Loma on ohi

mutta kyllä se tästä!! Olin vielä viikolla vähän huolissani siitä, saanko lomani aikana vietettyä oikeasti rentouttavaa aikaa. Että oloni olisi levännyt ja innostunut töihin paluusta. No, innostuneen asteelle tuskin pääsen, mutta loma on ollut kaiken kaikkiaan aika mukava! 🙂

Aloitin laivareissulla kaverin kanssa viikko sitten. Kävimme 24h risteilyllä Ruotsissa ja söimme KAMALASTI 😀 Kotona Juuso hoiti koko poppoon ihan ensimmäistä kertaa ja hienosti hoitikin. Sunnuntaina paikkailin sekaisin mennyttä vuorokausirytmiäni ja maanantaina siivoilin. Tiistaina satoi vettä, joten istuin koneella ja luin. Sain luettua kaksi kirjaa viikon aikana 😉 Aika täydellistä, vai mitä?

Keskiviikkona lähdin Nummelaan syömään isovanhemmilleni ja sen jälkeen poikkesin katsomaan isääni ja hänen perhettään. Katselimme valitsemaani Pilvikartasto-nimistä leffaa ja höpötimme syvällisiä. Voi, miten pidänkään perheestäni!! Myös veljeni olivat paikalla ja nuo 19 ja 18-vuotiaat peruivat muut menonsa saadakseen olla kanssani. Ihan oma aloitteisesti 😉 Maailman parhaat miehenköriläät!! Minulla meni reissussa myöhään ja kun tulin kotiin Juuso oli hoitanut kaikki koirat yöpuulle – siis ruokkinut ne – ja myös kissat. Olipa kiva tulla kotiin kun talo oli lämmin ja valoisa ja siellä odotettiin minua!! Aika hienoa tajuta, että Juuso osaa nyt tarvittaessa hoitaa koko poppoon!!

Torstaina lähdin Toijaan remmilenkille yhdessä Maijun kanssa. Mukaan otin Bilbon, Rosien, Missyn ja Miinan. Miina oli ensimmäisellä pitkällä remmilenkillään, mutta se sujui varsin mallikkaasti. Mataa kertyi noin 4km. Miina on joka kerta mukana metsässä, mutta siellä se kulkee vapaana. Meillä ei muutenkaan remmeissä juuri kuljeta, mutta kuitenkin kaikki osaavat mennä myös nätisti ja vetämättä silloin kun tarve on. Teki itsellekin ihan hyvää.

Lenkin jälkeen jatkoin Saloon missä Ronjan tokokurssille osallistui tällä kertaa Rosie. Tokokokeemme menikin odotettua paremmin, mutta oli ihan hyvä että menin vielä ”kenraaliharjoituksiin” sen kanssa. EHYT-hallilla myös Miina pääsi tekemään pari kontaktiharjoitusta ihan vain periaatteella, että se tottuisi sisähalleihin ja erilaisiin tilanteisiin sekä ympäristöihin.

Perjantaina meille tuli käymään ihka ensimmäinen, aito ja oikea kenneltyttöni Ellu Helsingistä. Emme ole nähneet muutamaan vuoteen ja muutenkin 14-vuotiaasta erittäin ujosta tytöstä on vuosien saatossa kasvanut avoin ja sisukas maratoonari, joka on hypännyt jopa laskuvarjolla!! Ei voi muuta sanoa kuin WAU!! Siinä olisi oppia ottamista meillä muillakin! Ellu on ollut lähes kymmenen vuotta sitten seuraamassa ainakin I ja F-pentujen synnytyksissä sekä auttelemassa A ja E2 lasten kanssa syksyllä 2008. Niin se aika vierii!!

Lauantaina heitin Ellun bussille ja matkasin Saloonm, missä Rosien tokokoe meni hienosti. Tänään sunnuntaina olen taas keskittynyt Miinan treenaamiseen. Miinan kanssa aloittelin jo aamulla perusasentotreenillä. Otin myös maahanmenoa ja kontaktiharjoituksia. Lopuksi harjoiteltiin tuolin kiertoa. Puolen päivän jälkeen Minna tuli meille Toscan kanssa. Tosca on Lyylin ja Ramun pentueesta ja samanikäisille tytöillä alkoi heti lyyti kirjoittaa! Miinalle teki hyvää leikkiä jonkun toisenkin kuin Eywan kanssa. Minna halusi muutamia niksejä mitä voisi treenata kotona pennun kanssa ja annoinkin pari vinkkiä. Harjoittelimme myös verkkokeppejä pihalla molempien kanssa.

Olin varannut meille Salon koirahallin tunniksi ja menimme paikalle Minnan kanssa tavoitteena vain tutustuttaa pennut jälleen uuteen ympäristöön, mutta saimme kuitenkin huomata miten nopeasti pennut tottuivat ja alkoivat työskennellä! Molemmat menivät lopulta täysimittaista putkea ees taas, sekä harjoittelivat esteen kiertoja. Miina meni hienosti kahdeksikkoa jo ja myös kolmen siivekkeen läpi juoksemista. Olin tosi tyytyväinen Miinaan ja siihen miten nopeasti se tottui uuteen paikkaan ja alkoi työskennellä minulle. Kovin paljon kun tätä ei ole sen kanssa vielä ole tehtyä.

Kaiken kaikkiaan sitten kuitenkin työntäyteinen ja mielenkiintoinen loma! Onneksi Joululomaan on enää kuukausi aikaa. Tällainen viikon pätkä tässä pimeässä marraskuussa oli tosi hyvä veto oman jaksamisen kannalta, sellainen siis myös ensi vuonna!!

 

Tietoa kirjoittajasta

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja koiratouhujen lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s