Treenipäivä

Tänään treenasin lähes kaikkia koiria, mutta vain Miina loisti 🙂 Aloitin Lyylin, Puuman, Ramseksen ja Miinan kanssa treenamalla verkkokeppejä, hypyn tarjoamista ja kontaktipintoja, jotka saimme kotiläksyksi Anetelta viimeisessä Salon alueellisessa agilitykoulutuksessa. Sen jälkeen treeenasin hetken Ronjan kanssa peruasentoa ja sivuaskelia. Se ei mennyt ihan putkeen, onneksi olemme menossa Aneten uudelle tokokurssille ensi viikolla. Lopuksi kävin ajamassa huskyt. Kaupasta tullessa teimme tortilloja ja minä tein joulumakeisia sekä mummon reseptillä lusikkaleipiä.

Jotenkin alkoi taas masentaa. varsinkin nuo tokojutut ovat minulle tosi vaikeita, on vaikeaa treenata jotakin mitä ei osaa. Ja aikuiset koirani ovat ihan jäässä jos en näytäkään mitä pitää tehdä, koska ylläri, niitä ei ole siihen koskaan rohkaistu. Niinpä alla onkin perheen älykön videot eli pienen Miina tyttösen, joka on vain 4,5kk.

Puuma, Lifedream Stop The Livestock, treenaa verkkokeppejä. Verkkoja on poissa jo kolme. Vähän lisää rohkeutta lähteä omilleen niin hyvä. Haen tässä sitä, että koira tarjoaisi keppejä minulle itse, eikä esim odota minun näyttävän mistä välistä aloitetaan jne. Yritän samasta syystä tanssahdella selkeästi koiran takana. koiraa pitäisi motivoida tuo kuppi (molemmissa päissä), johon nami tulee.

Puuma oli hyvä, mutta katsokaa Miinaa!! Dalimattas Wonder Flower on vain 4,5kk ja menee jo sillä asenteella jolla toivoisin kaikkien koirieni toimivan. Hakee keppejä itse, enkä auta mitenkään. Miina on alusta asti opetettu itse tarjoamaan tekemistä, jolloin sen koko läsnäolo on ihan erilaista kuin muilla. Kaikki muut vain istuvat, tuijottavat minua ja odottavat käskyä tai sitä, että näytän niille mitä pitää tehdä. Miina tarjoaa aktiivisesti erilaisia toimia ja minä palkkaan niistä, joita haluan vahvistaa.

tällä videolla Miina treenaa siivekkeen kiertoja. Olen palkannut sitä ensin siitä, että se kiertää tuolin itse. Nyt näytän sille vain jalalla mihin suuntaan haluan sen kiertävän tuolin ja yritän saada välimatkaa itseni ja tuolin välille. Miina on niin liikkis, tekee ihan täpönä ja pohtii selkeästi pienessä päässään mitä siltä vaaditaan.

tässä Miina treenaa agilityn kontaktipintaa kotirappusilla. Ideana on, että se hakisi itse rappuselle, etutassut maassa ja koskisi nenällä maahan. Tämä temppu siirretään sitten A ja puomin kontaktille ikään kuin tempuksi, jonka koira tekee ennen vapautusta. Silloin hyppääminen kontaktilta voitaisiin välttää. Isojen koirie kanssa treenataan tätä jo etäpalkalla ja siten, että oma paikkani on vapautushetkellä missä milloinkin: edessä, sivulla tai jopa koiran takana.

Juuso lähti kanssani metsään ajamaan huskyt. Nyt kun Mayalle on sovittu helmikuun alkuu käyttökoe, on paineet saada tytöille kunto kohdilleen suurempi. Oli tosi kiva saada Juuso mukaan: hän ajoi autolla perässäni. tytöillä oli hyvä vire ja vauhti oli kohtalainen. Kunhan kunto taas nousee – kasvaa vauhtikin melkoisesti.

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s