Tee valinta!

Viime viikkoina blogi on pitänyt hiljaiseloa. En yksinkertaisesti ole jaksanut päivitellä tänne mitään kun väsyttää, kismittää ja hatuttaa.

Kaikki alkoi isoäitini hautajaisista elokuun puolessa välissä. Sinällään aivan mielettömän ihana juhla ja niin Mamin näköinen, että varmaan hymyili tyytyväisenä henkihahmossaan. Minun piti kirjoitella isoäidistäni tänne vähän tarinaakin, koska tiedän, ettei hän siitä pahastuisi, mutta enpä olekaan sitten jaksanut. Hän,tai Mami, kuten me kaikki lapset ja lapsenlapset häntä kutsuimme, on vaikuttanut minuun hirmuisesti ihmisenä ja niistä ajatuksista olisi mukavaa saada kirjoittaa ajatuksia ylös. Mutta ei tänään. Pari viikkoa sitten perheessä oli lisää menehtymisiä kun ensin Ville-marsu ja sitten sen tyttöystävä Belgianjättikani Unelma kuolivat. Hautasin ne luumupuiden alle pihatien varteen.

Ehkä se on tätä syksyn väsymystä, mitä lienee liikkeellä enemmänkin – ainakin kun haastattelen ystäviäni. Elämäni syöksee murheenalhoon aina rahavaikeudet, onneksi en ole siinäkään ainoa: minulta hajosi jo kuukausi sitten pyykinpesukone, auto piti huoltaa, kiinteistöverot ja vakuutusmaksut napsahti laatikosta jne jne. Kaikki samaan sumaan. Harrastaminen on jäänyt, koska ei ole rahaa maksaa sitä. Mikäs on enemmän hanurista kuin se?

No vaikka jatkuva sade, kun koirat on kurassa ja kämppä on ihan hiekkainen. PLAAH. PLAAH. En jaksa kauheasti puhella ympäristölle, väsyneenä olen mielummin hiljaa kuin tiuskin syyttömille ihmisille.Vuohien tulevaisuutta tilalla olen vakavasti pohtinut, sillä jos huskeja tulee lisää on vuohien turvallisuuskin jo kysymysmerkki. Huskyt kun eivät suhtaudu vuohiin aivan samoin kuin nahkat.. Ajatus saa surulliseksi ja joudun tosissaan pohtimaan mitä elämältäni haluan.

Koirankasvattamiseen tuntemani intohimokin on jo vuosia sitten alkanut nuupahtaa – kuin joku vääjäämättömästi lakastuva kukka. Mitä enemmän asioista tiedän – sitä vähemmän koko juttu motivoi. Kesällä agility vei mennessään sielun ja nyt sitten vaan yritetään sinnitellä kun ei ole rahaa harrastaa niin paljon (kokoajan) kun haluaisi. Huskejen kärryaikoja odottelen kovasti, kun laskisi lämpötila alle +10 niin voitaisiin mennä tosissaan kärryillä! Odotan valjakkomeininkejä jo niin palavasti, että nahkat tuntuu vähän tylsiltä. Kunpa talossa olisi enemmän huskeja niin saisi kunnon valjakon pystyyn!

Ihan todella. Minun piti kirjoittaa teille artikkelista, jonka luin tänään töissä ruokatunnilla. Otsikko oli ”Hymyile lisää vuosia!” ja siinä oli haastateltu asiantuntijoita professori ja Kansanterveyslaitoksen emerituspääjohtajaa Jussi Huttusta sekä stressitutkijaa ja lääketieteen tohtoria Heimo Langinvainiota, jonka luennolla olen itsekin istunut – mikäli on sama tyyppi kyseessä. Kerrassaan sykähdyttävä luento olikin! Suosittelen!

Ajatelkaas, tutkimusten mukaan pessimistit ovat vaarassa kuolla noin 5-15 vuotta aiemmin kuin positiivisesti ajattelevat ihmiset! Valittajilla on muita useammin väsymystä, päänsärkyä, flunssaa, stressioireita ja vakavia sairauksia. Artikkelin mukaan on jopa näyttöä siitä, että kielteinen ajattelu lisää voimakkaasti riskiä sairastua syöpiin, sepelvaltiomitauteihin, sydän- ja verisuonitauteihin ja diabetekseen.

Mutta jos optimistiksi olisi helppo tulla, olisimme varmaan kaikki yhtä hymyä aamusta iltaan? Ihmisillä, jotka ovat tottuneet pienestä pitäen ajattelemaan, ettei mistään tule mitään ja kaikki menee kumminkin pieleen, on kielteisyydestä saattanut jo kehittyä osa identiteettiä. Se on kuin turvallinen kävelykeppi, josta ei osaa luopua, vaikka ilmankin pärjäisi. Jussi Huttusen mukaan näinkin vahvoja elämänasenteita voi kuitenkin muuttaa. ”Optimismia ja pessimismiä pidetään usein pysyvinä ominaisuuksina, joihin ei voi vaikuttaa. Muutama vuosi sitten julkaistun kaksoistutkimuksen mukaan optimismi on kuitenkin opittu ominaisuus,” Huttunen sanoo.

Asenteiden muuttaminen vaatii kovaa työtä ja tahtoa. Muutosta vaikeuttaa se, että ihminen on niin kovin sidoksissa kurimukseensa: rahat eivät riitä, töitä on liikaa, tulee sairauksia ja vaikeuksia ihmissuhteissa. Masentunut ajattelee helposti, että turha tulla minua neuvomaan, et tiedä elämästäni mitään. Että hymyilläkö pitäisi, vaikka asiat ovat päin helvettiä. Kuitenkin jokaisen elämä ON vastoinkäymisten kertymä. Keskeistä on, miten vaikeuksiin suhtaudumme ja paljonko annamme niille valtaa.

Itselleen tulisi myös olla armollinen. Kun mokaa ja paisuttelee epäonnistumistaan, ne kasvavat niin, että täyttävät kohta koko pään.Virheet, ikävätkin, pitäisi aina osata ajatella yksittäisinä mokina eikä niin, että on identiteetiltään epäonnistuja. Myönteisen elämänasenteen opettelun voi aloittaa pienin askelin. Aluksi voi vaikka pohtia mitä on elämässä hyvin. Minulle sellaisia asioita ovat esimerkiksi luonto ja liikunta, terveys. Työpaikan kehittymispäivässä viime viikolla luennoitsija kertoi, että ihminen, SIIS IHAN NORMI IHMINEN kuten sinä tai minä – tarvitsee NELJÄ halausta päivässä saadakseen tarpeellisen määrän rakkautta, hellyyttä ja välittämistä osakseen. Masentunut 10. Ajattelin, että minä saan kotona halauksia eläimiltä päivittäin ainakin 12, joten vaikka olisin masentunutkin sen pitäisi kyllä riittää.

Kun oivaltaa positiivisen ajattelun merkityksen, siitä voi tulla itseään toteuttava toimintamalli. Onnellisuustutkijat ovat jo pitkään tienneet, että myönteisimmin elämään suhtautuvat osaavat kokea kiitollisuutta arkisista, pienistä asioista. Kiitollisuus ruokkii meissä hyvää oloa ja edistää terveyttä. Se on tieteellinen fakta.

Kaiken ydin on itsensä ja kehonsa arvostaminen. Oma minä ei ole koskaan vahva tai heikko, vaan itsessä on vahvuutta toimia niin, että lopputulos tyydyttää. Elämässä on aina meneillään jokin tilanne, jossa voi toimia eri tavalla. Ratkaisu riippuu siitä, minkä tavan valitsemme. Jokaisen kohtauksen voi ottaa mielessään uusiksi ja miettiä,. miten toimisi seuraavalla kerralla. Tämä on iso mahdollisuus. Olemme itse elämämme ohjaajia ja näyttelijöitä, kunhan olemme asiasta TIETOISIA.

Alati onnellinen elämä on sula mahdottomuus. Ylä- ja alamäkiä on kaikilla. ”Elämä tuottaa jatkuvasti vastoinkäymisiä, odotukset eivät täyty. Tärkeintä olisikin näiden negatiivisten tunteiden sietäminen, suhteuttaminen ja hallitseminen. Jos tapahtuu jotakin epämieluisaa, mitä siitä seuraa? Tunteiden hallinta on yhteydessä mienäkuvaan. Tasapainoinen ja hyvän itsetuntemuksen omaava ihminen on usein paremmin selvillä tunteistaan ja syistä tunteiden takana. Hän osaa myös käsitellä tuntemuksiaan paremmin. Kun tuntee itsensä, osaa asettaa asioita mittasuhteisiin jo ennalta. Sitten, kun ne tulevat, ne eivät vie tolaltaan”, Heimo Langinvainio pohtii artikkelissa.

Virheistä ja takapakeista oppiminen tarkoittaa sitä, että kantaa vastuuta itsestään ja elämästään. Sen sijaan, että syyttää ärsyyntymisestään olosuhteita tai muita, tulisi ymmärtää oma osuutensa siihen, miksi mieli on matala. Kun ohjakset on omissa käsissä, elämä tuntuu mielekkäämmältä. Ja tämä muuten TOIMII!

Miten sitten muuttua myönteisemmäksi? Arjen aalloissa menetelmiä on monia.

1 Anteeksianto, vihan ylläpitäminen satuttaa sinua itseäsi, Tämän tiesi jo Buddha. Jokainen kokee joskus tulleensa loukatuksi. Loukkaantuminen on VALINTA, jota ilmankin pärjäät. Vielä parempi on jos annat anteeksi loukkajallesi, sillä se vähentää stressiä ja lisää toivon ja itsevarmuuden tunteita.

2 Kiitollisuus, Ihmiset, jotka näkevät hyviä ja onnistuneita asioita ympärillään ja osaavat olla niistä kiitollisia, ovat onnelisempia. Kiitollisuuden aiheita voisi kirjata ylös päivittäin, lähtien vaikka upeasta auringonnoususta keittiön ikkunassa.

3 Kaikkia asioita voi tarkastella useammasta näkökulmasta. Huolenaihe pienenee tai suurenee sen mukaan kuinka paljon annat sille valtaa. Jos huomaat paisuttelevasi epäonnistumistasi, yritä suunnata ajatuksesi myönteisempiiin asioihin. Ajattele mielummin, että hulluminkin olisi voinut käydä. Vaikka tämä asia menisi mönkään, olet onnistunut monessa muussa.

Brego ja Mamma pussailee!

4 Ilo ja hyvät ajatukset tarttuvat kuin purukumi kengänpohjaan. Sen tietää jokainen, joka on mieli maassa päätynyt iloiseen seuraan.

Olipas hyvä artikkeli. Lehti Hyvä Terveys 10/2012 ja kirja Onnen Taidot kirjoittanut Antti S. Mattila sekä Pekka Aarnisalo

Ehkäpä sitä pitäisi osata nyt taas ajatella, että kaikki ratkeaa ajallaan, niin se on aina tehnyt. Turha on kaivata tulevaa, se tulee kyllä vääjäämättä eteen. Hölmöä on myös kaivella menneitä, ainoa mitä sillä on antaa on opinarvo. Yleensä yritän pitää mielessä zen-tyylisen ajattelutapani, etten halua kiintyä mihinkään niin paljon, ettenkö kykenisi siitä luopumaan. Elämässä ei koskaan voi tietää, sillä ainoa varma asia on, että kaikki muuttuu. Se auttaa minut nöyräksi ja tuntemaan kiitollisuutta siitä kaikesta, mitä minulla jo on, juuri nyt. Tässä hetkessä.

Kaikki, jotka oikeasti tuntevat minut tietävät, että olen aikas positiivinen ihminen 🙂 Hymyilen, puhun ja nauran yleensä paljon. Suurimmaksi osaksi olen onnellinen ja elämääni tyytyväinen ihminen. YLPEÄ Kukkahatutäti. Ihan taitava hammashoitajakin. Teidän Emo.  Koirien Mamma. Joskus vain unohdan tehdä VALINNAN olla sellainen 😉

Lifedream kasvattajaryhmä Salossa 2010 BIS2, yksi ilon hetkiäni kasvattajan uralla.

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s