Parempi joskus kuin ei milloinkaan, joten hieman  jälkijunassa kartoitus Piikun vuoden vikoihin hakutreeneihin syys-lokakuussa. Olimme molempina kertoina kuivurinmäellä, mikä on meille tutuin paikka. Piiku aloittaa autossa pienen itkun huomatessaan minne mennään, joten se kyllä tietää mistä on kyse! Olen erittäin tyytyväinen sen työskentelyyn ja se on kehittynyt huimasti syksyn aikana. En malta odottaa, että pääsemme tositoimiin taas ensi vuonna!

Koska arkisin hämärä tulee todella aikaisin, pyrimme tekemään hommat ripeään tahtiin. Saimme kuitenkin tallattua kunnon alueen maastossa, aina 300 metriin saakka. Toimin maalimiehenä lähes jokaiselle koiralle, joten siinä tuli kyllä pohdiskelua montaa asiaa, kanervikossa maaten! Kun aikaisemmin vietin aikaa luonnossa kiiveten, niin tänä syksynä se on  sujunut rähmälläni 😂

Piikun vuorolla alkoi jo hämärtää ja varsinkin vikalla kerralla oli jo sen verran pimeää, että en itsekään nähnyt maalimiehiä keskijanalta noin 30 metrin päähän. Lisäksi keskijanalla kasvaa suopursuja, joiden tuoksu on omaankin nenään todella voimakas. Piiku on oppinut risteilyn periaatteen eli keskijanalta lähetän sen ukolle, siellä suorapalkan saatuaan tulee jälleen luokseni perusasentoon ja lähetän sen toiseen suuntaan. Yllä olevalla videolla Piiku vasta harjoitteli tätä, mutta idea kyllä välittyy. Tällä kertaa meillä oli kaksi liikkuvaa maalimiestä ja pistoja tuli yhteensä kuusi. Joka kerta Piiku löysi upesti ja käytti nenäänsä tosi aktiivisesti. Oli sen verran hämärää, että minunkin piti vain luottaa koiraan.

Piiku sai paljon kehua työskentelyhalustaan ja kyvyistään. Olenkin todella tyytyväinen, että 8kk ikäinen pentuni keskittyy hienosti ja on mukavasti hallinnassakin homman aikana. Kiitos kaikille loppukesän ja syksyn ryhmässä olleille ja erityisesti vetäjälle Pauliinalle! Todella toivon, että päästään jatkamaan tätä hommaa ensi keväänä!!

Tässä vielä lyhyitä pistoja elokuulta: