Aloittelevan kalliokiipeilijän perussetti

14563364_10154586569668955_8163453043308361404_nAjattelin kirjoittaa tänne itselleni ja muillekin säilöön ajatuksiani hankkimistani kiipeilyvarusteista. Aloitin kiipeilyharrastukseni tammikuussa 2016. Aluksi ajatus kiipeilystä oli vain idea, joka silloin tällöin tuli mieleeni kun järjestin ystävilleni porukkatempauksia. Kävimme yhdessä maastoratsastamassa, melomassa ja sukeltamassa. Ajattelin, että miksei kiipeilemässäkin. Kesti kuitenkin pari kuukautta ennen kuin saimme aikataulut sopimaan yhteen ja lähdimme porukalla Salmisaaren Kiipeilyareenalle kokeilemaan kiipeilyä itsevarmistavilla. Siinä se. Koukkuun jäin, niin että kolahti! 😀

KALLIOKIIPEILYN PERUSKURSSI. Olen aina mieltänyt kiipeilyn lähinnä vuorikiipeilyksi, joten minulle on ollut erittäin antoisaa opiskella lajista lisää treenaamalla, lukemalla netin tarjontaa ja katsomalla aiheeseen liittyviä dokumentteja. Kesäkuussa kävin Adventure Partnersin kalliokiipeilynperuskurssin. Kurssi on tarkoitettu ihmisille, jotka haluavat perustaidot itsenäiseen kalliokiipeilyyn. Se oli aamusta iltaan täyttä tykitystä aiheeseen liittyen: opettelimme tekemään yläankkurin useammalla eri tavalla ja laskeutumaan köyden varassa. Päivä oli niin täysi, että taukoja ei juuri pidetty. Saimme lopuksi kurssitodistuksen sekä kirjallisen koosteen päivän aikana käydyistä asioista. Kurssi oli mielestäni todella hyvä, vaikkakin uutta asiaa tuli melkoisesti. Ohjaajat olivat iloisia ja reippaita sekä hyvin kärsivällisiä meidän aloittelijoiden kanssa 🙂 Päivä pidettiin Vantalla Käärmekalliolla, joka mielestäni soveltui loistavasti tämän tyyppiseen ohjaukseen loivien kallioiden ja toisaalta laskeutumisen kannalta hyvien ”jyrkänteiden” vuoksi. img-20160625-wa0005Tiukkaa asiaa tuli kuitenkin päivän aikana niin paljon, että niiden omaksuminen käytännössä vaatiikin sitten aktiivisen kiipeilyharrastuksen aloittamista. Piti lähteä tekemään asioita saman tien, ettei opit unohdu. Suosittelen oman kokemukseni pohjalta tätä kurssia muillekin aiheesta kiinnostuneille!

VARUSTEET. Seuraava askel olikin tarvikkeiden hankinta. Olin saanut mukavan lahjakortin varuste.netiin, joten suuntasin luonnollisesti auton nokan Konalaan. Hankin varusteet aikalailla ilman mitään aikaisempaa kokemusta asiasta. Minua ja ystävääni palveli erittäin innostunut, itsekin kiipeilyä harrastava myyjä. Täydet pisteet tästä käynnistä liikkeelle! 🙂 Sitä mukaa kun tavoitteet ja innostus lajiin kasvaa, on varusteitakin syytä toki hankkia lisää, mutta alla on kokemuksiani nykyisistä aloittelijan varusteistani.

  • Kenkiä minulla on kahdet. Hankin kesäkuussa ensimmäiseksi La sportiva Tarantulat. Kyseessä on ihan aloittelijalle sopiva kenkä, jonka hankin ajatellen, etten oikein tässä vaiheessa tiennyt mihin suuntaan kiipeilyharrastukseni kehittyisi: viettäisinkö aikani enemmän valokuvaten kiipeilijöitä vai itse kiiveten ja jos – olisiko lajini köysikiipeily vai boulderointi. Kengät palvelivat alkuun hyvin, vaikka myöhemmin tajusin ostaneeni numeroa liian isot. Kuitenkin kun jo elokuussa kiipelin ulkona 6a tasoisia reittejä, alkoivat kenkien ominaisuudet loppua kesken. Kapeilla listoilla kengät sutivat ja kiipeilystä tuli lähes mahdotonta. Sisäkenkinä nämä kuitenkin edelleen palvelevat hyvin. Toiset kengät ovat kiipeilyparini vanhat La Sportivan Phytonit. Nämä kengät sopivat jalkaani erityisen hyvin ja tuntuvat päteviltä ulkona myös haastavammilla 6b-6c reiteillä. Omani alkavat olla jo hieman puhki kärjistä, joten niiden korjaaminen olisi asiallista. Kärjen muoto on omiaan hakemaan pieniä listoja ja toisaalta tapani kiivetä kuluttaa kengän kärkeä melkoisesti. Voin kuitenkin suositella näitä lämpimästi mikäli kengän muoto muuten sopii omaan jalkaan.
  • Kypäräni on Black Diamondin Half Dome. Hinnaltaan melko vaatimaton, mutta niin on käyttömukavuuskin. Kypärä keikkuu ja heiluu käytössä ja on enemmänkin haitta- kuin turvallisuustekijä. Vasta loppusyksystä tajusin laittaa kypärän alle päähäni huivin ja sen jälkeen kypärä onkin istunut päässä kuin hanska! Enää ei ole tarvetta vaihtaa mallia ja uskon, että tällä reseptillä mennään aika pitkään.
  • Valjaiksi valitsin Black Diamondin Momentumit. Valokuvausta ajatellen halusin valjaat, joissa jaksaisin roikkua seinällä kauankin. Valjaassa on paksut, leveät ja pehmustetut toppaukset, joten sain sitä mitä halusin. Säätövaraa on sen verran, että myös syyskaudella selvisin mainiosti. Ei moitteen sijaa näissä, vaikka toisaalta sisäkäytössä ovat vähän lämpimät ja iho hikoaa niiden alla.14237529_2100756636815633_314630283072502907_n
  • Köytenä minulla on 60 metrinen dynaaminen Cousin Tepee 10,2mm. Hankin sen Adventure partnersin kautta, mutta köyttä on saatavilla myös ainakin varuste.netissä. Köysi on ollut minulle helppo käsitellä, se liukuu kivasti varmistajassa ja keskikohdan erillinen merkintä auttaa käsittelyssä. Lisäksi köysi TUOKSUU omaan nenään vallan ihanalle, johtuen varmaan siitä, että se on kyllästetty Cousinin LongLife­- käsittelyllä joka parantaa köyden kulutuskestävyyttä ja suojaa likaantumiselta. Likainen se kyllä on viiden kuukauden ahkeran käytön jälkeen, mutta haittaneeko tuo 🙂
  • Mankkapussi La Sportiva Miura olikin sitten enemmän hinnan ja värin mukaan ostettu tapaus, mutta on toiminut ihan ok. Kuminauha on vähän löysä, joten repussa mankkaa on ympäriinsä, mutta minulla on aina sama tasku käytössä pussille, joten se ei niin haittaa. Selässä ja käytössä pussi on ok, vaikka uskon, että kalliimmat pussit pysyvät paremmin ”muodossa”. Sisällä saa käyttää vain verkkomankkaa (pienessä verkkopussissa myytävä mankkapallo), mutta kokemusta on jo irtomankastakin. Hankin palamankan postimyynnistä, koska ulkona mankkaa kului melkoisesti. Mankka mureni pussin pohjalle, mutta muuten toimi ihan hyvin.
  • Pientavaraakin on kertynyt jo kaikenlaista lähtien Black Diamondin ATC:stä ja eri mittaisista nauhalenkeistä. Tykkään eniten kapeista slingeistä. Lehmänhäntänä toimii hieman lyhyempi ja ankkurissa 120cm. Kapeita nauhalenkkejä on helpompi käsitellä kuin paksuja, tosin solmut voivat joskus olla melkoisen kireällä 🙂 Sulkkareina ihan perusmalleja, ei ole käytössä vielä tullut mitään ongelmia tällä tasolla vastaan. Varmistajana tuo Black Diamondin ATC on toiminut sisällä ja yläköysillä ihan mainiosti, mutta liidatessa ja projektoidessa on käytössä ehdottomasti parempi vaihtoehto Petzlin grigri. Onneksi tällainen löytyy kiipeilyparilta, mutta sen hankinta on itsellänikin edessä.
  • Syyskaudella hankimme myös kokeiluun Savotan kädenlämmittimet, joita pidämme mankkapussissa lämmittämässä. Hinta ei ollut suuren suuri. Lämpö säilyy kuitenkin luvattua vähemmän aikaa näissä olosuhteissa ja vielä onkin vähän hakusessa miten tyynyistä saisi parhaan hyödyn irti (tasku, erikseen pakattuna esim. sukan sisään tms). Kuitenkin uudelleen käytettävinä erityisen kätevät myös lenkillä ja vaeltaessa, joten ehdottomasti kannattava pikkuostos. Hankin pimeisiin syysiltoihin otsalampun lisäksi myös akulla toimivan Cob Led työmaavalon Motonetistä, ihan käypä ja järkevä ostos. Lampussa on kaksi eri säätöä ja 100% valoteho kestää 2,5 tuntia.
  • Syksyn pimeydessä tyyli ennen kaikkea!! :D
    Syksyn pimeydessä tyyli ennen kaikkea!! 😀

    Vaatetus. Kesällä kiipeilin vanhoissa joustavissa farkuissani ja ne toimivatkin ulkona varsin kivasti. Kuitenkin syksyn tultua alkoi niiden ominaisuudet loppua ja hankin käyttööni Black Diamondin Credo Pantsit. Kyseessä on ihan arkikäyttöönkin sopivat käytännölliset housut. M koko on sen verran väljä, että alle mahtuu myös pitkikset silloin kun lämpötilat alkavat olla lähellä nollaa. Toiset vastaavanlaiset ovat tulossa kotiin heti kun kevätkausi koittaa! 🙂 Säärystimet olivat kylmillä kelillä ihan must kiipeillessä, sillä ne pitivät sääret lämpiminä. Kiipeilen ilman sukkia, joten sormien lisäksi myös varpaat ovat kylmillä keleillä paleltumisvaarassa. Näissä olosuhteissa (-2-+7) joutuu kyllä käyttämään pukeutumisen suhteen luovuutta 😉

Sisäkiipeilyyn ei näin paljon tarvikkeita tarvitse ja useimmat hallit vuokraavat kenkiä ja valjaita. Itselläni tällainen varustelu on vasta alkutekijöissä ja ihan varmasti tavaraa tulee lisää vuosien saatossa. Esimerkiksi minua kovin kiinnostavan jääkiipeilyn myötä varustetaso nousisi muikeasti. Koska rahaa palaa kaikkeen niin helposti, on itsekin mietittävä todella tarkkaan mihin rahat kannattaa sijoittaa ja mistä saa parhaan hyödyn irti.

Jos lukijalla on omia ideoita aiheeseen liittyen niin saa kommentoida 🙂

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s