Tässä he ovat!! Pennut tulivat la/su yönä 1 viikon ja sen kunniaksi otimme niistä uudet kuvat! Lisäksi paljastamme nyt niiden viralliset nimet 😉 Ensimmäinen viikko on mennyt nopeaan eikä kaikki ole mennyt ihan kuin Strömsössä. Shantin maitojen herumista odotettiin lähes viisi päivää ja jouduin syöttämään osaa pennuista pullosta maidon korvikkeella. Tästä syystä pentujen painot ovat nousseet hyvin hitaasti. Ne ovat kuitenkin tyytyväisiä elämäänsä: hiljaisia ja pirteitä – syövät itsensä täyteen ja nukkuvat.

Suurin pennuista on edelleen rauhallinen Odin, Oleg on kasvanut kohisten veljiensä kokoiseksi ja Obaman kanssa ovatkin melkoisia hirmuja tisseillä. Obama on touhukas sankari: se on pennuista se, joka seikkailee itsekseen ympäri laatikkoa. Nauroimme, että se osasi jo kolmen päivän iässä kiertää äitinsä etujalan – siis selkeä merkki agilityyn liittyvistä kyvyistä 😀

Onneksi nartut eivät jää jälkeen: Octavia on lähes yhtä iso kuin Oleg ja pienemmän Odessa ja Olga muistuttavat herhiläisiä päästessään tissin kimppuun: ovat rautaisesti maidon imussa.

Häntämutkallinen Olga kykenee jo seisomaan samalla kun imee, ainakin takapään käyttö on kunnossa 😀 Pienin nartuista on Olivia, mutta sekin on erittäin pippurinen – ja äänekäs 🙂

Pennuilla on omia hassuja luonteenpiirteitään, mutta älkää erehtykö pitämään niitä minään raamatullisina totuuksina, tässä iässä vain pentueen yleisilmeellä on merkitystä. Kaiken kaikkiaan pennut ovat helppoja ja rauhallisia, mutta niillä on ällistyttävä kyky käyttää kroppaansa jo nyt, en muista nähneeni moista ihan vähään aikaan.

Lisäksi ne ovat pontevia ja terhakan oloisia, kun laatikkoon menee istumaan kaikki ovat samantien hereillä ja sokeina tutkivat uusia hajuja ja mönkivät syliin. Pennut nukkuvat isossa kasassa, kuten Shantin edellisetkin pennut ja niitä käsitellään monta kertaa päivässä.

Ensimmäisen viikon aikana kynnet on leikattu ja painoja tarkkailtu. Ipanoilla on tummuneet nenät ja myös tassut alkavat tummua. Ensi viikon suurena etappina on silmien aukeaminen siinä 10-14vrk iässä. Onneksi Shantilta tulee nyt hyvin maitoa ja pentujen kasvu näyttää hyvältä.

Ainoa pentu, jonka tulevaisuudesta en voi mennä vannomaan on Oliver. Jo syntyessään se tuntui jotenkin veltolta ja sen kasvu onkin pysähtynyt: se ei kasva samaa vauhtia muiden kanssa. Aivan kuin sen elimistö ei kykenisi käyttämään ravintoa, jota se saa. Pirteänä poikana se etsii tissin ja pysyy siinä hyvin, mutta suhteessa sisaruksiinsa se ei käytä takapäätään yhtä hyvin ja se vaikuttaakin alikehittyneeltä. Se on myös puolta pienempi kuin muut. Aion viedä sen eläinlääkärin nähtäväksi ja päätämme siellä miten pennun käy.

Mä haluun Obaman!
No oho 😉 Sä kun et oo ennen mistään pennusta innostunut! Vahvistanko varauksen? 😀