Ensimmäinen valjakkoajo yhdessä

Eilen sovimme Millan kanssa, että tänään ajelen heti aamusta Lopelle missä Maya ja Stara pääsisivät Millan valjakkoon nyt ensimmäistä kertaa työskentelemään. Ihan mielettömän hieno ilma olikin ja Milla valitsi koiristaan kuusi oman kaksikkoni kanssa valjakkoon. Aika umpiona olen vielä näissä hommissa, mutta mielenkiintoista oli katsella valjaiden ja liinojen käsittelyä.

Ensin Milla laittoi mönkijän kiinni puuhun, niin, että pihatielle jäi tilaa liinojen levittämiseen. Sitten laitettiin liinat valmiiksi ja rakennettiin valjakko johtajakoirista (kärjessä) lähtien. Yritin parhaani mukaan autella siellä missä käskettiin 😉 Maya ja Stara pääsivät tokaviimeisiksi ja Millan pojat pyöräkoiriksi (viimeiset ennen mönkijää). Kun kaikki koirat olivat valjaissa alkoi meteli olla korvia hyytävää kirkumista kun muksut odottivat lähtökäskyä. Maya ja Stara seisoivat vähän hölmöinä paikoillaan seisingeissä ja katselivat ympärilleen kummastuneina.

Kun Milla vapautti mönkijän jarrun ja antoi lähtökäskyn, ampaisi valjakko liikkeelle. Vauhti oli maltillinen, koska Milla jarrutteli samalla. Hän kertoi, ettei tarkoituksena näissä ensimmäisissä syystreeneissä (tänä vuonna on aiemmin ollut liian lämmin ajoille) ole vauhti vaan saada lihasta. Mutta oli se meno silti ihan omasta mielestäni reipasta 😀 Matkaan lähdettiin Millan ja Pasin pihasta ja sitä kertyi noin 4km. Puolessa välissä Milla pysäytti ja välijuotti koirat.

Video on matkalta takaisin. Olin hirvittävän ylpeä molemmista tytöistä. Ennen lähtöä olimme katsoneet yhdessä valjaat, joita olen tytöillä käyttänyt ja ylläri,  ne ovat molemmille liian isot! Siispä Staran haluttomuus vetää on voinut johtua ihan liian isoista valjaistakin. Nyt se sai Millalta lainaan valjaat ja veti tosi kivasti. Ehkä Maya kuitenkin on sinnikkäämpi vetohommissa, sillä on ihan uskomaton työmoraali! Hyvä esimerkki oli kun se kakkasi vauhdissa valjakossa!! Milla meinasi ensin pysäyttää, mutta kun Maya vain juoksi kuin joku ravihevonen eikä edes yrittänyt kyykätä niin matkaa jatkettiin ja huudeltiin vain likalle kovin kehuja perältä 😀 Hahaha, Milla sanoi, että kyseessä on todella hieno ominaisuus, minkä toki ymmärtää kun miettii, että jos vahinko käy, koko letka pysähtyy odottamaan yhtä ajolinjalla kykkivää.

Loppumatkasta tytöt ehkä hieman väsähtivät, tämä oli pisin matka niille valjaissa ja toki uusi paikka ja kaverit edessä ja takana aiheuttivat ihmetystä. Olin kuitenkin hurjan ylpeä molemmista neitokaisista, jatkossa mennään Millan luokse mahdollisimman usein ajolle, niin tulee likoille tutuksi homma isommassa porukassa. Ja toki kotona haetaan kuntoa omilla pikkukärrytreeneillä!

Kotona tytöt saivat luut palkaksi siitä, että olivat niin huisin taitavia! 🙂

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s