Tänään Lotta aloitti viralliset Agilitykilpailut kun juoksin sen kanssa ykkösluokassa yhden hypärin. Vähän pelkäsin sen karkaavan tuomarin ja ratahenkilöiden luokse, joten siihen nähden pärjäsimme hyvin. Alussa pysyi hyvin paikallaan ja vain ihan alussa oli käytävä moikkaamassa tuomaria 😂 vauhti oli hyvä ja kepitkin tehtiin hienosti, mutta vähän ihmeissään Lotta kuitenkin oli kisapaikalla kaikesta hälinästä. Se häiriintyi helposti esteiden takana olevista ihmisistä kuten vikalla esteellä, kun juoksi kin sen ohi.
Meille olisi tullut nollarata jos emme olisi sössineet viimeistä hyppyä, josta tuli kielto. Silti, 5vp ja viides sija! Olin niin ylpeä Lotasta!! Oli ihanaa juosta sen kanssa, yhdessä💗 vielä kuukausi sitten ei oltu valmiita kisaamaan, mutta nyt ollaan!
Kun noin kymmenen vuotta sitten haaveilin pystyväni kilpailemaan enemmän silloisten koirieni kanssa, pystyin vain haaveilemaan tällaisesta tilanteesta, jossa kilpailen useammassa lajissa useamman koiran kanssa. Joo, vielä ei tuloksilla juuri voida ylpeillä, mutta ei se haittaa. Tärkeintä on se, että olen voittanut pelkoni – ja voitan edelleen joka kerta kun löydän itseni kokeista tai kilpailuista. Se on sitä unelman reunalla olemista! 💪Matka jatkuu❤️
Kuvat Petra Strübing.
Lifedream Colliet 