Kuulumisia

Lyhyesti kuulumisia. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet tosi kiireisiä ja rankkoja. Agility ja toko loppuivat viime viikolla ja nyt yritänkin rauhoittaa taloa Joulun odotusta ajatellen. Viime viikonloppuna kävimme Messukeskuksessa näyttelyissä, joitakin kuvia löytyy albumistamme. Lisäksi eilen kävin Millan kanssa Räyskälässä taas ajamassa. Siitäkin löytyy kuvia. Talo alkaa täyttyä juoksuisista nartuista nyt kun huskien jälkeen juoksunsa ovat aloittaneet terrieri Missy, vanhuksemme Mette ja viimeisempänä kuopuksemme Puuma. Rosie, Lyyli ja Ronja vielä pihtailee. Pojilla pyörii sukat jaloissa ja elämä on taas hetken aikaa pelkkää läähätystä, vinkunaa ja ulvomistakin parhaillaan.. 😉

Olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut juuri  soitella tai olla yhteyksissä oikein kenenkään kanssa. Kaikki tarmoni menee vain arjen pyörittämiseen ja siihen, että selviän työpäivistä. Suruakin on ollut, kun viime viikon keskiviikkona nukkui pois valkoinen vuohemme Ukko, joka oli sairastellut pitkin syksyä. Onneksi Jouluna on huikea viiden päivän loma, joten täytyy yrittää tuolloin ladata akkuja.

Tänä syksynä olen pohtinut jaksanko oikeasti täällä enää. Siis tässä talossa, yksin kaukana kaikista. Kaipaan aikoja, jolloin kävin ystävien kanssa lenkillä tai vaikka iltateellä kaverin luona keskellä viikkoa. Nämä talvikuukaudet ovat kerta kerralta rankempia selvitä täällä kun lumitöistä lähtien on kaikki hoidettava itse, eikä kaikkeen tunnu riittävän aika. Kuitenkin tänä syksynä on vastoinkäymisiä ollut enemmän kuin ikinä, joten kaipa se väkisinkin vetää mielen vähän matalaksi. En kuitenkaan koskaan kuvitellutkaan elämää yksin vanhassa omatkotitalossa helpoksi, tiesin kyllä mihin ryhdyin. On silti ihanaa kuulla positiivisia tsempityksiä välillä: isäni kehui miten hienosti olen pärjännyt ja ystäväni kuvaili minua selviytyjäksi 😉 Mitä se ikinä tarkoittaakaan.

Lapsuuden unelma tämänkaltaisesta elämästä ei ole aina ihan helppo valinta, mutta elää silti vahvana. Koirat maksavat olemuksellaan kaiken vaivan tuhatkertaisena takaisin ja ainoa este edetä unelmien tiellä on talous. Minulla on edelleen haaveita koskien toiminimeä, koiria ja kaikenlaista niihin liittyvää toimintaa. Ja vaikka välillä elämä heittää suuriakin vastoinkäymisiä, kaikkeen pystyy asennoitumaan.

Lainaan tähän nyt lukemaani elämänkertakirjaa Carina Räihän Huipulta huipulle, jota suosittelen lämpimästi kaikille. Vuonna 2010 Räihä oli ensimmäinen Suomalainen nainen, joka on kiivennyt Everestille.

”Jos todella haluat sitä mitä teet, mikään ei ole mahdotonta

Tärkeintä tavoitteen saavuttamisessa on intohimo siihen mitä tekee. Mikään ei elämässä toimi, jollei tekemisessä ole aidosti mukana. Jos joku ei todella halua Everestin huipulle, ei hän sinne pääse, eikä lähde edes yrittämään. Mutta jos hän sinne todella haluaa, on maailman korkeimmallekin vuorelle nouseminen mahdollista. Niin eivät työelämässä, eivätkä missään muussakaan elämäntilanteessa, asiat eivät toimi, jollei aidosti halua juuri sitä mitä on tekemässä.Mutta jos haluaa, vain taivas on rajana – konkreettisestikin.

Elämänmuutokseni ja Everestin huipulle kiipeäminen opettivat, että minulla on voima saavuttaa itselleni asettamani kaikkein kunniahimoisimmatkin tavoitteet. Toivon, että tarinani voi esimerkillään rohkaista kaikkia, jotka tarvitsevat lisää uskoa itseensä ja vaikealtakin tuntuvien asioiden ylipääsemiseen. Suurimpaan osaan asioista tässä elämässä voi kuitenkin itse vaikuttaa. Sanotaan, että vuorikiipeilyssäkin 80% on henkistä ja vain 20% fyysistä selviytymistä. Onnistuminen riippuu asenteesta, jolla tavoitteeseen pyritään. Toivon osoittaneeni, että maailmassa ei todellakaan ole muita rajoja kuin ne mitkä itselleen asettaa.

Oikea tie löytyy, kun kuuntelee itseään ja antaa ajatuksille hieman aikaa ja tilaa. Päätökset eivät ole helppoja, mutta tärkeää on tehdä ratkaisuja – vaikeitakin. Tärkeää on asennoitua muutokseen mahdollisuutena, eikä uhkana. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, ja niistä oppiminen on olennainen osa minkä tahansa tavoitteen saavuttamista. Pitää olla rohkea ja uskaltaa tehdä asioita, joihin itse uskoo.

Rohkea päätökseni keskittyä siihen mitä oikeasti haluan, on kantanut elämässäni uskomattoman hyvin. Enää en voisi elää mitenkään muuten. Lähes jokapäivä tapahtuu jotain, joka osoittaa, että muutos kannatti ja että olen oikealla tiellä. Jokainen päiväni ei tietenkään ole yhtä riemua tai intohimoa täynnä, eikä tarvitsekaan olla. Minunkin elämääni mahtuu yhä surua, arkea, kovaa työtä ja pettymyksiäkin. Olennainen asia on se, että suurin osa päivistä on kuitenkin hyviä.

Luotan siihen, että elämässä kaikki järjestyy.”

Räyskälän kuvat

Lauantaina huskykehän laita

Lauantaina nahkakehän laita

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s