Keväällä tein Piikun kanssa muutamia kertoja tokon perusasentoa ja maahanmenoa. Osallistuimme myös rallitokokurssille. Lisäksi suoritimme Sporttirakin pennusta harrastuskoiraksi-kurssin. Kuitenkin agility vei ajatukset täysin kesän alussa ja toko jäi. Kunnes innostuin Piikun kanssa hakumetsästä! Nyt toko ja tottis on täysillä taas mukana lajeissa ja tarkoituksena olisi hioa niihin vaadittavia liikkeitä. Harmittaa, etten enempää keskittynyt niihin Emmi Lavikan kurssilla. Tokon liikkeet onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vaikka Piikulla virtaa riittää, sen keskittymiskyky on tällä hetkellä hyvin rajallinen.
Ajattelin kirjoittaa itselleni muistoksi etenemisestä myös tässä lajissa. Perusasentoa ollaan harjoiteltu alusta asti, mutta nyt tauon jälkeen se sujuu jo aika kivasti, joskin vielä selkeällä käsiavulla. Piiku on erityisen motivoitunut kun minulla on ruokakuppi kädessä, ja olen edennyt vaatimaan siltä tässä tilanteessa useita toistoja ennen vapauttamista kupille. Muuten perusasentoa ja seuraamisen oikeaa paikkaa on harjoiteltu imutusharjoituksin. Pyrin palkkaamaan aina housun sauman kohdalta, jolloin koira automaattisesti hakeutuisi oikeaan kohtaan ja vapauttamaan aina minusta pois päin. Ongelma on, että en ehdi vapauttamaan läheskään niin nopeasti kuin pentu katoaa jalan vierestä. Sille ei ole siis selkeänä liikkeen kesto.
Minua myös häiritsee tokon selkeä houkuttelu, Piiku kun on opetettu agsajutuissa tarjoamaan ja se pitää siitä paljon. Sen tällä tavoin opitut asiat ovat myös jotenkin niin sisäänrakennettuja, että suorittaa ilolla ja vimmalla sen itse hoksaamia asioita. Ymmärrän siis nyt ne kuulemani kannanotot, että tarjoamalla opetetun koiran jälkeen ei enää haluaisi houkutella koiraa mihinkään. Sinänsä hauskaa, Piiku on ensimmäinen tarjoamisen kautta opetettu koirani. Muiden kanssa treeneissä on vaihdeltu tekniikkaa aika paljon, mutta tarjoaminen on tullut kuvioihin vasta vanhempana.
Piikulaisen keston sietokyvyn vaikeus kulminoituu myös paikallaolossa, on kyse sitten istumisesta tai maassa makaamisesta. Piiku oppi nopeasti kaukokäskyn alkeet eli maahan – ylös (istu) – maahan. Mutta kun sitä oltiin tehty pari kertaa, alkoi se ennakoimaan makuulta nousua. Nyt on todella vaikeaa saada tähän kestoa. Myös maahamenoa ilman käsimerkkiä tulisi harjoitella erikseen. Ruutua olemme harjoitelleet tasan kerran Unton luona kun Maiju on hankkinut ruudun tarvikkeiden lisäksi myös tokon hypyn. Ruutu ei ollut ongelma sen jälkeen kun Piiku ymmärsi sen olevan vai targetille juoksu. Piikulla on hyvin vahva etujalkatargetti, joten sitä on helppo käyttää tässä jatkossa.
Kapulan pito on tällä hetkellä sekä Piikun, että Unton kompastuskivi. Yhdessä Maijun kanssa treenaamme ja vaihtelemme vinkkejä ja kuulumisia asian tiimoilta. Maiju opetti Untolle kapulan noston sylistä ja toisti tätä vaikka pentu tiputtikin kapulan maahan. Minäkin olen treenannut tätä pari kertaa ja nyt Piiku osaa myös nostaa kapulan maasta minulle. Pito on kuitenkin vielä herkkää, kapula tippuu todella helposti ja nopeasti. Nouto sinänsä toimii hyvin lelulla, mutta kapula on eri juttu. Uskon, että nyt kun Piiku on tajunnut mitä tässä haetaan, saan sille kestoa aikaan myös yksinkertaisesti toistojen määrällä. Olen yrittänyt saada Piikua pitämään suussa erilaisia esineitä kuten lusikkaa ja vanhaa hammasharjaa, mutta se ei ole sen mielestä yhtään kivaa ja Piiku väistää. Toivon kovasti, että jonakin päivänä lamppu syttyy ja saan sen innostumaan esineiden pitämisestä ja minulle tuomisesta. Tulevan esineruudun kannalta olisi hyvä, että se paitsi toisi kaikenlaisia esineitä, myös tunnistaisi niiden hajun. Matka on pitkä, mutta onneksi Piiku on vasta puoli vuotias 😉
Lifedream Colliet 