Liiditreeniä

Blogi on nyt todellakin heittäytynyt ihan treenipäiväkirjaksi 😀 Mutta ei se mitään, hauskaa on ja toisaalta on hyvä kirjoittaa ylös ajatuksia ja kehittymistään.

Itsenäisyyspäivänä Hanna-Kaisan kanssa teimme tuttuun tapaan liiditreeniä. Koska yläpartsi oli ihan täysi, menimme yläkerran takaseinälle liidaamaan. Aloitimme helpoista nelosista lämppäreinä ja sitten siirryimme projektoimaan 5c:tä pienellä hänkillä. Kiipesimme ylärillä, mutta klippasimme alaköyttä mennessämme. Tämä antoi hyvin tuntumaa klippikohtiin ja toisaalta tuli tunne, että varmasti reitin pystyy tekemään. Minulle takaseinän hänkkiseinät ovat fyysisesti vielä aika rankkoja, ja ajattelinkin ettei reitti onnistu.

Käänsin katseeni vasemmalle kohti suoralla olevaa pinkkiä 6a:ta. Projektoin sen pari kertaa liidiköyden kanssa ylärissä ja liidasin sitten, ensimmäinen 6a sisällä!! Sitten siirryin takaisin 5c:lle. Hanna-Kaisan uudella betalla tein sen puhtaasti  kerran ylärissä. Liidatessa käsi kuitenkin lipsahti pikkukaton ylityksen hypyssä. Jäin roikkumaan oikean käden varaan kun jalat hakivat hetken tyhjää. Onneksi en tullut köyteen, pohdin ja jatkoin matkaa. Reitillä ankkurin klippaaminen oli vaikein osuus katon ylityksen lisäksi. Lepäilin aika kauan ennen ankkuria, mutta siltikin kävi sama kuin viime viikonloppuna: tällä kertaa vasen käsi antoi periksi juuri kun olin klippaamassa ja köydessä oli mukavasti löysää. Tipuin reippaasti puoleen väliin, nätisti ja pehmeästi – huutaen! 😀 Hanna-Kaisa oppii kyllä varmistamaan tällaisen suharin kanssa 😉 En yrittänyt reittiä uudelleen, koska kädet oli niin loppu. Ensi kertaan siis!

Tänään H.Kn kanssa aloitimme jälleen liidaamalla nelosia takaseinällä. Tarkoitus oli jatkaa mustan 5cn kimpussa, mutta MITÄ MITÄ kaikki takaseinän reitit olikin vaihdettu! Paljon lupaavia projekteja 6a-7 asti. Valitettavasti ensimmäinen valitsemamme pinkki 6a olikin melkoinen rutistus. Otteet olivat todella pieniä ja jouduimme molemmat välikiikkumaan. Kädet pumpussa lähdettiin etsimään parempia apajia. Yläpartsilla projektoimme ylärillä liidaten sinisen 5b:n joka lapussa oli vaihdettu 5c/6aksi. Se olikin aika hauska reitti, kulki kulmassa ja paljon hankalia pyöreitä muotoja. Olimme molemmat iloisia, ettei teimme reitin yhdellä välikiikulla. Jäi mukavasti kutkuttamaan, että ensi kerralla voisi jo liidata.

Nyt alkoi olla kädet jo aika hapoilla, joten lopuksi liidasimme meille tuttuakin tutumman valkoisen 5cn ja teimme sitten sitä ylärillä lopputreeninä. Olin tyytyväinen kun kädet jaksoivat vielä viisi kertaa peräperään ylösasti. Kun jalka alkoi lipsua otteelta oli pakko pistää kamat reppuun ja lähteä kotiin.