Tietoinen läsnäolo – osa II

TIETOINEN LÄSNÄOLO – eli miten litteästä tuli pyöreä, OSA II

Ihmiskunta on kehittynyt jättiharppauksin varsinkin viime aikoina. Kuulun siihen ihmisryhmään, joka on tullut tietoiseksi ihmisen kehityshistoriasta. Olen aina ollut erittäin kiinnostunut historiasta ja koulussakin se oli yksi lempiaineitani. Uskon, että maailmanhistorian kaikki keksinnöt ovat vieneet meitä kohti hetkeä, jolloin saamme tietää itsestämme ja tarkoituksestamme. Uskoimme kauan samanistiseen voimaan, luonnossa nähtäviin voimiin. Sen jälkeen löysimme merkityksen järjestäytyneistä uskonnoista, jotka tarjosivat selkeän kuvan siitä, mitä elämämme on. Opimme tuon tavan vanhemmiltamme ja koska olemme lajina erityisen hyviä jatkamaan samaa mallia, annoimme pappien selittää meille millainen maailma on ja miten siinä tulee toimia. Taivas ja helvetti olivat tarjolla ja meidän piti valita kumpaan paikkaan me kuoleman jälkeen halusimme. Nyt haluan kuitenkin painottaa – tämä ei ole uskonnollinen teksti. Tämä ei ole yritys käännyttää tai tarjota pelastusta sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämän tekstin tarkoitus on herätellä ja antaa mahdollisuuden OIVALLUKSIIN.

Keskiajalla aloimme väsyä tähän ajatusmalliin ja uskonpuhdistus avasi mielemme löytämään vastauksia itsestämme. Kykenimme itsekin omaksumaan lukemisen taidon, osasimme etsiä itsekin tietoa eikä pappien selitykset enää riittäneet meille. Tajusimme ihmiskuntana, että heidän selityksensä eivät olleet jollain muotoa täydellisiä, jotakin puuttui. Hylkäsimme tuon ajatusmallin, koska koimme sen olevan riittämätön. Vastareaktiona keskityimme luonnontieteisiin, maailman hahmottamiseen tieteen keinon. Ajattelimme, ettei koskaan enää kukaan tulisi selittämään meille miten elämä tulisi kokea, halusimme todistuksen kaikelle. Luokittelimme ja järjestimme maailmaamme kaikkialla. Aloimme kehittää mekaanisia taitojamme ja sillä tiellä olemme yhä. Valjastimme tulen, valon ja löysimme höyryvoiman, sähkön, ydinvoiman ja keksimme auton, lentokoneen sekä hiukkaskiihdyttimen. Ajatelkaa miten nämä keksinnöt ovat muuttaneet maailmankuvaamme ja kuinka yksittäiset ihmiset ovat olleet niitä kehittelemässä. Mukana tulivat henkevät saavutukset, vaikkakin hitaammin, kuten orjuuden lopettaminen, naisten tasa-arvoliike, yhdistyneet kansakunnat, jopa internet ja facebook ovat tällaisia yleismaallisia meitä eteenpäin vieviä keksintöjä. Nämä ovat vain esimerkkejä, mutta toivon teidän ymmärtävän pointtini. On ollut aika, jolloin viisaimmatkin meistä kuvittelivat maapallon olevan litteä ja toisinajattelijoita ivattiin. Vieläkin riittää paljon opeteltavaa. Tarkoituksenani on hahmotella, että ihmiskunnan keksinnöt ovat olleet erittäin tärkeitä sillä polulla, johon olemme astuneet. Jokaisen löydön avulla olemme saavuttaneet paremmat mahdollisuudet elää. Ja jokaisen tieteellisen läpimurron myötä olemme kehittyneet lisää valtavin hyppäyksin. Maailmamme ei ole koskaan kehittynyt niin nopeasti kuin nykypäivänä.

Olisiko mahdollista, että tietyssä mielessä saatamme edelleen elää pimeällä keskiajalla ja pilkkaamme mielessämme kaikkea sitä, mitä emme pysty ymmärtämään? Historiaa tutkineilta voisi odottaa kenties enemmän. Kyky ajatella henkevästi, pohtia elämämme tarkoitusta, ei onnistu kovin hyvin, jos olemme juoksemassa pakoon sapelihammastiikeriä tai yritämme raapia tulta nuotioon. Se ei onnistu jos koko olemassaolomme on nujerrettu orjuudella tai hyväksikäytöllä. Ainakin se vaatii meiltä suunnattomasti enemmän ponnistuksia. Tällä hetkellä meillä on pitkälti kaikkea materiaa. Hyvinvointivaltioissa pidetään itsestään selvyytenä vapautta ja monia muita elämän kriittisiä hyveitä. Ne eivät vieläkään ole kaikkialla sitä. Maailmassa on paljon pahuutta, ihmisiä, joiden ainoa tarkoitus tuntuu olevan vahingoittaa muita tavalla tai toisella. Itse asiassa, maapallolla ei ole koskaan kolkkaa, missä ei tuntuisi raivoavan sota ihmisyyttä itseään vastaan. Pidämme tätä totuutena, pakollisena elämiseen liittyvänä realismina. Emme uskalla ajatella, että toisinkin voisi olla.