Huhti/toukokuussa olemme käynneet kiikuilla kerran viikossa johtuen lähinnä uudesta perheenjäsenestäni, Piiku nimisestä koiranpennusta. En kertakaikkiaan voi jättää sitä yksin työpäivän jälkeen. Tästä huolimatta kehitys on ollut nousujohteinen ja kiipesin pitkästä aikaa ylärissä ensimmäiset 6b+ flässit. Kävimme vierailulla Tapanilassa, missä innnostuin 6c reiteistä. Petra jää kiikuista hetkeksi kesätauolle, joten itse aion keskittyä peruskuntoon, painon tiputukseen sekä boulderointiin. En malta odottaa!
13.4 Tapanila. Lähdimme Petran kanssa katsomaan Tapanilan Kiipeilykeskuksen reittejä. Olen käynyt paikalla kerran aikaisemmin, Petralle mesta oli ihan uusi. Aloitimme aika tiukan tuntuisilla vitosilla ja yrkkäilin 6a+ sillä fiiliksellä, että ei täältä mitään kummoista tunnnu irtoavan. Reiteillä äkkinäisiä vaikeita teknisiä probleemoja, mikä antoi mukavaa lisämaustetta. Jatkoimme sinnikkäästi katsomatta greidejä etukäteen. Päätin katsella keltaista kivan näköistä reittiä lähempää ja lähdin otteille. Reitti tuntui tosi hyvälle ja vasta ihan toppiotteilla missasin jaliksen ja jouduin köyteen. Kädet oli pumpussa, mutta pääsin kuitenkin eteenpäin. Alas tullessa arvioin reitin 6b tai 6b+, joten hämmennyin iloisesti kun reitti olikin greidattu 6c:ksi! Tästä innostuneena halusin kiivetä mahdollisimman paljon 6btä. Toisella reitillä isken otsani toppiotteeseen ja joudun ottamaan välikiikkua, helppo 6b sekin!
Saan Petran innostettua samalle reitille ja Petran eka 6b reitti meneekin toppausta vaille ylös asti! Jatkan nihkeällä linjalla ja lähden yrkkäämään liilaa 6c:tä. Otteet pieniä, mutta reitti hauska. Missaan puoli välissä jaliksen ja joudun köyteen, harmittaa koska nihkeä reitti olisi aikanaan varmasti mennyt puhtaasti. Mutta onhan oikeaa kiipeilyä!! Lopussa vielä 2 kertaa lepoa köydessä, mutta toppaan silti. Aulassa vielä 2x6a, vikat mehut seinälle.
21.4 Nuuksio eli kotoisammin Solvalla. Pääsiäisenä Hanna-Kaisa ottaa yhteyttä ja kysyy haluanko lähteä ulos kiikuille. No todellakin!! Intoa puhkuen ajelen Nuuksioon, jonne alan odotellessa virittää yläriä Kiss Me:lle. Entinen kiipeilyparini tuo mukanaan uusia tuttavia ja onneksi tulevat juuri oikeaan aikaan! Olen jo laskeutumasssa kun H-K huomaa köyden solmun olevan keskellä seinämää. Joudun kiipeämään ylös samalla köyttä laskeutumislaitteessa liututtaen, fiksataan köyden solmukohta ja sitten alas ja tervehtimään! Kiipeämme ylärissä kyseisen reitin molemmat, sitten on aika vaihtaa liidiin ja Indiana Jonesiin. Molemmat vitosia. Olin todella tyytyväinen kun ensimmäistä kertaa vuoteen liidasin, vieläpä ulkona! Laitoin tytöille ylärin. H-K siirsi ankkurin vielä Jubin tappajalle (6a+). Katselin haikeana kallion vaikeampia reittejä, jotka olen yhtä lukuunottamatta kiivennnyt puhtaasti ylärissä pari vuotta sitten. Camouflage 6c ja Patriot 6b+ tuntuvat edelleen tutuilta, enää Scud 6c+ odottaa. Toivon niin löytäväni jonkun hullun varmistajan jonakin päivänä, jotta näitä reittejä pääsisi taas työstämään. Olipas ihanaa päästä ulos kalliolle ja tietysti nähdä Hanna-Kaisaa niin pitkän tauon jälkeen!!
5.5 Salmis. Petran kanssa lähdetään pitkästä aikaa tahkoamaan yläköysiseinän uusia reittejä yläkerrassa. Käymme läpi kaikki reitit ja olen todella tyytyväinen! 5c, 6b, 6a+, 5b, 5a, 6b+ (fläsh), 5c, 5a, 6b+ (ei mene enää puhtaasti, yksi lepo),6a ja 5a. Todella tyytyväinen 6b reitteihin, fiilis että ihan kaikki ei ole menetetty!!
22.5 Salmis. Ajelen keskiviikkoiltasella Helsinkiin pohtien, että arkikiikut on pennun kanssa todella hankalia toteuttaa. Olen kuitenkin luvannut Petralle lähteä ja toisaalta oma mielikin kaipaa breikkiä koiratouhuista. Kiivetään tauon jälkeen rauhassa yläkerran takaseinällä pari vitosta ja sitten 6a+ hänkillä, 2x6a. Molemmilla vähän vetoveks, mutta illan myötä mieli ja kroppa lämpenee.
26.5 Sunnuntain kunniaksi tarkoitus kiivetä pitkän kaavan mukaan. Päätämme suunnata 4kk tauon jälkeen boulderoimaan Espoon BK:lle missä circuit mielessä. Ekat vitoset kolme kertaa ylös alas ja ollaan ihan pumpussa 😀 lisäksi täysin uudet reitit vie mennessään ja aletaan vain yrkkäilemään kaikkea mahdollista järjestyksessä. Kiipesin, tai ainakin yritin, kaikki hallin 6at ja 6a+t. Siinähän sitä circuittia riittää 😀 Boulderointi tuntuu tosi hauskalta tauon jälkeen, vaikka tuntuma onkin taas kadoksissa.
Jatkossa tarkoitus käydä noin kerta viikkoon boulderoimassa itsekseni Espoossa koska Petralle tulee pakollinen kesätauko. Minulla on hirmuinen tsemppi päällä, että tänä kesänä hankitaan entinen kunto ja olemus takaisin ja sitten kiipeilyssäkin on taivas rajana. Tai no, noin niinku melkeen… 😀 Loppuun lainaus Petran positiivisesta ajattelusta:
”6b+ fläsh on vähän kuin 6c fläsh ja sehän on melkein kuin seiska. Ja seiskasta ei ole pitkä matka kasiin ja SE on sentään parasta mitä suomalaisnaiset on koskaan kiivenny! Et ei täs oo mitään hätää!”
Lifedream Colliet 