Treenikiikkuja: kiipeilyn uusi taso

T20161124_205652reenipäiväkirjan pitäminen blogimuodossa on yllättävän aikaa vievää, varsinkin kun elämä täyttyy kaikesta muustakin kuin vain kiipeilystä. Eilen yritin pysyä Jessen perässä PK (peruskunto)- treeneissä. Olen hetkellisesti pohtinut josko kuntoni on menossa alaspäin koska jaksan vähemmän, mutta eilen tuli kyllä fiilis, ettei tässä mitään hätää taida ollakaan 😀

Neljä settiä tehtiin ja Jessen mukaan saldo oli tämä: 8krt x 4 & 2krt x 5c / 8krt x 5c & 2krt x 6b /(tämä oli vähän nihkeä, piti parissa kohtaa ottaa apua viereisen reitin otteesta) / 8krt x 6a & 2krt x 6a+ / 9krt x 5b hänkki. Varsinkin pari viimeistä settiä olivat hauskoja ja hiki lensi ihan kunnolla. En tajunnut katsoa creidejä etukäteen, joten kolmannen setin kutoset mielsin vitosiksi 😀 Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen. Kunto ei ehkä olekaan tippunut, päin vastoin! Toki kiipeilen nyt 2-3krt viikossa (plus kotitreenit sormilaudalla), mutta seuraavan kuukauden ajaksi suorastaan muutan asumaan Salmikselle. Syy – liiditreenit 😉

Liidi. Pari viikkoa sitten aloin pohtimaan liidikurssin suorittamista ja onneksi sain kiipeilykaverini Hanna-Kaisan heti innostumaan asiasta. Ei tosin kauheasti tarvinnut houkutella 😉 Viime viikon torstaina suoritimme sitten molemmat Salmiksella vaaleanpunaisen kortin ja heti lauantaina kävimme ensimmäisen kerran treenaamassa. Päätimme hypätä joka kerta kiipeilyn jälkeen köyteen, jotta tottuisimme vapaan pudotuksen makuun ja kyllähän se vähän siellä ylhäällä jännittää. Varsinkin minulle, joka kärsin korkeanpaikan kammosta (olin tosin jo unohtanut sen!) hyppääminen parinkin metrin pudotuksella on haastavaa.

20161126_154126Lisäksi liidissä saa kyllä ylpeyden laittaa romukoppaan. Aloitimme reiteistä, jotka oli creidattu nelosiksi ja innoissamme tehtiin lopulta puhdas 5b liidaten 😀 On niin paljon asoita, joita näin alussa pitää miettiä: köyden sijainti, klippaus ja klippausasennot. On hyvin vaikeaa rentoutua seinällä kun tekee juttuja ensimmäisiä kerrtoja. Kuitenkin noin 10 reitin jälkeen aloimme molemmat rentoutua ja homma alkoi pelittää – tai no, ainakin kiipeäminen. Hyppääminen on minulle vaikeaa, mutta toisaalta heti kun päästän irti seinästä olen ihan haltioissani!! Itsensä voittaminen on muikea fiilis!

Liidaus on yllättäen sisällä minulle vaikeampaa kuin ulkona (ainakin vielä) ja tajusin sen johtuvan siitä, että ulkona olen mennyt reitin aina ylärillä ensin, varmistunut siitä, että varmasti reitti on suoritettavissa. Sisällä tuntuu hurjalta lähteä kiipeämään ns. sokkona. Toisaalta sisällä olosuhteet ovat huomattavasti hallitummat kuin ulkona kun pulttivälitkin ovat niin pienet, että välillä joudun keskittymään, jotta kaikki jatkot tulevat klipatuiksi. Liidaus on kuitenkin minulla selkeästi lihasmuistissa ja jo kurssilla homma tuntui epämääräisen tutulle.

Myös varmistaminen alkaa sujua. Se olikin seikka, joka pelotti eniten. Hankin uudeksi varmistuslaitteeksi GriGri 2:sen ja ainakin ekoissa treeneissä se pelitti vallan mukavasti. Vaikeinta on pitää köysi juuri sopivan tiukalla, mutta kuitenkin löysällä niin, että kiipeilijä pääsee eteenpäin. Tarkkaavaisuus tulee olla 100%. Kaiken kaikkiaan meillä on Hanna-Kaisan kansssa hyvä viba päällä ja kehitys omalle creiditasolle tapahtuu varmasti taas nopeasti kunhan saadaan homma kokemuksen ja toistojen avulla päänupin sisällä kuntoon.

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

2 thoughts on “Treenikiikkuja: kiipeilyn uusi taso

  1. Kyllä se siitä lähtee. Onnea kortista ja tsemppiä liidiin. Suosittelisin nyt kun harjoittelette pk:ta, että alatte liidaamaan niitä. Itse suoritin aina pk siten, että liidasin ylös, kiipesin alas, ylistelin ylös, kiipesin alas ja sitten vedettin köysi läpi ja uuudestaan sama setti. Antaa varmuutta liidiin ja kun helppoja menee niin ei tartte jännittää. Tietenkin vielä parempi, että liidaa ylös, kiipee alas ja köysi läpi ja uudestaan.

    1. Ei yhtään huono idea! Aluksi ajattelin, että pidän pk-treenit ja liidin erillään, mutta lauantain jälkeen tuli tunne, että ehkä pää tottuukin tähän nopeammin kuin uskoinkaan. Täytyy kysyä kavereilta josko nekin innostuisi 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s