Perjantaina 2.11 koitti monen kiipeilijän hartaasti odottama Helsinki Adventure Night. Tapahtuma järjestettiin jo toistamiseen GoExpo Winterin ohessa messukeskuksessa ja puitteet illalle eivät voisi olla paremmat! Tilaa on ruhtinaallisesti, mutta silti se säilyttää intiimin, pienen tapahtuman tunnun omalla rajatulla alueellaan. Tänä vuonna odotetuin vetonaula oli alunperin Kaliforniasta kotoisin, sittemmin Espanjaan muuttanut Chris Sharma, joka ei kummempia esittelyjä kiipeilykansalle kaipaa. Sharma kiipeisi vuonna 2001 ensimmäisenä 9a+ vaikeusasteen reitin. Sittemmin hän on kiivennyt ensimmäisenä myös 9b vaikeusasteen reitin. Sharma on suunnannäyttäjä ja kiehtova persoona, joka on kehittänyt kiipeilyä urheiluna ja elämäntapana, sekä noussut yhdeksi kiipeily-yhteisön merkittävimmistä esikuvista. Sharman suoritusten, elokuvien ja saavutusten lista on liian pitkä tässä esiteltäväksi. Häntä on jo pitkään pidetty maailman parhaana kalliokiipeilijänä.

Tämä oli jo kolmas vuosi kun osallistun tapahtumaan, edelliset muistiinpanot vuodelta 2016 ja 2017 . Pääsin paikalle noin kolmen aikaan, juuri parahiksi kuuntelemaan loppusanat seikkailijäpyöräilijä Toni Lundin Alaskan 1000 mailin Iditarod-reissustaan. Minulle Iditarod on tuttu vain huskypiireistä, onhan se kuuluisin pitkänmatkan rekikisa maailmassa. Rankka ja olosuhteiltaan arvaamaton kisa on näköjään mahdollinen myös pyörän kanssa, vaikka sitä joutuisikin sitten kantamaan lähes puolet matkasta. Harmi, etten kuullut tarinaa alusta asti, olisi ollut mielenkiintoista!

Pelkäsin etukäteen että aikani tulisi taukojen lomassa pitkäksi, olin liikkeellä yksin enkä edelleenkään tunne kuin kourallisen kiipeilijöitä. Heistä paikalla oli ehkä kaksi. Onnekseni tauot olivat lyhyitä ja kävin niiden aikana syömässä ja kahvilla. En ottanut muistiinpanoja kuin illan pääpuhujan, Chris Sharman luennosta. Hän näytti meille useita hienoja videoita ja kuvia omista kiipeilyistään vuosien varrella. Hänen puheensa oli inspiroivaa ja helposti ymmärrettävissä ja kirjoittelin kynä sauhuten ylös ajatuksia sekä vinkkejä. Sharma on aikamme kiipeilylegenda myös siksi, että hän painottaa kiipeilyä elämäntapana. Seurattuani hänen somepäivityksiään ja videoitaan ei hänen positiivisen rento elämänasenteensa tullut yllätyksenä.

Sharma aloitti kiipeilyn jo hyvin nuorena. Hänen isänsä oli surffari ja Sharma kokeili kaikenlaisia eri liikuntamuotoja, mutta mikään ei tuntunut omalta. Omien sanojensa mukaan kaikki mihin liittyi pallo tai jokin lauta tuntuivat vaikeilta. Mutta kun hän aloitti kiipeilyn jokin naksahti. Seinä pysyy paikallaan, ehkä se oli salaisuus! Hän edistyi lajissa nopeasti ja motivoitui siitä entisestään. 16 vuotiaana hän kilpaili jo worldcupissa. Hän sai paljon apua paikalliselta kiipeily-yhteisöltä ja se auttoi myös kehittymään. Vaikka Sharma aloitti salilla, hän on jo nuorena kiipeillyt myös ulkona. Boulderointi, ystävät ja luonto olivat hyvin koukuttava kokonaisuus.

37-vuotias Sharma kertoo nähneensä sportkiipeilyn evoluution olymppialajiksi. Nuorena hän kärsi polvivammasta ja joutui sen vuoksi pitämään vuoden tauon – juuri kun kivi oli ns. kuuminta. Se aiheutti paljon turhatumista, mutta toisaalta jälkikäteen ajateltuna oli myös iso kasvunpaikka nuorelle, hiukan röyhkeällekin kiipeilijälle. Se pakotti hänet kasvamaan ihmisenä ja nauttimaan luonnosta ja maisemistakin varsinaisen kiipeilyn lisäksi. Tärkeintä on pitää hauskaa!

Nuorena hän oli  omien sanojensa mukaan vähän ylimielinen, mutta biographie 9a+ reitti Ranskassa opetti nöyryyttä. Siihen mennessä mikään ei ollut hänelle turhan vaikeaa, ja hän kuvitteli kiipeävänsä reitin suht helposti. Projekti kesti kuitenkin 4 vuotta. Hyvä esimerkki siitä miten kiipeily opettaa paljon kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä tavotteiden suhteen. Kiipeily kasvattaa myös ihmisenä. Se on pään hakkaamista seinään niin usein, mutta sitten äkkiä muuvit alkavatkin sujua.

Sharmasta reitit ovat kuin monumentteja. Ne säilyvät historiassa. Aina voi mennä ja kiivetä uudelleen ja katsoa pystyykö vielä. Kiipeily ei ole normi laji. Se on kuin elämän pituinen retki. Voit aloittaa 3v ja lopettaa 80v. Elämäntapa. On hetkiä jolloin voi tavoitella ja hetkiä jolloin vain nautitaan. Motivaatiota ei pidä väkisin hakea, mutta kun se tulee takaisin, se tulee aina suuremmalla voimalla. Sharma painotti illan aikaan moneen kertaan, että kiipeilyllä on monia puolia. Voi kilpailla tai olla vain luonnossa. Voi olla luova ja keksiä uusia linjoja kiveen. Sharmalle parasta on vapaus, se, ettei mennä linjojen mukaan ja tästä syystä hän kiipeää paljon boulderoiden ja vesisooloten. ”Rock is my canvas. Climbing is pushing your limits, but life comes with waves and so is climbing in life.”

Boulderointi on vapaata, näet linjan ja sitten kiipeät eikä kiviin jää jälkiä. Sharmalle se on hauskan pitoa ja freestyle. On tärkeää innostua (kiipeilystä) uudelleen ja ”löytää itsensä” uudelleen. Kehittyä innostuen. Ottaa kaikki mitä on oppinut tähän mennessä ja muovata sitä eteenpäin. Deep water solo eli veden päällä kiivettäessä ei tarvitse varusteita paitsi kengät ja mankkapussin. Sharmalle tällainen kiipeily on ylitse muiden juuri nyt. Vesi elementtinä lisää seikkailun tuntua koska siinä on paljon elementtejä jotka eivät ole ennustettavissa. Chris vertaa dws:a omanlaiseensa alppinismiin.

Tavoitteet pitävät sinut keskittyneenä ja kun ne täyttyvät on hetken tyhjä olo. On hyvä odotella ja antaa uusien tavoitteiden tulla luoksesi. Tällä hetkellä hänen haasteensa on yhdistää kiipeily-, perhe- ja yrittäjäelämä menestyksekkäästi. Hän on juuri saanut vaimonsa kanssa toisen lapsensa. He perustivat kiipeilysalin Barcelonaan, joka tuo Sharmalle mahdollisuuden treenata kotiseudulla myös sisällä. Hän kokee ison kaupungin ja yrittäjänä toimimisen vieraaksi itselleen, mutta otti sen haasteena. Elämässä pitää uskaltaa astua mukavuusalueelta koska siten kasvamme eniten ja se on tärkeä osa elämää. Elämä on kasvua ja uuden oppimista. Kiipeilyn myötä Sharma on ymmärtänyt, että on mukavaa pitää hauskaa, mutta suurin asia elämässä on inspiroitua niistä asioista, jotka pakottavat sinut epämukavuusalueelle kasvamaan ja muuttumaan. Toki se vaatii myös paljon rankkaa työtä. Joskus esteet tielläsi saavat aikaan vain suuremman tahdonvoiman.

Sharma toivoo antaneensa meille kuuntelijoille motivaatiota ja inspiraatiota. Hän summaa: ei sen kuulukaan olla helppoa, muuten ne eivät olisi projekteja!! 😉 Yleisön kysymykseen elämänsä suurimmasta inspiraatiosta Sharma vastaa napakasti, mutta tyhjentävästi. Suurin inspiraatio? Se jonka kanssa juuri nyt työskentelet. Turhaudumme kun ne eivät heti toteudu. Mutta kun ne ovat valmiita se on valmis ja yhtäkkiä jo takana. Toki on hienoa saavuttaa pitkäaikainen tavoite, mutta sitten sinun täytyy etsiä uutta ja löytää itsesi jälleen uudelleen. Sekin on rankkaa. Tärkein, suurin, projektisi on juuri nyt.

http://www.chrissharma.com