista. Alkaa olemaan puolen vuoden mittari täysi! Olen vielä aika kakara, mutta silti paljon, paljon fiksumpi kuin pienempänä. Kesäkuussa mamma päätti vihdoin panostaa agsassa vain muhun, koska kurssit on kalliita ja noi aikuiset ei ihan toimi silleen kuin se toivoisi. Ymmärrän tietty täysin. Mä siis niin rrrrakastan agsaa! Oon tosi nopea pinkomaan putkeen ja ollaan harjoiteltu kaikenlaiaia tekniikoita Salokanteleen Taijan valmennuksessa Salossa aina torstai-iltaisin. Kun se jäi tauolle pari viikkoa sitten, käynnistyi taas Aunelin koirakoulun pentuagsa Ehyt areenalla. Syksyllä Mamma ilmoitti mut Taijan valmennusryhmään vuoden loppuun asti, joten se uskoo, että musta kehittyykin tosi pro!!

Kuitenkin kaiken muun ajan ollaan otettu aika rennosti näin kesällä, mamma ei oo treenannut mua iltaisin ollenkaan ja kun se oli lomalla itsekin, touhuttiin muita juttuja! Kesäkuun lopussa olin hoidossa pari päivää Unton kotona ja voi miten hauskaa meillä oli!! Osataan molemmat hypätä pöydälle ja juosta tuhatta ja sataa, joten meissä on kyllä pitelemistä! Unto on kyl nopeampi kuin mä, se tekee hurjan nopeita käännöksiä ja osaa käyttää kroppaansa, Mamma on kuulemma super tyytyväinen siihen! Mutta toisaalta mä hallitsen kroppani pienillä alustoilla, niinkuin vaikkapa kontaktipinnoilla ja kuulemma se on se urostekijä, joka tekee Untsikasta vielä vähän kömpelön.

66259075_2609834232360477_8491157821730062336_nMuitakin kavereita on!! Meillä kävi sellaisia isoja poikia kylässä: working kelpie Räyhä ja sen isoveli malinois Hermo enkä mä pelännyt kumpaakaan vaan menin uteliaana nuuskuttelee. Myöhemmin nähtiin uudelleen niiden kotona ja mukana oli myös Elmo, Räyhän veli ja Rokka, Hermon veli. Mamma on tosi ylpeä kun ihan vieraissakin paikoissa sulaudun porukkaan kuin kala vedessä. Koska mun kanssa on kiva reissata (en oo koskaan voinut pahoin autossa, vaan nukun koko matkan), käytiin myös leikkimässä yhden nahkapojan kanssa. Se oli samanvärinen kuin mä! Leikin sen kanssa ihan hurjana, taisteluleikkejäkin, vaikken oo muiden ku Unton kans sellaisia leikkinyt. Mammakin leikki sen pojan kanssa. Sisällä mä vein sen luut heti kun silmä vältti ja kaivoin kaikki sen lelut keskelle lattiaa. Siel oli ihan sikana leluja!! Se Sauber oli tosi kiva poika ja voi olla että nähdään myöhemminkin! Se on vähän kuin Mamman lapsenlaps, kun sen äidin iskä on Mamman Ramses.

66255344_10157508874188104_2133226117513871360_n
Meitsi ja Sauber (Keyword Valiant)

Mä syön edelleen kaksi kertaa päivässä kun aamuisin Mamman on pakko antaa mulle Kongo siksi aikaa, että saa ite syötyä aamupalansa. Herään joskus viideltä joka päivä, jolloin se nousee avaa mulle ulkooven. Mulla on ihan omat jutut aina aamuisin, kukaan ei tiedäkään mitä touhuan sen ekan tunnin, mut sitten kun Mamman kello soi, hyppään sänkyyn ja sit pusutellaan ja bondataan ainakin ekat 10min. Mamma on ihana. Sen päällä on kiva kävellä ees taas ja rötköttää.

Loman aikana Mamma luuli et oon rauhoittunut mut mitä vielä! Ihan samanlainen oon ku ennenki lomaa. Iltaisin mamma saa tosissaan miettiä miten saa mut väsyksiin. Joskus se on laiska ja mennään leikkimään Unton luo, mutta esim. kerran mentiin autolla tosi kauas ja sit jouduin odottaa ihan tosi kauan autossa, mut sitten vihdoin pääsinkin etsimään ihmisiä metsästä! Niillä oli sikana lihapullaa ja se oli hyvää ja musta se oli sairaan kivaa! En tiedä miksi ne oli eksynyt metsään lihapullien kanssa, mutta toivottavasti mamma antaa mun etsiä lisää ihmisiä koska tykkään niistä. Kaikenlaisista ihmisistä! Tykkään tosi paljon myös miehistä. On ikävää, ettei mammalla ole omaa miesihmistä, mut oonki ihan sekaisin Maiju -tädin Rikuun. Sen kun nään ni melkeen pissaan ilosta ku se on niin ihqu!

FB_IMG_1563133262508
Voitin oman luokan ja sain sellaisen kunniapalkinnon!

Sitten oltiin mun ekassa näyttelyssä ja se meni tosi hyvin! Mamma on niin ylpeä musta kun jaksan keskittyä ihan täysillä aika kauan ja vaikka päivä oli pitkä ja sain esiintyä kaikenlaisissa luokissa. Mutta arvatkaa, vähänkö mua hävetti kun mamma kehui mua kasvattaja-suville ihan tippa linssissä, että kuin se mua rakastaa ja kuin mä olen niin täydellinen ja sitten kaikki oli siinä niin liikuttuneessa tilassa, että mä keskityin vaivihkaa vain veikan kanssa leikkimiseen! Siis aaaaargh. Kuin se jaksaa?! Siel oli monta veikkaa ja mun sisko kans! Ja iskän omistaja, jonka kanssa mamma puhu myös pitään ja kehui mun iskää ja sitä, et vaikkei ole mokomaa koskaan nähnytkään niin se on vaikuttanut paljon mamman asenteeseen pitkäkarvaisista colleista. Että sellainen reissu. Silmät päästään sai melkeen hävetä.

3G5A5345Siis kun mä tykkään hyppiä ja pomppia ja tehdä kaikkee kivaa! Lenkillä kannan aina isoja puita ihan häntä tötteröllä ja esittelen niitä, mut ei noi isot koirat ees noteeraa. Vieläkin mamma heittelee meille samaan aikaan kahta lelua: isoille frisbeetä ja mulle narupalloa tai mitä nyt sitte sille vienkin. Lampaisiinkin oon muuten luonnu parempaa suhdetta kun kävin katsomassa ihan vieraita lampaita ja nepä pelkäsikin mua niin et juoksi karkuun! Hahaha! Haukuin niille eka niinku omillekin lampaille mut sit kun ne tajusi kuka mä oon (boss) niin loppu oli helppoo. Mamma vie mut uudelleen paimentaa Unton kanssa ens kuussa. Jännää!

3G5A5358Omille lampaille haukun sisälläkin kun kuulen miten ne rapistelee ikkunan alla. Mammasta se on raivostuttavaa. Oon muutenkin ääreispätevä kuulemaan kaiken. Ukkosta en kuitenkaan pelkää, en vaikka mamma heräsi yksi yö ihan kamalaan paukkeeseen. Mä vetelin hirsiä enkä ees huomannu. Kuulen myös pakastimen avauksen koska sieltä saa herkkuja ja vaikka sadan kilometrin päästä sen jos mamma lakaisee jotakin. Se harja on siis maailman kamalin asia ja on purtava palasiksi jos joskus saisin sen vaan  kiinni. Isoja autoja en onneks enää kavahda kun tajusin, että se on vaan toi iso Möhkö, joka niitä haluais ajaa takaa ja me isot tytöt kävellään nätisti tien laitaa. Otan paljon mallia tytöistä ja Mamma sanoo, että jonakin päivänä mustakin tulee yhtä iso. Oon tosin jo yhtä iso kuin Puuma, mutta ehkä se puhuu henkisestä tilasta tai jostakin..

66475163_349026252441444_6036152144514514944_nLopuksi: Mamma on saanut yleisökysymyksen eli miten se rankaisee mua jos oon tuhma!? Energiaa kun mulla riittää ja touhuan kaikenlaista ja joskus se voi olla sellaista mitä ei niin saisi tehdäkään. Mamma hämmästeli eka kysymystä, mutta päätti sitten, että kirjoitetaan siitä ihan oma kappale! Juttu on niin, että mua ei paljon komenneta ja mammasta elän ihan pellossa. :D Mikään ei oo kiellettyä paitsi ruuan varastaminen. Silloin mamma sanoo EI ja tuhisee. Se yleensä riittää, koska oon tosi kiltti. Sitten jos revin sen vaatteita tai sohvatyynyjä, mamma antaa mulle vaihdossa oman lelun, jota revitään hetki. Kaukosäätimen se ottaa multa pois sanomatta sanaakaan ja antaa tilalle luun. Pöydältä seisomasta se komentaa pois sanomalla tuimaan sävyyn ”tule alas” ja heittää vaiks namin lattialle. Se yrittää tehdä kaikesta sallitusta mulle kiehtovamman kuin siitä kielletystä,  mikä on vaikeaa koska mä esim. tykkään korkeista paikoista! Unton luona päätyivät aitaamaan maakellarin katon, koska Mammat pelkäsi, että juoksen niin korkealle, että tipun sieltä.

67063465_1109166179473115_9099767808698351616_nMammalla on myös paljon arkielämän sääntöjä kuten, että takakontista ei saa hypätä ilman lupaa ja että lenkille lähdetään aina hakemalla panta mammalta kaulaan ja kun tullaan kotiin se viedään mammalle pois otettavaksi. Odottaminen on tärkeä taito ja se olikin mulle tosi vaikeaa, mut nyt osaan! Sitten on tilanteita, joissa Mamma osaa vähän ”pelata”. Jos vaiks ollaan treeneissä ja Puuma haukkuu muille niin munki pitää vähän haukkua. Sillo mamma ottaa mut yksin kävelee ja hops, silloin en haukukaan! Ja jos saadaan lihapullaa, loppuu haukkuminen, koska suu täynnä ei voi haukkua. Mamma on käyttänyt mua alusta asti vieraissa paikoissa ja opettanut mua keskittymään ja odottamaan ja sietämään muita koiria kans. Koska oon ahnne, ni se on ollu aika helppoa. Vain kerran tilanne on äitynyt sen verran pahaksi, ettei nakki kelvannut ja se oli joskus keväällä kun olin tosi pieni ja mamma otti mut mukaan vaihtamaan autoon renkaita. Siel hallissa oli tosi kovia ääniä ja niitä pelkäsin vähän. Sitten kun mentiin eka kauemmaksi ni kelpasi taas nakki. Eli välimatka on kanssa tärkeä tekijä! Pikkuhiljaa edeten ja meidän koirien eleitä tulkiten! Kotiin tullessa me kaikki haukutaan ja riekutaan, mutta silloin mamma tervehtii meitä hiljaa höpistellen ja tervehtii meitä vain rauhoitellen. Oon oppinut, että mitään ei oikein tapahdu siinä kiihkoisessa tilassa paitsi agsakentällä! Muistakaa myös, että me pennut otetaan teistä ihmismammoista paljon mallia! Tsemppiä kaikille!

Terkuin: Piiku Pikkarainen

3G5A4464
Minä ja mun perhe retkeilemässä Nikkalliolla, Salossa.

Koiratouhuja kevät 2019

Kevät ja alkukesä näyttää painottuvan koiramaisiin menoihin! Jostain syystä mieli halajaa näyttelyihin, agsakentälle ja jopa tokoilemaan! En tiedä onko ilmassa jotain, olenko syönyt jotakin sopimatonta tai saanut jonkun tarttuvan taudin.. Parasta kuitenkin se, että kaikki koirat ovat mukana touhuissa!

3G5A4160AGILITY: kevään torstai-illoissa olemme juosseet Puuman kanssa agsatreeneissä. Steriloinnin jälkeen Puuma on rennompi ja leikkisämpi ja hakee minuun enemmän kontaktia kuin aiemmin. Meidän osalta leikkaus onnistui siis nappiin! Puuman asenne on treeneissä parantunut paljon eikä se enää juurikaan seikkaile kentällä omiaan. Taija Salokanteleen treeneissä on yleensä n.30 esteen rata, jonka teemme pätkissä. Myös keppejä olemme treenanneet ja päässeet jo parista ohjuristakin eroon! Radat kuitenkin pätkii osin omiin ohjausvirheisiin ja joskus Puuman karkailuun kontaktiesteille. En ymmärrä miksi minulle on niin vaikeaa ottaa käyttöön persjättö kun helposti usutan koiraa takaleikkauksiin. Ne harvoin toimii. Toivoisin Pumselle vähän enemmän vauhtia radalle, mutta olen kuitenkin super tyytyväinen Puuman asenteeseen! Myös alun paikalla olo alkaa sujua varmasti. Puuma jatkaa Taijan kurssilla myös kesällä torstai-iltaisin.

FB_IMG_1556466827260Mukana on silloin tällöin ollut myös Jukka, jonka suoritus on ollut vaihtelevampaa. Jukka on intona mukana lajissa, mutta se on jotenkin jähmeä, iso ja hidas, vähän kuin elefantti posliinikaupassa 😂 niinpä Taijan kurssit ovat sille vielä vähän liian vaativia ja yritän hakea sille motivaatiota kevään aikana Aneten siihen tarkoitetuilta lyhyemmiltä  kursseilta.

Piiku tapailee agsan alkeita eli siivekkeen kiertoa, putkea sekä eteenmenoa sekä kotitreeneissä, että maanantai-iltaisin starttikurssilla yhdessä Maijun Unton kanssa. Toukokuussa alkaa myös Piikun oma Sporttirakin pennuille suunnattu verkkovalmennus, joka kestääkin sitten elokuuhun asti! Toivon, että saan sieltä lisää vinkkejä kotitreeneihin! Kesällä käymme varmasti myös jonkun Aneten motivaatiokurssin. Piiku on nopea oppimaan ja vaatiikin tällä hetkeltä minulta aika paljon huomiota. Pyrin tarjoamaan sille jatkuvasti jotakin uutta kokemusta, joko ympäristön tai koulutuksen kautta. Haaveena olisi saada siitä nopea kisakoira agilityyn, mutta myös toko on viime aikoina alkanut taas kiinnostaa.

FB_IMG_1556466822629Toukokuun 23.5 osallistun Jukan ja Ronjan kanssa Aneten Tassupäivään ulkosalla, joten sieltä molemmille motivaatiota pidemmältä agilityradalta takataskuun! Kesällä olisi tarkoitus käydä omin päin myös Tassujen ulkokentällä treenaamassa koko sakin kanssa. Katsotaan mihin into ja aika riittää!

RALLITOKO: ilmoitin pitkästä aikaa Ronjan touhuilemaan Aneten rallitokoon tiistai-iltaisin.. 🙈 saa nähdä.. haaveessa olisi ykkösluokan kisat, mutta noh.. saa nähdä! 😂 Olen pohtinut, että jos homma tuntuu hauskalta voisin kokeilla sitä tai varsinaista tokoa myös Jukan kanssa! Olisikin kätevää jos koirista kaksi olisi ns. agsakoiria ja kaksi tokoon keskittyviä.

IMG_20190501_162949_414RETKEILY: viime vuonna kävimme koirien kanssa retkeilemässä mm. Iso-Valkeella, Torrosuolla ja Nuuksiossa. Kaikenlaisia suunnitelmia on myös tälle vuodelle, myös yön yli kestäviä retkiä. Tavoite olisi nähdä miltä neljän ison koiran kanssa telttailu tuntuu, mutta aloitamme ihan lähiympäristöstä. Haaveena olisi lähteä tutustumaan Liesjärven kansallispuistoon ja samota lisää Etelä- Suomen retkeilyalueita.

NÄYTTELYT: Jukka on ilmoitettu kolmeen näyttelyyn toukokuussa, Puuma yhteen ja jahka rokotukset saadaan kuntoon Piiku lähtee harjoittelemaan pentuluokkiin yhdessä Unton kanssa. Heinä- elokuussa viralliset kehät jatkuvat, vähän auki vielä minne kaikkialle mennään. 😊 tavoitteena olisi saada Jukalle vielä puuttuvat kaksi sertiä 😂

PAIMENNUS: tänä kesänä meille muuttanee ensimmäiset omat kesälampaat. Tila on rekisteröity lampaiden pitopaikaksi ja kaikki on valmiina eläimiä varten. Niitä ei kuitenkaan ole tarkoitus käyttää koirien harrastukseen, joten saa nähdä eksymmekö kesän aikana Somerolle tai vaikkapa Sammattiin virallisempiin ympyröihin treenaamaan. Varsinkin Puuma ja Piiku voisivat toimia niissä kehissä.

Kasvattien tuloksia 2018

shanti
BH Lifedream Endless Narnia ”Shanti”

Kasvatustauon aikana en ole juuri ehtinyt seurailla kasvattieni virallisia tuloksia, mutta nyt keräilin viime vuoden touhuja siltä osin ylös. On mukavaa nähdä, että edelleen Lifedream-koirat näkyvät monissa eri lajeissa, vaikkakin koirien iät alkavat tulla ajassa vastaan ja tulokset ovat vain muutaman harvan harteilla. En koe tätä mitenkään huonoksi asiaksi – suurin osa kasvateista elää rakkaina perheenjäseninä ja lemmikkeinä, mutta aina on mukavaa nähdä tavoitteellistakin harrastamista! Olen todella pahoillani jos minulta jäi jokin tulos tai tapahtuma tästä listasta pois, sillä yritin etsiä tietoa lähinnä Koiranetin Jalostustietojärjestelmästä.

hukka3
C.I.B FI MVA LV MVA HU MVA IT MVA PMV-13 LVV-14 MV-15 Lifedream Unfitting To Please ”Hukka”

Nuorimmat kasvattini ovat pian jo viisi vuotiaita, joten koirien iät alkavat jo painaa. Viime vuonna menetimmekin joukosta 11 vuotiaan Pepin (Lifedrean Day Dawns Red), sen siskon Daisyn (Lifedream Daisy Gardner) ja lähes 15-vuotiaan Laran (Lifedream Lady Laurelin). Kiitos omistajille Hannalle, Maijulle ja Eilalle yhteistyöstä vuosien aikana! Ihanaa oli kulkea kanssanne nämä vuodet ja kaikkea hyvää teille jatkossa! ❤

Mukavaa oli huomata, että vielä 10-vuotiaanakin Figo (Lifedream Elfstones Blade) pyörähti parin vuoden tauon jälkeen virallisissa agilitykisoissa. Figo kisaa kakkosluokassa. Sen lisäksi myös Hupi (RTK1 L. Off To The Races) jatkoi uraansa ykkösissä. Se myös saavutti viime vuonna rallitokon ykkösluokan koularitunnnuksen, joten huikeasti onnea Hupille ja omistaja Viljalle!! Jännää nähdä, mitä keksitte jatkossa!

11258040_895505140516448_7301589130865305411_n
Lifedream Silence of The Lambs ”Eedla”

Tokon voittajaluokassa jatkoi puolestaan Eedla (TK1 & TK2 Lifedream Silence of The Lambs) ja parin vuoden tauon jälkeen se pyörähti myös näyttelykehässä saaden kivasti varasertin ja sijoittuen paras narttu-kehässä kolmanneksi. Onnea Eedla ja omistaja Veera! ❤

Eedlan sisko Puuma (Lifedream Stop The Livestock) täällä kotona aloitti myös näyttelyt parin vuoden tauon jälkeen ja niinikään voitti varasertin ja sijoittui paras narttu-kehässä kolmanneksi. Peräti tuplasti! 😀

38926405_1990273430992985_8571965660014313472_n
Sisko ja veli – Puuma ja Peto Raision koiranäyttelyssä 2018 kasvattajan kanssa.

Veli Peto (C.I.B FI MVA EE MVA BALTV-14 ZGBW-16 BEV-17 Lifedream Shepherd’s Pie) käännähti myös kehissä voittaen mm. rodun parhaan tittelin Järvenpäässä ja VSP:n Raisiossa. Peto on muutenkin kunnostautunut näyttelyissä ja alkuvuodesta se myös valioitui Suomen muotovalioksi.

Onnea omistajalle Joannalle! Joannan toinen uros, Pedon ”isoveli” Hukka (C.I.B FI MVA LV MVA HU MVA IT MVA PMV-13 LVV-14 MV-15 Lifedream Unfitting To Please) valioitui sekin nyt alkuvuodesta. Kiitos Joannalle ahkeruudesta kehissä ja myös kaikille poikia esittäneille!! 🙂

49031502_2183272495026410_8756158360455217152_n
C.I.B FI MVA EE MVA BALTV-14 ZGBW-16 BEV-17 Lifedream Shepherd´s Pie ”Peto”

Jos oman koirasi tulos puuttui listasta, laitathan sen minulle sähköpostilla hanna.neuvonen@seutuposti.fi tai lisäämällä se vaikka kasvattieni omaan FB-ryhmään. Tänä vuonna 2019 toivon saavani myös omille koirilleni tuloksia useammassa lajissa, joten pikku hiljaa alan taas lämmetä tälle touhulle! 😀 Tärkeintä on kuitenkin se, että koiranne olisivat rakastettuja perheenjäseniä ja antaisivat teille seuraa ja rakkautta mahdollisimman pitkään.

https://media.mnn.com/assets/images/2015/07/jaymi-heimbuch-senior-dog.jpg.653x0_q80_crop-smart.jpg

 

Vuoden 2018 näyttelyt

Kuvan mahdollinen sisältö: koira, nurmikko, ulkoilma ja luonto
Puuma ja Jukka Porvoossa ❤

Monen vuoden tauon jälkeen innostuin tänä vuonna ilmoittamaan koiriani näyttelyihin. Jukka on käynyt yhdessä näyttelyssä pari vuotta sitten ollen tuolloin PU3 ja saaden ekan sertinsä, mutta nyt se sai joka näyttelyssä noottia siitä, että se on liian löysä ja lihaksiton. Useampi tuomari tuli tätä valittamaan minulle aivan kädestä pitäen, joten nyt on alettu työstämään Jukan peruskuntoa pitkillä lenkeillä ja keskivartaloa tukevalla jumpalla. Jukka esiintyy mielellään ja todella kauniisti, joten tuloksista huolimatta sitä on ilo viedä kehään. Ensi vuonna jatketaan!♥️

JUKAN ARVOSTELUT 2018:

Helsinki 19.5 Tuomari: Walsh John R, Englanti

Arvostelu kadoksissa, AVO EH1

Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, ulkoilma
Jukka kasvattaja Tuulan kanssa

Salo 16.6 Tuomari: Andersen Per Kristian, Norja

”Good type. The impression is disturbed from too much weight on body. Sufficient stop. Bite ok. Correct ears. Good topline. Good front angulations. Open hind angulations. Moves with good salt?.” AVO EH4

Raasepori 1.7. Tuomari: Ahlman- Stockmari Tanya, Suomi

”Maskuliininen uros, oikeat rungon mittasuhteet. Oikeat pään linjat. Erinomainen kuono-osan vankkuus. Oikein kannetut korvat. Hyvä kaula, selvä säkä. Hyvin kulmautunut edestä. Toivoisin pidemmän rintakehän. Hyvä takaosa. Tänään hieman pehmeä ylälinjaltaan. Liikkuu löysästi sivulta.” AVO ERI2

Porvoo 28.7 Tuomari: Löfman Tarja, Suomi

”4v. Maskuliininen uros. Hyvä purenta. Puhdaspiirteinen pää. Hyvät korvat. Voisi olla voimakkaammin kulmautunut. Syvä, mutta hieman kapea rintakehä. Pehmeä ylälinja. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Hieman avonainen karva tänään.” AVO EH3

Raisio 11.8 Tuomari Edoff Anne-Chaterine, Sweden

Arvostelu liian epäselvä 😦 AVO EH2

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, nurmikko, ulkoilma ja luonto
Jukka kehässä Porvoossa.

Puuma puolestaan pääsi yllättämään. Se esiintyi alkukesästä hieman epävarmasti, joten agilitytreenien ohessa opetin sille edessä esiintymisen. Puuma ei ole niin varma esiintyjä kuin Jukka ja se vie helposti hännän näissä tilanteissa jalkojen väliin roikkumaan. Edestä esittäessä se on kuitenkin rennompi ja olen ollut siitä niin ylpeä! Puuma palkittiin sekä Porvoossa, että Raisiossa kolmanneksi parhaana narttuna ja se sai molemmista myös vara-sertin. Porvoossa tuomari kehui sen tiivistä olemusta ja hyvää lihaskuntoa. Jatkamme ehdottomasti kehissä vierailuja myös ensi vuonna! Hyvä Pumse!

PUUMAN ARVOSTELUT 2018:

Salo 16.6 Tuomari: Andersen Per Kristian, Norja

”Very good type. Low on legs. Well cut head. A bit cheeky narrow underjaw. Light ears. Good topline. Correct angulations. Heavy in body. Falling in front in movement. Needs more confidence. AVO EH3

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, nurmikko ja ulkoilma
Puuma Raisiossa.

Raasepori 1.7. Tuomari: Ahlman- Stockmari Tanya, Suomi

”Narttumainen kokonaisuus. Erinomaiset yhdensuuntaiset pään linjat. Hieno vahva alaleuka. Hyvät korvat. Hyvin kulmautunut edestä, mutta rintakehä voisi olla pidempi. Kokoon sopiva raajaluusto. Liikkeessä antaa etumatalan ylälinjavaikutelman. Oikea ulottuvuus liikkeissä. AVO ERI2

Porvoo 28.7 Tuomari: Löfman Tarja, Suomi

”6v. Oikeantyyppinen narttu. Hyvä purenta. Oikeat, päänlinjat ja pituus. Posket voisivat olla sileämmät. Hyvin kulmautunut, tilava rintakehä. Pehmeä ylälinja. Tehokkaat, ulottuvat liikkeet. AVO ERI2 SA PN3 VASERT

Raisio 11.8 Tuomari Edoff Anne-Chaterine, Sweden

Mycket bra storlek & helhet i super kondition. Uttrycksfull, med typisk detaljer. Huvud mycket bra över/underlinje. Bra benstomme & tassar. Harmoniska, tillv. vinklad. Nästan korrekt bali i från?? Fregiska & vägvinnande rörelser. AVO ERI1 SA PN3 VASERT

Koiratouhuja

Pitkästä aikaa kirjoittelen koiratouhuistani. Nyt niitä nimittäin taas on! 🙂 On yhtälailla sekä iloisia, että surullisia uutisia, mutta parasta on löytää jälleen se vanha ilo ja into koirien kanssa puuhailuun.

Kaikki alkoi oikeastaan reilu kuukausi sitten kun paras ystäväni ilmoitti harkitsevansa hankkivansa uuden koiran. Petra omisti kaikkien aikojen ensimmäisen Lifedream koiran, Tompan, joka oli myös Ramseksen isä ja isoisä aika monelle kasvatille. Tomppa lopetettiin 13 vuoden iässä noin vuosi sitten ja nyt olisi aika harkita uutta pentua. Niinpä minäkin olen tempautunut mukaan pennun hankintaan: selaillut rodun omaa, kattavaa pupsit-sivustoa, käynyt kasvattajien kotisivuilla tutkimassa heidän koiriaan ja pentusuunnitelmiaan. Sinällään ihan hauskaa tehdä tällaista taustatyötä rodun tilanteesta noin neljän vuoden totaalisen pimennon jälkeen. Joten voinkin hyvillä mielin ”syyttää” Petraa innostuksen palaamisesta. 😀

_full1
Ramses jussikisoissa joskus 2012

Neljä vuotta sitten kirjoitin kasvattamiseen liittyvistä ajatuksistani postauksen, jossa ilmoitin lopettavani aktiivisen kasvattamisen. Se olikin hyvä päätös, pää on saanut ihan rauhasssa palautua ja mieli taas käsitellä koiria ihan vain perheenjäseninä ja ystävinä, ilman jalostukoiran ajoittain aika raakaakin leimaa. Olen erittäin iloinen rodussa tehdyistä pitkäkarva/sileäkarva-yhdistelmistä, sillä neljä vuotta sitten tilanne alkoi olla jo aika ahdistava kun geneettinen pullonkaula kapeni uhkaavasti. Löysin myös paljon ihan uusia kasvattajanimiä ja toki myös vanhoja tuttuja ja ystäviä. Kaikille haluan lähettää paljon terveisiä ja tsemppejä omaan kasvatusharrastukseen rodun parhaaksi. Sileäkarvaisen collien jalostus ei ole helppo tehtävä kun kriteerejä on niin monta: koirasta toivotaan niin näyttely, harrastus- kuin

Henkilön Lifedream Collies kuva.
Tytöt kävivät rokotuksilla!

perhekoiraa ja siihen päälle pitää olla tervekin. Siinä riittää työsarkaa! Näistä syistä minulla ei edelleenkään ole intoa kasvatustouhuihin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kovin ehdoton en halua edelleenkään olla, mutta toisaalta olen antanut pois kaikki sijoituskoirani ja kotona asuvat Puuma ja Ronja ovat molemmat jo liian vanhoja ensisynnyttäjiksi. Jos siis vielä joskus meille syntyy pentueellinen elämänunelmia, tulee se toteuttaa aivan uusilla jalostuskoirilla.

Olen kuitenkin innostunut pitkästä aikaa harrastamaan omien koirien kanssa. Aloitimme koko porukan kanssa agilitytreenit liki neljän vuoden tauon jälkeen ja agilityvalmentajani Anette Lindell Aunelin koirakoulusta on aivan haltioissaan! 😀 En tiedä enää kumpi on enemmän tohkeissaan. 😀 Yritän itse pitää mielen avoimena ja treenata koirien iloksi ja omaksi huviksi, en todellakaan kaipaa enää suorituspaineita asian suhteen (=olen surkea koirankouluttaja). Toisaalta kiipeilyharrastus on kenties opettanut minulle pitkäjänteisyyttä ja kykyä työstää projekteja pienissä osissa – niin kaukaisilta kuin lopulliset tulokset saattaisivatkin tuntua. Myös näyttelyissä tulemme pyörähtämään Jukan ja Puuman kanssa. Jukkahan on ollut vain yhdessä näyttelyssä 2 vuotta sitten,

Henkilön Lifedream Collies kuva.
Timonan Emil Enjoys Extreme 3,5v

mutta se voitti sertin ja sijoittui kolmanneksi parhaaksi urokseksi. Omaan silmään Jukka onkin kehittynyt komeaksi ja muhkeaksi pojaksi, jossa tunnistan sekä isän, että äidin piirteitä; molemmat todella kauniita koiria.

Agilityyn liittyen olen opettanut koirille myös kontaktipintoja. Aloitimme kuonokontaktilla ja seuraavaksi olisi tarkoitus sheipata kontakti mattoon tai pyyhkeeseen. Puuma oppii nopeiten ja myös agsassa se toimii kivasti. Jukan kanssa en ennättänyt treenata juurikaan ennen taukoa, joten se on ihmeissään kaikista uusista tempuista! 🙂 Se on kuitenkin ahne ja nauttii yhdessä tekemisestä, joten lyhyillä toistoilla saamme sen varmasti toimimaan entistä varmemmin. Ronjalla on valtava halu työskennellä ja se on saanut paljon itsevarmuutta iän myötä. Valitettavasti sen hyppytekniikassa on toivomisen varaa, mutta saa nähdä miten se kehittyy. En tiedä kehitynkö itse kenenkään kanssa kisavalmiiksi, mutta juuri nyt en jaksa moisesta murehtia. Yhdessä tekeminen vain ylipäätään on hauskaa!

Henkilön Lifedream Collies kuva.
Ramses kesällä 2015

Surullisia uutisia minulla on myös. Viime viikonloppuna nukkui pois viimeinen vanhoista koiristani, Ramses. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut minulle, että elän nyt vain kolmen koiran kanssa, en olisi uskonut. Menetin kuitenkin Wilyan heinäkuussa ja Rosien syyskuussa. Molemmat olivat jo 12 vuotiaita ja molemmat menehtyivät kasvainsairauksiin. Ramses puolestaan meni viikonlopun aikana uneliaaksi ja poissaolevaksi. Pihalla se seurasi minua laiskasti, hiukan tyhjä katse silmissään aivan jalan takana ja sisällä nukkui apaattisena. Maanantai-tiistai välisenä yönä se oksenteli rajusti kaiken syömänsä ruuan eikä suostunut aamulla syömään. Lääkärissä totesimme sillä olevan kuumetta, epänormaalin korkean sykkeen ja ultrassa epänormaalia muutosta maksassa. Nämä riittivät minulle syyksi päästää Ramses vihreille laitumille yhdessä niin monen vanhan ystävän kanssa. Ramses oli 11-vuotias.

Olen sitä mieltä, että kun jonkun eläimen päättää elämääänsä ottaa, on jo sillä hetkellä hyvä ymmärtää, ettei tuo eläin tule yleensä elämään kauemmin kuin sinä. Minulle on tärkeää, etteivät eläimeni kärsi syyttä ja toisaalta haluan suoda niille kunniallisen ja hyvän lopun. Katsellessani Ramseksen nukkuvan pois tajusin myös muutamia asioita itsestäni. Kun on jakanut elämänsä jonkun kanssa yli 11 vuoden ajan, tai rodun parissa 18 vuotta, ei sellaista voi millään korvata. Mikään vuoriseikkailu tai matka ei korvaa niitä hetkiä, jotka olen saanut viettää koirieni parissa. Ne ovat perheeni ja elämäni, vaikka on ollut ihanaa löytää elämään myös muita juttuja. Kun jotakin kirjoitetaan sydämeesi kultakirjaimin, ei sitä kuitenkaan voi koskaan kokonaan pestä sieltä pois.

Henkilön Lifedream Collies kuva.
Jukka

Olen ottanut ilolla vastaan tämän uuden innostuksen koiraharrastuksen parissa. Minulla on ollut ikävä sitä. On ollut myös ihana kuulla ystävistä, joita en ole nähnyt vuosiin. Koiraharrastuksessani suuressa osassa oli kuitenkin kaikki ihmiset, kasvatinomistajat, pennun kyselijät, harrastajat ja muut kasvattajat. Yhteisö oli aika tiivis, mutta toisaalta meitä kaikkia yhdisti rakkaus samaan rotuun. Ja kuten eräs viisas ystäväni on sanonut: vaikka mielipiteet voivat keskenään riidellä, ei ihmisten tarvitse. Se on ainoa tie viedä rotua eteenpäin. Ja juuri sellainen tiimityö on jotakin mitä muista harrastuksistani puuttuu ja jota olen oudolla tavalla kaivannut. Vaikka koiraharrastus on vaativaa ja välillä kaiken nielevää, se on kuitenkin myös kannustavaa ja opettavaista. Jalostusasioissa jyvät karsiutuvat vuosien saatossa akanoista kun vain sinnikkäimmät visionäärit (hullut ja pakkomielteiset :D) löytävät voimaa jaksaa murtuvissa aallokoissa.

Katselin tässä taannoin National Geographicin dokumenttielokuvaa yhdestä superidolistani Jane Goodallista. 26-vuotias Jane lähetettiin Afrikkaan tutkimaan simpanssien käyttäytymistä. Yksin keskellä viidakkoa Jane pääsi toteuttamaan eläinrakkauttaan ja unelmaansa Afrikasta. Hänen tutkimuksensa muutti käsityksemme paitsi simpansseista ja kädellisistä, myös muista eläimistä. Minäkin olin 26-vuotias kun ostin tämän talon elääkseni yhdessä koirieni kanssa ja päästäkseni seuraamaan niiden laumaelämää. Ihmisen ja eläimen, koiran tai minkä tahansa muun, välinen side sekä lajiemme erot ja yhtäläisyydet ovat aina kiehtoneet minua. Menneet vuodet täällä maalla lemmikkieni (koirien, kissojen, vuohien, marsujen, gerbiilien jne..) kanssa ovat olleet ajoittain raskaita ja harteilla painaa myös hurjan suuri vastuu. Elämän ja kuoleman yhteydessä, eläinlajit ylittävissä kontakteissa ja myös evoluution suuren mysteerin äärellä, elämä on kuitenkin valtavan rikasta ja antoisaa. Eläinten kanssa tunnen olevani elossa ja merkityksellinen.

 

Aion kirjoittaa jatkossakin elämästämme ja treeneistämme jonkinsortin päiväkirjaa tänne Koiratouhuja-otsikon alle. Samoin olisi mukavaa päästä päivittämään tietoja koirien käyttäytymiseen liittyvillä luennoilla. Olet sitten uusi tai vanha lukija, seuraile ihmeessä mukana! 🙂

Ajatuksiani koirasta löytyy lisää täältä -> KESYKOIRA