Lomakuulumisia

Minulla on kauan haaveilemani loma käsillä! ! ! Kokonaiset 10 päivää lomaa koska osasin mainiosti ajoittaa sen tähän pääsiäisen aikaan. Viimeksi minulla oli parin päivän pidennetty viikonloppu tammikuussa, mutta tuolloin vanhin narttuni Mette sairastui ja loma menikin siinä. No, mitä tapahtuu tällä kertaa? Koira saavat hirveän ripuli/oksennustaudin!

Kokeilin viime viikolla uutta ruokaa koirille ja laitoin yhden säkin alakertaan ja toisen yläkertaan. Alakerran säkistä syövät koirat eli huskyt, hugo ja ramses voivat hyvin. Sen sijaan yläkerrassa oksentelun aloitti torstaina viikko sitten Missy, sitten Mette, Rosie, Lyyli ja sitä seurasi Ronja ja Bilbo. Oireet eivät mielestäni olleet normaalist ruuan vaihdosta aiheutuvat, sillä koirat oksensivat hyvin voimakkaasti. Vaihdoin ruuan takaisin normaaliin samantien, mutta edelleen Bilbo ripuloi. Onneksi ovat muuten hyvässä fyysisessä kunnossa, joten uskon olevani jo tilanteen herrana.

Meillä on tosi, tosi harvoin ripulia. Lyyli paralle tämä oli kolme vuotiaana sen ensimmäinen ripuli. Se olikin melkein jalaton pari päivää, mutta on nyt tervehtynyt, syö samalla hevosenhalulla kuin ennenkin ja painaa pihalla menemään. Miksi alakerran säkistä ei kukaan oireile? Onko säkissä jotakin ylhäällä vikaa? Kuka tietää. Olen laittanut asiasta asiakaspalautetta, mutta sää nähdä. Nukuin kolme yötä kahden tunnin pätkissä perjantaista lauantaihin ja sunnuntaina oltuani nelisen tuntia kaverilla sain siivota urakalla kolme huonetta sitä itseään kun koirat olivat päästelleet työhuoneeseen, keittiöön ja pukuhuoneeseen. Ah! Onpa ihanaa olla koiranomistaja!

Perjantaina, ensimmäisenä lomapäivänä, lähdin kuitenkin Mariannan ja Reinon kanssa hartaasti odotetulle retkelle Räyskälään minne saapui myös Mayan kasvattaja Milla ja Mayan siskon omistaja Katja poikaystävineen. Kiitos Juho Poutaselle näistä upeista kuvista, ne antavat kyllä JUSTIIN sellaisen kuvan millaista meillä oli: aurinko paistoi siniseltä taivaalta, koirat laskettelivat täysillä ja meillä ihmisillä oli hurjan hauskaa!

Minulla oli ilo lainata Millan kilparekeä, joka on paljon ketterämpi kuin kuormareki tuosta meidän kelkasta puhumattakaan. Sain eteeni oman valjakon: kärkeen Wilya ja Maya, taakse Stara ja Reino. Staran valjastamisessa ja liinoihin laitossa on tapahtunut suurta edistystä nyt kun Reino on mukana, jotenkin se nauttii kaverin kanssa juoksemisesta eikä väistä kelkkaa kotonakaan enää niin paljon. Minua jännitti melkoisesti reen jalaksilla, tiesin, että lujaa mentäisiin, sillä parin viikon takaiset kelkka kokeilut neljän kanssa ovat vielä tuoreena mielessä.

Matkaan lähdettiin lemoi hurjalla tempolla. Ajoin Millan takana, joten sain painaa jarrua lähes koko ajan. Millalla oli kuormareen edessä kahdeksan koiraa ja kyydissä istui Reinon omistaja Marianna. Yritin tasapainotella jarrumaton ja jalaksen päällä ja se olikin melkoisen vaativa tehtävä! Ensimmäisessä mutkassa koirat kääntyivät vauhdilla tiukasti: seurauksena meikäläinen kaatui koko reen mukana kumolleen! Ei siinä auttanut kuin raahautua perässä ja huutaa SEIS!!! Onneksi pieni valjakkoni pysähtyi – samoin Milla kauhuissaan, että mitä tapahtui 😀

Onneksi kenellekään ei käynyt kuinkaan ja matkaa jatkettiin. Puristin rekeä rystyset valkoisina kun menimme löysässä auraamattomassa hangessa. Koirilla olisi ollut paukkuja vaikka mihin ja ne pyrkivätkin jatkuvasti Millan porukan ohi. Jossakin vaiheessa Milla neuvoi seisomaan sivuttain jarrumaton päällä ja KAPPAS sehän olikin paljon helpompaa kuin toisen jalan lähes ilmassa pitäminen 😀 Lopussa Milla meinasi, että tekisin u-käännöksen ja tulisin autojen luo ensimmäisenä. Wilyan saimme kääntymään Millan valjakosta pois päin, mutta meidän Maikku oli sitä mieltä, että ei muuten mennä ja käänsi koko reen itse takaisin Millan suuntaan. Pudistelin päätä vain, olen ennenkin huomannut, että Mayalla on voimakas tahto, mutta onneksi se yleensä haluaa tehdä sitä mitä minä haluan. Se on vastaavanlaisesti pari kertaa korjannut Wilyaa, jos se on lähtenyt hajujen perään levosta, harannut vastaan ihan kuin sanoen ”ei sinne toope, me mennään eteenpäin!”

Paljon riittää Mayalla kuitenkin vielä opittavaa ja Wilya on kyllä siinä mainio opettaja. Sillä on uskomaton halu mennä LUJAA ja mitä lujempaa sen parempi. En ole vielä kertaakaan nähnyt sitä väsyneenä. Tällä kertaa menimme viiden kilometrin lenkin. Ainoa huono puoli on Wilyan hajujen perään lähteminen.

On suorastaan ärsyttävää, että tällaisen päivän jälkeen AINOA mitä haluan on oma valjakko, lisää huskeja, lisää tätä! On ihan mielettömän hienoa nähdä miten omat koirat syttyvät vetämiseen ja tekevät töitä rintarinnan. Toisaalta taas kevään ilmestyminen, lumien sulaminen ja lämmön nousu: ne ovat omiaan muistuttamaan minua siitä, että kohta on taas agilitytreenien aika siirtyä pihalle, pääsemme vihdoin kisoihin ja kunnolla harjoittelemaan! Lisää agsaa, lisää agsaa! 😉

Olen viime aikoina ahertanut oman henkilökohtaisen projektini kimpussa: http://kesykoira.wordpress.com tavoitteena olisi luoda kattava tieteeseen ja kokemukseen perustuva koirasivusto koiraa vasta hankkivalle tai pienen pennun kanssa elävälle. Sivusto sisältää paljon tietoa siitä, millainen koira on eläimenä ja myös muita tärkeitä oivaltavia näkökulmia niin koiran käyttäytymiseen kuin koulutukseenkin. Toivon siitä olevan hyötyä ja sivuston kasvavan ajan kanssa. Ainakin omien pennunvaraajien toivon lukevan sen ajatuksella läpi. Tervetuloa tutustumaan!