Kuulumisia

Muita kuulumisia voisin satuilla toki tänne myös. Kahden viikon lomani alkaa olla päättymispisteessä, mutta en jaksa murehtia sitä aivan vielä. Olen tyytyväinen, sillä mökki oli pakko siivota lauantaita varten ja uudelleen eilen, kun velipoikani tulivat yöksi 🙂 18-ja 17-vuotiaat miehenköriläät tuntuivat nauttivan isosiskonsa seurasta ja täytyy sanoa, että meillä on aina hurjan hauskaa 🙂 Tällä kertaa katsoimme pari leffaa ja söimme oikein hyvin. Mmm.. täytyy nauttia näistä kerroista niin kauan kun he ovat kiinnostuneita tulemaan, se voi olla ohimenevää kun ikää tulee lisää ja muut riennot 😉

Peto esittelee agleettisia kykyjään 😉

Olen yrittänyt joka aamu nukkua ainakin kymmeneen periaatteella, että nautin niin paljon kuin pystyn. Koirat ovat luonnollisesti ulkoilleet paljon. Olen myös yrittänyt käydä treenaamassa useammin kuin töiden aikaan ja kenties raahaudun hallille huomennakin. Olen siltä osin tosi tyytyväinen lomaani: hommia on ainakin paiskottu ja koirat saaneet treeninsä.

Ipanat leikkii

Alakerta pitäisi kyllä vielä siivota, joten ihan vielä en voi huokaista helpotuksesta 😉 Mutta kaikki ajallaan. Ronja, Puuma ja Peto viettivät meillä yhdessä iloisen 2,5 viikkoa, mutta juuri nyt Puuma on meillä yksin kun Ronja palasi Kepon luokse Halikkoon ja Joanna nappasi Pedon mukaansa Turkuun.

Pienet peput ❤

Puuma ei ole ainakaan vielä osannut kaivat leikkikavereita 🙂 Pennuilla on kuitenkin kova meno yhdessä, varsinkin Puumis ja Peto aivan varmasti tietävät olevansa sisko ja veli. Minulla ei olekaan ennen ollut tällaista tilannett, jolloin kotiin olisi jäänyt samasta pentueesta sekä uros- että narttupentu. Ihan mielenkiintoista seurata, millaiset välit niillä tulee aikuisina olemaan suhteessa muuhun laumaan.

Rosie ja ipanat

Vaikka huskeista en olekaan vähää aikaan kertoillut, ovat ne kuitenkin erittäin tärkeä osa elämää. Huskyt ovat ulkoilleet tarhassa päivät johtuen Mayan ensimmäisestä juoksusta. Staran turkki on alkanut kasvaa takaisin ja se näyttääkin nyt aikas erilaiselta kuin tullessaan 😉 Kauniilta kuin kukka! Lisäksi sen luonne on edelleen puhdasta kultaa, ihan mielettömän ihana tyttö!

Starasta saan vain tällaisia kuvia 😀 Se punkee lähelle kameraa heti kun otan sen esiin, oikea linssilude!
Stara leikkii Rosien ja pentujen kanssa
Stara tykkää noutaa 🙂

Mayan kasvattaja Millan kanssa puhumme paljon puhelimessa ja suunnittelemme jo syksyn treenejä. Näin kesällä huskyt ovat lomalla ja minun on ollut vaikeaa asennoitua siihen, etten tee niiden kanssa ”mitään”. Mutta totuus on, että kun talvi lähenee ja agilityn treenaus vaikeutuu- silloin nahkat jäävät enemmän talvilomalle ja harrastus huskien kanssa lähtee todenteolla käyntiin. Tarkoituksena on käydä ainakin pari kertaa kuussa Millan luona valjakkoajolla, jotta tytöt pääsevät alusta asti hyvin hommaan kiinni. En malta odottaa!

Stara

Olen myös harkinnut mahdollisuutta, että meille ensi vuoden aikana muuttaisi kolmas husky tytöille opettajaksi. Siis joku vanhempi koira, joka jo osaisi toimia johtajakoirana valjakossa ja osaisi mm. suunnat. Olen ihan tosissani haaveilemassa tilanteesta, jossa pääharrastukseni olisivat valjakkoajo ja agility. Siihen tilanteeseen päästäkseni on helpointa hankkia kotiin osaava johtajakoira, jonka takana valjakossa tytöt oppivat hommat kuin itsestään. Silloin jonain päivänä, kun on aika on otollinen uusien huskypentujen saapumiseen tai minun olisi mahdollista valjastaa valjakkoon nahkoja, minulla olisi kaksi vahvaa johtajakoiraa valjakossa edessä juoksemassa. Ainakin tämä olisi se unelma 😉

Puuma, Peto ja Rosie

Tämä kaikki vie kuitenkin aikaa, enkä halua tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä. Tänä kesänä 11 vuotias Bilbomme on ollut vaihtelevassa kunnossa: välillä tapansa mukaan energinen naistenviihdyttäjä, mutta ajoittain sillä on ollut selkeitä kipukohtauksia, joiden uskon johtuvan eturauhasesta. Aion viedä Bilbon eläinlääkärimme katselmukseen ensi viikolla.
Agilityharrastustakin suunnitellessa on ollut pakko todeta, että parhaat koirani vanhenevat nopeasti: Mette on 9, Rosie 7 ja Ramses 6v. Siinä ei kenelläkään taida olla kovin montaa treeni- saati kisavuotta edessä 😦

Tänä vuonna pihapiiri on pysynyt aika kivassa kunnossa.
Puuma vauhdissa

Onneksi nuoriso pitää minut virkeänä 🙂 Puuma ja Peto ovat täyttäneet kaikki odotukseni Shantin ja Laurin pentueen suhteen ja myös Rosien ja Bregon pentueesta on tullut pelkkää positiivista palautetta. Sijoitusnarttuni Rinkeli kasvaa kohisten Sirjan hoivissa ja Ronjaan pääsenkin tutustumaan Kepon hoteissa. Juuri nyt ei tulevan Lyylin pentueen ajatteleminenkaan ole ajankohtaista, haluaisin sen kanssa muutamiin virallisiin ennen pentuetta eikä muutenkaan pentujen teko nyt nappaa. Onneksi ensi kevääseen, jolloin pentue on suunnitteilla, on vielä pitkä matka 😉

Eukko murkinalla
Akka

Vuohet ovat mutustaneet pihalla vapaana joka päivä ja varsinkin tytöt ovat pulleassa kunnossa. Sen sijaan valkoinen Ukko huolettaa ulkoiselta olemukseltaan: se ei ole koskaan palautunut kunnolla vuoden viime vuoden homemyrkytyksestä, vaan on jotenkin erilainen kuin kolme muuta. Onneksi Ukko on kuitenkin erittäin pirteä ja reipas mies, ja muuten hyvässä kunnossa. Vuohien suhteen olen ollut jo pitkään kahden vaiheilla. Elämä huskien ja vuohien kanssa rinta rinnan ei ole ihan helppoa ja varsinkaan kun huskien määrän olisi tarkoitus lähivuosina nousta. Vuohien oman turvallisuuden takia olen pohtinut, olisiko niiden parempi jossakin muualla. Mitään päätöksiä en kuitenkaan ole kyennyt asiassa tekemään, enkä haluakaan antaa niitä tuntemattomille ihmisille. Lisäksi niiden hyötykäyttö pihan suhteen on ihan oikeasti konkreettista, joten ne saavat varmaankin nakertaa nurtsiamme ainakin vielä pari vuotta 🙂

Maya

Kissoista en olekaan pitkään aikaan ottanut kuvia! Ne voivat kuitenkin hyvin, mitä nyt Symppiksen turkki tuntuu takkuuntuvan helposti. Bestis nukkuu mielellään edelleen television päällä ja Maximus pitää suhteitamme naapurustoon yllä olemalla erittäin seurallinen paijattava postilaatikoilla. 😉

Ensi maanantaina työt jälleen alkavat ja tänään minulle tuli tunne – Kiikalan hoitolan ohi ajaessani – että ei yhtään hullumpi pikku lomanen tämä 🙂 Onneksi, pelkäsin jo etukäteen nimittäin sitä, että loma olisi ohi ennen kuin alkaisikaan. Nyt on sentään olo, että olen levännyt ja tehnyt sitä mitä rakastan eniten: viettänyt aikaa karvaisen perheeni kanssa.

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s