Ihan lyhyesti eilisiä tunnelmia: päätin vähän kuin hetken mielijohteesta lähteä kokeilemaan kymmppivaljakkoa Millan luokse Räyskälään. Tytöt menivät ensin kolmantena parina, mutta kesken matkaa vaihdettiin ne muiden pareiksi. Tuntuu nimittäin siltä, että minulla on käsissä kaksi vasemman puolen koiraa! Maikku varsinkin oli ihan pois rytmistä oikealla ja Stara vääntäytyi pääliinan alta joka kerta Mayan puolelle jos joutui oikealla juoksemaan 😀 Aika hauska juttu.
Matkaa kertyi tällä kertaa 6-7 kilometriä, joten likoille aikamoinen matka. Taukoja pidettiin kuitenkin tiuhaan ja mäkisessä maastossa autettiin nousemalla pois mönkkärin selästä. Vaikka matkaa taittui n. 14km tuntivauhtia, niin nopeasti olin kyydissä ihan jäässä ilman pipoa ja sormikkaista huolimatta kohmeessa. Ei ole tämä laji mukavuudenhaluisille: pelkästään lähtövalmisteluihin meni tunti kun koirat pissatettiin, valjastettiin ja kytkettiin kiinni liinoihin.
Sekä Maya, että Stara juoksivat nyt tosi hyvällä tempolle molemmat, liinan kireinä kokoajan. Staran uudet valjaat auttoivat vedossa ja nyt kun edessä juoksee joku, Starakin pysyy kokoajan vireessä. Loisto juttu! Nyt olisi tarkoituksena seuraavaksi täällä kotona kokeilla kärryjen eteen viuhkaa, jossa Maikku on hitusen edempänä ja Brego ja Maya on takana. Mikäli tämä toimii, uskallan ehkä kokeilla nelosvaljakkoa myös Lyylin kanssa. Se onkin sitten kolmikärryn rahkeet siinä, enempää koiria ei mitenkään uskalla ottaa, mutta toisaalta nuo neljä olisi ihan tarpeeksi -kotona ei ole vielä juoksijoitakaan.
Olen asettanut tavoitteeksi pyrkiä samoihin matkoihin Millan kanssa, tosin sillä erolla, että valjakon sijasta minulla on vain kaksi toimivaa koiraa. Tämä aiheuttaa koirille isomman rasitteen. Kuitenkin kuntoa haluan kaikilla nostattaa ja toive olisi, että Maikku jonain päivänä pääsisi Millan valjakossa kisaamaan. Ja miksei Starakin 😉
Kun sitten kolme ja puoli tuntia myöhemmin vihdoin raahauduimme takaisin Millan luo, oli Pasi laittanut ruoan lämpimäksi meitä varten! Voi miten ihanaa oli istua siinä lämpimässä keittiössä, todeta, että kaikki koirat makasivat reporankoina ympärillä ja ruoka oli huisin hyvää! Vähän sapetti ajella kotiin 1,5tuntia pimeässä ja tietää että omat 10 elukkaa ovat täynnä virtaa siellä odotamassa.. 😀
Ei siis yhtään hullumpi harrastusmuoto tuo valjakkoajelu, jos vaan kotoa löytyisi koirat sitä harrastamaan 😉 Saan kyllä joka kerta ihan karsean kipinän huskeihin kun Millalla käyn ja mieli tekisi haalia tänne meille kaikki mahdolliset koirat, joita vain sieltä irtoaisi (eli pyöreät 0 = nolla 😀 yhyy), mutta kaipa se on vain maltettava odottaa..
Huskeissa on myös minulle se rentouttava puoli, etten osaa nähdä niiden virheitä ulkomuodossa tai rakenteessakaan. En tiedä haluanko edes. 😉 Collieiden kasvattajana tuntuu välillä, että kotona ei ole yhtään kaunista koiraa – kaikissa on joku rotumääritelmän mitoissa oleva virhe. Stara ja Maya ovatkin laumani kauneimmat koirat, niissä ei ole virheen virhettä ja voin ihastella niitä (ainakin vielä) minkä kerkiän. Voi, miten se onkin rentouttavaa!
Lisää kuvia eiliseltä voi käydä ihastelemassa tässä linkissä.
Pakko oli kaivaa esiin video Maikusta helmikuussa! ! Siis voi jessus, katsokaa nyt tuota! !Mulla on niin kamala pentukuume, tuollainen on saatava, apuaaaaaa!! Anyone??
Lifedream Colliet 