Yksi tämän vuoden tavoitteistani on kiertää mahdollisimman moni Etelä-Suomen kansallispuisto koirien kanssa kaiken muun harrastamisen ohella. Aloitimme eilen lauantaina urakan ystäväni ja koirien kanssa ihan täältä Salosta, Teijon kansallispuistosta. Kyseessä on minulle vieras puisto, vaikka olenkin asunut täällä jo yhdeksän vuotta. Tutustuin reittitarjontaan ensin netissä Teijon kansallispuiston sivuilla. Alueen reittitarjonta ei ole kovin pitkää, Matildajärven ympäri matkaa tulee reilu 5 kilometriä, joten luonnollinen valinta oli meille Puolakkajärven kierros, joka olikin sitten jo reilun 10 kilometrin mittainen.
Ilma oli ihan mielettömän upea ja suosi meitä kyllä. Mukana minulla oli Jukka ja Miina, joiden kanssa on tehty tavallisia remmilenkkejä, mutta ei tällaisia pitkiä vaelluksia. Varsinkin Miinaa jännitti aluksi kovin, se on hieman herkkä luonne noin muutenkin, mutta reipastui kyllä matkan varrella. Jukka toimi etukoirana, meni reippaana pitkospuita kuin vanha tekijä 😉 Vastaan tulevat ihmiset nämä koirat tervehtivät iloisesti ja ystävällisesti, joten olin niistä varsin ylpeä.
Matkan alkutaipale oli 4-5km pitkospuita, upeiden suomaisemien keskellä. Minulla oli mukana uudempi järjestelmärunkoni ja useampi putki, mutta loppuen lopuksi suurin osa kuvista on otettu laajakulmaobjektiivilla. Levähdyspaikkoja oli Puolakkajärven ympärillä aika hyvin, mutta valitettavasti ”takakaarre” oli vähän tökerösti merkitty. Vaikka meillä oli kartta, maastossa reitti oli vaikeaa hahmottaa ja alkoi jo usko loppua. Onneksi vastaan tuli avuliaita ihmisiä, joilta kysyimme neuvoa. Vaikka hetken verran koimmekin sydämen tykytyksiä, loppumatka olikin taas helppo seurata. Reitin varrella oli upeita kalliomaisemia ja mäntypolkuja, vaikka takakaarteessa jouduimmekin kävelemään 1,2km hiekkatietä pitkin.
Pysähdyimme pari kertaa syömään eväitä ja juottamaan koiria. Matkaan meillä meni aikaa noin nelisen tuntia. Kaiken kaikkiaan ihan mielettömän hieno kokemus ja ehdottomasti kannusti jatkamaan vieraampienkin metsien samoamista. Kuun keskivaiheilla olemme menossa minulle entuudestaan hyvin tuttuun Nuuksioon Espooseen ja alkukesästä on tarkoitus valloittaa myös Torronsuo Forssan lähellä sekä Liesjärven kansallispuisto Lopella.
Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa 😉