Kuulumisia & Uutisia 24.2013

Pikaisesti kuulumisia.

Suruja ja iloja on viimeisen viikon aikana täällä tilalla eletty. Keskiviikkona löysin töiden jälkeen, alakertaan mennessä, vuohi Eukon kuolleena portaiden alapäästä! Melkoinen shokki oli, kun olen ollut ihan neuroottinen Meten sairastumisen ja leikkauksen jälkeen näistä koirista! Kuolinsyy on todennäköisesti pötsihäiriö, vaikka Eukko on ollut terve kuin pieni porsas. Jotenkin vuohet olivat saaneet karsinan oven auki ja päässeet siten käytävälle, missä säilytän heiniä. En tiedä olisiko Eukko ähkyyn mennyt vai mihin. Kasvattaja Tuija sanoi, että pötsihäiriöön voi mennä nopeastikin. 😦 Suru on ollut suuri, sillä Eukko ja Ukko ovat olleen lempivuohiani. Kyllähän minä noista kaikista tykkään, mutta jotenkin juuri Eukko oli niin suuri persoona, että nyt tuntuukin vuohien pidon koko idean hävineen sen menetyksen myötä 😦 Äijä ja Akka voivat hyvin, joskin Akka on kovin levoton ja kaipaa selkeästi kaveriaan. Kilit olivat kuitenkin kiintyneitä enemmän toisiinsa kuin poikiin.

Viime viikolla sain puhelinsoiton Saanalta, Staran omistajalta. Hän kertoi tietävänsä ihmisen, joka mahdollisesti olisi etsimässä kotia vanhemmalle nartulle. Olen jo viime kesänä päättänyt hankkia taloon vanhemman johtajakoiran, jonka saisin opettamaan Mayaa ja Staraa ja ehkä juoksemaan myös nahkojen veturina pitäen pääliinan kireällä. Yksi asia johti toiseen, ja toinen kolmanteen. 🙂 Niinpä me Millan kanssa eilen sitten ajeltiin Keuruulle, missä Anita odotti meitä Wilya rouvan kanssa. Matka oli jännittävä ja samalla melkoisen raskas: lähdin kotoa 7.30 ja tulin takaisin vasta yhden aikaan yöllä. Onneksi Maiju kävi pissattamassa päivällä kotona odottavat nahkat.

Kävimme Millan kanssa ajamassa koirat järven jäällä: minulla oli valjakossa Millan johtaja Kentsu, Wilya, Mayan isoäiti Ilona ja Maya ja Stara. Ihan tarpeeksi lujaa mentiin, vaikka koirat olivat vanhoja ja treenaamattomia (tai no, tytöt ja Wilya). Hirmuisen pelottelusaaranan sain kuulla Anitalta ja Millalta ennen lähtöä, sillä tämä oli todellakin ihan ensimmäinen ajoni reellä. Näin jo sieluni silmin miten raahaudun molemmat polvet sijoiltaan painuneina pitkin uraa samalla reestä viimeisillä voimilla pitäen. 😉 Kypäränkin sain päähäni siltä varalta, että metsässä pamautan aivoni puuhun ja kuolen! Onneksi koirat eivät sotkeentuneet toisiinsa, muuten minulla olisi ollut vaikeuksia ankkurin ja koirien hallinnan kanssa. Kun Milla meni edellä, juoksivat koirat automaattisesti hänen perässään, niin homma oli aikas helppoa.

Kärjessä Kentsu ja Wilya, Ilona keskellä ja Maya ja Stara takana 🙂
Kentsu vasemmalla ja Wilya oikealla
Staralla ja Mayallakin oli kivaa 🙂
Metsässäkin mentiin pieni pätkä 🙂

Ennen kuin lähdimme kotia kohti, oli kello jo puoli kuusi. Matkoihin per suunta meni Millalta kolme tuntia ja minulta on vielä Millalle matkaa 1,5 tuntia!! Nyt ei tosiaan ole mitenkään järin hyvä olo, aamulla tuntui kuin olisi yön aikana seinään juossut. Lisäksi näin ihan outoja unia: meille oli leikatuille kissoille syntynyt kolme kissanpentua ja jostakin oli KARITSA ilmestynyt vuohien karsinaan, siellä ne kaikki oli aamulla kun menin katsomaan 😀

Meille koeajalle muuttanut Wilya haukkui ja ulvoi viime yönä eikä talossa tainnut nukkua juuri kukaan. Olin niin väsynyt, ettei aivot oikein toimineet – mahtavatko vieläkään. Aamulla kuitenkin päästin Wilyan tutustumaan alakerran porukkaan. Villishän on jo ensi kuussa 8-v, oikein herttainen mutta oman arvonsa tunteva rouva. Se juoksi ihan onnessaan pihaa ympäri. Anitalla se on ulkoillut tarhassa ja pitkässä liinassa, joten tällainen vapaus sai sen pään pyörälle! 🙂 Lyyli, Ramses, pennut ja tietysti Stara ja Maya saivat siitä kivan kaverin leikkeihinsä.

En kuitenkaan uskalla jättää sitä valvomatta isolle pihalle, joten huskyt lepäilivät päivällä tarhassa ja iltapäivällä otin Wilyan tänne yläkertaan keittiöön torkuille sillä aikaa kun tiskasin. Hirmuisen kuuliainen (ainakin vielä) ja kiltti tyttö se on.  Peto, Puuma ja Ronja tulevat sen kanssa hienosti juttuun. Rosie, joka meillä on saman ikäinen 8 -vuotias matami, saa vielä haistella vain aidan läpi Wilyaa, sillä vaikka en usko mitään tappelua tulevan, haluan Rosien juoksun olevan ohi sitten kun tosissaan morjestetaan. Katsopa alla oleva video hetkestä kun ensimmäistä kertaa lähdin kiertämään pihaa lauman ja Wilyan kanssa 😉

Huuuh. Nyt on munkin aika kömpiä sänkyyn takaisin. Otin tällä kertaa unikavereiksi pennut, siis maaliskuussa vuoden täyttävät Pedon, Puuman ja Ronjan. Huomenna tulee takaisin kyliltä myös Mette mummeli, joka oli muutaman päivän Juusolla Halikossa. 🙂

Näin se elämä heittelee.. Lopuksi yritän lisätä tähän linkin lyhyestä videosta meistä jalaksilla, Minä olen sen jälkimmäinen 😉 Olen ihan intona näistä vetotouhuista, tuntuu, että elämässä on taas tavoiteltavaa: talon oston jälkeen on tuntunut vähän siltä välillä, että elämäni suurin unelma on saavutettu. Nyt näiden touhujen myötä olen löytänyt taas jotakin, mistä haaveilla, mitä tavoitella ja mistä unelmoida, sillä siitähän tässä elämässä on kysymys.  En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan liinoja, jotka Milla minulle antoi/valmisti eilen. Niillä saan kokeiltua tyttöjä keskenään ja mahdollisesti lisättyä joukkoon neljännenkin koiran nahkoista.. 😀 Saamme nähdä!

Ajolla

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s