Pitkästä aikaa lyhyesti kuulumisia meidän perheeltä. Koirien karvanlähtö on alkanut: ensin karisi Ramses, nyt aloittaa Puuma ja Ronja. Wilyan kuontalo vaihtui jo aikaisemmin syksyllä. Juoksujakin on taas, sillä Miina aloitti ensin ja sitten Lyyli. Tarkkana saa olla, mutta onneksi Ramses kertoo 😉
Koirien kanssa on liikuttu melkoisesti nyt kun oma haaste alkaa lähetä loppuaan. Heitin itselleni heinäkuun lopussa ajatuksen, että kävelen 769 kilometriä vuoden loppuun mennessä, siis 5kk aikana. No, vielä on 2,5vkoa jäljellä ja matkaa tavoitteeseen 119km!
Kuitenkin suurin määrä näistä sadoista kilometreistä on kävelty Wilyan kanssa, niin ihanaa koiraa saa toista hakea! Into piukeena se suorastaan hyppää valjaisiin ja kun huomaa, että kaverit laitetaan sisälle – alkaa tuttu ulina ja huuto 😀
Terrieri Missy nauttii metsälenkeistä, se touhottaa siellä menemään vapaana. Ihana on, kun ei hakeudu riistan perään eikä muutenkaan tarvitse pelätä, että häviäisi minnekään. Missy toimii sisällä hovineitinä Rosielle ja ehkä vähän Jukalle ja Miinallekin silloin kun oleskelevat keittiössä. Missyn luottamuksen voittaminen on kunnia-asia, sen sai kaverikin kokea kun monen vuoden jälkeen Possu vihdoin ryntäsi eräs kerta pusuttelemaan tulijaa ilman normaalia haukkumista ja epäluuloa 😉
Ramses ja Puuma ovat nyt jo toista kuukautta treenaaneet agilitya Aneten valmennuksessa. Ihan kivalta viikottainen meno tuntuu eikä suorituspaineita ole tullut, vaikka pelkäsin. Päin vastoin, nälkä kasvaa syödessä ja Ramseksen kanssa käytiin jo kisaamassakin Kirkkonummella muutamalla radalla. Hylsyt saatiin, mutta myös hirvittävän hyvä ja motivoitunut mieli! Ensi vuonna olen haasteista innostuneena ottanut tavoitteeksi juosta 50 starttia, lähinnä juuri Ramseksen kanssa. Itsensä voittaminen on muuten tuhat kertaa helpompaa kuin koiran kasvattaminen 😉 Ja ehkä jollain tavalla palkitsevampaakin.
Myös Lyylin kanssa voisin kisaamaan joskus kesällä lähteä, se on päässyt taas muutaman kerran mutustelemaan tassujen kentälle ja VOI SITÄ ILOA. Sen sijaan Ronja ja Miina eivät taida olla agsakoiria, joitakin toko juttuja ollaan otettu, mutta Ronja rakastaa Wilyan kanssa juoksemista, siis valjaissa vetämistä. Ollaankin käyty muutamia kertoja valjakkojuoksua: Wilya kärjessä ja nahkatytöt sitten siinä perässä. Hyvin toimii kun vauhti on kohtuullinen, pisimmät matkat ovat olleet siinä 14km.
Joitakin lenkkikuvia löytyy myös henkilökohtaisesta blogistani.
Varmaan Jukastakin on kerrottava jotakin 😉 Se on kasvanut hirmuisesti, on massiivinen ja komea ilmestys. Molemmat pallit ovat nyt pusseissaan ja hampaatkin alkavat olla kunnossa. Aika pitkään kulmurit nimittäin seikkailivat ikenissä. Luonteeltaan ihan mahtityyppi!!! Rauhallinen, letkeä ja avoin kaveri, joka rakastaa ihan kaikkia ja kaikkea. Olen niin onnellinen, että päätin kaikesta pähkäämisestä huolimatta keväällä sanoa sille TAHDON.
Itsellä on ollut hyvä fiilis, vaikka rankka vuosi onkin takana. Syön monipuolisesti kasvisruokavaliolla – edelleen, nyt jo vuosi takana! ja myös ensimmäisen kerran elämässäni vitamiineja purkista . Olen lisännyt erityisesti D-vitamiinin syömistä. En tiedä johtuuko siitä vai jostain muusta, mutta olo on yleensä hyvä ja energinen. Aika menee töissä, lenkillä ja taloa lämmittäessä. Joka päivä on varaavaan takkaan laitettava pesällinen. Mutta kyllä noita maisemia katsellessa olo on täällä kuin herran kukkarossa. 🙂
Lifedream Colliet 