Nimenomaan yritys, jos sitäkään 😦 Koska tänään oli vähän viilempi päivä ja pilvistä niin päätin pyhittää sen Bregolle ja Hugolle, joilla on paljon energiaa, mutta eivät varsinaisesti oikein istu agsatiimiini ja jäävät siksi helposti liian vähälle toiminnalle. Otin ensin Hugon mukaan autoon metsään ja tarkoituksena oli lasketella sen kanssa kärryillä pientä alamäkeä.
Sain viime viikonloppuna Millalta ja Pasilta heidän vanhan kolmipyöräisen ”kärryn”, jolla Milla on aikanaan aloitellut. Nyt on koiria jo niin monta, että tämä vehje on tarpeeton, mutta MEILLE se on kuin taivaan lahja. Siispä kiitos Milla!! Kyseessä on aika vankkatekoinen, leveäjalaksinen kolmipyörä, jossa on iso maastopyörä edessä ja kaksi pienempää takana. Vehje tauttuu näppärästi alas, joten se mahtui hyvin auton takakontiin. Otin myös pyörän mukaan – ihan varuiksi vaan jos ei veto onnistukaan 😉
Hugon kanssa tiesin tosin jo etukäteen ettei se vedä 😦 mutta kun on tällainen kuin on niin pakko oli kuitenkin kokeilla. Eikä se vetänyt. buahaha, tietenkään. Niinpä otin sitten pyörän alle ja laskettelimme noin kolmisen kilometriä reipasta ravia. Se teki Hugolle hyvää, oli ihan onnessaan kun pääsi päästelemään höyryjä.
Seuraavaksi pakkasin autoon Bregon ja Lyylin, vaikka vettä oli jo alkanut kunnolla satamaan. Juoksutin koiria ensin lämpimikseen vapaana ja käveltiin kilometrin verran, sitten valjaisiin ja kärryn eteen. Tulos: ei mitään. Lyylin jouduin irottamaan melkein heti koska se ei yksinkertaisesti halunnut juosta ja veti Bregoa mennessään sitten sivuun vetolinjalta. Niinpä Lyyli oli irti ja Brego sai juosta, mutta vedosta ei ollut puhetta. Heti kun liina kiristyi, vauhti lopahti ja pysähtyi.
Ihan totta, että sapettaa! Siis nää nahkat 😀 Olisi niin ihanaa mennä täysillä ja ne vetäisi, mutta ei tästä taas tullut yhtään mitään. Pettymyksen kyyneleet oli lähellä, kun ei niin ei. Onneksi Brego sentäs veti vehjeen tyhjänä autolle, kyllä se varmaan hyvin juoksisi treenin kanssa oikeassa valjakossa, mutta yksin tai ensimmäisenä johdossa, siihen se ei pysty eikä vauhti millään riitä.
Vettäkin satoi kokoajan, ettei siinä kyllä mieli mitenkään korkealla muutenkaan ollut. Hullu mikä hullu! Otin koirat pois valjaista ja lähdettiin pyöräilemään – se sujui jo paremmin. Kolme kilometriä juoksivat remmeissä pyörän rinnalla ja Brego ainakin väsähti ihan kivasti, sillä kun sitä ylimääräistä ruutia tuntuu olevan.
ONNEKSI koko kärry on hankittu lähinnä huskeille, joten vielä ei tarvitse heittäytyä mutakuoppaan itkemään. Kunhan ilmat vielä vähän viilenee niin pääsen kokeilemaan tyttöjen kanssa. Syksyllä aloitellaan myös valjakkotreeni Millan luona, en malttaisi millään odottaa! Ehkä musta kuitenkin on talviharrastajaksi 😛 TIEDÄN että ainakin Stara painaa tällä kärryllä ihan satalasissa yksinkin, mutta eiköhän Maya nopeasti keksi mistä on hommassa kysymys. Ikävä kyllä johtoon tyttöjä ei Lyylin ja Bregon eteen voi laittaa vielä ainakaan vuoteen, joten siinä suhteessa apua ei ole näköpiirissä. 😦
Lifedream Colliet 