Koska Peto on vaihteeksi Joannalle Turussa niin läksin yksin Puuman kanssa Somerolle tänään. Vähän mietitytti tuleeko päivästä sille liian raskas. Tavoitteita ei ollut: paimennus on vasta sytyttelyä, mutta ajattelin yrittää saada Puuman leikkimään kanssani vetoleikkiä vieraassa ympäristössä. Ajatuksena on saada siitä nopeasti leikkiin syttyvä, ympäristöstä välittämätön agsakoira 
Ketteryyttä ainakin löytyy: se tasapainoille etupihan grillialueen puupenkeillä, vaikka ne huojuvat joka suuntaan 
Paimennukseen mentiin ensin isompaan aitaukseen, jossa taisi olla 4-5 lammasta. Puumis oli liinassa. Olen kotona yrittänyt välttää Puuman ja Pedon pitämistä vapaana vuohien läheisyydessä, koska vuohet eivät ole paimennettavissa. Sitä vastoin ne saattavat jopa puskea liian lähelle yrittävää pentua, jolloin luonnollisesti paimennushalut vähenee. Näin kävi Pedolle, koska jossakin vaiheessa se perääntyi lampaita. Nyt kuitenkin edellisellä kerralla meni taas hyvin, joten ei onneksi jäänyt mitään pahoja muistoja päälle.
Puuma ryntäsi lampaita kohden niin, että liina vain suhisi käsissäni kun se haki välimatkaa ja sai lampaat liikkeelle oikein mallikkaasti. Sen intoa en voi kuin tuijottaa: minulla ei ole koskaan ollut näiden pentujen kaltaisia pikkupaimenia! Kun liina sitten karkasi käsistäni Puuma laukkasi lampaiden perässä vapaana. Yritin rauhoittaa menoa, mutta vahingossa astuin liinan päälle ja siitä seurasi tietenkin täys stoppi.
Kimmo sanoi, että yleensä colliet olisivat sen jälkeen menneet portille ja hypänneet itse autoon mentaliteetilla: kiitti, se oli siinä. Mutta ei Puuma 
Se kyllä hieman hidasti vauhtia ja hetkeen pelkäsin, että sen into meni, mutta pian se taas meni häntä pystyssä. Lopetin ekan treenin siihen ja pidin noin puolen tunnin tauon, jonka aikana kävelytin Puumista ja se odotti autossa.
Vähän mietitytti olisiko toinen treeni liikaa ja vieläkö se jaksaisi kiinnostua lampaista. Puuman innokkuus lampaan kakkaan kasvaa kerta kerralta Toinen sytyttely tehtiin pienemmässä aitauksessa, mutta lampaita taisi olla noin kymmenen. Otin Puuman taas liinaan ja lähdin kulkemaan kohti lampaita. Kuin varkain Puumis jäi vähän kauemmaksi syömään kakkaa ja kun olin itse jo lampailla, lähtikin sieltä kiertämään koko katrasta! Ihan oikeaoppisesti se alkoi hakea kaarta lampaiden takana, mutta koska en halunnut vielä alkaa opettamaan sen pysymistä lampaiden takana suhteessa minuun, annoin sen kiertää minut ja lampaat suuressa kaaressa. Muuten kaikki hyvin, mutta LIINA seurasi tietysti perässä, sotkentui lampaisiin ja taas tuli täys stoppi. :O
Niinpä päätin ottaa liinan kokonaan pois ja se olikin hyvä: Puuma lähti jo hakemaan lampaita minulle ja sai kuljetettua niitä vähän matkaa. Kuitenkin matka stoppasi aina siihen kun se juoksi takaani, siis isoa ympyrää, mikä ei ole tarkoitus sitten kun koira oikeasti osaa – vaan tasapainotella lampaiden takana. Montaa kertaa en uskaltanut ottaa, sillä pentu väsyy luonnollisesti nopeasti. Olen kuitenkin ihan huippu tyytyväinen pieneen Pum-Pumiin, se on melkoinen ipana. Marikakin sanoi, ettei sen päätä kovasti palella, vaikka liina jäi useamman kertaa jotenkin solmuun minuun tai lampaisiin.
Mitä tulee leikitykseen, niin se onnistui jo ensimmäistä vuoroa odotellessa kun Puuma itse toi minulle kauhtuneen paalinnarun, jota sitten innostuneena kiskoimme yhdessä vuoroa odotellessa. Paimennuksen jälkeen otin vielä Marikan ja Kimmon agilitykentällä ohjauskulmia kahdella siivekkeellä ja täyspitkiä putkia, jotka Puuma teki hienosti vieraassa paikassa. Vähän alkoi jo tässä näkyä, että Pumsen ote alkoi herpaantua ja väsymys painaa. Siispä yhteenvetona voin sanoa, että tavoitteet täyttyivät jälleen 100%!! Hieno Pumpula!
Lifedream Colliet 