Paimennusta ja agsaa

Tiistaina käytiin paimentamassa Puuman ja Endan kanssa. Vaikka kaikki ei mennytkään ihan niinkuin piti, niin onnistumisiakin tuli. Sentään.

Puuman kanssa menin vapaana aitaukseen ja valitettavasti se juoksi heti lampaille ja räjäytti ne erilleen, MITÄ KOIRA EI MISSÄÄN NIMESSÄ SAA TEHDÄ!! Onneksi tilanne parani kuitenkin toisella paimennuskerralla kun se jo muistutti sitä, mitä sen työskentely nyt on yleensä muistuttanut..

Puuma kiertää lampaita aika läheltä ja nyt alettiin opettaa sille suuntia ja kuljetuskulmaa lampaiden takana.

Hakukaari sillä on vahvempi vasemmalle ja se hakee kyllä pieniltä matkoilta maltilla, mutta en enää uskaltanut kokeilla pidempää välimatkaa. Ei taida olla kyllä vielä tässä vaiheessa tarpeenkaan. Toisella kerralla koutsi tuli mukaan ja yhdessä saatiin Puuma kääntymään muutama kerta lampaiden edessä takaisin, niin että tasapaino säilyi.

Enda puolestaan sai lämmitellä ensin liinassa. Kotona se on paimentanut uskomattoman vahvasti vuohiamme, eikä sitä muista collieista poiketen voi pitää samaan aikaan pihalla niiden kanssa.

Tällä kertaa meno oli kuitenkin huomattavasti maltillisempaa ja se maiskutti lampaan kakkaakin useaan kertaan. Ihan mielenkiintoista oli nähdä sen kiinnostusta ja ehkä Krisse jatkossakin käy sen kanssa sytyttelemässä.

Perjantaina sain varattua tunniksi Salon Koirahallin ulkokentän ja mentiin muistuttelemaan Rosielle ja Ramulle agsaa koska tänään lauantaina meillä oli ensimmäiset viralliset kisat tänä vuonna.. Minullahan on ollut kaikesta harrastamisesta taukoa koko kesä, viimeksi ollaan agsattu 1.6 kun vietimme tiimin omaa kesäpäivää. Ei voi sanoa, että kisaamaan lähdettiin kovin suurin odotuksin.

Rosielle kisat olivat ensimmäiset ja Ramulle ensimmäiset tänä vuonna. Treeneissä perjantaina huomasin, että 55cm hypyt Rosie ALITTAA helposti, mikä masensi aikalailla. Sillä voi olla jumeja selässä, se voi (ja on – kuten me kaikki) huonossa kunnossa kesän jäljiltä ja se ON jo kahdeksan vuotias. Rengasta se ei hypänyt lainkaan ja pihan verkkokepeistä poiketen kepit kokonaan ilman verkkoja menee kyllä melkoisen haparoiden.  Jo perjantaina siis totesin, että hyllyä kummempaa tulosta on turha odottaa. A radalla Rosie meni heti toisen hypyn alta ja sai hyllyn, vaikka suorittikin periaatteessa radan ihan hyvällä vireellä. Se suoritti pituuden mallikkaasti ja ne kepitkin mentiin ihan ok perjantaihin verrattuna. B rata oli jo parempi, mutta heti ekan hypyn Rosie juoksi alta. 😦 Kyseessä oli hypyn ja renkaan suora ja pohdin pitkään menenkö vain ekan esteen taakse jolloin se varmaan se sen hyppäisi, mutta ei rengasta vai renkaan taakse, jolloin se suorittaisi renkaan, mutta vaarana olisi ekan hypyn alitus. No, valitsin jälkimmäisen ja kävi juuri kuten ennustin: Rosie meni alta. Olisin voinut toki korjata tilanteen, mutta Rosien vire olisi siitä laskenut entisestään, joten painelin vain menemään. Rosie hyppäsi ajoittain hyvin, kuten videolta näkyy ja varsinkin lopun kolmen vinon esteen suora yllätti minut, siitä tuo iloisuus lopussa 😉

Perjantaina Ramun kanssa pari kohtaa oli vaikeita, mutta kepit mentiin jo aika kivasti. Muistuttelin sille rengasta ja se hyppäsi sen hienosti molempiin suuntiin. Kisoissa Ramseksen kanssa tavoite EI ollut HYL vaan tulos ja voin sanoa olevani pettynyt 😦 Ekalla radalla oli pari todella vaikeaa pimeää putkikulmaa, ensimmäinen tuohon punaiseen puomin jälkeen ja toinen musta putki sekin puomin jälkeen. Molemmista tuli kielto. Kepit alkavat jo sujua paremmin, vaikka menokulmia pitää vielä harjoitella. Pituudessa tuli virhe, koska Ramu ei hypännyt sitä kokonaan ja viimeinen kielto tulikin renkaalla, jonka Ramses hajotti kahteen osaan (oli sen mallinen). Toisella radalla alun suora sujui Ramun kohdalla niinkuin pitikin., mutta sen sijaan ensimmäinen kielto tuli A:n jälkeiseltä hypyltä. En osaa sanoa miksi se ei hypännyt sitä, mahdoinko ohjata väärin eikä videolla se näy. Tämä rata oli suoraviivaisempi ja helpompi ja olisi pitänyt olla Ramulle ihan helppo. Takakaarteessa ja kepeillä se hiukan alkoi haahuilemaan, mutta onneksi selvittiin kunnialla. Kepit takkusivat enemmän kuin ekalla radalla. Punaisen putken jälkeen tulee ITSELLENI muistikatko, olen menossa keinulle kun piti juosta puomille. Ylimääräinen sähellys siinä, joka sekoitti koiraa. JO rataantutustumisessa sadattelin kun jostakin syystä tuo kohta tunti häipyvän muistista. Puomin lopussa tulee kontakti virhe, mutta pituuden Ramu hyppää virheettömästi. SITTEN OMA SÖHLÄYS PILAA HIENON RADAN: katsokaa nyt!! katsokaa!! ohjaan Ramun kolmannelle vinolle hypylle ja UNOHDAN sen neljännen viisto hypyn siitä välistä!!!!!!!!!!!!!!!! ja Ramuhan hyppää ja se on siinä. taas HYL. Kyllä PIKKAISEN harmittaa!!

NO, yritän löytää tästä hyviä pointteja: oma jännitykseni oli jokseenkin poissa, VOITTEKO KUVITELLA!?!? Meillä oli vuoden tauko kisoissa eikä minulla ole mitään kisaruutinia, mutta jännitys oli ihan normaalia, lähes yhdentekevää kuin näyttelyissä (ehkä tiesin, että tulee kumminkin HYL 😀 ). Tämä on asia, josta voin olla erittäin ylpeä. Toiseksi koirat pysyivät lähdössä paikallaan, eivät haahuilleet tai ampuneet väärille esteille. Rosiella on nyt kilpakirja taskussa ja viralliset korkattu ja ainakin saatiin ensi viikolla alkaviin treeneihin ja Salon alueelliseen kilpavalmennukseen työstettä. Itse täytyy kyllä muistaa ensi kerralla, että EN LUOVUTA ennen aikojani, vaan yritän korjata ja tehdä puhtaan radan. Jotenkin heitän ehkä liian helposti hanskat tiskiin kun teemme radalla virheen.

Kaikesta tästä huolimatta minulla on tänään ollut kova ikävä Metteä. Harmittaa niin paljon, että se paras kisakoirani on jo nukkunut pois ja aloitimme lajin aktiivisen ja tavoitteellisen treenaamisen liian myöhään 😦 Mette oli nopea, kuuliainen ja täysin estevarma koira. Se ei koskaan alittanut rimaa tai jäänyt jonnekin nuuskimaan. Se teki töitä radalla sata lasissa ja oli täysin luottovarma lähdöissä. Sen kanssa oltaisiin päästy vielä pitkälle 😦 Mahdanko koskaan saada senkaltaista koiraa??