Pienen rodun toivo

Sileäkarvainen collie on Suomessa ja maailmalla suhteellisen pieni rotu. Pentuja rekisteröidään Suomessa vuosittain noin 200 kpl ja tällä tasolla se on pysynyt jo kauan. Siinä missä pitkäkarvaisen rekisteröinnit ovat pysyneet melko tasaisesti 500-700 pennun tietämillä viimeiset kymmenen vuotta, sileäkarvainen collie ei jostakin syystä ole noussut koskaan suuren yleisön valinnaksi. 12 vuotta sitten suunnittelin roturisteytystä bordercollien kanssa, sillä olin huolissani rotuni tulevaisuudesta. Pieni geenipooli ja sen tuomat valinnan vaikeudet ahdistivat jo tuolloin niin paljon, että lopetin kasvattamisen lähes kymmeneksi vuodeksi. Olen nykyään ihan tyytyväinen, että jätin tuon risteytyksen tekemättä. Toisaalta, ihmisenä, joka aiemmin oli sitä mieltä, että ”pehkoilla ei ole mitään annettavaa”, voin ylpeänä nyt todeta, että olinpas taas kerran väärässä.

Rodun populaatio, eli sen yksilöt, on hyvin sisäsiittoinen. Samoja koiria ja niiden jälkeläisiä käytetään paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että koirat ovat vahvasti sukua keskenään. Tällaisessa kannassa pienetkin virheet voivat kostautua suuresti. Virheillä tarkoitan nyt koirien luonne- ja terveysongelmia, joista yleensä kasvattajat eivät ole tietoisia ennen kuin on liian myöhäistä. Pienessä populaatiossa jalostus tulisi olla harkittua ja varovaista. Tällaisessa tilanteessa yhdistelmien ei tulisi vahvistaa niinkään jalostusta, vaan populaation yleistä kehittämistä: tehdään monipuolisia jalostusvalintoja, eikä lainkaan esimerkkisi uusintayhdistelmiä.

Maailmanlaajuisesti suomalaiset sileäkarvaisen collien edustajat ovat olleet huippuluokkaa ja niitä on viety ulkomaille jalostuskäyttöön runsaasti. Emme voi ratkaista siis ongelmia täysin tuomalla ulkomailta uutta verta, eikä sellaisia ole olemassakaan muualla kuin Yhdysvalloissa ja Canadassa. Kuten monessa rodussa, myös meidän rodussamme kaikki koirat pohjautuvat muutamiin yksilöihin Englannista. Onneksemme Yhdysvalloista ja Canadasta on tuotu runsaasti koiria jalostuskäyttöön Suomeen, Saksaan ja Alankomaihin ja näiden koirien jälkeläiset vaikuttavat myös meillä. Jenkkitausta näkyy koirissa lähinnä koossa: koiramme ovat lähes poikkeuksetta isoja ja urosten säkäkorkeudet ovat usein lähellä tai yli sallitun koon. Täytyy tässä kohtaa mainita, että itse rakastan jenkkitaustaisia koiria: ne ovat yleensä luonteeltaan lauhkean lempeitä ja niiltä puuttuu joillekin suomalaisille koirille tyypillinen reaktiivisuus. Toisaalta ne voivat olla harrastuksissa hitaita ja kömpelöitä.

Olemme saaneet rodun elvyttämiseksi myös uusia työkaluja: pitkäkarvaiset pennut rekisteröidään nykyään karvan mukaan pitkäkarvaisiksi, voimme yhdistää soopelin ja meren ja jopa merle-merlen (toki geenitestien jälkeen) tai käyttää jalostukseen pitkäkarvaista collieta. Tämä mahdollisuus oli ensin poikkeuslupana, jota anottiin rotyhdistykseltä ja kennelliitolta. Tällainen luvalla haettu poikkeuslupa on saatu esimerkiksi pentueelle, josta kotona asuva Piiku on. Tällä hetkellä meillä on menossa viiden vuoden poikkeusaika, jonka aikana kasvattajat saavat käyttää pitkäkarvaisia vapaasti, kunhan ne täyttävät sileäkarvaisen pevisa-vaatimukset. Tuo poikkeuslupa päättyy vuoden lopussa 2025. Tällaisesta yhdistelmästä on kotona asuva Lotta. Juttelin tässä taannoin ystäväni kanssa ja hän mainitsi, ettei halua pentua risteytyspentueesta. Hänen mielestään niistä syntyvillä koirilla on liian pitkä, avonainen turkki ja epätyypillinen ilme. Ymmärrän hänen mielipiteensä ja uskon, ettei hän ole yksin sen kanssa. Olemme tottuneet sileäkarvaiseen collieen näyttävänä, niukkaturkkisena rotuna, jolla on – collielle tyypilliseen tapaan – hyvin tunnusomainen ilme. Jäin kuitenkin miettimään tätä lausahdusta ja tämä teksti heräsi näiden ajatusten pohjalta.

Vaikka näitä risteytyspentueita on tehty maltillisesti jo useita, koen kuitenkin, etteivät ne tule pelastamaan rotua seuraavien vuosikymmenien aikana. Olen aidosti huolissani, että sileäkarvaisen collien terveys on laskusuunnassa ja tästä merkkinä ovat mm. lisääntyneet immunologiset sairaudet. Ei ole perusteltua käyttää tällaista sairautta periyttävää koiraa jalostukseen populaation monipuolisuuden nimissä. Jotta populaatio pääsisi oikeasti elpymään, tarvitsemme koiria, joiden suvussa olisi vähintään viisi sukupolvea eri koiria. Täytyy muistaa myös, että vaikka yksilöt keskenään eivät olisi sukua, mutta niiden oma sukutaulu on nivottu yhteen samoja koiria, on SUKUKATO silti hälyttävä. On vaikeaa löytää yhdistelmiä ja koiria, joissa tämä ei toteutuisi. Olen huolissani, että risteytyspentueiden yksilöt yhdistetään heti takaisin valtavirtaan, jolloin todellinen hyöty jää vähäiseksi.

Meillä kasvattajilla on käsissämme rodun tulevaisuus. Usein rodun suuntaa määrittelevät täysin ulkomuototuomarit ja olemme nähneet kuinka tietyn tyyppiset koirat menestyvät aika ajoin rodussa. Tuomarit eivät kuitenkaan näe koirien sukutauluja kehissä, he eivät arvioi sitä miten geneettisesti laajat niiden taustat ovat, päin vastoin: he arvioivat sitä, miten samantyyppisiä koirat ovat keskenään ja kuinka ne vastaavat rotuihannetta. Tyyppijalostuksessa halutaankin samanlaisia koiria, jolloin yksilöiden variaatio laskee. Tällöin ei voida enää vastata negatiivisiin muutoksiin, joita rodussa syntyy. Ulkoisesti nämä koirat muistuttavat toisiaan, mutta myös geneettisesti niiden ominaisuudet ovat yhtä ja samaa. Tämä on loistava alusta kaikenlaisille immunologisille ongelmille, joista ensimmäisenä merkkinä nähdään allergioiden ja epämääräisten oireiden kasvu. Toivon, että kasvattajat tiedostaisivat tämän, jos tuomarit tai kennelliitto eivät kykene asioihin puuttumaan. Rotumääritelmän sisällä meidän on mahdollista kasvattaa erilaisia tyyppejä ja tämä olisi rodun diversiteetille eli monimuotoisuudelle hyväksi.

Istuskelin sunnuntaina konsertissa, jossa isäni lauloi kuorossa. Kuorolaulu on isäni rakas harrastus ja olen kuunnellut upeita konsertteja jo vaippaiästä. Kenties tästä syystä minulla on aina ollut vahva ajatus siitä, miten monella elämänalueella pienistä yksittäisistä äänistä yhdistyy lopulta kuorossa upea pauhu. Meidän äänillämme on merkitystä. Orkesterissa jokaisella soittajalla on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Jokainen huilu, viulu, trumpetti ja rumpu vastaavat omasta osuudestaan kokonaisuudessa. Jos menetämme orkesterista soittimia, musiikin laatu kärsii. Sukusiitosta voidaan karkeasti arvioida kahdella eri tavalla: pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä se kattaa ne koirat, jotka kertyvät koirien sukutauluun kaukana menneisyydessä. Emme voi juuri vaikuttaa tähän muilla kuin nykyisillä valinnoillamme. Lyhyen aikavälin sukusiitos syntyykin niistä yhdistelmistä, joissa koiran suvussa samat yksilöt tuplautuvat lähisuvussa. Näillä valinnoilla menetämme nopeasti geneettistä vaihtelua ja kasvattajat voisivat vaikuttaa jalostuspäätöksillään oleellisesti juuri tähän seikkaan. Yhdistelmissä vähintään viisi sukupolvea tulisi olla eri koiria. Tähän on kiinnitetty mielestäni liian vähän huomiota ja valitettavasti aina se ei enää ole mahdollistakaan.

Palatakseni lopulta alkuperäiseen aiheeseen eli pitkä- ja sileäkarvaisen collien risteytyksiin. Heräsin pohtimaan, että roduilla on sama esi-isä: Trefoil niminen koira, joka eli Englannissa 1870- luvulla. Vielä 1980- luvulla rodun alkuperämaassa tehtiin useita risteytyksiä ja naapurimaassa Ruotsissa se on edelleen mahdollista ilman poikkeuslupaa. Risteytyksistä ollaan montaa mieltä, mutta kukaan ei voi kiistää sitä, etteikö niistä olisi apua geneettisen monipuolisuuden takaamiseksi. Koska roduilla on yhteinen kaukainen historia, koen, että juuri siksi ristiin käyttö on hyvä asia. Rodut eivät ole kovin kaukana toisistaan ulkonäkö- tai luonneominaisuuksissa. Niiden käyttötarkoitus on alkujaan ollut sama. Varsinkin sileäkarvaiselle collielle tämä on pelastusrengas. Koirien tyyppi ehkä muuttuu nykyisestä, mutta mielestäni molemmissa roduissa alkuperäisempään suuntaan. Alkujaanhan rotuja on risteytetty työskentelyominaisuuksien mukaan, ei karvapeitteen niukkuuden tai suuruuden tai edes näyttelyissä tapahtuvan maatavoittavan liikkeen vuoksi. Oma kokemukseni risteytyksistä on niin hyvä, että olen vaihtanut mielipiteeni pitkäkarvaisesta colliesta melko radikaalisti. Olen erittäin kiitollinen Piikun ja Lotan kasvattajille heidän tekemästään työstä ja visiosta. Molempien koirien vanhemmat ovat myös eri kasvattajilta. Tiedän, että tytöissä näkyy myös heidän työnsä. Makuasioista en lähde kiistelemään, mutta omasta mielestäni työskentelyyn kaikin puolin kykenevä koira tulisi olla jalostuksen lähtökohta. Tämä tarkoittaa luonne- ja ulkonäköominaisuuksien lisäksi geneettistä laajuutta ja terveyttä. Toivonkin, että poikkeusaikaa jatketaan ja harkittuja risteytyksiä saisi edelleen tehdä melko matalalla kynnyksellä.

Ilman monipuolisia, useamman sukupolven yli vieviä harkittuja jalostusvalintoja rotumme ei tule selviytymään. Yhdessä sukupolvessa ongelmat eivät korjaudu eikä se, tai mikään muukaan, takaa automaattisesti pennun ostajille tervettä pentua. Nämä yhdistelmät kuitenkin pitkällä tähtäimellä parantavat rotua ja vievät sitä eteenpäin. Haluan luoda rohkeutta rodun uusille ja miksei vanhoillekin kasvattajille: uskaltakaa tehdä erilaisia ja uniikkeja yhdistelmiä, luottakaa näkemykseenne. Aina voi tulla myös yllätyksiä, sille meistä kukaan ei ole valitettavasti immuuni. Kuten tiedämme, jalostus ei ole koskaan ollut – eikä tule olemaan – mustavalkoista. Jos haluamme nauttia tästä rodusta vielä vuosikymmenien päästä, on meidän oltava tarpeeksi rohkeita ottaaksemme laskelmoituja riskejä.

Jos me kasvattajat emme ota vastuuta rodustamme, kuka sen ottaa?

Lähteet

Agilityn hidas kuolema

Otsikko on vähän raflaava, mutta tänä syksynä on agility jäänyt hyvin vähiin. Keväällä keskityin Piikun kanssa tokoon, kesällä loppuivat viikkotreenit ja nyt syksyllä minulla on ollut akuutti raha- ja aikapula. Kisaaminen on jäänyt kun ei ole treenaamaankaan juuri päässyt. Tiesin etukäteen, että tänä syksynä elän todella tiukalla budjetilla eikä agilityyn tai muihinkaan harrastuksiin ole juuri rahaa. Tämä on ollut todella turhauttavaa monella tapaa. Toisaalta, jos palkkapäivänä laskujen jälkeen ei jää edes ruokarahaa, on aika itsestään selvää, että näistä menoista on karsittava. Minua kuitenkin lohduttaa se, että en ole todellakaan ainoa, joka tänä syksynä/talvena joutuu tarkkaan pohtimaan kulutustaan.

Olen kiitollinen, että edes kerran kuukaudessa olemme päässeet juoksemaan Timo Liuhdon yksityistunnille Oneminddogs areenalle Kaarinaan. Tämän yksärin olen jakanut ystäväni Maijun kanssa.

7.9 Timon yksäri Piiku ja Likka. Keskiviikkona oltiin Timo Liuhdon yksärillä Piikun ja Likan kanssa! Jännitti, koska ei olla treenattu kahteen kuukauteen!! Oma kunto on ollut vaihteleva koronan jälkeen ja painoa vain kertyy… Piikun takakierto- ja Likan paikallaolo-ongelmat eivät ole innostaneet kisoihin ja toisaalta juuri nyt ei ole ollut aikaa tai rahaakaan. Mutta tästä sain kyllä paljon uutta virtaa treenata tyttöjen kanssa! Piiku lenteli niin upeasti ja Flow tilassa, mun pieni täydellinen lapseni💗. Ja Likka oli pieni sähikäinen, joka myös teki monta kiemuraa hienosti. Kepit ei tosin irronneet tänään. Kiitos valtsu Timo!

19.10.22 Timon yksäri: Pimu ja Piiku. Pitkästä aikaa agilityvideota! Keskiviikkona päästiin Timon yksärille ja Piikun kanssa päästiin rallattelemaan. Homma kosahti noihin keppeihin, joiden jälkeen olisi ollut putki. Ohjaajan ei kannattanut jatkaa keppien vierellä, sillä rata jatkui ihan toiseen suuntaan. Aluksi Piiku ohjautui putken väärään päähän ja sitten ei aivan kestänyt mun jäämistä paikoilleen. Piiku osaa kyllä hakeutua kepeille tästäkin kulmasta, mutta mun jääminen taakse ja tuo putki oli liikaa 😂Olipahan treeniä! Mutta asenne ja vauhti oli taas kultaa ja takakierto vasemmalle sujui kuin tanssien. Kiitos taas Timolle treeneistä!

Olin tiputtaa silmäni kun otin huvikseen Pimun mukaan. Likka oli lenkillä tehnyt tapansa mukaan jonkun kevyen pikku pyrähdyksen ja totesin, että sen juoksut oli siltä päivältä juostu.. Pimun lähti siis ihan villikorttina mukaan. 10kk ikäisellä Pimulla ei ole aiemmin ollut aivan sellaista asennetta, jota olen toivonut, mutta selkeästi ikä ja aika on nyt tehnyt tehtävänsä! Näissä treeneissä se keskittyi hienosti ja uudessa paikassa irtosi myös hienosti putkeen sekä hypyille. Tarjoaa esteitä upeasti. Tuli sen kanssa ihan kiire😂🙈 siitäkin tulee vielä hieno agsakoira. Olen valtavan innoissani siitäkin, että eilen tulleen tiedon mukaan keväälle on tulossa talousahdinkoon helpotusta ja päästään kuin päästäänkin tyttöjen kanssa Timon valmennukseen lähes joka toinen viikko! 🙏🙈 Ainakin toivon, että tämä suunnitelma onnistuu! Agility on kyllä niin meidän juttu 💗

16.11.22 Timon yksäri Piiku ja Likka. Eilen Käytiin Timo Liuhdon yksityistunnilla Piikun ja Likan kanssa. Molempien tyttöjen kanssa rata oli haasteellinen. Piikulle vaikeita paikkoja oli Keinu ja kepit, jotka molemmat oli sijoitettu putken taakse siten, että ihannetilanteessa esteen pystyi leijeröimään. Vaikka Piikulla on tosi vahva Keinu ja kepit, tällaisia ei olla treenattu. Piikun piti siis jäädä hoitamaan oma tonttinsa, vaikka minä olin kauempana putken takana. Olipas taas opettavainen tuokio meille molemmille! Katsokaa muuten miten huikea vauhti Piikulla paikoin on. On se 💗

Likan kanssa tehtiin vauhtipätkää, sillä se oli kerta kaikkiaan niin innoissaan, että tärisi ennen kentälle pääsemistä. Tiesin, että nyt on turha vääntää sen kanssa jotakin kontaktin tynkää. Harjoiteltiin takakierron jälkeistä päälle juoksua ja vauhdikkaana, mutta nopeasti ohjaukseen reagoivana Likan kanssa tässä kesti hetki ennen kuin saatiin onnistuminen! 😀 Rakastan tuota yhdistelmää, joka Likassa on, vaikka toisaalta colliet ovat minulle huomattavasti helpompia ohjata ja niiden kanssa tulee useammin se ZEN-tila ja yhteinen FLOW.

Kuten tuossa tulikin jo mainittua, jos kaikki menee nappiin, on ensi keväänä tarkoitus panostaa taas agilityyn täysillä: olemme Maijun kanssa varanneet Timolta valmennustunteja pari kpl kuukaudessa ja tarkoitus on jatkaa treenejä myös omatoimisesti. Tämän vuoden tavoitteet ovat toteutuneet vain puoliksi: Likan kanssa kyllä aloitettiin viralliset kisat, mutta Piikun kanssa kilpailu jäi muutamaan hassuun kolmosiin siirtymisestä puhumattakaan. 1,5 vuotiaan Lotan kontakteja ja keppejä hiottiin kesällä, mutta ajatuksena olisi vahvistaa niitä kisavalmiiksi nyt kevään aikana. Haaveeni on korkata sen kanssa kisat keväällä, ennen sen suunniteltuja syksyn 2023 pentuja. Ensi kuussa vuoden täyttävä Pimu puolestaan opettelee kontaktiesteitä ja keppejä rauhalliseen tahtiin, jotta Lotan jäädessä mammalomalle, saisin sen kanssa juostua muutamissa kisoissa. Oma kunto pitäisi saada myös kohenemaan ja paino taas laskemaan. Siinä ikuisuusprojektissa sitä työnsarkaa sitten riittääkin.

En malta odottaa, että pääsisimme taas tehokkaasti treenaamaan ja kisaamaan! Kevään valmennuksen kehityskohteita:

  • Likan ja Piikun eteen ja sivulle irtoamiset
  • Likan ja Piikun esteiden leijeröinnit
  • Likalle keppien menokulmat ja kontaktit, vauhdissakin kuunteleminen
  • Lotalle kepit ja kontaktit
  • Lotalle täysi rimakorkeus asteittain (ikää nyt 1,5v)
  • Lotalle ja Pimulle estevarmuutta ja erilaisia ohjauskuvioita

– Yllä olevasta listasta voi päätellä, että:

  • minulle erilaisten estekuvioiden ja vaihtoehtojen lisäämistä työkalupakkiin
  • Ohjauslinjat (mielestäni Piikun kanssa paremmat, mutta Likka karkaa usein)
  • Ohjauksen rytmitys

Loppukesän ja syksyn hakutreenejä

Loppukesä ja syksy on hakuiltu tyttöjen kanssa aina kun saimme porukan kasaan. Olemme myös ystäväni Sarin kanssa treenanneet ilmaisua erikseen esimerkiksi yhteisten lenkkien yhteydessä ja tämä on ollut tosi mukavaa ja motivoivaa. Pimulle ja Lotalle on alettu rakentamaan vahvaa ilmaisua: Lotta ilmaisee rullalla ja Pimu haukulla, joskin jälkimmäinen on vielä täysin alkeisasteella. Likka puolestaan on saanut tehdä töitä irtorullan kanssa erilaisissa maastoissa ja välimatkoilla ja samalla on vahvistettu myös näytölle lähtöä. Piiku hakee peruskuntoa. Keväällä aloitettu treeni kiinteällä rullalla on kauden aikana muodostunut selkeäksi ja se lähtee myös näytöille hyvin. Väsyneenä voi tulla virheitä, joten tästä syystä peruskuntoa rakennetaan pitkillä lenkeillä. Mukaan on päässyt 3kk ikäinen Paavokin pari kertaa alkeita harjoittelemaan!

15.8.2022 Tänään päästiin pitkästä aikaa treenaamaan hakua iltasella. Aloitettiin kasilta ja lopetettiin kympiltä ja silloin oli jo pimeää. Syksy tulee…. Meitä oli vain kolme treenaajaa , joten videoita ei tullut, mutta olipa meillä hyvät treenit!! Neljä pistoa ja kaksi kierrosta.

Lotalle ekalla kierroksella vain etsimistä hyvistä piiloista suoralla palkalla. Lotta haki hyvin ja motivoituneesti, nenä oli hienosti auki, vaikka eka ukko kesti vähän enemmän juoksemista. Tokalla kierroksella irtorullan tuomista lyhyemmällä välimatkalla ilman piiloja. Yksi maalimies oli omasta mielestä liian kaukana, mutta Lotta haki silti kauempaa ja haastavassa maastossa puiden yli hyppien ja kanervikossa rämpien, joten tämä edistyy vauhdilla siihen nähden miten vähän on rullaa treenattu. 🥰🙏

Pimulle ekat pistot lähempänä ja puoliksi näkyvillä, jotta saadaan lisää motivaatiota. Pimulla on ollut tapana lähteä, mutta tulla sitten takaisin vähän hakemaan henkistä tukea jos ukot ei heti löydy. Nyt se haki todella motivoituneesti monta minuuttia, vaikkei heti ukko noussutkaan. Toisella kierroksella ukot oli jo kunnon piilossa ja otettiin ääniavulla. Vähän Pimu väsyi matkan varrella, mutta silti työskenteli loppuun asti. Keskilinjalle tulo oli todella hienoa, aina mun kautta, vaikka olisi voinut karatakin ja toisaalta keskilinjalle ei tultu jos ukko ei löytynyt💗🥰

Siihen nähden, että ollaan tyttöjen kanssa treenattu tosi harvoin, niin kehitys on ollut suurta. Aivan ihanaa olla nuorison kanssa liikenteessä🥰 ja kiitos taas kanssatreenaajille!

30.8.2022 Eilen Piiku pääsi hakuilemaan sattumalta kuukauden tauon jälkeen. Asiakkaat ovat pyytäneet minua ottamaan Piikun mukaan, jotta näytösluontoisesti voisimme esitellä taitojamme. Eilen kuitenkin treenaajia olikin vain kaksi, joten sovimme asiakkaiden kanssa yhteisistä treeneistä. Tavoista poiketen minäkin menin siis koirille piiloon ja treenasin Piikun täydellä hakuradalla. Otin sille kuusi pistoa: 1. ääniavulla ja rullailmaisulla, 2. suoralla palkalla ja ääniavulla, 3. suoralla palkalla, 4. rullailmaisulla, 5. rullailmaisulla ja 6. suoralla palkalla. Suorapalkat olivat täydessä syvyydessä, kun taas näytöt noin puolessa syvyydessä ihan itsenikin takia. Koronasta palautuminen kestää yllättävän kauan! Kolmannella pistolla Piiku lähti liian sivuun eikä saanut hajua, joten se palasi keskilinjalle takaisin. Ääniavulla maalimies löytyikin sitten nopeasti. Viidennellä pistolla se otti rullan suuhun, mutta oli tiputtanut sen keskilinjalle saapuessa, joten pyysin maalimiestä lähemmäksi ja toistettiin homma. Piiku tekee upeasti töitä, mutta huomaan sen keskittymisen rakoilevan heti kun väsymys iskee. Tämä on toki luonnollista ja sitä voidaan harjoitella. Oli niin hienoa päästä pitkästä aikaa treenaamaan ja palaute asiakkailta oli riemastunutta! Onhan se vähän jännääkin olla piilossa ilmaiseville koirille suoran palkan sijaan! Kiitos Riia ja Miia eilisestä!

Piikun kanssa on ihan super ihanaa treenailla, se oppii nopeasti ja tekee säntillisesti töitä. Sillä on vahva ajatus siitä miten homma toimii, joten se etsii pitkään ja hartaasti. Toki vielä riittää opeteltavaa ja kunnon kohentamista molemmilla. Olisi hauskaa päästä sen kanssa vierailemaan johonkin ”vakavamieliseen” hakuporukkaan. Eihän sitä tiedä jos vaikka joskus päästäisiin kokeisiinkin asti. Piiku on ❤

4.9.2022 Tänään vuorossa oli Likan ja Lotan hakutreenit! Suunnittelin molemmille tekniset harjoitukset, joissa sai olla kieli keskellä suuta, että muistettiin kaikki omat roolimme😂 mutta se meni upeasti! Likka treenasi rullan lisäksi ekan kerran tyhjän etsimistä. Lotalla taas treenataan irtorullan tuomista sekä ensimmäistä kertaa näytölle lähtöjä. Treeneihin melkoisesti häiriötä toi lähi lentokentälle laskeutuvat ja nousevat armeijan helikopterit😂🙈 mutta kaikki koirat kuitenkin toimivat melusta huolimatta hienosti. Videolla Lotan treeni neljänneltä pistolla lähtien. Olen niin iloinen, että homma edistyy joka treenissä, vaikka treenimäärä on ollut tosi vähäinen.

Videolla myös Likka. Tein sille irtorullalla ilmaisua ja näytölle lähtöä, alkaa sujua aika kivasti tämä ketju. Osa pistosta suorapalkalla. Ekaa kertaa lähetin myös pari kertaa tyhjää etsimään, mutta tätä pitää vielä vähän hioa, Likka kun sinnikkäästi etsii, vaikka ketään ei piilossa olisikaan 😂💗 alueella hääri helikoptereita, joista tuli hirmuinen meteli, mutta ei onneksi häirinnyt Likkaa tai muitakaan.

17.9 Pimu ja Likka hakuilemassa. Uusi maasto tänään treeneissä! Koirille aiheutti vähän vaikeuksia korkeat saniaiset, joiden joukossa maalimiehet makasivat😂 Pimulle otin tästä syystä viisi pistoa suoralla palkalla ja selkeillä ääniavuilla. Toka pisto lähti ilman apuja, mutta kaarsi nopeasti takaisin. Vain vikalla pistolla lähetin sen ilman apuja. Pitkä aika viime treeneistä ja meni hienosti kuitenkin. Tuosta perusasentoon siirtymisestä olen aika ylpeä myös 💗 on se upea sininen salama! Aika iso myös 🙈

20.9. Tänään Piiku ja Likka pääsivät treenaamaan hakua. Tein meille radan, jossa pitkät välimatkat. Kuusi pistoa, joista eka suorapalkalla, toka rullanäytöllä, kolmas rullanäytöllä, neljäs tyhjä, viides suorapalkka ja samoin kuudes. Piiku teki mieletöntä työtä ja ihan nappiin rullan tuominen ja näytölle lähtö. Tyhjää etsi hyvin, mutta tuli myös luokse kun kutsuin. Vaikka varmasti painoi matka jo jaloissa, lähti vikalle pistolle siitäkin huolimatta, etten huomannut jalkaan sotkeutunutta liiviä. Piiku on kyllä uskomaton💗

2.10 Pimu on päässyt treenailemaan haukkuilmaisua tänä syksynä. Vaikka se on kova tyttö haukkumaan, on tämä käskystä haukkuminen ollut vähän jännää. On hauskaa kokeilla haukun opettamista, sillä kaikki muut tytöt ilmaisevat maalimiehen rullalla.

5.10. Lotta pääsi eilen hakuilemaan pitkästä aikaa! Se oli niin innoissaan, että ikään kuin unohti mistä on kyse. Sydäntä lämmittää sen into lajiin, josta on ollut sen kohdalla reilun kuukauden tauko. Tehtiin kolme pistoa suorapalkalla ja kolme irtorullalla ilmaisua näytöillä ja hetken empimisen jälkeen Lotta toi rullan hienosti. on sellainen hessuhopo tämä meidän Lotta! 🤪

Paikalla oli myös rajalaitoksen kenraaliharjoitukset ja tien toiselta puolelta kuultiin kovaa sarjatulta. Onneksi he tulivat meitä tästä etukäteen varoittamaan. Kukaan ryhmän koirista ei reagoinut laukauksiin mitenkään. Ei edes mukana ollut Likka. Uskonkin, että sen Ääniherkkyys rajoittuu ukkoseen ja siitä mahdollisesti aiheutuvaan sähkökatkoon.💗

15.10 Piiku ja Pimu pääsivät hakuilemaan lauantaina. Piikulle otin 4 pistoa, joista kaikkissa yritin vahvistaa ns. Laatikkoa. Otettiin haamuna ensin mielikuva ja sitten koiran näkemättä maalimies liikkui sivulinjalla eteenpäin piiloon. Piikulla on tapana juosta minne sattuu, vaikka nenä sillä onkin hienosti auki. Tällaista teknistä rakennetta treeneihin lisätään, jotta se osaisi edetä selkeämmin. Kahdella ekalla pistolla oli ilmaisu mukana ja myös näytölle lähtö. Kolmannella Piiku sai suoran palkan, vaikka nappasi rullan silti suuhunsa maalimiehellä ja toi sen minulle😂neljäs pisto oli jälleen ilmaisulla. Piiku on kyllä niin mainio ja on sykähdyttävää nähdä se työskentelevän rullan kanssa💗

Pimu puolestaan sai 6 pistoa ja myös sille rakennettaan laatikkotyöskentelyä. Se ymmärsi idean heti ja juoksi täydellisesti suoraa lähetyslinjaa sivulinjalle, kääntyi lähes 90 astetta ja löysi maalimiehen. Pimulla on vielä suorapalkka, mutta otettiin pari haukutusta myös vain muutama metri keskilinjalta ja näkyvällä maalimiehellä. Haukkuminen ei lähde ihan luontaisesti Pimulta, vaikka se haukkuu kyllä muuten varsin paljon.🙈 Tätä on treenattu nyt jonkin verran ihan muualla kuin treeneissä, joten jatketaan työstämistä!

22.10 Lotta puolestaan on harjoitellut rullan tuomista lyhyillä välimatkoilla ja välillä sitä on otettu mukaan treeneihinkin. Tällä videolla Lotta harjoittelee rullan tuomista ja näytölle lähtöä. Välimatka on ensin lyhyt ja sitä pidennetään vaiheittain kun koira ensin ymmärtää mitä siltä toivotaan.

Lotan edistyminen on ollut nopeaa. Lokakuussa päästiin jo treenailemaan rullaa ja näyttöä radanomaisesti. Sillä on valtava into maalimiehelle ja tuo rullaa todella kivasti. Rakennan sille vaihdellen radan siten, että rullat ovat vielä puolimaastossa. Tänään se sai kaksi suoraa pistoa, 2 rullaa, yhden suoran piston, viides oli rulla ja viimeinen suoralla palkalla. Lotan kanssa treenaillaan rauhassa irtorulla ja näyttö mahdollisimman vahvaksi ja ensi kaudella siirrytään kiinteän rullan harjoitteluun.

Likka lokakuu. Likalle on tämän syksyn aikana rakennettu vahvaa irtorullaa ja seuraava etappi olisi kokeilla sille i:n mallista kiinteää rullaa. Hakuradat olen suunnitellut vaihtelevasti siten, että olemme treenanneet laatikkoa sivulinjalla ja irtorullan tuomista ja näytölle lähtöä suorilla pistoilla. Likka on aivan valtavan pätevä. 22.10 Tein sille kuusi pistoa, ensimmäinen äänellä ja irtorullalla ilmaisten. 2. Rulla, 3.suora, 4.rulla, 5.rulla. Tässä alkoi jo väsymys eikä Likka ottanutkaan heti rullaa. Varmistin maalimiehelle, että Rulla on näkyvillä ja lähetin uudelleen. erillisellä käskyllä likka toi rullan hienosti. Näytölle lähdöt olivat myös tosi hyviä. Vika kuudes pisto oli lyhyt ja suora maalimies näkyvillä.

Likka on kuulemma maalimiehellä super kohtelias ja kiltti, melko eleetön tapaus. Se saa aina valtavasti kehuja 🥰 on se sellainen vauhtimimmi! Koska Likalla on nivelrikkoa lonkissa, ja koska aikakin on kortilla, en todennäköisesti tule koskaan kilpailemaan sen kanssa. Tämä on kuitenkin harrastus, jota Likka rakastaa yli kaiken ja motivoi sitä suuresti.

Ps. Lähde säkin koirasi kanssa omaksi iloksi metsään! Ensi vuonnakin järjestän matalan kynnyksen lajiin tutustumisia melkein joka kuukausi ja irtotreenit pyörivät viikoittain. Nämä treenit sopivat ennen kaikkea heille, jotka kaipaavat arkeensa hauskaa tekemistä ja koiralleen virikettä. Treenit ovat avoimia kaikille roduille ja roduttomille sekä ikäisille.

Myös pentumme Paavo on päässyt hakuilemaan ensimmäisiä kertoja! ❤ Paavon kanssa keskitytään vasta maalimiesten esittelyyn ja siihen, että se ymmärtää saavansa heiltä herkkuja. Videolla Paavo on vasta 9 viikon ikäinen. Varsinaisia välimatkoja pääsemme treenailemaan lisää myöhemmin parin kuukauden päästä kun pennun jalat ovat kasvaneet vähän lisää korkeutta.

Rallytokon treenit syyskuussa

Otin tavoitteeksi treenata tyttöjä, varsinkin Pimua, niin paljon kun ehdin sillä aikaa kun Lotta oli pari viikkoa kasvattajansa luona näyttelylomalla. Usein treenit on lyhyitä keittiötreenejä, mutta 18.9. päästiin pitkästä aikaa rallytokoa treenaamaan Somerolle. Sari oli kopioinut kentälle ihan oikean alokasluokan radan ja sitä me sitten harjoiteltiin pienessä tihkusateessa. Kaikilla kolmella tytöillä eka rata meni ihan penkin alle, mulla meinasi palaa hermo ja ajattelin, että ei tule mitään!!!! Mutta toisella kierroksella kaikilla meni jo paremmin! Kyllä meillä vielä treenattavaa on ja näistä videoista saan hyvät kotiläksyt. Toivottavasti videot näkyy.

Piiku tavalleen uskollisena oli ekalla radalla kiihkeänä ja teki ihanalla innolla, jolloin liikkeet eivät olleet aivan niin täsmällisiä kuin voisi toivoa. Tokalla kerralla meni jo paremmin. Piikun rata:

Likka tekee puolestaan säntillisesti ja alkaa tuo seuraaminenkin sujua ilman palkkausta. Tykkään tosi paljon sen mielentilasta. Likan kanssa olisi kiva päästä korkaamaan rallyn kisat! Likan rata:

Pimu tekee vielä imuttamalla ja nyt huomattiin, että vieraassa paikassa tututkin liikkeet oli vähän vaikeita. Pimun rata:

Pääsi Lottakin treenaamaan kasvattajan kanssa rallya ja sain kotiläksyjä opettaa sille malttia ja palkkaamattomuutta. 💗

Häkitystreenit Somerolla

2.10.2022 Viikko sitten käytiin paimentamassa ekaa kertaa Piikun ja Lotan kanssa Woollandiassa. Paikka on kuitenkin minulle tuttu, olen käynyt Marikan treeneissä jo ennen kuin koko Woollandiaa oli olemassakaan 😉 Joskus edelleen muistelen niitä kertoja kun vedin paimennuksen kasvattipäivää Piikkiön pellolla. Vuosi taisi olla 2008. Sittemmin Klossnereiden toiminta on laajentunut paljon ja on ollut ilo seurata sivusta heidän lammastilaansa ja kasvatustyötään bordercollieiden parissa. Vuonna 2008 olin tietääkseni ensimmäisiä sk.collie kasvattajia, jotka käyttivät koiriaan lampailla ja pieni, mutta innostunut joukko meitä alkoi suunnitella myös omaa epävirallista rodun taipumuskoetta. Kukaan ei tuolloin oikein tiennyt miltä collien paimennus tulisi näyttää ja mitä niiltä voisi vaatia. Paljon koirat vain juoksivat lampaiden ympärillä ja luontaista taitoa oli vaikea hahmottaa. Myös me ohjaajat olimme ihan hukassa. Pitkälle ollaan siis päästy noista hetkistä kun nykyään voimme käydä virallisissa taippareissa, kilpailuissa ja rodussa on jo useampi paimennusvaliokin! ❤

Puuma, Lifedream Stop The Livestock, paimentaa pentuna vuonna 2012.

Teemana tällä kertaa oli häkitys ja siihen saatiinkin paljon treeniä Tuija Wahlroosin opastuksella. Häkitys valikoitu- treeniksi siksi, että pari kertaa Usvanummen tilalla sitä treenattuamme koin, että tarvitsen itse siihen tukea eniten: missä seistä, milloin pysähtyä, mihin asettaa koira jne. Tuijakin on minulle tuttu tyyppi, mutta pohdimme yhdessä olenko itseasiassa koskaan osallistunut hänen koulutuksiinsa. Jännitin etukäteen tekisivätkö tytöt uudessa paikassa mitään, mutta pelko osoittautui turhaksi! Piiku toimi häkissä hienosti ja peruskuljetti ok, mutta edelleen nousee vasemmalta turhan paljon lampaiden rinnalle. Sain kotiläksyksi, jälleen kerran, vahvistaa sille suuntia. Pitäisi oikeasti aloittaa tämän treenaus, eikä vain kirjoittaa siitä 😀

Lotalle eka kierros pienessä aitauksessa lampaiden kanssa oli todella jännittävä. Ajattelin jo, pitäiskö lopettaa kesken, kun Lotta hakeutui portille ahdistuneen näköisenä eikä uskaltanut oikein ottaa kontaktia lampaisiin. Se kuitenkin sai silmin nähden itsevarmuutta peruskuljetuksen aikana isolla laitsalla ja voi miten upeasti se hakikaan tasapainoa! Piiku ei ole koskaan luonnostaan toiminut näin hienosti! Toinen kierros oli huomattavasti parempi ja nyt kun Lotta tiesi mitä tuli tehdä, se teki upeasti ja rohkeasti. Suorastaan veti portille, josta pääsi laitsalle. Pyörössä se työntyi kanssani rohkeammin pieneen tilaan aidan ja lampaiden väliin ja haki jo isommassa aitauksessa lampaiden taakse tasapainoa, kun sain portin auki ja siirrettiin lampaat ulos. Uskomattoman hienosti tehtiin peruskuljetusta aitojen läpi ja Lotta reagoi suunnan muutoksiin nopeasti. Piikun kanssa pujottelu on haastavaa, koska se valuu eikä pysy lampaiden takana, mutta Lotalta tämä tulee luonnostaan. Tämä oli eka kerta kun olimme laitsalla kahdestaan sen kanssa ja tehtiin ns. työtehtäviä. Lotta oli myös ensimmäistä kertaa vapaana laitsalla.

Piiku paimentaa

Molemmat tytöt olivat rauhallisessa vireessä ja tottelivat käskyjäni hienosti. Molemmat työskentelivät vapaana. Lottakin toisella kierroksella pyörössä ilman liinaa. Tykkään niiden mielentilasta paljon. Olipa super hienot treenit molemmille tytöille!! 🔥

Meidän mukana oli myös 9 viikon ikäinen matkaaja Paavo, joka matkusti omassa mökissä etupenkillä. Ei kuolaa , ei oksennusta, nukkui koko matkan! Paavo keräsi ihastuneita huuhdahduksia ja kehuja. Reippaasti tutustui hanhiin ja lampaisiinkin kauempaa. Paavo pääsee tutustumaan oikeasti lampaisiin melko pian, mutta se tapahtuu naapurissa Maijun luona sitten kun kaikkien aikataulut täsmäävät.

Kieltämättä polleana mietin, että on mulla ihanat, tekevät, koirat ja hymy oli kotimatkalla korvasta korvaan. 💗 Kiitos Tuijalle kivoista treeneistä, tullaan varmasti uudelleen!

Jalostuskoiran valinta

Tämä teksti jatkaa sarjaa: Ajatuksia koiran kasvatuksesta ja on kirjoitettu alunperin jo vuonna 2009.

Harva kasvattaja on aloittanut koiraharrastuksen tietävänsä jonakin päivänä ryhtyvänsä kasvattajaksi. Kotona asuvaa narttua ei välttämättä ole hankittu sitä ajatusta silmällä pitäen, että sillä teetettäisiin pennut, mutta jotenkin ajatus alkaa myöhemmin kutkuttamaan. Moni pentuja teettävä ihminen vähättelee asiaa ja kertoo vain haluavansa tehdä nartullaan pennut, ei niinkään ryhtyvänsä kasvattajaksi. Onkin syytä muistaa, että jokainen yhdenkin pentueen teettänyt ihminen on kasvattaja.

IMG_3961 (1280x853)

On hyvä suunnitella etukäteen millaisia koiria käyttää jalostukseen. Pentueissa voi olla useitakin yksilöitä, ja jokainen niistä elää myöhemmin jossakin vaikuttaen ympäristöönsä. Jalostukseen valittujen koirien ominaisuuksilla on siis paljonkin painoarvoa, varsinkin pentujen ostajien näkökulmasta. Myös suvunjatkamisen kannalta on tärkeää hahmottaa, että kyseisen pentueen pennuista voi yksi tai useampikin jatkaa sukua ja siten välittää eteenpäin vanhempiensa ominaisuuksia. Monesti narttujen omistajat käyttävät paljon aikaa hyvän uroksen löytämiseen ja toisinaan se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Jos kritiikki omia narttuja kohtaan olisi yhtä vaativaa kuin heidän ehtonsa uroksiin voisi moni pentue jäädä tekemättä.

Hyvän jalostuskoiran ominaisuuksiin kuuluu ehdottomasti hyvä terveys. Collie kuuluu PEVISA-ohjelmaan, joten jalostukseen käytetyt koirat on lonkka- ja kyynärkuvattava ja silmäpeilattava.

Hanna ja pennut

Nykyään kuvataan myös kiitettävästi selkiä ja olkia. Koiran perusterveyteen liittyy kuitenkin paljon muitakin seikkoja. Sillä tulee olla normaali ruokahalu ja hyvin toimiva vatsa. Koira, joka syö huonosti tai jonka vatsa reakoi pieniinkin olosuhteiden muutoksiin ei ole hyvä jalostuskoira. Yleensä huonovatsaiset koirat ovat luonteeltaankin herkempiä ja saattavat reagoida esim. stressiin vatsallaan, eivätkä nämäkään ominaisuudet ole hyviä jalostuskoiralle. Allergiat ovat colliella yleisiä, joten niihin tulisikin kiinnittää jalostuksellisesti huomiota. Herkkävatsaisuus saattaa olla ensimmäinen oire piilevästä allergiasta. On hyvä kartoittaa koiran eläinlääkärissä käyntejä ja pohtia ovatko siellä tehdyt reissut sellaisia, että ne saattaisivat huonontaa koiran jalostusarvoa. Useat antibioottikuurit, oudot fyysiset oireet tai vaikkapa jatkuva silmä- tai korvatulehdus voivat olla syitä jättää koira pois jalostuskäytöstä. Normaali kotikoiran olemistahan tällaiset seikat eivät estä, mutta jalostuskoiran tulee olla kaikin puolin terve.

FB_IMG_1520181464658
Kantakoiriani: Alda, Rosie ja Mette

Luonne kuuluu kaikkein tärkeimpiin vaatimuksiin, joita jalostuskoiralle voidaan esittää. Vahva, tasapainoinen ja rauhallinen narttu on pennuille syntymästä luovutuspäivään se malli, jota pennut tulevat seuraamaan. Rauhaton, pelokas narttu tekee lapsistaan samanlaisia, vaikka ihminen yrittäisikin vaikuttaa pentujen luonteiden kehitykseen. Uroksen luonne ei ole aivan yhtä tärkeä, sillä uros harvoin viettää aikaa pentujensa kanssa. On kuitenkin tärkeää tuntea myös uroksen luonne, jotta se vastaisi mahdollisimman hyvin nartun luonteeseen ja parhaimmillaan vahvistaisi sen hyviä puolia. Olen ennen ajatellut uroksen täydentävän nartun ominaisuuksia, mutta toisaalta jos molemmilta löytyy toivottuja ominaisuuksia, on todennäköisyys niiden periytyvyydelle myös pentuihin suuri. Jos koiralla on jokin normiarkea hankaloittava luonteenpiirre, on syytä miettiä onko se otettava jalostuksessa huomioon. Meillä Suomessa on ollut tapana käyttää koiria luonnetesteissä ja MH-kuvauksissa saadaksemme tietoa koirien luonteista. Jokainen kasvattaja päättää itse millainen on hyväluonteinen koira eli sen, mitä piirteitä painottaa jalostustyössään. Toiset etsivät vilkasta joka paikan höylää, toiset topakkaa palveluskoiraa ja kolmannet rauhallista perhekoiraa. Yleistän toki suuresti eikä koiran luonteen kehittyminen saati periytyminen ole näin mustavalkoista.

Bestis rakastaa koiran pentuja

Mitä pidempään pennut saavat kasvaa kasvattajan luona, sitä suurempi on myös kasvattajan ja jalostusnartun luonteen merkitys. Ei enää riitä, että se kykenee imettämään pentunsa ja hoitamaan ne vieroitukseen. Emon on osattava opettaa pennuilleen myös sosiaalisuutta ja annettava tärkeitä malleja tulevaisuutta ajatellen. Sopiva luovutusikä rodusta hieman riippuen on 7-12 vko, sillä rotujen kehityksessä on eroja. Pidempi luovutusikä asettaa myös kasvattajalle suuremman vastuun pentujen sosiaalistamisesta. Saamme jatkuvasti uusia tutkimustuloksia aiheesta, mutta kaikissa painottuu emon hoiva ja pentujen ensimmäisten viikkojen olosuhteet koiran persoonan kehitykselle.

Hyvä jalostuskoira on myös sellainen, jonka kanssa arki sujuu ilman ongelmia. Saamme jatkuvasti uutta tietoa siitä, miten koiran persoonallisuus muodostuu ja ennen kaikkea miten se periytyy geenitasolla. Tämä lisää jalostuskoiran luonteen merkitystä entisestään ja lisää paineita sen luotettavaan arvioimiseen.

Tämän lisäksi jalostuskoiran tulisi olla rodulleen tyypillinen. Tämä tarkoittaa sitä, että katsoessa koiraa ihminen saa selkeän kuvan siitä mikä rotu on kyseessä. Collien ollessa kyseessä tulisi katsojalle välittyä kuva siitä, että kyseessä on collie, ei partacollie, Ibizan podengo eikä whippet. Luonnollisesti kasvattajan tulee tutustua rotumääritelmään ja kokenut katsoja näkee heti, onko kyseinen koira H:n vai ERI:n koira.

Lifedream O-pentue, born 2014

Jalostuskoira tulisi aina olla mielestäni vähintään EH:lla palkittu, sillä hyvä jalostuskoira ei välttämättä aina ole näyttelyissä sijoitettu palkintosijalle, vaan se voi tasaisesti pärjäillä näyttelystä toiseen ja periyttää vahvoja ominaisuuksiaan pennuilleen. Koiralla tulisi olla oikeat ääriviivat, mikä tarkoittaa collieilla mielestäni sitä, että sen rakenne on kunnossa. Oikea lavan ja olkavarren asento sekä riittävät takakulmaukset takaavat sen, että koiralla on linjoja. Lisäksi sillä tulee olla oikeantyyppinen työkoiralle ominainen luusto. Collie on rakenteeltaan kestävä ravaaja, joten sen rakenteen tulee tukea tätä tehtävää.

Oikeanlainen purenta on pieni, mutta äärimmäisen tärkeä osa jalostuskoiraa. Colliella kuuluisi olla täysi, leikkaava purenta, mutta jonkin verran hammaspuutoksia esiintyy. Pystyt tai raskaat korvat eivät rajoita jalostuskäyttöä. Collien kohdalla kiinnittäisin vielä huomiota silmien kokoon, sillä liian pienet silmät altistavat silmätulehduksille ja voivat häiritä koiraa. Sanomattakin on selvää, että jalostuksen tuomat erilaiset rotuominaisuudet eivät saisi vaikuttaa koiran toiminnallisuuteen arkielämässä.

Tämän lisäksi tulee tarkastella jalostuskoiran sukutaulua. Luonne, terveys, ulkomuoto ja suku yhdessä määrittelevät sen, millaisia pennuista mahdollisesti tulee. Tästä syystä itse haluan tuntea mahdollisimman monia sukutauluissa esiintyviä koiria, niiden veljiä ja siskoja. Pyrin seuraamaan kasvattejani koko niiden eliniän, jotta kykenen tekemään päätöksiä jatkoa ajatellen. Millaisia ovat jalostukseen käytettävien koirien sisarukset ja vanhemmat? Jos joitakin on jo käytetty jalostukseen, millaisia ovat niiden jälkeläiset? Onko suvussa tavattu perinnöllisiä sairauksia tai luonteenpiirteitä, joita tulisi välttää? Millaisia pennut ovat arjessa ja miten niiden omistajat kokevat koiransa?

Lifedream pentuja

Minä painotan valinnoissani toimivaa harrastuskoiran luonnetta. Vilkasta, mutta samalla tasapainoista olemusta, jossa riittää potkua monenlaiseen tekemiseen. Koiran tulisi olla rohkea ja utelias ennemmin kuin varovainen ja pidättyväinen. Sosiaalisuus koiria ja etenkin ihmisiä kohtaan on minulle erittäin tärkeä piirre. Pelkkä vilkkaus koirassa ei riitä, sen tulee pystyä arjessa rauhoittumaan ja keskittymään tehtäviin. Koirissa usein esiintyvä resurssiaggressiivisuus on ominaisuus, jota en toivo omiin koiriini, sillä sellaisen koiran kanssa on varsin hankala elää. Koiran tulee kuitenkin olla harrastuskoirana kontaktinhakuinen, leikkisä ja nopea oppimaan. Näitä ominaisuuksia voi toki kehittää, mutta ne ovat myös periytyviä. Ahneus helpottaa monissa arjen tilanteissa ja tasapainottaa kouluttamista.

Jalostusnartun ominaisuudet ovat toki kasvattajalle tärkeitä, mutta koska yksi uros voi astua elämänsä aikana monta narttua ja saada siten enemmän jälkeläisiä, tulisi myös jalostukseen tarjotun uroksen ominaisuuksiin tietenkin kiinnittää huomiota. Mistä johtuu, että urosten löytäminen on rodusta riippumatta aina yhtä hankalaa? Välillä tuntuu, että urosten omistajat kenties nostavat jalostusriman koiralleen turhan ylös ja unohtavat, että pentue on aina kahden koiran yhdistelmä eikä täydellistä koiraa tai yhdistelmää olekaan. Toisaalta on vaikeaa päättää antaako urostaan jalostukseen vain harvoille ja valituille, tietyt hyvät piirteet omaaville nartuille, vai pitäisikö yrittää parantaa heikompien narttujen ominaisuuksia urosvalinnoilla? Varsinkin nuorten urosten kohdalla aika olisi valttia ennen lopullisten rajausten tekoa.

Lifedream o-pennut 2014

En ole vielä maininnut jalostuskoiran ikää. Mielestäni hyvä jalostuskoira olisi vähintään kaksi vuotias. Koirien käyttäytymisessä on niin paljon seikkoja, jotka ilmestyvät esiin vasta myöhemmällä iällä, että on hyvä aloittaa maltilla ja katsoa rauhassa mitä koira periyttää. Itse olen oppinut tämän kantapään kautta. Jalostuskoiran kanssa ei koskaan tulisi olla liian kiire.

Hyvä jalostuskoira ei siis välttämättä ole rodun huippuyksilö, vaan tasaisen varma tallaaja. Usein ns. huippuyksilöt pentueissa ovat poikkeuksia, mutta toisaalta jos koko pentue on laadukas, silloin myös vanhemmat ovat sitä varmasti olleet ja oikein suoritetussa jatkojalostuksessa koirien hyvät ominaisuudet saadaan säilytettyä. Koska täydellistä koiraa ei ole, on kasvattajan tehtävänä löytää toisiaan täydentävät ja vastaavat koirat kaikissa yllämainituissa seikoissa. Ei mikään helppo tehtävä ja silti pääsee yllättymään! 😉

Tämän jälkeen voidaankin sitten miettiä, onko pentueen teettämiseen, hoitoon ja kasvatukseen riittävästi aikaa tai tilaa, jotta yhdistelmä olisi mahdollinen.

Tehotytöt paimentaa kesällä

Kesällä päästiin taas paimentamaan Usvanummentilalle ja saimme todella kivaa treeniä sekä Piikulle, että Lotalle! Olen valtavan innoissani tyttöjen kehittymisestä lajissa ja on hurjan innostavaa suunnitella ensi vuodelle vaikka paimennuksen esikoetta. Syksyllä on kuitenkin viralliseen taipumuskokeeseen menossa ensin Pimu.

26.7 Paimentamassa Usvanummentilalla Piikun ja Lotan kanssa. Piiku työskenteli jo tehtävissä omalla vuorolla: treenattiin lampaiden ottamista häkistä, kuljetusta ison laitumen ympäri ja häkittämistä takaisin. Piiku osaa lukea eläimiä huomattavasti paremmin kuin minä ja olemme valmentaja Mervin kanssa yhdessä aivan haltioissamme tästä kehityskaaresta! Piiku oli kuulemma aivan innoissaan saadessaan ihan oikeita työtehtäviä ja Mervin sanoin ilme oli varsin haltioitunut. 💗🐑 Voi mun pieni nöpönassuni, kyllä se on niin mainio tapaus! Hienosti se tässäkin lajissa yrittää paikkailla mun virheitä.

Lotta puolestaan treenaili pyörössä ensimmäistä kertaa vapaana (liinan kanssa) eläinten pysäyttämistä ja suuntia. Osasi niin hyvin, että Mervin epäili meidän salaa harjoitelleen parin kk aikana, mutta ei me kyllä olla 😂 Lotalla on välillä vielä kakan syömistä, mutta focus on todella hienosti eläimissä. Toisaalta se on rauhoittanut valtavasti itseään sitten viime kevään ekojen treenejen.

Molemmat tytöt ovat lampaille hurjan kilttejä, ottavat hyvin ohjeita vastaan ja Piikulla alkaa olla jo luottoa sen verran, että voin pyytää sitä tekemään jotakin ilman, että se heti nostaa käpälät pystyyn ja luopuu leikistä. Piiku on herkkä ja kohtelias kuin urhea pikku possu.

28.7 Paimentamassa iltapuhteella naapurissa. Lotta käväisi laitsalla vain nopeasti, sille tuli jokin outo halu poistua alueelta, joten en alkanut pakottamaankaan. Katsotaan ensi kerralla uudelleen. Pimu kävi katsomassa lampaita pienessä neliön mallisessa aitauksessa. Kiersimme poispäin ajoa lampaiden takana ja yritin saada sen innostumaan suunnista. Muutama hyvä kierto sillä oli, mutta todella paljon kakan syöntiä ja turhautuessaan haukkua.

Piiku isolla laitsalla yritti ensin kanssani peruskuljetusta erittäin liikkuvilla lampailla, joilla oli kova veto kavereiden luokse. Siitä ei tullut yhtään mitään. Piiku yritti parhaansa ja olin jo luovuttamassa, mutta sitten Maiju sai ylipuhuttua minut kokeilemaan vielä kerran. Saimmekin hyviä kuljetuksia laitsan takareunalla aikaiseksi ja Piiku haki hyvin itse tasapainoa. Toivon, että saisimme kokemusta myös Maijun lampailta, koska silloin voisimme treenata naapurissakin silloin tällöin. Tästä jäi loppujen lopuksi hyvä fiilis, että kokeillaan uudelleenkin! Piikulla pysyi lopulta hyvin motivaatiokin yllä.

Likkakin pääsi melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen katsomaan lampaita ja työstimme asiaa liinassa. Sehän omasta mielestään osaa kaiken kyllä, mutta oikeasti sen into eläimiin vain räjäyttäisi lauman. Siksi mennään poispäin ajoa liinassa ja ohjeistan sitä suuntiin. Pitäisi opettaa sille jokin pysähtymiskäksy suuntien lisäksi, voisi auttaa asiaa 😀 Mutta Likan kanssa olen itse ihan hukassa, ja niin on vähän Maijukin. Likka ei ole paimennuslinjaa ja sen tekeminen on hyvin erilaista kuin Maijun paimenlinjaisten bortsujen. Ei se ihan niin mene, että bortsu kuin bortsu osaa luonnostaan 😉

Piiku vviime vuonna

11.8. Usvanummentilalla paimentamassa Piikun ja Lotan kanssa. Lämmin päivä. Lotta aloitti pyörössä. Se vaikutti jotenkin varovaisella lampaiden kanssa, poissa on innokas ja tarmokas tyttö. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta asia parani silmin nähden kun otettiin liina ekan kerran kokonaan pois. Lotta teki ekan kerran peruskuljetusta ja haki itse suunnan vaihtoja. Toisaalta se myös söi kakkaa jonkin verran.. Toisella kierroksella se hakeutui itse varjoon ja mietittiin voiko lämmin päivä vaikuttaa siihen, vai onko se jotenkin muuten kipeä. Jäi vähän huolestunut fiilis sen yleisvoinnista.

Piiku puolestaan työskenteli laitsalla. Tehtiin rataa, jossa peruskuljetusta, silta, pujottelua, laidunnus ja mm kapea kuja. Selvisimme vähän yllättäen kujalle asti, mutta Piiku ei vielä oikein ymmärtänyt kapean kujan funktiota, kun ei koskaan olla sellaista vielä tehty ja muutenkin hakeutui jostakin syystä lampaiden ja aidan väliin, mikä puski eläimet juuri väärään suuntaan. Seuraavalla kierroksella harjoiteltiin suuntia ja saatiin asiasta kotiläksyjäkin! Tätä aletaankin harjoitella kaikkien kanssa ihan täällä kotona! On ihan mielettömän mukavaa, että voidaan jo treenata tyttöjen kanssa erilaisia perustehtäviä, varsinkin Piikun kanssa on tehty liki 2v töitä, että ollaan päästy tähän pisteeseen. Super innostavaa taas ja toivottavasti päästään treenaamaan vielä syksyllä, lähinnä taloudellisista syistä.

Ilmaisutreenejä

4.6 Tänään Piiku ja Likka pääsivät hakuilemaan! Ukkonen oli juuri ohittanut maaston ja aurinko alkoi paistaa. Lämmin oli. Piikulle tein 5 pistoa, joista joka toinen ilmaisulla. Piikulle opetin irtorullan vahvasti noudon avulla ja yhdistin aika nopeasti näytölle lähdön mukaan ketjuun. Tänään oli Likan ihka ensimmäinen ilmaisutreeni metsässä. Olemme harjoitelleen rullan tuomista toki muuten. Vähän oli ensin hämmästynyt, että mitä nyt pitää tehdä ja sitten väliaikaisesti motivaatiokin oli hukassa, mutta lopulta saatiin hyviä onnistumisia. Päätettiin treenit kahteen hyvään etsintään täydestä syvyydessä suorapalkalla, jottei päivä ihan mennyt Likasta pilalle 😂

Seuraavaksi muutetaan harjoitusta siten, että palkkaan itse rullan tuonnista purkkiherkulla koska haluan motivaatiosta rullan tuomiselle maalimieheltä vahvan. Pelkkä lihapulla ei selvästikään riitä😂. Muutama toisto ja erilliset näytölle lähdöt. Hyvä tästäkin tulee jahka Likka hoksaa yhdistää asiat toisiinsa. 💗 Mahtavaa päästä vihdoin työstämään ilmaisua myös sille! 🤩

6.6 Tänään kallioisessa maastossa Lotan ja Pimun hakutreeneissä. Lotta haki kaikki kuusi ukkoa valtavalla motivaatiolla ja vaikka selvästi alkoi lopussa vähän väsy jo painaa, etsi hienosti. Tokalle pistolle tarvittiin toinen kierros keskilinjan kautta kun kanervikossa makaava maalimies ei vaan osunut nenään. Vika pisto ilman apua. Lotalle otin myös pienen rullan noudon treenin päätteeksi ja se sujui hyvin. Seuraavaksi sitten maalimies mukaan.

Pimu puolestaan haki avuilla kuusi maalimiestä, yksi täydessä, loput puolessa syvyydessä. Käytettiin apuna ääntä ja puolipakenevia maalimiehiä. Pimu, joka helposti kääntynyt takaisin jos matka on ollut liian pitkä, teki nyt hienosti töitä jokaisella pistolla, vaikka maasto oli hankalaa. Todella ylpeä siitä! 💗

Ihanaa on lähteä välillä kahdestaan pikku siskojen kanssa liikenteeseen. Perinteisen loppuriehan aikaan huomaan, miten paljon hyvää Lotalle tekee olla välillä se vanhin ja isosiskona Pimulle. Pimu tosin ei ehdi Lotasta mallia ottamaan, vaan juoksee yhtenä jätkistä vaan kilpaa poluilla, se rakastaa kirittää ja juosta! 😂🙈

11.6 Tänään hakutreeneissä Likka ja Piiku saivat lyhyttä ilmaisutreeniä. Olen molempiin valtavan tyytyväinen!! 💗💗 Sää oli lämmin, vaikka treenattiin illansuussa, joten suunnittelin harjoitukset kaikille sen mukaan. Meitä oli vain kolme treenaajaa, joten videota ei valitettavasti saatu. Tässä muistiinpanot :

Piiku ja norjalainen kiinteärulla

Piikulle ekalla kierroksella neljä pistoa hyviin piiloihin irtorullailmaisulla. Oli tosi jännää nähdä sen katoavan maastoon ja tulevan sieltä Rulla suussa!! En tiennyt itsekään missä maalimiehet olivat, joten näytöllä Piiku ihan oikeasti näytti minulle missä ukot olivat. Kahdelle ensimmäiselle pistolle otettiin ääniapu. Sen toiminta on selkeää ja järjestelmällistä. Väsyessään se saattaa unohtaa näytöllä missä ukko on, mutta lisäkäskystä jatkaa heti matkaa. Tokalla pistolla ihmeteltiin, kun maalimies oli unohtanut jäädä piiloon näyttöä varten ja oli jo puolimatkassa seuraavaan piiloon kun ryskyttiin Piikun kanssa paikalle 😂 kolmannella pistolla Piiku kääntyi väärään suuntaan näytöllä, pysähdyttiin. Katsoin sitä ja kysyin ”missä SEPPO?” ja se kääntyi ja lähti uudelleen näyttämään. 💗 Tämä käytös lisääntyy mitä väsyneempi se on. Toisaalta, ajatus selkeästi pysyy mukana. Neljännellä pistolla sattui kämmi kun se tiputti rullan n. 10m ennen keskilinjaa ja jäi sitä sitten etsimään. Kun Rulla ei heti löytänyt, se lähti juoksemaan takaisin maalimiehelle. Onneksi Reetta oli ajantasalla eikä palkannut sitä, joten haettiin yhdessä Rulla keskilinjalle. Väsymyksestä huolimatta Piiku lähti näytölle hyvin ja juoksi suoraan maalimiehelle. 💗 Tokalla kierroksella otin sille kaksi piiloa partiomaisesti. Se kesti ehkä kolme minuuttia, sen verran taitavasti oli nenä auki, vaikka alue oli suht iso. 😂

Piikulle pitäisi nyt alkaa harjoitella kiinteää rullaa. Sen into tehdä on sydäntä lämmittävää. Sen koulutus on ollut helppoa, mutta kiinteän rullan opettaminen kyllä jännittää. Piiku on varmasti niitä koiria, joilla Rulla on kokoajan suussa, ihan vain varmuuden vuoksi 😂🙈

Likalle ekalle kierrokselle kuusi rullan tuomista maalimieheltä. Likka oli ihmeissään ja vähän pettynytkin kun ei tarvinnut etsiä ketään mistään, vaan jotakin typerää rullaa piti tuoda. Mutta kun palkka oli sama ihana purkki, niin kyllähän sitä sitten saattoi tuoda. Toisinaan Rulla ei heti maastossa löytynytkään ja silloin tultiin takaisin hakemaan lisäapua. Sain liitettyä käytökseen myös sivulle tulon, mistä olin tosi iloinen. Tokalla kierroksella tehtiin ensin kaksi pistoa piiloille rullan kanssa. Palkkasin edelleen itse purkilla. Eli hommassa oli jo mukana etsimistä. Valitettavasti Likka otti ekalla pistolla rullan kuulemma hyvin suuhun, mutta se sotkeutuikin maalimiehen naamioverkkoon. Jouduttiin ottamaan uusiksi kun Likka tuli keskilinjalle ilman rullaa. Toka pisto oli ihan täydellinen: Likka haki maalimiehen, nappasi rullan ja toi sen minulle. Vuolaat palkat ja kehut. Kolmas ja neljäs pisto olivat näkyvillä ja lähempänä ja niihin lisättiin myös näyttö. Likka haki hyvin rullan minulle, minä kytkin sen kiinni ja lähdettiin näytölle Seppo-käskyllä. Maalimiehen samalla kutsuessa Likka tajusi lähteä takaisin maastoon, mutta tämä vaatii vielä toistoja ennen kuin käytöksestä tulee varma.

Tämä oli kuitenkin vasta toinen treeni irtorullalla, joten siihen nähden mielettömän hyvää edistystä myös Likalla!! Super hienoa saada sillekin ilmaisua mukaan!

Molemmille tekniset, kehittävät treenit. Aivan mieletöntä saada hommaan mukaan ilmaisu 🥰🔥🔥

2.7 Tänään mentiin hakuilemaan vasta yhdeksän jälkeen kuumuuden takia. Oli noin 24 astetta, joten otettiin kaikille koirille 4 pistoa. Suurimman osan kanssa treenasimme ilmaisua. Likalle olen treenannut irtorullaa patukoilla ja se sujuu hienosti. Pari kertaa olen nyt kokeillut sille kiinteää rullaa, jossa Letkun mallinen norjalainen Rulla, ja tässä kokeillaan ensin sen tuomista minulle irtorullana, vaatii vielä vähän työtä. Kiinteää rullaa Likka pääsi myös kokeilemaan, mutta vaikka se ottaa käskystä rullan suuhun luonani, se ei ymmärrä vielä yhdistää tätä maalimieheen. No, hitaasti hyvä tulee.

Lopuksi otettiin kaksi pistoa täyteen syvyyteen vanhalla ja tutulla irtorullalla ja Likka haki tosi hienosti sen ja lähti näytölle täyteen syvyyteen nyt ensimmäistä kertaa. Olen niin ylpeä siitä!! Se oppii vähän eri lailla kuin Piiku (joka oppii kuin itsestään kaiken), joten saan sopivasti haastetta sen kouluttamisesta. 💗 Treenit lopetettiin puolen yön aikaan uinnilla ja siitähän Likka tykkäsi!

Piiku pääsi kokeilemaan kiinteää rullaa ensimmäistä kertaa. Otin neljä pistoa puoleen syvyyteen ilmaisulla ja näytöllä. Harjoiteltiin toki ensin pari kertaa maalimies näkyvillä ja lyhyellä matkalla, mutta Piiku tajusi nopeasti homman idean. Piikun koulutus on kyllä äärettömän helppoa, se keksii itse yhdistää asioita toisiinsa, joten pääsen helpolla!! Piikulla kesti hetken keksiä miten rullan kanssa juostaan ja rullan ottamista suuhun tuen vielä sanallisella vihjeellä, mutta tämä tuntuu kyllä super hyvälle!! Super Piikanen 💗 Tuhannet kiitokset treenikavereille, meillä oli tunnelmallinen, mutta samalla kaikille onnistunut ilta!

Näiden treenien jälkeen tyttöjen ilmaisua on vahvistettu lyhyillä rullatreeneillä silloin tällöin. Tällä hetkellä Piikulla on jo kaulassa kiinteärulla ja se ilmaisee hyvin lyhyellä matkalla. Likalla puolestaan jatketaan vielä irtorullan kanssa ainakin siihen asti, että saan kokonaisen ketjun näyttöineen aikaiseksi. Voipi olla, että Likalle rullaksi tulee pannassa roikkuva i-mallinen rulla, joka on kotona jo odottamassa oikeaa hetkeä.

Lue seuraavat treenit kesäloma 2022-postauksesta, täältä.