Tietoinen läsnäolo – osa V

TIETOINEN LÄSNÄOLO – muutos on elämänenergia, osa V

Kuulostaako tutulle? Tapahtumaa voi verrata jo aiemmin kirjoittamaani koirien positiiviseen vahvistamiseen. Lapsuudessa innovatiivinen mielemme tuhotaan, sen päälle rakennetaan läjäpäin palikoita, betonilaattoja ja piikkilankaa. Meidät houkutellaan ajattelemaan maailmasta tietyllä tavalla, viettämään olemassa olomme tietyssä uneliaassa tilassa. Ja miksipä ei, kun se tuntuu monille niin hyvin sopivan? Vai sopiiko oikeasti? Miksi tämä aikakausi on sosiaalisenmediankin myötä luonut hienot avoimet puitteet yhteisöelämälle, mutta silti tunnemme itsemme yksinäisimmiksi kuin koskaan? Miksi elämästämme tuntuu niin usein puuttuvat jotakin olennaista? Meidät on houkuteltu ajattelemaan, etteivät unelmat toteudu, että on parempi vain tallata sitä samaa polkua mitä aina ennenkin, vaikka riskin ottaminen voisi parantaa elämänlaatua huomattavasti. Unohdamme, että aina joskus joku ottaa riskin. Ihannoin tällaisia ihmisiä valtavasti, koska se vaatii suurta voimaa ja rohkeutta. Meitä on opetettu ajattelemaan, että epäonnistuminen on maailman loppu, eikä siihen tule pyrkiä. On parempi olla ottamatta riskejä arjessa, työelämässä, ihmissuhteissa, unelmissa, tavoitteissa – yhtään missään.

Mutta mitä jos tarkoituksenamme olisikin epäonnistua? Mitä jos emme yrittäisikään ohjata lapsiamme onnistumaan, vaan epäonnistumaan? Mitä jos epäonnistumisista voisi oppia ilman, että tarvitsisi miettiä kasvojen menetystä, tuskaa tai virheitä? Uskon, että kuten käytös, myös tässä asiassa TOIMINTA vain on olemassa, eikä se sinällään ole hyvää tai huonoa. Tästä syystä ei ole epäonnistumisia tai onnistumisia sanan perinteisessä merkityksessä. On vain asioita, jotka eivät toimi ja jotka toimii. Niistä, jotka eivät toimi, voimme OPPIA miten saisimme homman toimimaan.

Me ihmiset jäämme helposti paikoillemme, koska se on huomattavasti paljon helpompaa kuin kehittyminen, asioiden pohtiminen ja jäsentely. Se vaatii myös aikaa ja vaivaa ja on aika kuluttavaa. Uskon, että turrutamme mielummin aivomme erilaisin keinoin, ettei vain tarvitsisi tuntea elämän kovuutta. Kehitysmaissa kipua on vain siedettävä. Siellä ei ole antibiootteja tai edes normaaleja kipulääkkeitä. Siellä ihminen TUNTEE kaiken. Niin hyvän kuin pahankin. Me länsimaissa turrutamme tuon mahdollisuuden lääkkeillä, alkoholilla tai huumeilla. Syömme ja ahmimme, nukumme ja pelaamme pleikkapeleillä elämämme ohi. Meillä on liian kiire pysähtyä ja ajatella. Mutta mitä me loppujen lopuksi teemme? Arvatkaapa kunpaa toivomme kuolinvuoteellamme? Sitä että elimme, vai sitä, että uskalsimme?

Uskon, että jos ravintomme kalkkeuttaa suonemme ja tutkitusti on kehollemme epäterveellistä, se kalkkeuttaa ja tukkii myös aivojemme solut. Ajatuksemme hidastuu. Kehittyessään aivomme työskentelevät yleensä tavalla, johon ne eivät ole tottuneet. Sitä voi kuitenkin harjoittaa, aivan kuin mitä tahansa lihasta, jota käytämme pilatestunnilla ensimmäistä kertaa. Elämän muutoksilla on merkitystä vain jos tietoisesti teemme niille merkityksen. Jos jokaisesta hetkestä voimme tietoisesti oppia ja ammentaa. Mitä suurempi muutos on, sitä suurempi mahdollisuus meillä on kasvaa. Elämä tarjoaa meille joka hetki mahdollisuuden muuttua, tarjoaa meille henkilökohtaisen evoluution mahdollisuuden tässä ja nyt, uudelleen ja uudelleen. Voimme olla siitä tietoisia tai sitten emme. Voimme VALITA. Mitä jos toimisinkin toisin?

Evoluutio on asia, jota miellämme tapahtuvan luomakunnassa ja pitkällä aikavälillä eläimissä. Emme ole aikaisemmin havahtuneet pohtimaan, että evoluutiota tapahtuu myös ihmiskunnassa ja meissä itsessämmekin jatkuvasti. Elämä on muutosta, uudelleen ja uudelleen. Mikään täällä ei ole pysyvää. Mikä ei tapa, se vahvistaa. Elämä on muutosta halusimme tai emme, ja onnellisuustutkimusten mukaan juuri kyky omaksua uusia käytösmalleja, hyväksyä elämän epävarmuus on yksi avain onnelliseen elämään. Valitsemme miten käyttäydymme, miten suhtaudumme asioihin, mitä teemme, mihin paneudumme. Meillä on mahdollisuus ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa tehdä oikeastaan mitä tahansa, mutta ummistamme tältä mahdollisuudelta silmämme. Tässä taianomaisessa virtauksessa pysyminen eli itsensä tietoisena kuunteleminen ja valintojen pohdinta olisi kuitenkin kaiken avain. Ennen pitkää muutoksia alkaa kaivata koska haluaa kehittyä ja jokaista päivää odottaa.