Sankarin viitta liehumaan!!

  • tänään aamulla juuso yllätti ja hymyili kirkkaasti toivottaen huomenta omalle kullalle. Siis mulle. Se oli tietoinen valinta yleensä aamuöreältä körmyltä. Ja mun tietoinen valinta oli katsoa silmiin ja kertoa miten ihanan tuo ele mun aamusta teki. Itseasiassa se pelasti koko pitkän päivän ja varmaan huomisenkin.
     
  • liian usein jätämme ne pienet iloiset, joskus vähän hassutkin, ajatukset toteuttamatta koska kuvittelemme, ettei niillä ole merkitystä ja toisaalta liian usein jätetään kertomatta miten hyvältä ne tuntuivat, koska kuvitellaan, ettei silläkään ole merkitystä. Eletään yhdessä varsin merkityksettömästi. Mutta toisinkin voisi olla…
     
  • Julistankin sodan aikuisten mörköpeikolle! Yhdessä koulutuksessa esitettiin, että arkiväsymys on normaali olotila. Näin ihan punaista, miten sellainen voi olla NORMAALIa, että väsyttää koko ajan? Että elämä tuntuu tylsälle ja itsensä kertaukselle. Ja vaikka olisikin, pitääkö niin olla? Just because something IS, does not mean it SHOULD be. Hugh Jackman, leffassa Australia. No, pohdittuani asiaa tajusin, että Arkiväsymys on kuin aikuisten mörköpeikko. Se vaanii meitä jokaisessa aamussa ja jokaisessa iltapäivässä. Se lymyilee kiireessä, tylsyydessä ja arjen rutiineissa. Arkiväsymys. Mutta arvatkaapa mitä!! On onneksi olemassa sankareita, jotka levittävät tietoa siitä, miten aikuisten mörköpeikko kukistetaan. Itse asiassa jokainen meistä voi olla sellainen. Sankari. Meistä jokainen voi tehdä jotakin yhteisössämme ja aidosti välittää toinen toisesta. Muutosta ei tee kukaan yksin, se vaatii koko yhteisön. Pienillä eleillä, läsnäololla, hymyllä ja silmiin katsomisella on suuri vaikutus. Tuolloin jaksamme paremmin ja työmme tuntuu merkityksekkäältä. Yhdessä voimme kukistaa Arkiväsymyksen!! SANKARIVIITTA LIEHUMAAN!!
     
     
     
    Olen muutenkin päättänyt tehdä omia periaatepäätöksiä: ensin päätin vähentää punaista lihan käyttöä eli vaihdoin voileipäkinkut kalkkunaan ja poistin possun kokonaan pois ruokalistalta. Onneksi Juuso oli tän suhteen myötämielinen. Sitten huomasin vähentäväni lihaa ylipäätään niin paljon että nyt syön sitä enää pari kertaa viikossa. Muina päivinä siis kalaa, äyriäisiä tai yleensä pelkkiä kasviksia. Liha mitä syön, on usein riistaa kuten poroa tai saksanhirveä. Täysin ekologinen ratkaisu, johon toivon Juusonkin siirtyvän ajan kanssa, mutta ei ole pakko. Jos joskus saan lapsia, millaisen esimerkin haluan heille antaa: sen että sanon toista ja teen toista vai mitä? Tai yleensä. Muutos oli vähittäinen ja kesti puoli vuotta, mutta nyt se on todellisuutta. Joka kerta kaupassa mietin ja päätän: en osta lihaa, vaikka se olisi miten helppoa ja nopeaa. 10 vuotta sitten elin soijalla vuoden ja se kokeilu oli muutenkin mieluisa – laihduin 20kg! Juuso maistoi eilen ensimmäistä kertaa soijasta tehtyä lasagnea ja oli kuulemma ihan syötävää. Se on myös lihaan verrattuna HALPAA. On niin helppoa ajatella, ettei kukaan tee mitään ilmastonmuutoksen eteen tai muutenkaan… mutta itsestään se muutos on aloitettava, eikä niistä toisista. Tänään uutisissa kerrottiin, että Norjan armeija on siirtynyt kasvisruokiin ekologisista syistä. Aivan mahtavaa! ”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä”, Mahatma Gandhi.

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s