Lintupongarin päiväkirjat

Mitä tekee nahkakasvattaja, joka kokee bornouttia? Vaihtoehtoja on kolme: 1. alkaa kasvattaa jotakin muuta rotua kuten huskeja 2. ryhtyy kasvattamaan hevosia 3. aloittaa aktiivisen uuden harrastuksen (ja elämän) lintupongarina.

No jaa, ehkä. Mutta viime viikolla ihan tosissani pysähdyin katselemaan olohuoneen ikkunasta vaahteraani, joka kasvaa ihan siinä ikkunan takana. Ja siellä suorastaan kuhisee elämää! Pienet sinitiaiset yrittivät epätoivoisesti rakentaa pesää ilmastointiaukkoon talon sokkeliin ja onnistuivatkin siinä. Haarapääskyt ovat jälleen rakentaneet pesänsä räystäisiin ja rakentavat tällä hetkellä jo kesän toista pesäänsä. Viherpeipot käyvät osingoilla satunnaisesti. Metsikössä elelee myös räkättirastaita ja fasaaneja.

Mitä mitä?? Tästä kaikesta on seurannut niin hyvää kuin huonoa: hyvää koska vihdoin alan tunnistaa lintulajeja: hankin vielä pienen pokkarikirjan, jota voin tutkailla innostuneena akkunan äärellä. Ihmiselle, joka juuri ja juuri tunnistaa joutsenen, kurjen ja variksen tämä on aika positiivinen suuntaus eikö? Tutkiskella jälleen uutta eläinlajia näin ulkopuolisen silmin.

MUTTA huonona uutisena on se, että sitä mukaa kun vanhat silmäni äkkäävät uuden linnun – se on jo syöty. Wilya on tänä kesänä ihan tästä omalta pihamaalta ahminut jo kaksi räkättirastaan poikasta, yhden variksen ja muutaman sinitiaisen poikasen. Muu lauma säestää. Voi tuskaa, miten luonto voikaan olla julma! Miksi lintuparat tuovat jälkikasvuaan meidän nurkille??? Mutta sitä se teettää kun elelee maaseudulla keskellä luontoa – oikea avaraluonto tee se itse malli.

Joka tapauksessa aion olla sinnikäs. Kenties joku lintu selviää pedon suusta ja voin talvella asetella niille talipalloja. Jatkossa kerään tänne ”arkistoihin” bongatut tapaukset, ajatelkaa miten hieno siitä tulee!

Sinitiainen

Sinitiainen

Parus caeruleus

  • Heimo: Tiaiset – Paridae
  • Yleiskuvaus: Pienikokoinen tiaislaji, jonka pyöreä pää näyttää alkavan ilman kaulaa heti hartioista. Yleisväreiltään alta keltainen ja päältä sininen. Päässä sininen ”baskeri”.
  • Koko: Pituus 10,5–12 cm, paino 10–13 g.
  • Pesä: Kolossa tai pöntössä. Saattaa joskus kovertaa kolon itse. Rakennettu sammalista, villasta, karvoista ja muutamasta höyhenestä.
  • Pesiminen: Munii huhti–toukokuussa 6–14 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 12–15 vrk. Pesäpoikasaika 19–20 vrk. Uusintapesyeet harvinaisia.
  • Esiintyminen: Pesimälintuna lehti- ja sekametsissä Etelä-Suomesta Etelä-Lappiin asti. Laji on 1800-luvun tulokas (ensimmäinen pesälöytö 1859 Helsingistä). Runsastunut viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 400.000–650.000 paria.
  • Muutto: Suomessa osittaismuuttaja. Epäsäännöllistä muuttoa tapahtuu meren yli syys–lokakuussa ja paluuta huhtikuussa.
  • Ravinto: Siemenet, selkärangattomat eläimet. Tavallinen talvisin lintulaudoilla.
  • Ääni: Tavallisin kirkas ”tii-tii-tie”, laulu helisevä säe.

Sinitiainen on talitiaista paljon pienempi tiainen. Sillä on taivaansininen päälaki ja siltä puuttuu talitiaisen vatsapuolen musta keskijuova. Sinitiaisen posket ja sinistä päälakea reunustava leveä silmäkulmanjuova ovat valkoiset. Silmäjuova on silmän edessä mustahko ja muuttuu silmän takana tummansiniseksi. Silmäjuova levenee niskassa ja yhtyy kaulansivun taaksepäin levenevään tummansiniseen kaarijuovaan. Sinitiainen on selkäpuolelta vihertävä ja alapuolelta keltainen. Pyrstö ja siivet ovat kiiltävän siniset. Siivellä on valkoinen poikkijuova talitiaisen tapaan. Sinitiaisen koivet ovat tumman harmaansiniset, pienikokoinen nokka on musta ja silmän värikalvo tummanruskea.

Sinitiainen on Satakunnan maakuntalintu.

Haarapääsky

Haarapääsky

Hirundo rustica

  • Heimo: Pääskyt – Hirundinidae
  • Yleiskuvaus: Yleisin pääskylajimme. Yläpuoli kokonaan tumma, alapuoli valkea paitsi rintavyö, joka tumma. Naama tummanpunainen tai vaalean ruosteenruskehtavat. Pitkähkö haarapyrstö.
  • Koko: Pituus 17–21 cm (pyrstön reunasulat 8–13 cm), paino 15–25 g.
  • Pesä: Yleensä sisällä rakennuksessa, siltojen ja laiturien alla. Rakennettu mullasta, savesta oljista ja korsista. Vuorattu höyhenillä ja juurikuiduilla.
  • Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 4–7 munaa. Luultavasti vain naaras hautoo, haudonta-aika 14–16 vrk. Pesäpoikasaika 17–21 vrk. Jos emot aloittavat uuden pesinnän, poikasia ruokitaan vain 10–12 vrk. pesästä lähdön jälkeen. Muutoin perhe pysyy koossa jopa yli kuukauden.
  • Esiintyminen: Kulttuuriympäristön pesimälintu, esiintyy yleisenä Peräpohjolan eteläosiin asti, pohjoisempana harvalukuinen. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 130.000–180.000 paria.
  • Muutto: Päivämuuttaja. Syysmuutto elo–syyskuussa, paluu huhti–kesäkuussa. Talvehtii trooppisessa Afrikassa.
  • Ravinto: Lentävät hyönteiset, jonkin verran myös hämähäkkejä.
  • Ääni: Pehmeä ”tvit-tvit”, varoitus kiihkeä ”psilii”, laulu iloista, rupattelevaa visertelyä.

Haarapääskyn selkäpuoli, päälaki ja posket ovat sinimustat, siipi- ja pyrstösulat sekä leveä rintavyö ovat mustat (nuorella linnulla rintavyö on himmeä ja ruskeasävyinen). Haarapääskyn pyrstö on syvään halkoinen ja erityisesti koiraalla uloimmaiset pyrstösulat ovat voimakkaasti pidentyneet. Pyrstösulissa on valkoisia pieniä täpliä. Koiraalla kurkku ja otsa ovat tummanpunaiset, naaraalla ja nuorella linnulla vaalean ruosteenruskehtavat. Haarapääskyn alapuolen väritys vaihtelee kermanvalkoisesta punertavasävyiseen. Koivet ovat mustat. Nokka on musta (vanha lintu) tai vaaleankeltatyvisesti musta (nuori lintu). Silmän värikalvo on tummanruskea.

Haarapääsky on Itä-Uusimaan maakuntalintu ja Viron kansallislintu.

viherpeippo

Viherpeippo

Carduelis chloris

  • Heimo: Peipot – Fringillidae
  • Yleiskuvaus: Sukulaisiaan voimakasrakenteisempi, vihertävä peippolintu. Ruumis, pää ja nokka tukevat. Keltaiset pyrstön reunukset ja käsisulkien ulkohöydyt parhaat tuntomerkit.
  • Koko: Pituus 14–16 cm, paino 25–35 g.
  • Pesä: Tiheässä puussa tai pensaassa 1-5 (jopa 12) m:n korkeudella. Rakennettu kuivista oksista, sammaleista, juurista, kasvien varsista. Vuorattu heinän lehtitupilla, jouhilla, höyhenillä ja horsman siemenkarvoilla.
  • Pesiminen: Munii maalis–huhtikuussa 3–7 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 13–14 vrk. Pesäpoikasaika 18 vrk.
  • Esiintyminen: Pesimälintuna nykyään Pohjois-Lappiin asti. Viihtyy kulttuuriympäristössä. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 300.000–400.000 paria. Runsastunut yleistyneen talvilinturuokinnan ansiosta
  • Muutto: Päivämuuttaja. Syysmuutto syys–marraskuuss, paluu maalis–huhtikuussa. Muuttajat talvehtivat läntisessä Euroopassa. Talvehtii myös runsaslukuisena.
  • Ravinto: Rikkakasvien ja ruusujen siemenet. Tuttu ja yleinen vieras lintulaudoilla.
  • Ääni: Näppäilevä ”djy-djyp”. Laulu kanarialintumaista viserrystä, jota kuulee varsinkin alkukeväällä. Tyytyy usein myöhemmin pitämään järripeippomaista jyystävää ääntä.

Viherpeipon tuntomerkkejä ovat siiven ja pyrstön keltaiset reunukset, iän ja sukupuolen mukaan vaihtelevan vihreä höyhenpuku ja paksu nokka. Koiraan puku on sammaleenvihreä ja keltaiset alueet ovat hyvin kirkkaita. Naaras on harmaamman vihreä ja vaaleamman keltainen. Nuori viherpeippo muistuttaa väritykseltään naarasta, mutta on selkäpuolelta ruskehtavampi ja vatsapuolelta viiruinen. Viherpeipon koivet ovat vaaleanpunertavat. Nokka on vaaleanpunertava ja tummakärkinen. Silmän värikalvo on ruskea.

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s