Sunnuntaiaamu!! Ah! Koirat ulkoilutettu _lumessa_, huskyt tarhassa, vuohille heitetty heinät ja vedet, Bestis nukkuu telkkarin päällä, takassa tuli, aamukahveet ja ruissarit ja hyvä kirja. Ei tarvitse koko päivänä -ehkä- tehdä mitään. Ainakin lähden liikenteeseen rennosti.
Eilen vietin taas päivän kennelliiton kokouksessa. Toimin tulevaisuustoimikunnassa jo toista vuottani, mutta nyt alkaa kaikenlaista tehtävää tulla toimikunnalle ovista ja ikkunoista 🙂 Olen melkoisen innoissani roolistani siellä, sillä toimikunnan tehtävänä on visualisoida kennelliiton näkymiä viiden, 10, jopa 20 vuoden päähän. Millainen se on? Mitkä ovat taloudelliset voimavarat ja uhkakuvat? Millaisista ihmisistä jäsenistö koostuu ja mitä tarjottavaa liitolla olisi heille? Miten ympäristöasiat ja muuttuva maailmamme asettavat mahdollisuuksia ja rajoja toiminnalle?
Voitte kuvitella, että näissä asioissa riittää työsarkaa kun pohdittavaksi tulevat uusi strategia, tilaratkaisut tai vaikkapa arvot. Koen olevani kaiken ytimessä ja vaikka tiedänkin olevani näkemysteni kanssa idealistinen ja naiivikin monessa suhteessa isossa maailmassa, koen myös, että uudet tuulet puhaltavat ihan aidosti. Yhteinen nimittäjä meille kaikille koiraharrastajille, riippumatta siitä olemmeko mukana rotujärjestöissä, koulutustoiminnassa tai kennelpiirimaailmassa on KOIRA itsessään. Omat lähtökohtani on pohtia, miten voisin auttaa koiran ja ihmisen yhteistä eloa niin, että molemmilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Tämä on tietenkin hurjan laaja kokonaisuus, mutta kenties sitä pystytään pilkkomaan pienemmiksi palasiksi, ikäänkuin yksittäisiksi toimintatavoitteiksi, joita sitten voidaan pyrkiä toteuttamaan ja arvioimaan askel kerrallaan. Niinpä kenties, jonakin päivänä, meillä voisi olla entistä ainutlaatuisempi koiraan liittyvä organisaatio Suomessa, sellainen, josta voitaisiin ottaa mallia muualla maailmassa.
”I wish the world was a place where fair was the bottom line, where the idealism you showed was rewarded… not taken advantage of. Unfortunately, we do not live in that world.” ”Funny.. I always believed the world is what we make of it.” First Contact, mun suosikki 🙂
No niin, sitten hieman maallisempiiin kuulumisiin. Eywa loukkasi jalkansa viikko sitten, sai reiden yläosaan piene reiän jostakin ja kävimme viime viikon perjantaina päivystyksessä ja se sai dreenin sekä muutamat tikit jalkaansa. Viikonloppu elettiin hiljaiseloa, mutta maanantaina puolen vuoden ikäinen huskyipana oli jo entisellään ja raivostuttavan energinen kuin pieni tasmanian paholainen. Onneksi kasvattaja Milla astui tarjoamaan apuaan ja otti sekä Eywan, että Mayan hoitoon oman lomansa vuoksi. Niinpä tiistaina ajelin Lopelle ja jätin koirat sinne. Kuulemma niillä on mennyt hyvin, Maya harjoittelee käyttökokeeseen Millan valjakossa ja Eywa aloitti ensimmäisen JUOKSUN.
Täällä meillä paikkailen hermojani ja nautiskelen yksinkertaisesta elämästäni. Minulla ei ole tällä hetkellä imuria, pyykinpesukonetta, tiskikonetta tai toimivaa vessaa. Jääkaapista ja uunistakin on valo palanut 😀 Huono puoleni ihmisenä taitaakin olla, että olen vähän liiankin sopeutuvainen elämän realiteetteihin. Jos pyykkikonetta ei ole, on pestävä nyrkkipyykkiä. Jos vessan saa vetämään vain täytetyllä vesiämpärillä niin se kuitenkin toimii, eikö vain? Ei ehkä sillä tavalla kuin haluaisin sen toimivan, mutta toimii kuitenkin. En jaksa stressata moisista asioista kun elämässä on suurempiakin murheita kuten ilmansaasteet, eläinrääkkäystapaukset tai atomipommit 😀 Toisaalta pitämällä elämäni yksinkertaisena minulle jää enemmän voimavaroja keskittyä siihen oikeasti olennaiseen: itseni kehittämiseen, toisten ihmisten aitoon kohtaamiseen ja koiriini.
Ystäväni vinkkasi minulle tästä sarjakuvasta facebookissa. Hän sanoi, että siitä olin tullut hänelle mieleen. Joskus pohdin pitäisikö minun olla maallisempi ja pohtia enemmän taloutta, rikkinäisiä kodinkoneita, veroja ja maailman luonnollista järjestystä. Mutta toisaalta se rakkaus, jota olen saanut keskittymällä ihmisten sieluihin, heidän kauneuteensa ja ainutlaatuiseensa on monin verroin mielenkiintoisempaa ja arvokkaampaa kuin muu sälä. Onneksi kaikkea muuta pohtimassa on jo joukko ihmisiä, joten minä voin keskittyä sitten omaan osaani 😀
Lifedream Colliet 