Jospa vähän tarinaakin elämästämme tänne kaikenmaailman artikkeleiden ja luentomatskujen väliin 😉 Lauantaina olen menossa kuuntelemaan Somerolle luentoa aiheesta luonnollinen koiran käyttäytyminen, odotan sitä innolla! Luento, tai luonnepäivä, kestää 10-17, joten ihan olan kohautuksella aihetta ei käsitellä. Kyllä sitä matskua varmaan sieltäkin sitten tulee 😉 Puhujana on Tuulia Burgherr.
Sunnuntaina aikomuksena on osallistua Ronjan kanssa mätsäriin Tassukalliolla Märynummella. Ronja ei ole vielä käynyt virallisissa kehissä, joten harjoittelu tulee tarpeeseen. Pohdin vielä otanko sille malliksi jonkun hyvin käyttäytyvän vanhemman koiran. Sen pitäisi olla joku, joka suhtautuu avoimesti niin koiriin kuin ihmisiinkin moisessa vilskeessä ja osaisi esiintyä: siispä BILBO 😀 Meidän kesällä 12v ukki pääsee siis kehään pyörähtämään 🙂 Toivottavasti kehät eivät ole yhtä aikaa.
Illalla meillä onkin sitten Aneten agsayksäri, joista en ole tänne ehtinyt juurikaan kirjoittelemaan. Olemme nyt Juuson kanssa sopineet ostavamme Anetelta 2 yksityistuntia kuukaudessa, joten joka toinen sunnuntai menemme EHYTille. Viime kerralla mukana oli Rosie, Lyyli ja pennut Puuma & Ronja. Harjoittelimme verkkokeppejä kaikkien kanssa osana rataa ja Juuso treenasi mm. takakiertoa Rosien kanssa. Olin ihan mielettömän tyytyväinen pentuihin, jotka molemmat irtosivat hyvällä vauhdilla.
Täytyy kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä Puumalla tuntuu olevan enemmän kipinää: se suorastaan nuolee kepit, ampuu putkeen ja tekee kaiken sellaisella vireellä, ettei minulla ole koskaan ollut moista! Ihan mahtavaa saada Anette koutsaamaan meitä alusta saakka, niin meistä ehkä tulee jotakin suurta! Lyyli meni ensin lelun kanssa, mutta ajoittain se tapansa mukaan louskutti vieressäni, eikä esim. hakenut esteitä yhtään itse. Anette kehoitti kuitenkin pistämään lelun pois hetkeksi ja treenattiin ihan namikupilla, kuten pentuja.
Voila, muutos oli ilmeinen kun Lyyli hiljeni ja alkoi miettiä miten se saa namin. Onneksi se on niin tuskaisen ahne koira 😉 Rosie treenaa ainoastaan Juuson kanssa ja koska Juuso on niin alussa vasta omissa opinnoissa lajissa, turhautuu Rompukka välillä silminnähden 😀 Kuitenkin uskon lyhyiden treenipätkien olevan hyväksi myös Rosielle, verkkokepitkin sujuvat jo paremmin. Aion itse aloittaa sen kanssa tänä vuonna viralliset, mutta se vaatii vähän enemmän treeniä, mitä ainakaan vielä muun treenipaikan puutteessa ei ole.
Eilen kävin pitkällä lenkillä nahkojen kanssa metsässä. Meillä asustaa tällä hetkellä sekä Ronja että Peto kun Rosie on Juusolla ollut viimeisen viikon Halikossa. Jätin kotiin myös Meten, koska se ei vielä ole mielestäni ihan siinä kunnossa, että lenkille uskaltaisin sitä ottaa. Muuten on pirteä, syö ja leikkii muiden kanssa. Tänään se pääsi päivällä Juuson kanssa ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon takapihalle muiden kanssa hetkeksi. On terve merkki kun Mömmis hyppii, haukkuu ja komentaa muita leikkiin. Olen niin onnellinen, että nyt kolme viikkoa leikkauksen jälkeen tuntuu siltä, että se selviää! Otin kuvia lenkiltä ja niitä on lisää nähtävillä täällä.
Peto ja Lyyli ovat jotenkin löytäneet toisensa, kuten kuvistakin näkee 🙂 Ne leikkivät hirmuisen kivoja takaa-ajo ja painileikkejä, joihin pikkutytöt Ronja ja Puuma osallistuvat. Eilen jopa pentujen isoisä Ramses innostui juoksemaan rinkiä, se onkin yhä harvinaisempi näky 🙂 Mietin lenkillä miten jännä onkaan huomata urosten luonteen tasoittuminen iän myötä: nyt nelivuotias Hugo menee häntä tötteröllä ja innostuneena pitkällä edelleäni ja haistelee kaikki hajut, 6 vuotias Ramses on jo tasaisempi, arvovaltaisempi, nuuhkii vain tärkeät paikat, eikä jaksa enää juosta edellä häntä tötteröllä. Ja 12 vuotias Bilbo vain juoksentelee ympäriinsä elämäänsä onnellisena ja antaa Hugon päsmäröidä sielunsa kyllyydestä. Loppulenkistä Bilbo hakeutuu aina jalkojen taakse kävelemään, en tiedä mistä se kertoo. Se ei ole väsynyt, mutta jotenkin se luotsaa minua. Samaa tekee kuitenkin yhtä enemmissä määrin sen tyttären poika Ramses ja nyt myös Ramseksen tyttären tytär Puuma. Jännä kai periytyvä ominaisuus, koska esim. Hugo, Lyyli tai ROnja eri linjoista eivät sitä tee.
Oli kyllä tosi outoa olla lenkillä ilman Rosieta ja Metteä. Arvatkaa mitä? Oli hiljaista! 😀 Niiden kun on tapana haukkua aina kun joku alkaa leikkiä, komentavat passipoliiseina vieressä, mutta eivät kuolemaksikaan itse yhdy leikkiin. Rasittavaa, rasittavaa! 🙂 Mutta siltikin aloin pohtia, että tulee vielä aika jolloin ihan oikeasti Metteä tai Bilbo eivät enää ole joukossa ja Rosiekin tulee jo 8 kesällä. Koskaan ei voi tietää 😦
Bilbo käy vielä täysillä! 😀 Ehkä sillä on jonkin sortin hitaasti etenevä alzheimer, välillä ei voi kuin nauraa sen jutuille, mutta kuulo ja näkö pelaa ihan täysin. Aina kun päästän sen pissalle sen on pakko käydä keittiössä ja eteisessä kassillani haistelemassa, olisiko jonnekin tippunut jotakin hyvää. Siis ihan aina, vaikka tietää varsin hyvin että pitää mennä ulos. Edelleen aivan totaalisen rasittava olkkarissa kun puskee syliin (painaa reilut 30kg), tiputtaa riehuessaan kropallaan ja hännällään kaikki esineet ja sohvatyynyt lattialle ja syö sipsit heti kun silmä välttää 😉 Mahtava koira, ei voi muuta sanoa!
Sitten vein nahkat kotiin ja lähdin ajelulle huskiaisten kanssa. Olin ne kotiin tullessa juottanut ja koska metsässä urassa oli n. 15cm lunta, päätin lähteä omasta pihasta liikenteeseen. En ole vieläkään saanut Staraa käsittämään, että kärry – tai näin talvisaikaan pilkkikelkka – ei ole mikään mörkö, sen ohittaminen on silkkaa tuskaa, vaikka sitten paikallaan Stara toimii loistavasti. En ymmärrä mikä ongelman ydin on. Pitää ottaa sen kanssa namin syöttötreeniä kelkan vieressä ja houkutella se siihen. Maikku vaan katsoo pitkään, että ”ootsää toope?”
Mutta kun vauhtiin päästään niin oksat pois! Olen niin onnellinen, että molemmat likat ovat tajunneet nyt homman juonen: mennään kivalla draivilla rintarinnan, jos pysähdytään, jäädään sinne eteen odottamaan lähtö- käskyä, ja liikkeelle suorastaan ampaistaan! Ensimmäisen n. 4km reissun tein viime viikolla, nyt matkaa kertyi sellainen 5 km. On se hienoa! Kunpa pystyisin sen sanoin edes kirjoittamaan! Kyydissä on huikeaa olla ja koirat nauttivat menosta.
Haaveeni on, että päästäisiin tyttöjen kanssa omasta pihasta aina tuonne metsän perukoille saakka. Maasto on mäkistä, että kyllä siinä itselläkin kunto kasvaa kun potkin tai juoksen kelkan takana ylämäissä! Pidän kuitenkin runsaasti taukoja ja tuo 15km lenkki on edessä vasta kun kunto on kaikilla kohdallaan. Pitäisi käydä useamman kerran viikossa ajamassa likat, niin se ehkä kohenisikin hah!
Lopuksi jänniä uutisia! Ihan kuin en olisi tarpeeksi innoissani SCY jalostustoimikunnan pestistä, jonka aloittelin loppuvuodesta, niin tänään selvisi toinenkin huikea juttu! Olen niin innoissani, että en tiedä miten päin pysyisin pöksyissäni! Viime viikonloppuna Expossa minua pyydettiin parin mutkan kautta liittymään Suomen Kennelliiton tulevaisuustoimikuntaan. Lyhyesti toimikunnan tehtävänä on valmistella uudet hanke- ja kehitysehdotukset sekä aloitteet SKL hallituksen käsiteltäviksi. Tänään illalla soi puhelin ja Ojanperän Risto soittaa 😀 Hän kertoi olevansa parasta aikaa SKL hallituksen kokouksessa, mutta halusi heti onnitella, minut on valittu toimikuntaan! !
Sitten hän kertoi, että he olivat kokouksessa käyneet lukemassa kotisivujani ja tutustumassa minuun ja – Juusoon. Että nyt kuulemma kaikki hallituksessa tietävät kuka on Kepo Juuso!! Sain ihan hirveät, vähän hysteerisetkin naururemakat! En koskaan muista, että tätä blogia lukee joku muukin kuin minä 😉 Kirjoitan omista ajatuksistani päiväkirjamuotoon ja olen onnellinen jos täältä joku löytää piristystä päiväänsä. Mutta tällainen tieto toi jotenkin konkreettisesti esiin sen, että tämä on JULKISTA ja kuka tahansa voi näitä höpinöitäni täällä lukea. Ja kyllä, Juusolta on aina pyydetty lupa kaikkiin julkaisuihin 😉
Mutta toisaalta, ihan sama 😀 Rakastan kirjoittamista ja sormet siihen syyhyää. Lisäksi minusta on mukavaa jakaa ajatuksia ystäville sekä sukulaisille (sehän tämän blogin tarkoitus alunperin oli) ja nykyään myös esimerkiksi luentomatskuja kiinnostuneille. Nettimaailma on erittäin antava, vaikkakin siihen tulee suhtautua vakavasti (muistutuksena tämän viikon mediataitoviikko!) Olen erittäin otettu, että minun koetaan jotakin toimikunnalle antavan ja odotan innolla näkeväni mikä oma roolini tässä kaikessa tulee olemaan ja mitä kaikkea saamme aikaan. Porukka ainakin tuntuu mainiolta! Hienoa päästä vaikuttamaan, mutta myös kuulemaan kokeneita ihmisiä ja saamaan heiltä oppia!
”Tiedätkö mitä? Mahassasi on laatikko, jossa on loputon määrä hyvää meininkiä. Laatikon kannesta kulkevat narut suoraan suupieliisi. Kun vedät suupielet ylöspäin, laatikon kansi avautuu ja hyvä meininki pääsee ulos muitakin ilahduttamaan.”
-Pirkko-Liisa Perttula
Lifedream Colliet 