Treenikiikkuja: hei me köysitellään taas!!!

Kuten viime kerralla hieman uumoilin, helmikuu toi mukanaan yläköysittelyn, kun paras ystäväni Petra uskalsi vihdoin ylärikurssille Salmisaareen! Ihan mahtavaa! Tuntuu siltä, kuin palaisin rakkaan ystäväni pariin kun tutut rutiinit Salmisaaren Kiipeilyareenalla käyntiä myöden palaavat elämään. Toisaalta huomasin nopeasti, että siirtyminen boulderoinnista köyden päähän ei  suju ihan mutkattomasti ja voikin sanoa, että lievää turhautumista on taas ilmassa. Yritän mantran lailla selittää itselleni, että kyllä se kestävyystaso siitä alkaa taas nousta ja toisaalta kun kevät etenee ja pääsen taas pitkille lenkeille, alkaa  peruskuntokin tästä nousta. Tähän postaukseen liitän vanhoja parin vuoden takaisia kuvia ja videoita kiikuistani ihan motivoidakseni itseäni. Aika avartavaa nähdä itsensä silloin kun kunto ja kestävyys oli kova. Nyt on aloitettava aivan alusta kun kilojakin on tullut lanteille melkoinen määrä noista ajoista! Tämä onkin loistava aika aloittaa uusi kiipeilyä tukeva elämäntapamuutos ruokavalion ja liikunnan muodossa! Ainakin motivaatio on kohdillaan! 😉

ke 13.2 Ylärikurssi, Kiipeilyareena. Juteltuamme edellisellä kerralla ihanan Maria Skyttän kanssa köysittelystä Petra oli niin täynnä tarmoa, että samana iltana varasi itselleen ylärikurssin. Pakko myöntää, että olen tästä aivan innoissani, sillä vaikka boulderointi on viimeisen vuoden ollut todella hauskaa, on köysittely silti enemmän minun juttuni. Petraa jännitti kovin mennä yksin kurssille, joten kyselin vetäjältä voisinko tulla ns. ”henkiseksi tueksi” ja sehän passasi loistavasti, koska kurssilla ei ollut parillista osallistujamäärää. Niinpä Petra sai minusta parin kurssille ja jännitys helpotti melkoisesti. Läksimme yläpartsille ja ensin opeteltiin grigrin käyttö. Minusta oli ihan mielenkiintoista kuunnella muutaman vuoden tauon jälkeen varmistusniksit ja totta – itse kävin samat asiat kalliokiipeilyn peruskurssilla vuonna 2016, siis ulkona – ja suoritin vain näyttönä yläkortin sisällä.

Sitä ei aina muistakaan miten paljon asioita pitää kiivetessä ja varmistaessa osata! Petra varmisti minua innokkaasti, vaikka juuri se on pelottanut häntä eniten. Voin samaistua tähän, sillä minuakin pelotti aikanaan varmistaa – varsinkin liidissä. Aluksi köysi tuntui Petralla pysyvän aavistuksen liian löysällä ja kokoeromme vuoksi hän joutuu käyttämään painosäkkiä, mikä oli minulle uusi kapistus.  Kuitenkin kurssista jäi meille molemmille todella hyvä mieli.

 

 

 

 

 

la 17.2 Salmis. Lähdimme harjoittelemaan Kiipeilyareenalle ja aloitimme yläpartsin helpoilla reiteillä. Petran taidot varmistajana kasvavat nopeasti – jahka ensin opitaan miten valjaat puetaan oikein päälle ja mankkapussi kiinnitetään 😀 Kiipesin 5btä ja 5ctä kun tajusin, ettei homma kulje ihan kuin ennen vanhaan. Kädet olivat nopeasti pumpussa ja jo 6A teki tiukkaa. Lievää epäuskoa ja ahdistusta ilmassa. En edes uskalla tuijottaa greidejä.. mutta hauskaa meillä oli!

 

 

ke 20.2 Salmis. Paikalla jälleen täynnä tarmoa! Petralla koko ajan parempi fiilis varmistamisen suhteen ja nyt alkaa homma mennä jo rutiinilla. Ristiintsekkaukset tehdään huolella ja ei muuta kuin köyteen! Tajuan entistä varmemmin, ettei homma ihan lähde siitä mihin vuosi sitten jäin. 5a, 6a, 5c, 6a+yrkkä partsilla. 3d mini seinän vasemmassa reunassa, 6a yrkkä oranssi ja 6a kelt yrkkä. Loppuu joko kestävyys tai reitti on teknisesti outo. Pitkällä negatiivisella turha haaveilla edes 6Ata. Hallin takaseinällä sentään menee kerralla turkoosi 6a+, jossa suht krimpit otteet ja kiva vihreä 6a, jonka petrakin kiipeää toppiin. Sitten vuorossa musta 5b, joka oli teknisesti niin vaikea, että piti vaihtaa saman linjan keltaiseen 5Ahn ja iloisesti romutti lievät onnistumisen fiilikset. Oranssi 6a+yrkkä (kuka näitä reittejä oikein tekee?), negalla 5a kelt ja 5c pinkki yrkkä, lopuksi vielä pinkki 6a yrkkä. Tuntuu hurjalta, että samoilla seinillä on joskus liidaillut ja nyt ei mene edes ”helpot”. Onneksi tästä voi vaan kivuta ylöspäin!! Ja onneksi Petra tsemppaa!

 

 

 

 

la 23.2 Salmis. On ihanaa kun kevät kuultaa jo ilmassa ja paras kaveri on niin intona köysittelystä, että lupailee jo köyden ostoa ulkopuuhiin! 😀 😀 Näemme Marian matkalla yläkertaan ja pakko oli hehkuttaa, että juttelumme jälkeen Petralla on ylärikortti nyt taskussa ja mulla taas vakkari kiipeilypari! 😀 Pakko myöntää, että kiikut ovat sujuneet kerta kerralta paremmin, joten toivoa on myös sen suhteen, että tästä vielä saadaan taso nousemaan. Tuntuu, että kroppa muistaa paremmin kuin mieli mitä siellä köyden päässä pitikään tehdä. Maria tsemppaa.

Kiipeilyn rytmi ja levot alkavat tulla selkärangasta ja pikku hiljaa alan olla tyytyväisempi omaan suoritukseen. Yläkerran takaseinällä kiivetään vuoron perään neljä linjaa eli 8 reittiä greidiltään 4-6a+. Negatiivisemmalla osuudella alkaa oma kestävyys rakoilla 6A reiteilläkin. Entinen valmentajani Kuutti pyörähtää paikalla ja juttelemme siitä, että tärkeintä on nyt saada metrejä alle ja keskittyä tekniikkaan helpommilla reiteillä. Petran kanssa pohdimme, ettei meillä ole muuta kuin aikaa kiivetä ja kehittyä! Molemmilla todella varma tunne, että vihdoinkin elämänpituinen ystävyytemme on kohdannut tarkoituksensa 😉 Jatkamme kiikkuja yläkerran Mini 3d:llä, missä Petra korkkaa pinkin 5bn ja minä takeltelen 6A reittejen parissa. Lopuksi oranssi 6a+ negalla, se sujui jo puhtaasti – melkein toppiotteeseen! 😀 😀 12 reittiä kolmeen tuntiin, ihan hyvä saldo.

ti 26.2 Salmis. Kiireisen viikon arkikiikut ❤ Kiivettiin ensin yläkerran aulan sisääntulon oikealla puolella keltainen 5b ja minä yritin oranssia 6a+ uudelleen. Tällä kertaa sain muuvit kasaan ja alku meni jo paremmin. Voimat kuitenkin loppuivat enne toppia. Sitten vuorossa oli bouldertilan vieressä olevat ylikset. Aloitin keltaisella 5b ja kokeilin punaista 6b+, mutta se jäi puoliväliin. Olin kuitenkin tyytyväinen jo tähän, eka 6b yrkkä pitkästä aikaa köysillä! Pitää vaan rohkeasti alkaa työstää vanhaa greidiä, kaipa se sieltä nousee. Petra kiipeää myös 5bn kerralla toppiin. Omalla vuorolla vihreä 5c ja saman linjan musta 6a+, jossa jo alun korkea jalan nosto ja pynkeäminen sloupperin kautta kahvaan tuntui kovalle vedolle. Reitti tuntuu kivalle, mutta puolessa välissä tekniikka pettää ja välikiikku. Levon jälkeen alku ei enää mene uusiksi, joten piti lähteä etsimään uusia seikkailuja! Pienen katon altahan niitä sitten löytyi 😀 Kiipesin putkeen ihanan 6A+ kahvarallin kolme kertaa ylös, kokeilin heti perään Petran luvalla saman linjan mustaa 6b:tä, mikä meni puoleen väliin ja vielä lopuksi uudelleen pinkin. Olo oli ihan super tämän vedon jälkeen! Petra puntaroi mielessään valkoisen 5cn ja sinisen 6an välillä ja tietämättä greideistä mitään valitsi sinisen reitin ja kiipesi sen toppiin! Hienoa! Lopuksi hänkillä keltainen 5b taistellen. Itse kiipesin saman ja vielä liila 6a+ yrkkä samalla linjalla. Katon ylityksessä tulin köyteen, mutta Petra patisti ylös asti 😀 On se sellainen piiskuri 😉 Oltiin molemmat aivan poikki, mutta syvä virne naamalla! Kiikut tuntuu joka kerta paranevan: molemmat taistelee itsensä ylös köydessä ja jokainen treeni on toistaan parempi.

Elämäni eka 6b liidi alla 😀 Jos urotekojani vuodelta 2017 haluaa lukea enemmän, voi niitä löytää vaikkapa treenikiikkujan päiväkirjoista, jonne löytyy linkki avainsanoista 😉