Syksyn agilityvalmennus Piikun kanssa etenee mukavalla tempolla. Radat ovat aika teknisiä, vaikka ne pienissä pätkissä tehdäänkin ja pitäisikin päästä käymään hallilla tai kentällä myös itsekseen, jotta vauhtia ja helpompiakin juttuja tulisi treenattua. Tämä onkin vähän vaikeampaa toteuttaa, sillä halli on varattu jokainen arki-ilta. Vaikuttaa olevan sama ongelma myös muualla Suomessa. Omatoimitreeneissä olisi vain se hyvä puoli, että saisi treenata omaan tahtiin ja niitä helposti motivoitavia juttuja. Taijan Agipower valmennuksessa teemoina on ollut takakierto, takaleikkaus, vippaus ja mm. päällejuoksu. Vauhtia ja motivaatiota hain Tassupäivillä Aunelin koirakoulun valmennuksesta ja syyskuussa kävin myös kokeilemassa Maiju Korhosen (Ikitempo) valmennusta Agria eläinvakuutusareenalla.
Torstai-iltaisin olemme Taijan valmennuksessa Salon koirahallilla. Valmennus kestää koko syksyn ja se onkin monesti ainoa agilitytreeni viikon aikana. Tämä ei ole hyvä juttu, sillä pitkät tekniset pätkät uhkaavat horjuttaa Piikun motivaatiota. Se kyllä tekee ihan mielettömän kivasti ja jopa selvästi väsyneenäkin, mutta koska kyseessä on pentu, olen asiasta lievästi huolissani. Olen nimittäin huomaavinani pientä vauhdin ja motivaation laskua ja koska aikuiset koirani eivät juuri tästä syystä enää treenaa, tämä ei tunnu hyvältä. Piiku keskittyy tosi hienosti minuun ja kestää jo alun pientä paikallaoloakin. Tokotreeni on tuonut siihen aimo annoksen rauhallisuutta ja malttia.
Hyppyjen korkeudet ovat edelleen 10-15cm emmekä luonnollisesti tee kontaktiesteitä. Vain pentukeinu on käytössä ja sitä Piiku on rakastaakin yli kaiken. Tarkoituksena on opettaa sille siihen pysäytyskontakti, mutta muille kontakteille harkitsen juoksukontakteja. Tätä varten Piikulle on kotona opetettu takajalkatargetti ja pian pääsen opettamaan sille myös targetin läpijuoksua. Saa nähdä.. vaikuttaa vaikealle sekä opettaa, että oppia 😀 Kotona treenataan lihaskuntoa myös jumppapallolla, jonka päällä Piiku tykkää tasapainoilla. Se on koiristani ainoa, joka osaa hypätä sen päälle kaikilla neljällä jalalla. Myös peruskuntoa pitäisi päästä rakentamaan pitkillä kävelylenkeillä, joista voisi osan pian juostakin. Leikkikaverin puutteessa Piiku ei saa sellaista liikuntaa kuin toivoisin: monipuolista vapaana metsässä juoksemista. Sen sijaan joudun säveltämään sen kanssa omiani ja toki vierailemaan niin usein kuin suinkin pystyn Unton tai muiden kavereiden luona.
Olen lisännyt treeneistä videoita lähinnä insta ja fb sivuilleni, mutta tässä muutama.
Lauantaina 14.9 osallistuin Aunelin koirakoulun Tassupäivään koirakerho Tassujen kentällä. Hain täältä vauhtia ja motivaatiota Piikulle. Piiku teki kivasti radan pätkää, jossa pitkä usean esteen suora ja mm. mini korkea rengas. Toistoja tuli tässäkin aika paljon ja saimme molemmat juosta niin, että hiki virtasi! Piikulla on kyllä vauhtia, joten sen valjastaminen kannattaisi todella. Olen huolissani sen peruskunnosta, muuten uskon että saan juosta sen kanssa vielä tosissani joku päivä! Myös irtoamista haluaisin ajan kanssa treenata, sillä vien sen huomaamattani aika pitkälle esteille. Piikuhan osaa tarjota vallan hyvin, joten tässä olisi nyt hyvä paikka saada irtonainen, vauhdikas koira.
Ma 23.9 valmennus Ikitempo, Vantaa. Olen seurannut Maijun menoa jo aika kauan instagramissa ja kysyin häneltä myös ensi kevään valmennuksista. Mieli tekisi kokeilla jotakin ihan uutta Piikun kanssa, joten kun peruutuspaikka Maijun treeneihin ilmestyi olin haukkana ajelemasssa Itä-Vantaalle. Tämä oli eka kerta kun käyn Suomen suurimmassa koiraurheiluun keskittyneessä Ojangon koirakeskuksessa ja kyllä siinä piti hetken hieraista silmiään: ulkokenttiä oli äkkiä laskettuna liki 20 ja sisällä hallissakin niitä oli viisi. Ihmisiä koirineen olikin paljon paikalla, mutta toisaalta kun tilaa oli paljon, ei ruuhkaa varsinaisesti päässyt muodostumaan. 
Aika kiva paikka! Jännitti aika paljon mennä ihan uuteen paikkaan ja uudelle valmentajalle Piikun kanssa. Meiltä tuli matkaa reilun tunnin verran ja se on kyllä viikkotreeneille aikas pitkä.. Mutta sisällä hallissa oli mukava tunnelma ja seurasin mielenkiinnolla muita treenaajia.
Maiju oli rakentanut halliin 20 esteen radan, josta kuuden esteen möllirataa pääsimme Piikun kanssa harjoittelemaan. Ajattelin, että olen tyytyväinen jos vieraasssa paikassa Piiku ylipäätään tekee jotakin ja innostuu taas agsasta. Ohessa on ratapiirrustus, jossa tummat neliöt ovat möllirata. Treenasimme alun takakiertoa vinohypylle aika kauan ja tässä tuli juuri sitä irtoamista, jota olin kaivannut! Piiku teki hienosti, mutta tarkkana sai olla oman linjan ja ohjauksen kanssa. Ihan turha oli pelko, ettei se olisi keskittynyt minuun ja esteisiin. Super tyttö! Sitten juostiinkin putkeen ja taas putkeen ja päästiin harjoittelemaan vippausta esteelle nro 5. Tämän opimme Piikun kanssa heti ja Maijun selkeästi ohjeet toki auttoivat. Teimme mölliradan pian myös kokonaisuutena. Sitten – vaikka olin halunnut juuri vauhtia – päädyimme treenaamaan esteelle nro 4 backlappia putkeen nro 5. Ensin pätkissä ja lopulta esteen takaa paikaltaan ohjatessani Piiku teki upeasti kiemurat esteellä ja irtosi yksin putkeen, vaikka se oli usean metrin päässä! Voi, miten ylpeä siitä olin!!
Vaikka paikalla oli ihmisiä ja heitä piti välillä käydä tauoilla moikkamaassa, Piiku keskittyi ihan täysillä. Tämä antaa hyvää fiilistä myös tulevia valmennuksia ja kisojakin varten eri halleissa ja ympäristöissä! Ihanaa on treenata koiran kanssa, joka paitsi kuuntelee mitä siltä pyydän, selvästi myös itse rakastaa lajia ja vauhtia. Seuraavaksi olisi tarkoitus keskittyä irotamiseen ja vauhtiin omatoimitreeneissä, joten katsoaan pääsenkö hallille ja kuinka usein. Myös sitä peruskuntoa pitäisi jostakin saada.. ehkäpä kokeillaan yhteisiä lyhyitä juoksulenkkejä seuraavaksi?
Lifedream Colliet 