Tietoinen läsnäolo – OSA IV

TIETOINEN LÄSNÄOLO – ja kuvaus siitä, miten maailmamme on yhteistyön tulos, OSA IV

Palatakseni tuohon energiaan, jota koen meissä kaikissa olevan ja josta koko maailmamme koostuu. Uskon, että ihmisten väliset ristiriidat johtuvat tuon energian puutteesta ja halustamme saada sitä lisää. Joskus kun juttelet jonkun kanssa, saat häneltä voimaa. Olosi on mahtipontinen, optimistinen. Ja sitten on niitä ihmisiä, joita sanommekin maallisesti energiasyöpöiksi. Ihmisiä, joiden seurassa 10 minuuttia riittää väsyttämään sinut henkisesti koko päiväksi. Minulle tämä on todellista. Me ihmiset taistelemme tästä energiasta jatkuvasti, vaikka emme tiedosta sitä. Meillä on kaikenlaisia erilaisia keinoja saavuttaa haluamamme: lapsuudessa ja myöhemmin elämässä opittuja hyökkäys- ja puolustusmekanismeja.

Meillä kaikilla on tällaisia keinoja selviytyä muiden ihmisten kanssa. Olemme positiivisia tai negatiivisia, edistäjiä tai taannuttajia. Jotta voi kasvaa ja kehittyä, on pakko tiedostaa omat mekanisminsa. On pohdittava miksi käyttäytyy kuin käyttäytyy ja voisiko toisinkin toimia. On tultava tietoiseksi omista tunteistaan, joka hetki. Tunteet voivat olla meille itsellemme ja muille ympärillämme hyökkäyskeino tai tarjota selviytymismuotoja, ihan sen mukaan miten niitä käytämme. Ongelmakoirien kouluttamisessa tärkeää on oivaltavaa, ettei käyttäytyminen itsessään ole huonoa tai hyvää, käytös vain ON. Niinpä mekin voisimme nostaa itsemme oman käytöksemme yläpuolelle ja opetella valitsemaan miten kussakin tilanteessa käyttäydymme. TIETOISUUTEMME ANSIOSTA VOIMME VALITA. Me voimme hallita tunteitamme, jotka puolestaan määrittelevät toimintamme.

Usko, kuten pelko tai rakkauskin, tulisi ymmärtää kuin suhteellisuusteoria tai epätarkkuusperiaate. Ne ovat olemassa meistä irrallisina voimina, mutta kuitenkin hyvin todellisina. Meillä kaikilla on tunteita. Ne määräävät elämämme kulun. Nämä aikaa ja tilaa muokkaavat voimat muovaavat kuvitelmiamme itsestämme ja toisistamme. Ne alkavat kauan ennen syntymistämme ja jatkuvat vielä kauan kuoltuamme. Kuten kvanttimallit, ne määräytyvät hetkittäin, jolloin jokainen risteyskohta ja kohtaaminen elämässämme voi määrätä uuden suunnan.

Ratkaisu ihmisten ristiriitoihin on nousta niiden yläpuolelle löytämällä energiaa, todellista voimaa, jostakin muualta. Me emme vielä tietoisesti hahmota tätä energiaa fyysisenä voimana, mutta harjoittelemalla kykenemme siihen. Onnellisuustutkimusten mukaan – kyllä, onnellisia ihmisiä on tutkittu! – kyky nähdä kauneutta ympärillään on yksi iso avain arjessa paremmin selviytymiseen. Minä uskon, että juuri näissä kauniissa asioissa asuu energian liekki. Me ihmiset näemme kauneutta eri asioissa, mutta se mitä se meissä herättää on samaa. Tunnemme voimistuneemme kun katsomme hyvän elokuvan, tutkimme taulua tai kuuntelemme musiikkia. Moni hakee energiaa luonnosta liikkumisessa. Avain on nähdä kauneutta arkielämässään: työmatkallaan, työpaikallaan, kotonaan.. joka paikassa. Mitä enemmän kauneutta näet, sen paremmin asiasi ovat. Kauneus herättää meissä niin voimakkaan mielihyvän tunteen, että sitä voisi kutsua rakkaudeksi. Neuvoni on rakastaa niin paljon ja niin erilaisia kohteita kuin mahdollista. Ihmiset, jotka ovat opetelleet näkemään kauneutta ympärillään ymmärtävät tämän. Itse näen suurinta kauneutta kokonaisuuksissa, siinä miten huomaan pienistä yksittäisistä kappaleista nousevan esiin jotakin suurta – on sitten kyse maisemasta, ekosysteemeistä, ihmisvartalosta, koirankasvattamisesta tai meistä ihmisistä yleensä.

Natsien tekemien hirveyksien jälkeen maailmalla alettiin kuumeisesti tutkia ihmismieltä sen valossa, miten normaalista perheenisästä voi tulla massamurhaaja. On todettu, että kuka tahansa meistä kykenee hirvittäviin tekoihin jos olosuhteet ovat vain oikeat. Aivomme ovat rakentuneet tavalla, joka mahdollistaa ns. automaatiovaihteen. On myös tutkittu, että väkivalta synnyttää aina lisää väkivaltaa ja rauha rauhaa ihmisten välille. Tällainen reagointi, kuten niin moni muukin käyttäytymismalli, on jäänne luolamiesajoiltamme. Kun kohtasimme jotakin uutta, suhtauduimme siihen joko uteliaasti tai pysyimme paikoillamme. Noina aikoina uteliaisuudesta saatoit menettää henkesi ja maltilla, ”parempi katsoa kuin katoa-” ajatusmallilla selvisi varmemmin hengissä. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että ilman uteliasta innostusta, ilman yksittäisten ihmisten uskoa omaan asiaansa – me emme olisi koskaan kehittyneet mihinkään.

Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa kykenemme tutkimaan ihmismieltä ja sen mahdollisuuksia. Olemme aikaisemmin keskittyneet vain hoitamaan mielen erilaisia sairauksia, mutta nyt olemme alkaneet havainnoimaan myös sen mahdollisuuksia. Miksi toiset selviytyvät paremmin takaiskuista kuin toiset? Mitkä ovat ne ominaisuudet, joilla toiset tuntuvat selviytyvän arjesta paremmin? Tätä tieteen suuntaa kutsutaan positiiviseksi psykologiaksi ja sen tavoitteina on tutkia sitä, mikä tekee elämästä mielekkäämmän, mikä on sen tarkoitus ja mitä voimme tietoisesti tehdä pyrkiäksemme tähän. Tutkimustuloksia kentältä käytetään hyväksi työssäohjaamisessa, nuoriso- ja mielenterveystyössä jne. Lisää tietoa voit löytää googlettamalla positiivinen psykologia.

Intohimojen löytyminen elämään on yksi avainasemassa oleva voimavara tutkimusten valossa. Minä uskon, että voimme herkistyä löytämään merkitystä elämäämme jos annamme sille mahdollisuuden. Jälleen, kyky tälle on osin geneettinen, osin ympäristömme ja elämäntilanteemme ja osin oman itsemme mahdollistama. Itseäni ohjaa elämässä voimakas tunne siitä, että tuo maailmankaikkeuden energia ohjaa minua hetki hetkeltä. Se ei ole niinkään uskonnollinen idea, vaan elämä itse. Tiedän, että rakennumme hiukkasista, atomeista ja soluista, jotka sisältävät valtavan määrän energiaa. Samat hiukkaset muodostavat maailmamme: toiset ihmiset, eläimet, puut, kasvit ja jopa elottomat esineet ja ilmiöt. Energia on kaikkialla ympärillämme ja voimme opetella liikuttelemaan sitä ja elämään siitä tietoisena.

Lapsena meillä on paljon unelmia, joita aikuiset yleensä pitävät varsin typerinä. Lapsena kaikki on mahdollista. Maailma opettaa meitä kovettamaan itsemme ja olemaan – niin vähemmän typeriä. Ja miksi? Onnellisuustutkimusten mukaan suurin kompastuskivi tällaisen ajatteluun on se mitä olemme vanhemmiltamme ja ympäristöltämme oppineet. Pohdimme aivan liikaa mikä on sopivaa, mitä muut ajattelee tai mitä kuuluu tehdä kuin sitä mitä oikeasti haluamme, mikä palkitsee meitä eniten ja millä voisimme saavuttaa suurempaa kasvua. Uskon, että sisimmässämme me tiedämme oikean polkumme – emme vain halua kuunnella sitä tai emme usko siihen.

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s