Elämää unelman reunalla: tallitytön ajatuksia

Hevoset. Tuo hymyn aina huulille tuova eläinryhmä, johon minulla on ollut outo on/off-rakkaus-suhde jo ala-asteelta. Hevoset. Talli ja lannan tuoksu. Lämmin kesä ja kärpäset, hevosen hörinä ja satulan narina. En voi väittää olleeni perinteinen heppatyttö lapsena, sillä hevosten kanssa puuhaaminen korvasi minulle vain koirahaavettani. Isäni ollessa allerginen en saanut itselleni koiraa, vaikka sitä miten ruinasin. Sen sijaan aloin ratsastaa ja hoitaa hevosia, useamman kerran viikossa.

Yläasteella ainoa ammatillinen haaveeni oli olla hevosenhoitaja. Haaveilin työstä ravitallilla joko Suomessa tai ulkomailla. Hoidin pienimuotoisesti paria kilpahevosta, joiden kanssa pääsin kilpailuihin muutaman kerran mukaan. En kuitenkaan koskaan haaveillut omasta hevosesta ja sitten kävi niin, kuten monesti käy, että tavattuani ensimmäisen poikaystäväni jäi talli ja hevoset taka-alalle. Tuli muutto omaan kotiin, ensimmäinen koira ja sitä myötä koirakasvatus ja hevoset jäivät miltei kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Vuonna 2014 tapahtuneen elämäntapamuuutoksen myötä aloin haaveilla uudestaan asioista, joita tuolloin nuorena tyttönä tavoittelin. Unelmoinhan matkustamisesta, kiipeilystä, tatuoinneista, melonnasta ja moottoripyöristä… Ja myös hevosten hoitamisesta. Vuonna 2015 järjestin useita tempauksia ystävilleni koskien näitä harrastuksia ja aloin myös suunnitella yhteistä maastoratsastusta. Netistä löysin Marjo Norrbackan suomenhevostallin, joka vetää eri pituisia vaelluksia Lohjalla ja lähiseudulla.

En tiedä oliko kyseessä aito innostukseni vanhan harrastuksen pariin, yhteinen samantapainen historiamme eläinten kanssa vai jokin muu sielujen sympatia, mutta meillä Marjon kanssa klikkasi samantien jo maastovaellusta puhelimessa varatessani. Puhuimme toista tuntia yhteen pötköön ja siinä jo lupauduin tulevaisuudessa ”talliorjaksi” Maastotalli Preryan hevosia hoitamaan! Kun sitten heinäkuussa 2015 osallistuin ystävieni kanssa parin tunnin maastoon, oli ihan selvää, ettei viikonloppuisin tarvitsisi enää pohtia mitä sitä vapaalla ajallaan tekisi.

Nykyään käyn auttelemassa Marjoa aina kuin vain muilta kiireiltäni ehdin. Minusta on ihanaa osallistua elämysmatkailuun ja tallin palveluiden tuottamiseen. Ratsastajat ovat aina niin iloisia ja jännittyneitä tullessaan tallille ja autan mielelläni heitä tarvittaessa hoitamaan hevoset kuntoon maastoa varten. Maastotalli Preryassa jokainen hoitaa itse hevosen alusta loppuun, mutta toisinaan apu on tarpeen. Pitkille vaelluksille tuon autolla eväät etukäteen Marjon kanssa sovitulle levähdyspaikalle ja voi miten hyvältä kahvi ja pieni suolainen maistuukaan pitkän ratsastuksen lomassa! Toisinaan osallistun itse maastoihin, mutta yleensä jään tyhjentämään ja siivoamaan tallin bokseja. Varsinainen ratsastaminen ei olekaan ollut minulle koskaan se juttu, vaan eläinten kanssa puuhailu ja tallin askareisiin osallistuminen. Maastolaisia takaisin odotellessa laitan hevosille vedet ja heinät valmiiksi ja siistin muutenkin paikkoja. Itsekseni tallilla huseeraaminen sopii minulle hyvin ja korvanapit musiikkia huutaen saan mukavan fyysisen treenin aikaiseksi. Työ on minulle erityisen antoisaa, koska saan siinä hyvän hien päälle ja näen käteni jäljen samantien. Toisinaan pydähdyn höpöttelemään hevosille tai vain ihailemaan auringonlaskua tarhojen yllä.

Koirankasvattajana ja suurehkon eläinlauman entisenä omistajana tiedän, miten suuri työ ja vastuu on tallin pidosta. Myös yrittäjäsuvun vesana osaan arvostaa tämänkaltaista työtä. Elämys- ja lähiseutumatkailu ovat aina olleet omaa sydäntä lähellä, joten minusta on mukavaa auttaa Marjoa arkiaskareissa ja myös suunnitella tulevaisuutta ja mahdollisia palveluja. Maastotalli Prerya tarjoaa eri pituisia maastoja suomenhevosilla aina parista tunnista useamman päivän vaelluksiin. Hevoset ovat kokeneita maastoilijoita, mutta koska aina voi kaikenlaista luonnossa liikkuessa sattua, on varmempaa jos ratsastajilla olisi jo vähän kokemusta hevosen selässä olemisesta. Siksi kannattaakin olla rehellinen varausta tehdessä omista taidoistaan, jotta maaston sisältö voidaan suunnitella mahdollisimman yksilöllisesti juuri sinulle sopivaksi. Tallilla on reilut 20 suomenhevosta, joista suuri osa Marjon omia kasvatteja. Hevosista löytyy sopiva ratsu niin aloittelijalle kuin edistyneemmällekin ratsastajalle.

Siinä missä vanhat hevoset ovat jo jäämässä eläkkeelle, on nuoria hevosia koulutettava ja saatava ”leivän alle”. Tallissa riittääkin jatkuvasti projekteja ja erilaisia huoltotoimenpiteitäkin kun tarhoja ja aitoja kunnostetaan, kengittäjä käy säännöllisesti ja eri pituiset maastot suunnitellaan tarkasti. Oma haaveeni hevosenhoitajan ammatista on nyt 35-vuotiaana jäänyt jo taka-alalle, mutta toisaalta yksityisen lomittajan työtä huomaan joskus edelleen harkitsevani. Oman hevosen kaipuu ei ole vieläkään iskenyt, sillä onhan minulla tallillinen toinen toistaan ihanempia hoidokkeja Lohjalla odottamassa. Vastuun kantaminen kokonaisesta tallista on varmasti raskasta ja välillä yksinäistäkin puuhaa, joten on hienoa olla kaikessa apuna sen mitä pystyn. Vielä tällaisena ”tätiunelmoijanakin” voi siis nuoruuden haaveistaan tehdä totta pienellä vaivalla ja työllä. Elämä on aivan liian lyhyt mietiskelyyn ja jossitteluun, joten jos sinulla on jokin unelma työn alla – anna palaa!

Nähdään tallilla!