Viime aikoina en ole ehtinyt blogia päivittelemään. Päivät ovat menneet kiireellä ja tämä märkä syksy ei anna juuri aihetta hymyilyyn kun koirat ovat joka päivä mudassa kaulaan asti. Kuitenkin, olin ennalta viisas ja jätin itselleni viikon loman juuri tähän, marraskuun puoleen väliin.
Olemme torstaisin käyneet Ronjan kanssa Ehytillä tokokurssilla ja Anette ja minä olemme ihmeissämme sen nopeasta edistymisestä! Ronjan kanssa olemme edenneet paikallaoloon, ja liike sarjojen vähittäiseen rakentamiseen, mutta lähinnä tankkaamme vielä nopeita liikkeitä, kuten istumista ja maahanmenoa. Ronja oppii yllättävän nopeasti ja hallilla työskentelee keskittyneesti. Uskon, että saan sille vielä jonakin päivänä alokasluokan liikkeet kasaan.Äitinsä Rosie taas on menossa tokokokeeseen lauantaina, siihen toiseen viralliseen, mutta en ole treenannut sen kanssa YHTÄÄN!! Joten tuskin sieltä mitään hienoa tulosta tulee 😉 No, Rosie onkin nykyään onnellinen eläkekoira – nukkuu sängyssämme vaikka koko päivän oikein mielellään.
Agilityssä olemme Juuson ja Maijun kanssa osallistuneet Salon alueelliseen valmennukseen, jossa meitä koutsaa Lindelin Anette ja Taija Salokannel. Koulutukset ovat olleet hienoja hetkiä oppia ja kehittyä meille kaikille. Valitettavasti Maijulla asuva Usva U-pentueesta kävi kyynärkuvissa nyt parisen viikkoa sitten ja toinen (se loukattu kyynär) oli kolmonen. Harmin paikka! Maijulla on muutenkin ollut rankka syksy kun heidän nuori belggarinarttunsa juoksi pihalta auton alle viime kuussa ja kuoli silmänräpäyksessä. 😦
Perjantain treeneissä olemme harjoitelleet kaikenlaisia erilaisia ohjauskuvioita ja keskittyneet kontakteihin ja koirien motivoimiseen lyhyillä, innokkailla pätkillä. Kävimme myös yksi perjantai yksityistunnilla Aneten luona Miinan ja Millin kanssa.
Kärryajoja en ole vähään aikaan harrastanut. Mayalla on juoksun parhaat päivät ja kun töiden jälkeen on niin pimeä, on treenit vähän kuin jääneet. Ihan typerää. Mistään muusta ei ole kyse kuin omasta saamattomuudesta. Pitäisi vain useammin valjastaa tytöt kelkan eteen, varsinkin nyt kun on vielä sula maa ja kärryllä pääsisi kunnon mukaan pitkiäkin lenkkejä.
Minulla on ollut jo kuukauden ajan jotenkin oudon levoton olo. Olen pohtinut henkeviä ja syvällisiä, lukenut ja tutkinut asioita. Lähinnä tarpeestani selittää Juusolle elämäni näkökulmaa, aloin kirjoittaa ajatuksiani ylös. Niistä syntyi TIETOINEN LÄSNÄOLO – artikkeli sarja, jota pääset lukemaan tästä linkistä.
Kennelnimeni LIFEDREAM oli 15. nimi listallani. Tein hakemuksia muistaakseni neljä, ennen kuin tuo nappasi. En olisi voinut saada parempaa nimeä! Lifedream on muutakin kuin kennelnimi. Se on tapani elää. Se linkkittää jokaisen minulta koiran ottaneen, jokaisen oman unelmansa toteuttaneen. Se sitoo yhteen tämän blogin lukijat, olemme sitten mistä tahansa tai millaisia tahansa. Se kertoo minulle, että meidän kaikkien tulisi yrittää nähdä elämämme sen rajojen ulkopuolelle, innostaa itseämme ja toisiamme toteuttaa unelmiamme. Meillä on vain yksi elämä, joten eletään se niin hyvin kuin pystymme – yhdessä!
Lifedream Colliet 